VUODESSA EHTII AIKA PALJON

14/03/2018

Facebook muistutteli muutama päivä sitten, että olemme olleet mieheni kanssa siellä kavereita nyt tasan vuoden. Noin vuosi sitten tapasimme pikaisesti siis ekaa kertaa, mutta juttumme ei ihan vielä sielloin lähtenyt käyntiin, vaan vasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Voisi siis oikeastaan sanoa, että ALLE vuodessa ehtii aika paljon.

Nyt olemme nimittäin naimisissa, sisustamme yhteistä kotia ja loppukesästä meille syntyy lapsi. Mitäs sitä aikailemaan kun tietää mitä tahtoo ja etenkin sen, että kenen kanssa.

Välillä tuntuu ihan järjettömältä olla tässä pisteessä. Ihan hullun rakastuneena ja onnellisena. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan mitään tällaista. Kumpikaan meistä ei olisi. Molemmat olimme olleet useamman vuoden sinkkuina ja päässet jo siihen pisteeseen, että yksin oli hyvä olla. Hyvin onnellisia niinkin, mutta onhan tämä ihan eri maailma verrattuna siihen.

Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, kimalteleva sormus nimettömässä, maha pystyssä, molempien astiat sulassa kaaoksessa keskenään keittiön kaapeissa ja keskellä olohuoneen lattiaa seisovat eilen ostetut vaunut. Joka toinen viikko vietämme suuruusperheen elämää ja joka toinen viikko olemme kahdestaan. Vielä hetken.

On käsittämättömän ihanaa herätä joka aamu rakkaimpansa vierestä, kun lähes viisi vuotta heräsin yksin. No toki lapset olivat usein kömpineet väliin, mutta heiltä saatava huomio ja läheisyys on toki erilaista. Mutta ehhkä myös siksi minulla oli niin hyvä yksin, ilman puolisoa. Sillä minulla oli kuitenkin rakkautta jaettavana yllinkyllin lapsilleni. Nyt rakkautta on vaan kaksin verroin enemmän.

Olen iloinen että uskalsin hypätä tähän kaikkeen, tuntea täysillä ja antaa vain sen viedä. Tuskin olisin voinut muutakaan. Olisi hirveä vanhana katua sitä, ettei uskaltanut elää täysillä ja katsoa mihin se kaikki vie. Olemme kokeneet yhdessä jo vaikka minkälaista. On ollut iloja, suruja ja meidän omat vaikeutemme. Kaikki se kuitenkin hitsaa meitä yhä enemmän kiinni toisiimme.

En kyllä ikimaailmassa olisi kuvitellut päätyväni tähän tilanteeseen vuoden päästä. Ihan naurattaakin pelkkä ajatus. Siellä tanssilattian reunalla kun juttelin tämän tyypin kanssa, jonka yhteinen kaverimme oli minulle hetkeä aiemmin esitellyt, ei olisi juolahtunut millään mieleeni, että juhlisin naimisiinmenoamme samassa paikassa vielä samana kesänä, vaikka mukavalta hän vaikuttikin.

Mutta eihän sitä totisesti voi ikinä tietää että mihin elämä vie, silti aika hullua että se vei vuodessa tähän. Ihanan hullua.


2017

24/01/2018

Tikulla silmään joka vanhoja muistelee, ajattelin vuoden vaihteessa, kun olisi jälleen ollut aika perinteisen blogin vuosikatsauksen aika. Tällainen vuosikatsaus ja parhaiden palojen kirjaaminen onkin ollut yksi ihan ensimmäisistä tekemistäni postauksista silloin kun blogin aloitin tammikuussa 2011. Olen tehnyt sellaisen sen jälkeen ihan joka vuosi. Paitsi tänä vuonna. Ja vaikka hassulta saattaa kuulostaakin, olen tässä nyt kolmisen viikkoa tuntenut jonkinlaista haikeutta ja surua että katkaisin nyt tämän perinteen. Joten surkuttelut sikseen, tässä tulee (tänäkin vuonna) katsaus viime vuoteen:

