HORMONAALINEN HIUSTENLÄHTÖ

17/05/2019

Synnytyksen jälkeinen hiustenlähtö on tuttua suurimalle osalle äideille. Rakausaikana naisen kropassa tapahtuu paljon kaikenlaista ihmeellistä ja kasvavan vatsanseudun lisäksi kasvua tapahtuu myös päänahassa.

Raskaus vaikuttaa hiusten normaaliin kasvuun sekä hiusten kasvuvaiheisiin niin, että suurin osa hiuksista jatkaa kasvamistaan, eikä irtoa normaaliin tapaan. Tämä saa tietysti hiukset tuntumaan paksummilta ja tuuheammilta- sillä sitä ne silloin ovatkin. Raskauden aikana erittyvän keltarauhashormonin vaikutuksesta voi käydä myös niin, että suora tukka kihartuu tai kihara suortuu, monilla hiukset muuttuvat kiiltäväksi ja hyväkuntoiseksi tai vaihtavat jopa väriä. Omat hiukseni ovat olleet aina raskauden aikana ihanan paksut.

Noin kymmenen viikon kuluttua synnytyksestä hiukset alkavat kuitenkin palautua ennalleen. Sanotaan, että kaikki ne hiukset joiden olisi pitänut irrtota raskauden aikana, irtoaa tässä vaiheessa. Tätä kutsutaan telogeeniseksi hiustenlähdöksi, eli kun raskausaikana kasvuvaiheessa olleet hiukset saavuttavat irtoamisvaiheen saman aikaisesti. Kaikki tämä on toki yksillöllistä, mutta raskauden jälkeisen hiustenlähdön kestää yleensä muutamia kuukausia. Itselläni vaihe on kestänyt nyt viisi kuukautta. 

Kun hiuksia alkaa yhtäkkiä lähteä ihan hirvittäviä määrä, tuntuu se monesta jopa pelottavalta. Normaalisti ihmiseltä irtoaa päivässä 50-100 hiusta, mutta raskauden jälkeen määrä on noin 300-400 hiusta. Ainakin minusta on hirveää kun yhtäkkiä tyynyyn jää tupollinen hiuksia, suihkun viemäri on jatkuvasti tukossa eikä se ponnari enää olekaan yhtä paksu kun hetki sitten. Alkujärkytyksen jälkeen laittioilla pyörivät hiukset alkoivat enemmänkin vain ärsyttämään. Enää en pelkää kaljuuntuvani, mutta pelkään perheenjäsenteni kohta tukehtuvan kaikkialla leijuviin irtohiuksiini.

Hiuksen kasvu ja kasvun loppuminen ovat monimutkainen kokonaisuus, jota säätelee valtava määrä eri tekijöitä. Naisilla yleisimpiä syitä sulkakatoon ovat raskaus, imetytys, hormonaalinen ehkäisy, vaihdevuodet sekä stressi. Monilla naisilla elimistö reagoi myös muihin kun raskaudesta johtuviin hormonaalisiin muutoksiin ja hormonien epätasapainoon hiustenlähdöllä. Hormoneihin liittyvä hiustenlähtö on usein kuitenkin onneksi tilapäistä ja ohimenevää. Kun elimistön tasapainotila palautuu, myös hiukset alkavat jälleen kasvaa normaaliin tapaan.

Itse olen odotellut hiustenlähtöni normalisoitumista toiveikkaasti tosiaan jo useamman kuukauden. Loppua ei vain näy. Jokaista lastani olen imettänyt eri ajan (osittain 3kk, 11kk, osittain 2kk), mutta joka kerta hiustenlähtö on kuitenkin alkanut kutakuinkin samaan aikaan, noin 4kk synnytyksen jälkeen. En yhtään muista, kuinka kauan hiuksia irtoili tässä määrin edellisten raskauksien jälkeen, mutta tuskin ihan näin kauaa.

Toisaalta syitä hiustenlähdölleni löytyy monia. Raskauden jälkeisen hormonikimaran tasoittumisen lisäksi takana on aika rankat kuukaudet sekä kova stressi. Ennen raskaaksi tuloa minulla myös todettiin PCOS, eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, joka aiheuttaa joillekin myös hiustenlähtöä. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta on käynyt useasti mielestäni, sillä monet ”vaivani” käyvät sen kanssa yhteen. Lisäksi lääkärini sai minut ylipuhuttua hormokierukkaan, joka laitettiin joulukuussa. Useimpina päivinä syytän (ihan kaikesta) tätä kierukkaa. Myös sen sivuoireina voi tulla hiustenlähtöä.

