Kaupallinen yhteistyö Rolling viinin kanssa.

Kun ensimmäisen kerran tapasin nykyisen poikaystäväni, hän kertoi pelkästään pyöräilleensä ihan kaikkialle viimeisen vuoden ajan. Vaikka minäkin tykkään pyöräilystä, kuulosti se omaan korvaani aika hullulta. Lopulta taisin juurikin ihastua siihen hänen hulluun puoleensa, ja nyt tässä kesän kynnyksellä myös pyöräily on yhdistänyt meitä. Ollaan liikuttu paljon yhdessä ja toistemme luokse pyörillä ja suunniteltu erilaisia kesäretkiä.

Yhden suunnitellun retkemme piti olla sellainen, että hän vie minut pyörällä muutamaan lempipaikkaansa. Sellaiseen joissa en itse ole ikinä ollut, ja jotka eivät muutenkaan ole ihan niitä tunnetuimpia kesäretkikohteita. Tarkoituksenamme oli pakata mukaan pullo hyvää viiniä ja muita piknik-eväitä. Kuitenkin, juuri kun olimme saaneet tavarat pakattua ja lähdössä ulos, alkoi sataa lähes kaatamalla.

Elämä on ollut viime viikkoina muutenkin jotenkin niin ihanan hullua, joten päätettiin lähteä pyöripiknikille sateesta huolimatta. Ulos päästyämme tajusimme kuitenkin, että ehkä ei ole paras idea lähteä kovin kauas pyörilemään, ellemme halua kastua aivan läpimäriksi. Poikaystäväni kertoi, että hänellä on uusi suunitelma, ja kehoitti vain seuraamaan häntä. Muutaman sadan metrin jälkeen olimmekin jo perillä. Puistossa jonka olemassaolosta en ollut aiemmin edes tiennyt.

On todella erikoista löytää ihan uusia paikkoja kotikaupungistaan, mutta etenkin ihan tuosta kotikulmilta. Kuitenkin siellä, kerrostalojen keskellä, avautui juuri täyteen vihreyteen puhjennut puisto. Sateesta huolimatta kaikkialla oli tosi kaunista ja kesäistä. Jätimme pyörät parkkiin ja katoimme piknikin kalliolle, suuren vaahteran alle.

Pyörän koriin meillä oli pakattu Rolling Shiraz Viognier punaviiniä, erilaisia juustoja, siemennäkkäriä sekä hedelmiä. Aiemmin paistanut aurinko oli lämmittänyt kallion, sade rapisi hiljalleen puussa ja ympäri puistoa kuului erilaisten lintujen laulua.

Rolling-viini oli oikein hyvä valinta piknikille. Australiasta tuleva viini sopisi kesäretken lisäksi hienosti myös vaikkapa illanistujaisiin tai grilliruokien kanssa. Sen todella hedelmäinen, marjainen sekä luumuinen maku viipyilee suussa pitkään hienon hapokkuutensa ansiosta. Punaisen Shiraz-rypäleen lisäksi Rollingin blendissä on hitunen valkoista Viognier -rypälettä antamassa viinille lisää aromaattisuutta. Viini, juustot ja hedelmät sekä sateinen kesäilta sopivat hienosti yhteen.

Oli ihanaa, ja samalla tosi hassua, istua ihan umpirakastuneena puun alla, sateelta piilossa, piknikillä. Puisto oli muuten aivan tyhjä, muutamaa satunnaista (ja meistä hyvin huvittunutta) koiran ulkoiluttajaa lukuunottamatta. Täydellinen kesäpiknik ei siis aina vaadi lämmintä aurinkoista päivää, vaan seura ja tunnelma tekevät näistä hetkistä merkityksellisiä.

Jos olet nähnyt minua viime kesänä kaupungilla, olen todennäköisesti huristanut ohi pyörällä. Tein nimittäin keväällä yhden elämäni parhaimmista hankinnoista, minulle tuli Pelago. Olen varmaan viimeksi lapsena pyöräillyt yhtä paljon, kun tänä kesänä. On sillä vaan eroa, kun alla on hyvä ja kaunis pyörä, tekee sillä mieli mennä ihan joka paikkaan.

Muistattekin ehkä viime keväisen pohdintani tulevasta pyörästä. Halusin jotain simppeliä, kivan näköistä ja laadukasta. Näin ollen monen illan googlailun jälkeen päädyin Suomalaisen Pelagon pyöriin. Kävin vielä Helsingin liikkeessä koeajamassa kolmea eri mallia ja lopulta ihastuin päätä pahkaa sitten tähän kaupunkiajoon suunniteltuun Brooklyn-malliin.