TAMMIKUU


Vietimme vuodenvaihteen Espanjassa, värjäsin hiukset vihreiksi, vaalensin ne takaisin punaisiksi, hautasimme We Got Beefin, testasin ekaa kertaa Roller Derbyä, sain elämäni ensimmäisen treffipyynnön Intagramin kautta, parantelin irronnutta kynttäni, sain lähetteen plastikkakirurgille, ostin lennot 11 kuukauden päähän Thaimaahan, kävimme luistelemassa ja syömässä hienosti, löysin luottoripsivärini, olin kaksi kertaa radiossa, kummityttöni syntyi, olimme pipomalleina, kävin ahkerasti koulussa ja ilmoitin Elviksen eskariin.

Lempipostaukset:

TAVALLAAN IHAN TAVALLINEN LAUANTAI
OLE ROHKEA – HYVÄ SIITÄ TULEE
SÄ ANSAITSET PAREMPAA

HELMIKUU

Olin ensimmäistä kertaa futismutsina, opiskelin edelleen ahkerasti ja sain tehdä ihan oikeana toimittajana hommia, katsoin Girlsia, jouduin ambulanssilla sairaalaan, pelkäsin pimeää, kävin uudestaan kampaajalla, tykkäsin itsestäni, lähennyin lisää veljieni kanssa, tapasin ensimmäistä kertaa personal trainerini, tein maailman parhaan soittolistan sunnuntaille, olkapääni kai tulehtui, Kaapo sai ensimmäisen kännykkänsä ja soitteli ja lähetteli maailman liikuttavimpia viestejä.

Lempipostaukset:

KAIKEN LISÄKSI OLEN VIELÄ FIKSUKIN
MÄ ♥ MASU
KAHDEN KODIN LAPSET
TOSI YSTÄVÄ
VELJEKSET KERTOVAT

MAALISKUU

Minusta tuli viraillisesti ensmmistä kertaa kummitäti parhaan ystäväni esikoiselle, olin mukana yllätysbileissä ja löhösin koko illan kavereiden kanssa siellä sängyssä, ostin elämäni ensimmäiset piilolinssit, aloitin kiinnostavan kouluprojektin jonka vuoksi jouduin käymään usein Lahdessa, tein kylppäriremontin keskellä yötä, pelasin VR-laseilla, olin kaksi päivää paastolla, pääsin leikkausjonoon rintojenpienennysleikkaukseen, tapasin ekaa kertaa tulevan aviomieheni (en tiennyt vielä silloin) ja tein hänelle oharit, olin kokonaisen päivän rekan kyydissä juttukeikalla, Elviksen kuviskerhokaverin isä kysyi minulta englanniksi että puhunko suomea ja vastasin vahingossa että en enkä kehdannut enää korjata, kävin huonoilla treffeillä ja ostin lohdutukseksi Omar-munkin, olin myös toisissa ristiäisissä, kävin kirparilla myynnissä, pojat olivat ekaa kertaa yökylässä veljelläni, ostin 33 kännykkälippua.

Lempipostaukset:

ME
SOME-AJAN LAPSET
HUONON ÄIDIN TUNNUSTUKSET
NÄIN VOI KÄYDÄ
TÄSSÄ ON SELMA

HUHTIKUU

Vaalensin hiukset blondeiksi, juhlittiin blogigaalassa, sain Lahti-projektini valmiiksi, sain stressin vuoksi vatsahaavan ja minut tähystettiin, lopetin snäppäämisen, käytiin poikien kanssa Kiasmassa, vietettiin epäperinteistä pääsiäistä, ostin täydelliset farkut, kävin kävelemässä jäällä ja pyöräilin vuoden ekat pyöräilyt ja join vuoden ekan puistosiiderin, kävin hyvinvointimittauksessa, bailattiin skidit diskossa ja vietettiin vappua järvenpäässä.