Ei siis ihme että tukka lähtee päästä. Toisaalta, hiukseni ovat edelleen paksuhkot, sellaiset jollaiset ne olivat ennen raskauttakin. Ja uusia hiuksia kasvaa kokoajan lisää (myös harmaita sos!). Aiemmin kaljut ohimoni ovat saaneet jo ihan näyttävät tupsut ja sellaisia lyhyitä vauvahiuksia törröttää joka puolelta. Hiusten kasvun edistämiseksi olen ottanut käyttöön myös biotiinin. Ainakin se on tehonnut niin komeasti säärikarvoihini, että toivon vaikutuksen riittävän myös ylös päähäni saakka.

Omalla kohdalla viisi kuukautta runsasta hiustenlähtöä tuntuu pitkältä ajalta, mutta ilmeisesti puoli vuotta-vuosikin on ihan normaali aika raskauden jälkeisessä hiusten normalisoitumisessa. Kierukan olen ajatellut nyt kuitenkin ottaa pois, saa nädä onko siitä apua. Ainakin toivon sen normalisoivan hormonitasapainoani ja sitä kautta myös hiusteni toimintaa.

Miten raskaudet ja sen jälkeiset ajat ovat kohdelleet teidän hiuksianne? Entäs muut hormonivaihtelut tai muuten vain tiukat elämäntilanteet? Palautuiko tilanne jossain kohtaa normaaliksi?


BEST 9 – TARINAT KUVIEN TAKANA

1/01/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa BEST 9 – TARINAT KUVIEN TAKANA

Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2019 kaikille teille! Viime vuosi 2018 oli minulle merkittävä monellakin tapaa, mutta ennenkaikkea se jää mieleen tyttäremme odotusaikaan ja syntymään liittyen. Raskaus- ja vauvajutut ovat olleet ehdottomasti myös seuraajien mielestä niitä kiinnostavimpia sekä eniten tunteita herättävämpiä. Se kävi hyvin ilmi myös tehdessäni monen muun tapaan Instagramin Best Nine kuvakollaasiin, johon on koottu vuoden 2018 tykätyimmät kuvat.

1 Tyttäremme on syntynyt! Tiesimme tulevan vauvan sukupuolen jo niin varhaisessa vaiheessa kun se oli ultra-äänellä mahdollista saada selville. Halusimme kuitenkin pitää sukupuolen salassa viimeiseen asti, ainoastaan lähipiirimme tiesi asiasta.

Kun vauva sitten syntyi, en halunnutkaan kuuluttaa onneamme ja tyttäremme syntymistä koko maailmalle heti, vaan julkaisin tämän kuvan vasta muutama päivä sen jälkeen. Emme myöskään aluksi olleet ihan varmoja siitä, että miten paljon haluamme näyttää lapsestamme julkisuuteen. Tätäkin asiaa piti pohtia tovi.

Syntymästä kertovan kuvan valinta oli myös vaikeaa. Vauva oli pikkuruinen, mutta kuvissa sitä ei näe samalla tavalla. Jos katsoo kuvassa olevaa vaaleanpunaista liinaa, joka on todellisuudessa käsipyyhkeen kokoinen, alkaa mittasuhteita ehkä hahmottamaan paremmin.

2 Meille tulee vauva / Raskaudesta kertova kuva on todellisuudessa otettu jo vuoden 2017 puolella. Jokin outo tunne ajoi minut silloin apteekin raskaustestihyllylle, josta päätin ottaa tuplapakkauksen testejä. Tuplat siksi, että ajattelin näitä outoja tunteita tulevan jatkossakin, enkä todellakaan voinut uskoa että heti ekalla olisi tärpännyt.

Muistan edelleen kun päätin sitten helmikuussa jakaa tämän kuvan instaan. Makoilin (pahoinvoinnin kourissa) sängyllämme ja huutelin Oskulle toiseen huoneeseen että voinko mä jo kertoa tästä somessa!? Monet ystävämme ja perheemme tiesivät jo raskaudesta, useimmille kerroimme heti. Ajattelin myös niin, että jos raskaus sitten olisikin mennyt kesken en olisi halunnut myöskän salailla asiaa ja siksi lykätä asiasta kertomista.

