Tuossa kuukausi sitten koin varsinaisia kauhunhetkiä. Kamerani hajosi. Olin Sidewaysissa kuvailemassa, kun iski vuosikymmenen kauhein vesisade. Suojauksista huolimatta kamera pääsi repussa kastumaan ja seuraavana päivänä hajosi.
Oltiin parin päivän päästä lähdössä reissuun ja Olympuksen yhteiyshenkilöni oli lomalla. Meinasi pienehkö paniikki ja tuskanhiki päästä valloilleen. Kyseessä oli kuitenkin oma mokani. Siitä huolimatta sain kun sainkin yhteyden ja saatiin uusi kamera minulle pikatilauksena päivää ennen lähtöä. Olisi ollut tylsä lähteä matkalle ilman kameraa, vaikka ei nyt ihan hirveästi tullutkkaan siellä kuvailtua.
On tuo kamera vaan niin rakas. En osaisi elää ilman! Rajala Ambassador kisan kautta on tullut testailtua vaikka minkälaisia, mutta tuo on vaan ihan lemppari. Vaikkakin joku järeämpi olisi kiva myös nykyisen kaveriksi. Vaikkakaan tuskin sitä tulisi yhtä usein käytettyä.
Tänään fiilistelin pian taas koittavaa Flowta! Mietin, että jaksaako sinne tänä vuonna ottaa kameraa mukaan ollenkaan. Kuitenkin katsellessani kuvia viime vuodelta tulin siihen tulokeen, että ehdottomasti jaksaa! Ei niin visuaalisesti upeaa tapahtumaa ja ihmisiä voi olla taltioimatta myös muistikortille.
Lisää juttuja kamerasta löytyy esimerkiksi täältä , viime vuoden Flow-postaukset täältä, täältä ja täältä 🙂
Suurin osa teistä varmaan muistaa, mutta hain siis loppuvuodesta mukaan Rajalan järjestämään kisaan, jossa etsitään ensimmäistä Rajala Ambassadoria. Eli persoonallista luovan sisällön tuottajaa, joka innostaa ihmisiä valokuvaamaan mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja tilanteissa. Satojen hakijoiden joukosta valittiin kuuden hengen todella erilainen tiimi, joita kaikkia kuitenkin yhdistää intohimo valokuvaukseen.
The Ambassador 2016 valitaan vuoden päätteeksi, kunhan meitä ensin tarpeeksi testaillaan 😀 Me lähettiläät ottamme toisistamme mittaa erilaisissa osakilpailuhaasteissa, joista suoriutumista arvioi Rajalan valitsema tuomaristo sekä yleisö. Luvassa on eksklusiivista materiaalia luontokuvauksesta extreme-urheiluun ja yhteiskunnallisten ilmiöiden kuvaamiseen. Viimeisimpänä tehtävänämme oli kuvata Roope Salminen & Koirat keikkaa Tavastialla ja seuraavaksi lähdemme suorittamaan, vielä toistaiseksi salaista, tehtävää Amsterdamiin!
Tämä on tosi kivaa ja toki myös jännää, sillä kukaan meistä ei tiedä mitä tuleman pitää. Emme edes tiedä missä yövymme, vain että lentokentällä pitää olla tiettyyn aikaan. Minusta tällainen yllätys on hauska myös siinä mielessä, ettei ihan kauheasti voi jännittääkkään, kun ei voi tietää yhtään mitä tuleman pitää. Avoimin ja iloisin mieliin matkaan siis vaan!
Kisaan kuuluu myös se, että saamme eri tehtäviin meille osoitetun kuvauskaluston. Viimeksi kuvasimme Panasocin kameralla, johon minun oli aluksi vaikea tottua. Mutta ahkeran kuvaamisen jälkeen alkoi homma senkin kanssa sujua. Jolloin tietysti kalusto meni taas vaihtoon. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tulevaan haasteeseen saimme testiin Olympuksen OM-D E-M II kamerat. Itsehän olen aivan fiiliksissä tästä, olenhan Olympus-tyttö henkeen ja vereen. Vaikka toki tämän uuden kameran käyttö vaatii myös harjoittelua ja tässäkin monet napit ovat eri paikassa, kun omassa kamerassani. Alkukokemukset kamerasta ovat hyvät ja tämä kädessä olo tuntuu ihan prolta.
