Talvi tuli ja hirmuinen määrä lunta. Pähkäikin aamulla lasta kerhoon viedessäni, että otanko pulkan vai rattaat. Tiesin, että auraamattomilla kaduilla rattailla kulkeminen tulisi olemaan vaikeaa, mutta pulkassa lapsi ei taas olisi ollut tuiverrukselta suojassa – joten päädyin rattaisiin.

Meillä on vuosien mittaan ollut lasten rattaina useammat eri kulkupelit. Ensin Brio Go:t (nykyiset Britax Go) sekä Bugaboolta Cameleon, Donkey, Bee sekä nyt käytössä oleva Buffalo -malli. Monet vaunu ja ratasmallit joissa on edessä liikkumista helpottavat kääntyvät etupyörät, ovat suunniteltu keski -ja eteläeuroopan olosuhteisiin mutta pikkuhiljaa myös isopyöräisempiä vaihtoehtoja on tullut enemmän. Itse olen tykästynyt juurikin näihin malleihin, joissa on kääntyvät pyörät, sillä liikkuminen kaupungilla, kaupoissa ja julkissa on niin paljon vaivattomampaa.

Ensimmäiset rattaamme lähtivät aikoinaan vaihtoon huonon laatunsa vuoksi ja niiden tilalle tuli Cameleonit, joissa niissäkin on pienet kääntyvät etupyörät. Cameleoneista tykkäsin, mutta talviolosuhteissa ne eivät olleet parhaimmat, pienten etupyörien tilalla käytin talvisin lisäosana löytyviä vaihdettavia talvipyöriä, ne ovat lumessa hyvät, mutta muuten vähän epäkäynnölliset, sillä talvirenkaat eivät käänny.

Näiden jälkeen meille tuli aika tuplarattaiden ja malliksi valikoitui ilmakumitäytteiset Donkeyt. Tykkäsin näistä kovasti, edessä oli isommat mutta kääntyvät pyörät (mutta tarvittessa lukittavat) ja mikä parasta, vaunut pystyi muokkaamaan kapeammiksi myös vain yhdelle lapselle. Miinus näissä oli helposti puhkeavat ilmakumirenkaat.

Kun nuorempi pojista kasvoi, käyttöön meille jäi ainoastaan Bee -matkarattaat, joista niistäkin tykkäsin kovasti (ja itseasiassa sellaiset meille myös nyt kolmannen lapsen kohdalla uudestaan ostettiin). Näissä on kuitenkin niin pienet pyörät, ettei niillä pääsisi lumessa tai sohjossa yhtään eteenpäin.

Kun aloin odottamaan kolmatta lastani, tiesin heti, että haluan rattaiksi Bugaboo Buffalot. Siitäkin huolimatta, että mallin valmistus lopetettiin juuri samoihin aikoihin (ja sen tilalle tuli uusi, pienempi pyöräisempi Fox -malli). Buffalot ovat melkein samanlaiset kun meillä aiemmin olleet tuplarattaat Donkeyt – mutta vain sillä erotuksella, että niihin menee vain yksi lapsi eikä silloin lapsen viereen jää Donkystä tuttua tavarakoria. Buffaloissa on lisäksi täyskumiset renkaat, joten niiden puhkeamisesta ei tarvitse murehtia.

Buffalot vaunuina ovat melko jykevän oloiset ja juuri sellaista fiilistä kaipasinkin tällä kertaa rattailta. Siitäkin huolimatta, että ne saattavat vaikuttaa isohkoilta, ovat ne todella ketterät ja kevyet työntää, eivätkä vaikkapa ratikassa vie sen enempää tilaa kun muutkaan siromman oloiset rattaat.

Tykkään etenkin isoista etupyöristä, joilla voi kulkea melko vaikeissakin maastoissa, kuten kuoppaisilla teillä, metsässä ja hiekkarannalla, mutta näppärästi myös kaupungilla. Niin ja tosiaan, tällaisena megalumisena päivänä ei kaikki rattaat olisi pystyneet samaan kun nämä – eli kuljettamaan läpi kinosten reippaasti yli 12 kiloisen 2,5 vuotiaan. Isompien esteiden, eli auralla tehtyjen kinosten yli vedin kylläkin rattaita perässä vetäen. Sohjossa liikkuessa helpotusta tuo se, että etupyörät on myös mahdollista lukita yhteen asentoon.

Pulkalla olisi toki ollut helpompi vetää lasta, mutta on siinäkin huonot puolensa, suojan puutteen lisäksi nämä kekseliäät naperot kun saattavat yhtäkkiä keksiä karata ja kierähtää pois sieltä pulkasta. Siinä on taas ihan oma urakkansa, jos umpihangessa pitääkin sen pulkan lisäksi saada kotiin kainalossa kiemurteleva tahtoikäinen.