Lempipostaukset:

IHANA HIMA
4 VUOTTA JA 4 KUUKAUTTA SINKKUNA OLON JÄLKEEN
MITÄS JOS NE MUISTAA VAAN JOTAIN TYHMIÄ JUTTUJA

TOUKOKUU

Toukukuussa koko elämä muuttui yhdessä hetkessä kun tutustuin paremmin yhteen tyyppiin, ihastuin ja rakastuin. Oli teknotanssit, Drakea kirkossa, shampanjapiknikkejä, pyöräretkiä ja kookospalloja, kuljettiin ekaa kertaa shotrseissa, istutettiin yrttejä ja salaatteja omaan kasvatuslaatikkoon pihalle, käytiin Kaapon futistreeneissä ja teatteriesityksessä, pääsin tekemään kivan työjutun, korkattiin uimastadikka, tehtiin kesälista, juhlittiin äitejä, opin tekemään risottoa, join tequilaa pokaalista ja varattiin tyttöjen kanssa kesäreissu.

MEIDÄN KASVIMAALLA
SE RAKKAUSJUTTU
5 MYYTTIÄ BLOGGAAMISESTA
MINÄ LASTEN SILMIN

KESÄKUU

Minua kosittiin, heitin talviturkin meressä, syötin lampaita, kävin kesän ekoilla festareilla, käytiin Hangossa, Suvisaaristossa ja alppiruusupuistossa, opettelin uusperhe-elämää, syötiin tosi paljon jäätelöä, juotiin viiniä puun alla sateessa,  majoitin elämäni ensimmäiset airbnb-vieraat, pidettiin grillibileet ja boolibileet kavereille, vaalensin hiuksia vielä vähän lisää, olin ihan järjettömän onnellinen, suunnittelin häitä, kävin vumeissa ja rakastin ihan täysillä.

Lempipostaukset:

MILLOIN ESITELLÄ UUSI PUOLISO LAPSILLEKESKIKESÄLLÄ KESÄSAARESSA

HEINÄKUU

Päätimme hääpäivät, menin puolisalaa naimisiin maistraatissa, vaihdoin sukunimeni, olin lapsuudenystäväni salahäissä, Uin 16. kerroksessa olevassa lasipohjaisessa uima-altaassa, lomailin viikon Nizzassa kavereiden kanssa, kuulin että minusta tulee täti, sain vihdoin pimennysverhot, söimme herkkuja omasta kasvimaasta, nautin kesästä.

Lempipostaukset:

TAIVASKIN HYMYILEE
KAHDET HÄÄT KAHDESSA KUUKAUDESSA
TAHDON
12 ASIAA JOTKA OVAT SAANEET MINUT ILOISEKSI
PARHAAT HELLEHOUSUT
ELÄ TÄYSILLÄ

ELOKUU

Järjestettiin häitä, pidettiin avioliiton siunaus sekä hääbileet, vietettiin honeymoonia mökillä, hävitin puhelimeni, löysin puhelimeni ja rikoin puhelimeni, poikien yhdeksän viikon kesäloma päättyi, sain ajan leikkaukseen, minulla oli ihanat polttarit, opettelin uutta nimmaria, ajoin autoa mökkitiellä, Martti ja Eeva Ahtisaari toivottivat meille pitkää ja onnellista avioliittoa, bailattiin Flowssa je kesän vikoissa VUMeissa, meloin kajakilla, käytiin taas Hangossa, Elvis aloitti esikoulussa,

Lempipostauksia:

TUNNELMIA HÄISTÄ
OSKU VASTAA
KOLMEN PÄIVÄN FESTARIMEIKKI

SYYSKUU

Olin leikkauksessa, täytin 31 ja Kaapo 8 vuotta, katsoin koko GOTin alusta loppuun, olin tosi kipeä ja sain hyvää hoitoa, pojat kävivät parturissa.