Amsterdamin reissu on nyt tulevana viikonloppuna ja sen tiimoilta kaipailisinkin teiltä vähän vinkkejä! Koska en tiedä mitä tuleman pitää tai kuinka paljon vapaa-aikaa on, haluan käyttää koko ajan tosi tehokkaasti hyödyksi. Olisi siis mahtava kuulla ne ihan must kohteet, etenkin valokuvaamisen kannalta. Missä kannattaa käydä kuvailemassa, mitkä ovat kiinnostavimmat kahvilat ja ravintolat, kauneimmat nähtävyydet ja paras tunnelma? Niin ja lauantai-ilta myös mielessä, eli mikä on tämän hetken paras klubi? Nyt kaikki insidetiedot kun perus turistivinkitkin kehiin, kiitos!
Osallistuin sunnuntaina RajalaGo-tapahtumaan Tavastialla. Ohjelmassa oli erilaisia koulutuksia, luento ja workshoppeja. Päivän isäntänä toimi Roope Salminen ja illalla pääsimme vielä testailemaan päivän aikana oppimiamme kuvaustaitoja Roope Salminen ja Koirat keikalla. Ainut henkilökohtainen tavoitteeni oli päivän aikana päästä kuvaamaan paidattomia ja hikisiä bändin jäseniä bäkkärille. Tavoite täyttyi, nyt voin kuolla onnellisena. Kiitos ja anteeksi.
Oli päivä itselleni toki muillakin tavoin antoisa. Aloin vihdoin saamaan pikkuhiljaa jotain tolkkua Panasonicin testikamerastani. Myös videoiden tekeminen on kiinnostanut pitkään ja sainkin hyviä vinkkejä niiden editoimiseen. Uskoisin että RajalaGo-tapahtumia tullaan järkkäämään jatkossakin. Suosittelen tapahtumaa ehdottomasti valokuvauksen harrastajille ja valo -sekä videokuvauksesta kiinnostuneille. Hauskinta päivässä oli ehkä kuitenkin hengailla meidän Rajala-Ambassador porukassa, vaihdella kokemuksia ambassodor-kisasta ja kiertää worksoppeja yhdessä. Illan keikka oli myös hyvä! Kuuntelin sunnuntaiaamuna ekan kerran Roope Samlmisen biisejä ja illan keikalla vasta tajusin että miten huikesta porukasta tässä onkaan kyse. Samaistun hyvin eturivissä kirkuviin tyttöihin.
Jokaisen meidän kuuden Ambassadorin kisakuvat tulevat pian äänestykseen Ambassador2016 sivulle. Tehtävänantona meillä tällä kertaa oli valita kaksi kuvaa illalta, jotka kuvastaisivat keikan fiilistä. Tällä kertaa kaikki äänestettävät kuvat tulevat äänestykseen anonyymeinä. Olisi hauska tietää tunnistatteko kuvani ja toki kiva jos käytte äänestämässä suoskkejanne! Voin huikkailla heti kun äänestys alkaa!
Päivän teemaan sopi täydellisesti Roope Salminen ja Koirat biisi madafaking darra. Saatoin nimittäin tulla vähän liian myöhään edellisiltana kotiin. Joku saattoi ehkä snapchatistä huomata 😀 Enkä muuten ollut ainut. Kuvasimme myös biisistä uuden videon Rajalan käyttöä varten. Tämä on soinut sunnuntaista saakka päässä.
On jännä, miten sitä vaan vuodesta toiseen löytää itsensä aina välillä ihan kummallisista tilanteista. Sellaisista joihin ihan itse on itsensä saanut ja joka kertaa sitä ihmettelee, että mihin mä taaaas olen oikein ryhtynyt. Joka kerta sitä lupaa itselleen, ettei enää saata itseään sellaisiin tilanteisiin. Siis missä kädet tärisevät, sydän hakkaa ja tekisi vain mieli ottaa jalat alle. Paitsi että sitten tulee taas se uusi kerta. Kuten esimerkiksi muutama viikko sitten. Parastahan näissä kuitenkin on se, että kun pahimman jännityksen yli kun pääsee, sitä tajuaakin että hei tämähän oli aika mahtava juttu.