Tulipahan siis testattua nyt nämäkin rattaatvihdoin  kunnon ääriolosuhteissa ja todettua, että tuli tehtyä vaunuvalinta nappiin! Välillä olen kyllä miettinyt, että olisiko pitänyt kuitenkin ottaa ne tutut Donkeyt mono-ominaisuudella, eli yhden lapsen istuimella ja sen viereen tulevalla pienellä säilytyskorilla, mutta harvassa on oikeasti ollut ne tilanteet kun tavaratilaa olisi tarvinnut niin paljon ja toisaalta, siinä mallissa istuin on myös pienempi kun näissä, eli saattaisi käydä liian ahtaaksi jo pian. Meille nämä ovat just hyvät.

Ja jos mietitte, niin kyllä, lisävarusteina rattaisiin on ostettavissa myös sukset pyörien alle! Kätevät varmaan silloin kun teitä ei ole ehditty vielä suolata ja hiekoittaa. Mutta ehkä me pärjätään ilman niitä, vaikka muuten kaikenlaisia lisävarusteita mukitelineestä viilentävään istunaluseen ja erilaisiin kuomuihin meiltä löytyy.

Löytyykö joltain teiltä myös joka paikassa ja säällä kuin säällä hyväksi havaittuja vaunuja? Saa vinkata alle, jos joku vaikka etsii suosituksia! Tämän Bugaboo -tunisteen takaa löytyy muuten paljon vanhoja postauksiani kaikista näistä rattaista kymmenen vuoden takaa (klikkaa sivun viimeisen postauksen alta vanhemmat -nappia, niin pääset postauksissa kunnolla taaksepäin)

Etenkin pidempiaikaiset lukijat tietävät minun olevan bugaboomutsi henkeen ja vereen. Cameleonit hankittiin Kaapon vauvaaikana ja Elviksen synnyttyä myös Donkeyt tuplarattaiksi. Donkeyt pistettiin kiertoon tarpeettomina viime vuonna, mutta vanhat Camit ovat palvelleet hienosti tähän saakka. Olenkin ollut niiden suuri puolestapuhuja ja suositellut niitä kaikille rattaiden ja vaunujen ostoa miettineille. Ja niin kätevät kun ne ovatkin, tuli tänä keväänä kuitenkin tuli ajatus matkarattaista. Ollaan nimittäin reissattu viimeaikoina niin paljon.

En oikeastaan edes tutkaillut mitään muuta matkaratastarjontaa, vaan tiesin että Bugaboo Beet niiden tulisi olla. Olisin kyllä halunnut kokomustat balck editionit, mutta reilu 600 euroa  niistä kirpaisi liikaa. Nettikirppikseltä löytyi sitten yli puolet halvemmalla nämä meidän rattaat. Suunnittelin aluksi maalaavani alumiinisen rungon ja ostamalla mustan kuomun, mutta pikuhiljaa olen tottunut näihin nänkin. Saa nähdä jääkö tuunaussuunnitelma suunnitelmaksi vain.

Bee matkarattaita on tehty kaksi mallia, on nämä ensimmäiset beet ja sitten uudemmat bee+, syksyllä on tulossa kolmas versio jota on taas paranneltu. Nämä ensimmäiset beet eroavat kuulemani mukaan ainakin uusimpiin siinä, että ne ovat vähän kapeammat. Jännitin vähän miten Elvis niihin mahtuu, mutta oikein tilatavat ja hyvät ne ovat mekein kolmivuotiaallekkin vielä. Ja menevät vielä pitkään. Miinuspuoli näissä on myös se että vaihtokuouja on hankala saada, kun kaikkialla myydään nykyään vain uudemman mallin vähän erikokoisia kankaita.

Vaikka tiedän näiden olevan ihan eri malli ja tavallaan erilaiseen käyttöön suunnitellut rattaat, en varsinkaan aluksi voinut olla vertaamatta näitä Cameleoineihin. Entiten on häirinnyt että työntöaisa ei ole heitettävä. Eli että työntösuuntaa voi lennossa vaihtaa. Tällöin rattaat vievät vähän enemmän tilaa pituussunnassa muunmuassa hississä ja julkisissa kulkuneuvoissa. Totuttelua on vaatinut myös se että alla olevaan tavarakoriin pääsee vain etukautta. Istuin on myös eilainen, sitä ei saa ihan täydelliseen pystyasentoon, vaan pystyimmässäkin lapsi nojaamaa hieman takakenossa. Penkin saa kuitenkin myös täysin makuuasentoon ja pehmeän kantokopan kanssa rattaita voi käyttää vastasyntyneelläkin. Tämä on harvinaista matkarattaille. Istuimessa ei myöskään ole turvakaarta, vaan valjaat on muistettava kiinnittää aina kun lapsi istuu kyydissä. Muuten lapsi saattaa pudota maahan nenälteen töyssyssä… (onneksi ei sattunut).