3 Vauvalla on nimi / Myyn ristiäisiä vietimme vihdoin marraskuun lopulla ja ne olivatkin ihanat juhlat! Meillä oli ristiöisissä ammattikuvaaja mutta koska juhlasankari nukkui kastamisseremoian jälkeen juhlien loppuun saakka, on tämä kuva minun ottama. Yksi kummeista toimi apunani, kun itse seisoin tuolilla ottamassa kuvaa.

Tässä kuvassa juhlat ovat siis jo ohi ja siivoamme juhlapaikkaa. Yksi pöytäliinoista on levitetty lattialle ja vauva laitettu sen päälle. Olin joskus aiemmin nähnyt jossain kuvan, jossa maassa makaavan vauvan vierelle oltiin aseteltu vähän samaan tyyliin kukkia ja olinkin jo ennen juhlia ajatellut että tahdon samanlaisen kuvan. Kukatkin ostin ihan varstavasten. Niiden kanssa puinen ja kultaiseksi maalattu nimikyltti, joka oli juhlissa kakkukoristeena.

Juhlapaikkaa siivoillessamme jääkaapista löytyi myös vauvan kukkaseppele, joka oli tarkoitus olla päässä jo kastaessa. Onneksi saimme sen edes näihin kuviin. Vauvalla on kaulassaan myös minun vanha kultaketjuni, jonka halusin näkyvän kuvassa. Se kuitenkin valui kokoajan, enkä saanut yhtään edustuskelpoista kuvaa otettua niin että se näkyisi.

4 Post pregnancy / Tämä kuva on oikeastaan ensimmäinen kolmen kuvan sarjassa, jossa olen minä 3 tuntia, 3 päivää ja 3 viikkoa raskauden jälkeen. Tämä niistä siis ensimmäinen. Olen ottanut sen synnytyssalissa suihkusta tullessani. Se on mielestäni ihanan rehellinen kuvaus siitä, mitä vastasynnyttänyt äiti näyttää.

Raskauksien ja imetyksien myötä omaa muuttunutta kehoa voi olla joskus vaikea hyväksyä ja nähdä kauniina, ja tällä kuvasarjalla  muisttelin niin itseäni kun muitakin siitä, miten ihmeellisen työn se onkaan saanut aikaan ja kuinka tärkeää olisi sen sijaan arvostaa sitä ja antaa rauhassa aikaa raskaudesta ja synnytyksestä palautumiseen.

5 Ihana maha / Rakastin vauvamahaani, vaikkakin sen kanssa alkoi olemaan melko tukalat oltavat loppuvaiheessa. Moni taivasteli sitä miten iso vatsani oli, enkä pitänyt niistä kommenteista yhtään. Tottakai se oli iso, siellä oli vauva! Kaikilla meillä äideillä on erilaiset ja kokoiset vatsat – monella myös loppua kohti melko isot. Siksi kaikki se taivastelu jopa ärsytti. Näin jälkikäteen tuota muutama viikko ennen synnytystä otettua kuvaa katsoessani voin kuitenkin todeta itsekin, että olihan se iso!

6 Pikkuinen / Vauvan sänkyä hankkiessani päädyimme ostamaan kirppikseltä hänelle okisen korin, jonka pystyy kiinittämään keinujalkojen päälle. Ajattelin myös, että tässä korissa otettuja kuvia voi jälkikäteen vertailla ja nähdä, että miten vauva on kasvanut. Tässä kuvassa Myy on noin viikon ikäinen ja vaikka alkuperäisessä, ei rajatussa kuvassa, näkyy myös jalkani, on silti vaikea hahmottaa miten pikkuinen hän onkaan. Nykyään tuo kori toimii meillä lähinnä vaatteidensäilytyspaikkana.

7 Nuo silmät / Myy oli syntymästään saakka heti hyvin hereillä ja katseli uutta mailaa tarkkaavaisesti suurilla tummilla silmillään. Sain ihan mielettömän määrän kommennteja juurikin hänen syvästä ja viisaasta katseestaan, jonka mielestäni välittyy hyvin tässä yhden päivän ikäisenä otetussa kuvassa.

Tämä kuva on otettu potilashotellilla kun Osku on hakemassa minulla ruokaa. Otin kuvaa ihan ikkunan edessä niin, että verho on takanamme. Mietin tätä ottessani, että miltähän touhuni näyttää vastapäisellä ratikkapysäkillä olleille ihmisille.