Brooklyn on yksinkertainen ja klassinen malli. Yllätin jopa itsenikin ja valitsinkin mustan värin sijasta tuon kauniin harmaanvihreän sävyn. Minttuiseksikin moni on sävyä sanonut, ja sehän sopii! Lisävaihteita en kokenut tarvitsevani ollenkaan, mutta lisävarusteeksi otin sitten niin etu – että takapakkarinkin. Takapakkarin asennus on vain unohtunut. Tuossa etupakkarilla olen pitänyt myös Pelagon valikoimasta löytyvää koria, joka onkin osoittautunut todella tarpeelliseksi.

Tänä kesänä olen siis pyöräillyt oikeastaan ihan joka paikkaan, säässä kun säässä. Ihan muutamia kertoja olen pakon sanelemana jännänyt pyörän kotiin. Ja poikien kanssa ollaan sitten tietysti kuljettu laatikkopyörällä. Tosin, tuo etupakkari kun kestää 15 kiloa, niin Elvis on saanut välillä matkustaa siinä E.T.-tyyliin, jos olen vienyt poikia vaikkapa isälleen.

Rakastan myös yli kaiken tuota nahkaista Brooksin satulaa, joka kuuluu kaikkiin Pelagon pyöriin. Nahka on muutaman kerran kastunut sateessa, mutta onneksi se on vain patinoitunut kauniisti. Nahkainen satula muotoutui myös nopeasti juuri sopivaksi.

Talvipyöräilyä olen aina vähän pelännyt, joten nastarenkaiden sijasta pyörä todennänköisesti joutuu varastoon ensilumen tullessa. Olenkin jo vähän valmiiksi tuskastellut, että mitäs sitten talvella. Ehkä hankin potkukelkan 😀 Tai sitten suosiolla testaan niitä nastarenkaita.

Kuten siis arvata saattaa, olen ollut uuteen pyörääni todella tyytyväinen. Tässäkin asiassa suosittelen ehdottomasti vähän panostamaan laatuun, mielummin kun ostamaan uuden pyörän muutaman vuoden välin tai pahimmassa tapauksessa hylkäämään sen kellarin perälle tai pihalle, kun sillä ei ollutkaan niin hyvä ajaa. Joten jos pyörän hankinta on nyt tai tulevana keväänä ajankohtainen, suosittelen ehdottomasti koeajamaan Pelagot. Tämä Brooklyn-malli on tosiaan suunniteltu enemmän leppoisaan kaupunkiajeluun, mutta kyllä tällä yksivaihteisella sellaisen kymmenen kilsan työmatkankin taittaa.

*Pyörä saatu bloginäkyvyyttä vastaan Pelagolta

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyössä Pelagon kanssa

Kirjoittelinkin muutama viikko sitten suunnittelevani uuden pyörän hankintaa. Googlettelun, keskustelupalstojen ja kavereiden suositusten perusteella päädyin loppujen lopuksi siihen, että paras pyörä löytyisi kotimaiselta Pelagolta. Kriteerit tulevalle pyörälle kun olivat ulkonäön lisäksi (todella)hyvä laatu.

Olin aika varma, että tuleva pyöräni tulisi olemaan Pelagon kaupunkiajoon suunniteltu Brooklyn. Mutta asian varmistamiseksi halusin vielä käydä liikkeessä puntaroimassa muita vaihtoehtoja. Kivijalkaliikkeissä on palvelun lisäksi parasta myös se, että pyörän voi koeajaa ennen päätöstä.

Kalevankadulla sijaitsevasta myymälästä löytyy pyörien lisäksi paljon erilaisia lisätarvikkeita, kuten koreja, satuloita, telineitä, laukkuja, ohjaustankoja, lukkoja, työkaluja, alan lehtiä, vaatteita..noh, ihan kaikkea. Myymälän tiloissa toimii myös huolto joka on mielestäni tosi kätevää. Siellä onnistuu niin pienet hommat renkaanpaineiden tarkistuksesta vaikkapa isompiin vuosihuoltoihin. Ja ihan minkä merkkisiin pyöriin tahansa!

Kävin siis tutustumassa paikan päällä myymälään ja eri pyörämalleihin. Mietittiin vielä yhdessä myymäläpäällikkö Kaisan kanssa, että mikä malli omiin tarpeisiini olisi se paras. Eli kuinka usein ja millaisia matkoja yleensä ajan, harrastanko vaikkapa pitkiä pyöräretkiä, tykkäänkö kiitää vauhdilla maanteitä pitkin vai rullailla rauhassa kaupungin katuja, tarvitsisinko vaihteita ja jos niin kuinka paljon, entäs lisävarusteita kuten tarakkaa tai koria?