Plussapuolia on kuitenkin myös paljon. Toki ketteryys ja keveys ovat ehdottomia. Rattaat kulkevat todella kevyesti ja pehmesti. Renkaissa on todella hyvä jousitus eivätkä ne juurikaan töksähtele kuoppiin tai katukivetyksiin. Rattaat menevät pieneen kasaan napinpainalluksella ja aukeavat helposti. Cameleoineiden kanssa meillä oli ongelmana ettei kukaan muu osannut niitä ikinä kasata ja silloinkin ne piti ottaa kahteen osaan. Tavarakori on tosi tilava ja sinne saa isommankin kassin helposti sillä penkki nousee tarvittaessa tileltä pois. Ja toki, kuten kaikissa bugigsissa, kaikki lisäosat, kuten juomateline, istuinpehmusteet ja makuupussit käyvät näihinkin. Samoin laatu, pikäikäisyys, säädettävä työntöaisa, molempiin suuniin käännettävä istuin, etupyörien lukitusmekanismi, laaja valikoima eriväriä vaihtokankaita, istuimen vaihtaminen auton turvakaukaloon sekä selkeä muotoilu ja helppokäyttöisyys ovat tuttua bugaboota.

Reissussa ollaan myös hienosti pärjätty ilman seisomalautaa. Myös edellinen reissu keväällä tehtiin ilman sitä, mutta Kaapo pääsi tarvittessa hyppäämään camien kyytiin omalla tyylillään. Näihin ei samalla tavalla pysty tulla salamatkustaman, mutta hienosti hän on jaksanut kävellä pitkiäkin matkoja.

Tiedän että monet pitävät näitä ihan jokapäiväisessä käytössä, ovat ne niin hyvät. Täytyy itsekkin miettiä että pärjäisimmekkö jatkossa pelkästään näillä, ainoastaan tuleva talvi ja lumi mietityttävät. Olisi kiva kuulla onko jollain teillä pelkät beet käytössä?

Enpä ole siis kertaakaan katunut näiden ostoa. Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä matkarattaita miettiville, ja jos tulee mieleen jotain mitä unohdin kertoa niin kysykää ihmeessä! Myös tuolta bugaboo ja rattaat tunnisteiden alta löytyy paljon juttua, vaunuarvosteluja ja käyttökokemuksia cameista ja donkeystä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tammikuussa leikittiin lumessa, käytiin ekaa kertaa kylässä Hunajassa ja eleltiin ihan tavallista arkea. Oli hirveästi pakkasta.

Helmikuussa tunta tuli vain lisää, myös aurinko paistoi paljon. Opeteltiin siesomalaudan käyttöä, tavattiin kavereita ja käyntiin alennusmyynneillä.

Maaliskuussa virvottiin ja varvottiin, käytiin Tukholmassa ja etsittiin uutta kotia.

Huhtikuussa avattiin välikausi -sekä pyöräilykausi. Löydettiin koti, muutettiin ja lähdettiin Espanjaan taskussa pelkät menoliput.

Toukokuussa lomailimme edelleen Espanjassa, jossa lopulta olimme kuukauden. Kotiin palattuamme aloittelimme elämää uudessa kodissa ja odotimme kovasti kesähelteitä.

Kesäkuussa tehtiin kaikkia mahdollisia kesäjuttuja. Uitiin, puistoruokailtiin, mökkeiltiin, tavattiin kavereita, valvoittiin koko yö ja kaikkea muuta hauskaa.

Heinäkuussa keisämeininki jatkui. Syötiin ihan hirveästi jäätelöä, skeitattiin, puistoiltiin ja käytiin Turussa.

Elokuu meni nopeasti. Päivät täyttyivät edelleen kesätekemisistä kaupungissa. Olin Essin kanssa Iltasanomien kannessa ja lähdin yksin viikoksi aurinko(hermo)lomalle Espanjaan.

Syyskuussa jatkui kerho, Kaapo täytti 4-vuotta ja vietimme Bella-porukkamme kanssa yhden vuoden ikimuistoisimmista päivistä.

Lokakuussa tapahtui paljon. Se oli yksi kiireisimmistä ja pisimmiltä tuntunut kuukausi aikoihin. Elvis täytti 2-vuotta, vietimme synttäreitä, maalaisin keittiön seinän, kotimme kuvattiin sisustuslehteen, pojat olivat Gugguun malleina, myin haikein mielin Bugaboo donkeyt ja olin pari päivää kauheassa kuumeessa. Syötiin paljon eineksiä.

Marraskuussassa kiireet helpottivat ja söin enemmän avocadoa kun varmaan koko elämäni aikana aiemmin.