8 Babymoon / Käytiin kesäkuussa reissussa ihan vain kahdestaan Oskun kanssa. Aloin leikkimielisesti kutsumaan sitä babymooniksi, sillä olin kuullut kahdinkeskisen matka ennen vauvan syntymää kutsuttavaksi sillä termillä. Ja tottahan se on, että tuskin pääsemme, tai halauamme edes mennä, kaksin reissuun vähään aikaan.

Kaiken ihanan lomailun ohella minulla oli toiveena saada ikuistettua ihana mahani myös kameralle. Ja reissusta jäikin etenkin mahtavia tilannekuvia masuni kanssa – olihan se näky kun makoilin altaassa uimapatjalla nacholautanen vatsani päällä. Tämän kuvan Osku otti saunan jälkeen vilvotellessamme. Se on yksi suosikkini.

9 Tissitakiainen / Myy on ollut tarkkaavaisuutensa lisäksi syntymästä saakkaan ihanan ilmeikäs. Kuten monet muutkin perheenjäsensä. Kuvatekstissä tämän kuvan alla vitsilen, että vauva ihmettelee kun sanon sanon hänelle, ettei hän voi kokoajan olla tississäni kiinni.

Ja sellaista se tosiaan oli ensimmäiset viikot. Meni päiväkausia kun vain imetin ja imetin ja imetin. Nyt jo mietin niitä aikoja kaihoisasti, vaikka silloin välillä sitä ei olisi jaksanut yhtään. Imetystaival oli monen syyn summana hankala lopulta imetys päättyi paljon aiemmin mitä olisin halunnut. Joskus mietin, että olisinpa osannut vaalia enemmän niitäkin hetkiä, kun en ole päässyt heräämisen jälkeen edes vessaan puhumattakaan aamupalan syömisestä tai vaatteiden pukemisesta, kun vauva on vain rinnalla ja on jo keskipäivä.

Aika vauvantäyteinen vuosi siis. Ihana <3


MITEN PÄÄSTÄ EROON RASKAUSKILOISTA

7/09/2018

Tässä viimeisimmässä raskaudessa minulle tuli painoa parisenkymmentä kiloa. En osaa sanoa ihan tarkkaa lukua, sillä en omista vaakaa, enkä siksi tiedä mitä tarkalleen painoin ennen raskautta. Viimeisen kerran kävin vaa’alla noin viikkoa ennen synnytystä. Silloin näyttöön paukahti kevyet 100 kiloa. Jonkinlainen saavutus kai sekin. Nyt kolmessa viikossa kiloja on lähtenyt kymmenen.

Normaali, tai ainakin neuvolan suosittelema, painonnousu raskauden aikana on lähteestä riippuen 8-12 tai 10-16 kiloa. Kuitenkaan parinkymmenen tai jopa kolmenkymmenen kilon nousu painossa ei ole tavatonta. Toisilla toki taas paino ei välttämättä nouse juuri ollenkaan tai jopa laskee, mutta se ei ole kovin yleistä.

Itselleni raskausiakana painoa kertyy helposti, edellisissä jopa kolmekymmentä kiloa. Omassa tapauksessani kiloja ei kuitenkaan ole tullut siksi että elintapani olisivat olleet huonot, tai ainakaan täysin sen takia. Kaikissa kolmessa raskaudessa olen sairastanut rajua raskauspahoinvoitoa, hyperemeesiä. Tämä on tarkoittanut sitä, että ensimmäiset raskauskuukaudet olen oksentanut päivittäin kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Puolivälin jälkeen satunnaisemmin. Tämä kolmas raskauteni oli näistä kaikista helpoin, vaikka loppuun saakka kärsinkin vielä ajoittaiseta pahoinvoinnista ja oksentelin aina välillä.

Muiden hyperemeesipotilaiden kokemuksia kuullessani suurimalla osalla paino putoaa jatkuvan oksentamisen ja ruokahaluttomuuden seurauksena, mutta pienellä osalla se nousee jopa keskimääräistä enemmän. Itse järkeilen asian niin, että keho yritää kaikin voimin turvata vauvan ravinnonsaannin ja tarttuu tiukasti jokaikiseen kaloriin jonka se saa – ja kerryttää näin rasvavarastoja. Osansa saattaa olla myös monirakkulaisilla munararjoillani, joihin liittyy myös aineenvaihdunnan häiriöitä. Kuka tietää. Tai sitten kyse on ihan puhtaasti vain siitä, kuten neuvolan terkkakin sanoi, että joillekin painoa vaan kertyy vähän enemmän.