Lempipostaukset:

HEI HEI TISSIT
MEIDÄN HÄÄT (OSA 1/2 – KIRKKO)
MEIDÄN HÄÄT (OSA 2/2 – JUHLAT)
KAHDEKSANVUOTIAANA
31 VUOTIAANA

LOKAKUU

Löysin ihmeellisen pihkavoiteen, sain leikkaushaavat vihdoin umpeen, aloin suunnittelemaan jo kertaalleen perumaani lähestyvää Thaimaan matkaa, satoi lunta, kylppäristä löytyi kostausvaurio, aloimme etsimään uutta asuntoa, Elvis täytti kuusi vuotta ja juhlimme Halloween-teemalla, pyöräilin krapulassa 14 kilometriä jotta saimme tortillaa, burnoutin partaalle ajanut koulutehtävä julkaistiin Helsingin Sanomissa, käytiin syksyisellä valokuvasreissulla lähimetsässä,

MILLAISTA ON OLLA NAIMISISSA
MIKSI EN KIRJOITTANUT #METOO
KUUSIVUOTIAANA
LIIAN VÄRIKÄSTÄ – MINIMALISTIN TUNNUSTUKSIA

MARRASKUU

Lähdin yksin lasten kanssa Thaimaahan, matkustettiin 26 tuntia putkeen, käytiin uimassa, snorklaamassa ja uitiin kallion sisään laguuniin, jouduin vatsapöpön takia sairaalaan tiputukseen, näimme hillittömän Great Palace-temppelin Bangkokissa, ikävöin kotiin, juhlin pikkujouluja glitterbodyssä, olin huolissani läheisteni terveydestä, varattiin joulureissu Espanjaan, sain ihan hirveän flunssan, sain mielestäni omituista kritiikkiä blogiin siitä etten voi kirjoittaa eläintensuojelusta jos matkustan lentokoneella.

Lempipostaukset:

TAISTELU AALTOJA VASTAAN
สวรรค์

JOULUKUU

Juhlittiin satavuotiasta suomea, karattiin Espanjaan joulunviettoon, ajeltiin avoautolla, oltiin koiravahteina, saatiin varmistus uudesta asunnosta ja säädettiin kaikkea siihen liittyvää, alettiin pakkaamaan, paranneltiin flunssaa, juhlittiin vuoden vaihtumista töölönlahdella.

Että sellainen vuosi! Jäikö teille joku juttu viime vuodelta mieleen?


MILLAISTA ON OLLA NAIMISISSA?

24/10/2017

Noh, millaista on olla naimisissa? on kysymys jota me molemmat olemme kuulleet paljon viimeisen parin kuukauden aikana. Ja vastaus siihen on: ihanaa, parasta ja ihan mielettömän siistiä. Elän elämäni onnellisinta aikaa ja olen myös todella onnellinen päätöksestä mennä naimisiin umpirakastuneena alkuhuumassa. On mieletöntä huomata miten rakkaus vain kasvaa ja syvenee päivä päivältä, vaikka joka päivä luulee ettei se tästä vahvemmaksi voisi enää mennä.

Jokainen pari tekee heille sopivimmat ratkaisut ja kun me kuukauden yhdessäolon ja kahden viikon ns. virallisen seurustelun jälkeen päätimme mennä naimisiin, mahdollisimman pian, oli se meille juuri se paras ratkaisu. On ihanaa olla niin tosissaan ja ihana kun saa rakasta toista ihan täysillä. Naimisiinmeno ei ole mikään toisen rengastus, vaan lupaus siitä että haluaa tehdä töitä liiton eteen myös vaikeina aikoina. Tietysti niin voi luvata myös ilman naimisiinmenoa, mutta me tahdoimme ehdottomasti naimisiin. Vaikka meillä on vasta lyhyt taival takanamme, koen että naimisiinmeno toi suhteeseen ihan uuden, syvemmän tason.