Joulukuukin otettiin ihan iisisti. Käytiin kerhojen joulujuhlissa, puhuttiin tontuista, saatiin vähän lunta ja söin ihan hullun paljon granaattiomenoita. Vuodenvaihteeseen liityi paljon uutta ja ihmeellistä, iloa ja haikeutta.

Summasummarum, vuosi 2013 oli suuren muutoksen aikaa. Se piti sisällään lukemattomia ihania ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, viinilasin äärellä analysoituja ihmisiä ja ihmissuhteita sekä paljon camo-kuosia.

Ja hei! Tämä oli jo kolmas blogin vuosikatsaus, mikä merkitsee sitä että blogi viettää pian 3-v synttäreitään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään on ollut vähän haikeutta ilmassa. Materiaan liittyy muistoja. Nimittäin rattaisiin. Tuplarattaat eivät ole meillä olleet viime talven jälkeen juurikaan käytössä, viimeksi muutamia satunnaisia kertoja viime keväänä. Silti en ole saanut aikaiseksi laittaa niitä myyntiin.

Eilen sain kuitenkin rattaat kellarista kuvaamista ja myyntiä varten. Ja koska tänään piti päästä kaupungille hoitamaan muutama asia, lasten ollessa ties kuinka monetta päivää kuumeessa, päätin pakata molemmat pojat pitkästä aikaa duoihin mukaan. Viimeisen kerran.

Mustat bugaboo donkey duot ovat palvelleet meitä 1,5 vuotta. Tilasin ne Elvistä odottaessa Hollannista, kun Suomesta niitä ei vielä saanut. Siitä saakka olen ollut ihan hulluna niihin. Tuolta bugaboo tunnisteen alta löytyy lisää vanhoja postauksia niin näistä donkeystä kuin cameleoineista.

Ja jos rattaiden ostaminen kiinnostaa niin laita viestiä! Muutama näihin on jonossa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Pähkäilin jo alkukeväästä mitkä rattaat ottaisin matkallemme mukaan. Donkeyt tupalana, johon saisin molemmat lapset kyytiin vaiko Cameleonit joissa Kaapo joutuisi olemaan seisomalaudalla. Yksin lapsetn kanssa mennessä helpoin olisi ollut ehkä laittaa vain molemmat tupliin, etenkin kun he molemmat nukkuvat vielä päikkärit. Teinkin jo tavallaan päätöksen, ja teistä moni myös suositteli tuplia. Mutta lopulta kuitenkin päädyin viimehetkellä ottamaan vain yhden istuttavat ja seisomalaudan. Enkä ole joutunut katumaan kertaakaan!

Uskon että olisimme joutuneet moniin vaikuksiin täällä leiveiden kärryjemme kanssa. Suurinosa kävelyteistä on täällä todella kapeita, ja välillä tavallisten rattaidenkin kanssa joutuu koukkaamaan autotien kautta kun vaikka lyhtypylväs on pätetty sijoittaa kivasti keskelle tietä. Busseilla kulejttaessa olisi varmasti tullut vastaan seuraava ongelma, vaikka ne ovatkin matalalattiasia kuljetaan sisään rattaidenkin kanssa etuovesta. Myöksin kaikki pienet putiikit olisi voinut unohtaa, sillä ulos en uskaltaisi rattaita, etenkään nukkuva lapsi kyydissä, jättää.

Päikkärit tosin Kaapolta ovat jääneet lähes päivittäin välistä. Reissun aikana hän on nukkunut ainostaan muutaman erran esim rannalla. Harmi ettei tuohon bugaboon lautaan ole enään saatavilla sellaista penkiä, mutta näköjään ihan hyvin voi laudalla istuskella muutenkin jos jalkoja alkaa väsyttämään.

Loistavasti on siis mennyt näin. Ja alkaahan tuo Kaapo olla aika iso rattaissa muutenkin istumaan, täyttää syksyllä neljä. Kirjoittelinkin keväällä että viimeistään kesän jälkeen Donkeyt lähtee meiltä myyntiin, ja nyt kun mietin, niin olemme ehkä viimeisen kolmen kuukauden aikana käyttäneet niitä viisi kertaa. Voi haikeus tätä lupumisen tuskaa etukäteen, ovat ne kuitenkin tosi ihanat.

Ostin muuten tätä matkaa ja kesää varten tuon Bugaboon seatlinerin, jonka pitäisi pitää lapsi viileänä. Se onkin ollut tosi loistava ja helppo heittää tarvittaessa pesuun.

Bugaboon kuljetuslaukku on tosi näppärä, mutta meiltä ei sitä löydy. Ajattelinkin että pärjäämme ilman sitä ja pakkasin rataat kuplamuoviin ja elmukelmuun. Ehjänä pysyivät ja lentokentällä kehuttiin että on hyvin pakattu. Joten ilman kulejutslaukkuakin pärjää hyvin!