Jos painoa tulee sen parisenkymmentä kiloa, kuka tahansa voi järkeillä ettei kyse ole vain vauvasta, lapsivedestä ja istukasta. Myös rinnat kasvavat, kehon veri- ja nestemäärä lisääntyy ja imetyksen aikana tarvittava rasvavarasto alkaa kasvaa. Itselleni tuli ainakin melko paljon turvotusta, mutta myös ihan sitä rehellistä rasvaa. Varsinkin reidet paksuuntuivat ja niihin kertyi selluliittia, lisäksi painonnousu näkyi myös käsivarsissa ja kasvoissa.

No kuinka niistä raskauskiloista sitten pääsee eroon? Sillä tokihan synnytyksen jälkeen on alettava kuntokuurille ja polettua äkkiä kaikki ylimääräinen pois, eikö? NO EI!

Ainakin oma paras neuvoni on vain antaa ja ennenkaikkea olla itselleen lempeä ja armollinen. Niillä kertyneillä kiloilla on tosiaan tarkoitus, eli toimia polttoaineena imetyksen aikana. Onnistuessaan imetys kuluttaa päivässä keskimäärin 600 kaloria. Äidin vanha rasvakudos on taas vuosien mittaan kerännyt itseensä myös erilaisia ympäristömyrkkyjä, siksi uusi rasva on parempi rakennusaine maidolle joitteivat nämä myrkyt siirry vauvaan.

Laihduttaminen haittaa helposti myös maidontuloa. Huomasin sen itse kun jätin viime viikolla suklaan pois. Parin patukan ja pastalautasen tankkauksella sitä alkoi taas tulemaan kuten aiemmin. Ja jos imetys ei jostain syystä onnistu, tai äiti ei halua imettää, karisevat ne kilot oman kokemukseni mukaan silti pikkuhilja, kunhan malttaa antaa vähän aikaa.

Mielestäni kenenkään synnytäneen äidin ei tarvitsekkaan olla huippukunnossa tai vanhoissa mitoissa edes kovinkaan pian (tai koskaan) synnytyksen jälkeen. Useimpien meidän keho muuttuu raskausaikana, eikä välttämättä palaudu ikinä entiselleen. Jos tämän asian sisäistää ja hyväksyy, on oma elämäkin paljon helpompaa ja kivempaa. Lapsen saaneen naisen keho on tehnyt ihmellisen ja todella suuren työn, joten on aika ihme jos siitä ei jäisi mitään merkkejä kehoon.

Oman terveyden kannalta tietenkään merkittävä ylipaino ei ole suositeltavaa, mutta ei myöskään asiasta stressaaminen tai pikadetit. Itsestään voi pitää myös silloin kun bmi ei ole ihanteellisissa lukemissa. Itsestään pitäminen tai itsensä rakastaminen ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö tulevaisuudessa haluaa voida vielä paremmin ja pitää itsestään huolta. Se on itseasiassa helpompaa silloin kun itsestään pitää. Painoa voi pudottaa myös lempeästi ja ilman itseinhoa.

Omat vinkkini lempeään raskauden jälkeiseen painonpudotukseen:

– Nuuhkuttele vauvaa, pidä lähellä ja pesi niin paljon kun mieli tekee.
– Katso itseäsi pelistä ihaillen ja itsellesi hymyillen – vau, kehosi on saanut aikaan ihmeen!
– Aloita liikunta kevyesti, esimerkiksi vaunuja ulkona työnnellen.
– Syö ja juo hyvin, älä jätä aterioita välistä. Ei ole huono idea vaikka toivoa aamiasta edes silloin tällöin sänkyyn.
– Ota ja pyydä välillä omaa aikaa, tee jotain kivaa, kuten käy kävelyllä yksin tai kaverin kanssa – tai vaikka lasillisella viiniä!
– Hauska tapa keksiä tekemistä vauvan kanssa ja tavata uusia ihmisiä on erilaiset vauvajumpat.
– Unohda ne tavoitefarkut sinne kaapin perälle.
– Harrasta liikuntaa joka saa sinut iloiseksi ja energiseksi.
– Herkuttele aina välillä – olet sen ansainnut!
– Anna itsellesi aikaa, unohda vaaka ja mittanauhat. Tärkeintä että voit ja tunnet itsesi hyväksi, pelkkä paino ei kerro hyvinvoinnistasi.

Kuvat ovat parin vuoden takaa, edelleen sama hyvä fiilis.