On maailman ihaninta tulla kutsutuksi vaimoksi ja kertoa olevansa vaimo. Tunnen suurta ylpeyttä siitä kertoessani ja meinaan pakahtua onnesta sen kuullessani. Vatsanpohjassa kutkuttaa kun katson Oskua vaikkapa laittamassa ruokaa ja mietin että olen naimisissa tuon miehen kanssa. Siinä se kokkailee – minun mieheni! Kaikki mitä teemme yhdessä tuntuu astetta erityisemmältä tehdessämme sen avioparina.

Myös meidän molempien sormukset ovat minulle hyvin merkityksellisiä. Rakastan sormustani ja minua ottaa vatsanpohjasta joka ikinen kerta kun kosketan ja pyörittelen sitä. Se miten vahvasti tunnen tuollaista pikkuesinettä kohtaan yllätti itseni ihan totaalisesti – myös Oskun sormusta kohtaan. Hänen sormuksellaan on muutenkin hieno merkitys, sillä se on hänen isoisänsä vanha ja se pienennettiin sopivaksi niin, että siinä olevat vanhat kaiverrukset säilyivät myös. Oskun isoisä on ollut yksi hänen elämänsä tärkeimmistä henkilöistä ja arvostus häntä kohtaan näkyy edelleen. Hänen isovanhempansa olivat onnellisesti naimissa yli 50 vuotta, kunnes isoisä siirtyi muutama vuosi sitten ajassa ikuisuuteen. Tuntuu erityiseltä että nyt tuo sormus on osana myös meidän liittoamme.

Kerroin jo aiemmin omasta sormuksestani sekä siitä miksi valitsin juuri sen. Edith-niminen sormus on valmistettu Narsakan perheen pyörittämällä pajalla Hämeenlinnassa. On ihana että myös omalla sormuksellani on tarina osana Narsakan korupajan historiaa, vaikka sen tarina ei olekkaan yhtä henkilökohtainen.

Halusin kauniin ja näyttävänkin sormuksen, mutta sen piti olla kuitenkin omaan tyyliini tarpeeksi simppeli sekä käytännöllinen, sillä en ole muuten tottunut käyttämään juuri minkäänlaisia koruja. Sormus on ollut nappivalinta vaikka se onkin ehkä yllättävän romanttinen tyyliini.

Rakastan sitä miten sormus kimaltelee nimettömässäni ja sitä miten jo nyt sormessani näkyy siitä jäänyt kevyt painauma. Huomaan tekeväni asioita nykyään enemmän vasemmalla kädelläni, ihan koska vaan tahdon näyttää kaikille että olen naimisissa. Onhan se vähän hassua, mutta miksi ei ottaisi kaikkea irti tästä! Olen myös huomannut nimettömässä olevan sormuksen olevan hyvä karkoitin vaikkapa liian pitkään tuijottaville miehille – kaivan vaan nenääni oikean sijasta vasemmalla niin saan taas istua ratikassa rauhassa :D

Naimisiinmenomme on ollut myös lapsille iso ja tärkeä juttu. Häistä kerrottiin koulussa ja eskarissa pitkään ja molemmat pojat halusivat viedä juhlista myös kuvia näytille. Uskon että naimisissa olomme tuntuu lapsista myös turvallisesta. He tietävät että perheessä on nyt yksi turvallinen aikuinen lisää, johon voi tuketua, luottaa ja joka ei ole ihan heti lähdössä minnekkään pois. Meidän molempien lapset puhuvat myös toisistaan liikkuttavasti veljinään, joka saa kyyneleen silmäkulmaan jokaikinen kerta.

Naimisissa on siis oikeasti aivan sairaan ihanaa ja välillä saatan ihan naurahtaa ääneen koska tämä on vaan niin siistiä! Kavereiden kanssa välillä vitsillaan sillä, että minusta tuli kertaheitolla minkkiturkkiin pukeutuva Rouva Storgårds. Ja samalla olen ihan hiton ylpeä siitä. Tuosta sukunimen vaihtamisesta voisi muuten kirjoittaa ihan oman postausksesna, joten ehkä sen ajatuksen vielä postausluonnoksiin…

Edith sormus saatu bloginäkyvyyttä vastaan Kultasepät Narsakalta