Rajala haki alkutalvesta erilaisia osallistuja uuteen valokuvakisaansa. Hakijoilta odotettiin sosiaalisuutta sekä persoonallista otetta omaan tekemiseen. Ja se oma tekeminen sai sitten olla jotakin sisällöntuottamiseen, valokuvaukseen tai vaikkapa videoiden tekemiseen liittyvää. Hakijoista koottaisiin kuuden hengen tiimi, jotka saisivat personoidun kuvauskaluston ja vuoden mittaan erilaisia tehtäviä. Yhdestä näistä vaittaisiin sitten ihka ensimmäinen Rajala Ambassador. Kilpailun tavoitteena on nostaa luovien sisältöjen arvoa ja kiriä niitä uudelle tasolle. Yksi Ambassadorin tärkeimmistä tavoitteista on innostaa suurta yleisöä valokuvaamaan mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja tilanteissa.
Kisa kuulosti niin hauskalta ja mielenkiintoiselta, että päätinpä sitten hakea mukaan. Puoli tuntia ennen haun päättymistä kuvasin läppärillä hyvin yksinkertaisen videon itsestäni ja liitin hakemuksen mukaan. Olin jo ehtinyt unohtamaan koko kisan, kunnes eräs aurinkoinen päivä vähän ennen joulua puhelimeni soi. Jouduin vielä tiukkaan haastatteluun puhelimitse (joka oli pikkasen noloa, sillä koko ratikka kuuli myös tämän puhelun), mutta muutaman päivän jälkeen sain sitten kuulla että pääsin mukaan! Siitä saakka onkin pitänyt sitten vain odotella, kunnes muutama viikko sitten osallistujat julkistettiin.
Ja se oli se apua, mihin mä taas olen ryhtynyt-hetki, josta alussa puhuin. Sydän kurkussa pamppaillen kävelin Rajalan Pro Shopiin tapamaan muita kisaajia sekä porukkaa Rajalalalta, kisaa markkinoivaa tahoa, lehdistöä, kouluttajia, yhteistyökumppaneiden edustajia ja ties ketä muita. Onneksi syke pian tasoittui ja kaikkien muodollisuuksien jälkeen pääsimme nopeasti itse asiaan.
Kaikki me kisaajat saimme testiin uudet Panasonicin LUMIX G kamerat sekä pikaisen opastusen niiden käyttöön. Tämän jälkeen meistä otettiin studiokuvat nettisivulle, jonka jälkeen pääsimmekin ensimmäiseen haasteeseemme. Eli kuvaamaan! Kaikki kisakuvat tulevat muuten aina tuonne Lähettiläät-sivulle, josta yleisökin pääsee niitä sitten äänestämään. Jokainen meistä kisaajista on tosi erilainen, joten on hyvin mielenkiintoista nähdä että mitä kaikkea tästä oikein tulee. Enkä malta odottaa uusia tehtäviäkään! Uutta kameraa en ole ihan hirveästi ehtinyt vielä testailemaan, mutta on blogin viime kuvat ainakin otettu sillä. Eli toimii se ainakin! Meitä on pidetty vielä vähän jännityksessä, mutta sen verran olen saanut urkittua että ainakin yksiin levyjulkkareihin keikalle mennään kuvaamaan, lisäksi tulossa on myös villieläinsafaria pohjoisessa sekä joku pikkasen pidempikin reissu kulttuuriin pariin. Niin kivaa! Ja jännää! Onneksi mä taas kerran sain itseni ryhtymään tällaiseen seikkailuun!
Minttu on uusperheen äiti joka rakastaa punaista huulipunaa, inhoaa kiirettä ja näkee kauneutta arkisissa asioissa.
Perheen kaksi isompaa koululaista, touhukas leikki-ikäinen ja kevätvauva pitävät huolen, ettei elämä käy tylsäksi.
Pääosassa ovat oman näköinen arki ja täysillä eläminen. Välillä reissataan ja bailataan ja välillä taas vietetään tavallista perhe-elämää kaupungilla laatikkopyöräillen tai sohvannurkassa kirjaa lukien.
Elämänmakuinen MAMI GO GO on yksi Suomen ensimmäisiä ja suosituimpia perhe-elämään painottuvia blogeja.