Sitten kävin vielä koeajamassa Brooklynin lisäksi kaksi muuta mallia, Caprin sekä Airiston. Nämä pyörät ovat monipuolisia vaihdepyöriä jotka sopivat myös vähän aktiivisemmalle ja pidempiä matkoja pyöräileville. Tykkäsin molemmista tosi paljon, uskomattoman kauniita pyöriä joilla kulku sujui ihanan kevyesti ja sulavasti. Yksivaihteinen Brooklyn tuntui silti eniten omalta jutultani. Suurin syy taitaa olla pysty ajo-asento, johon olen tottunut. Toiseksi, tykkään pitää asiat simppelinä, niin näköjään myös pyöräni. Eli en kaipaa vaiheita, yksi vaihde on oikein riittävä tarpeisiini, eli pääosin kaupunkiajoon.

Kävimme läpi vielä huolto-asioita, eli miten voin parhaiten varmistaa, että uusi pyöräni palvelee minua parhaalla mahdollisella tavalla tulevat monet vuodet. Ihan helppoja juttuja, kuten ketjujen öljyämistä, nahkasatulan hoitoa ja renkaanpaineiden säännöllistä tsekkaamista. Noin 200 – 300 ensimmäisen kilometrin jälkeen pyörä on myös hyvä tuoda ensihuoltoon, jossa tarkistetaan että kaikki on kunnossa ja tehdään tarvittavia säätöjä. Pelagot ovat myös pitkäkyntisen suosikkeja, joten hyvä lukko on ehdoton. Samalla sain vinkkejä siitä, miten pyörä kannattaa lukita, jottei se vorojen mukaan päätyisi.

Sitten Brooklyniini asennettiin vielä toivomani lisävarusteet, tarakka ja kori, ja pyöräni oli valmis matkaan. Ihan mieletön fiilis oli ajaa kaupungin läpi (ja kunniakierros Töölönlahden ympäri) uudella tuliterällä pyörällä, auringon paistaessa ja musan soidessa kuulokkeista. Pihalla eka vastaan tullut naapuri kehui heti pyörää. Voin kertoa, että hymyni oli melkoisen leveä.

Siellä lukijoissa olikin jo muutama Pelagosta myös haaveileva, jos suinkaan mahdollista, suosittelen ehdottomasti käymään Pelagon myymälässä Kalevankadulla tai sitten jollain muulla jälleenmyyjällä. Ammattitaitoinen henkilökunta kun osaa kertoa pyöristä niin paljon paremmin ja varmasti suositella juuri niihin omiin tarpeisiin sopivaa pyörää.

Oma pyöräni on näin vaatimattomasti sanottuna aivan täydellinen, esittelen sitä myöhemmin vähän lisää, kunhan kilometrejä kertyy vielä vähän lisää alle!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuulostaa hullulta, mutta ehdittiin vasta eilen aloittaa pyäräilyharjotuksen ilman apupyöriä. Uusi isompi pyörä hankittiin jo alkukeväästä, mutta tähän saakka se on vain koristanut rappukäytäväämme. Miten sitä voikin olla muka niiin kiire. No, toisaalta sateessa pyöräileminen ei ole niin hauskaa ja sadetta tähän kesään on mahtunut.

Äitini itseasiassa löysi tuon ihanan vanhan Ponin nettikirppikseltä mielestäni ihan pilkkahintaan. Olin juuri aiemmin kauhistellut monien satasten Jopoja, hyvä että tuo tuli vastaan! Retro Tunturissa on kaikki alkuperäiset osat tallella, myös siis tuo aivan ihana penkkimäinen satula. Satulassa on muuten vielä tuollainen pieni kahva, joten pyöräilyn harjoitteleminen oli vieläkin helpompaa.

Pyöräilyharjotukset jatkuvat vielä, pihalla juoksentevat kaverit kun olivat tällä kertaa kiinnostavampia kun ilman apupyöriä oppimaan ajaminen. Luulen kuitenkin, että tässä mennään samalla tavalla kun uimisenkin kanssa. Eli sitten kun se asia tarpeeksi kiinnostaa tai jaksaa keksittyä niin se onnistuukin ihan itsestään. Ei nimittäin eilen kaukana ollut, että olisin voinut päästää irti.

Toisaalta, itselleni ei olisi mikään kiire tuon kanssa – mutta onhan pyöräily hyvä asia osata viimeistään ennen koulua. Vai mitä olette mieltä? Itselleni sopisi kyllä rullailla laatikkopyörällä lapset kyydissä, oikeastaan mielummin niin. Hirvittää nimittäin tämä liikenne täällä ja etenkin päästää lapsi tuonne käveliöiden, lenkkelilöiden, pyöräilijöiden, koirien ulkoiluttajien, skeittaajien, mopojen, bussien, ratikoiden ja autojen joukkoon – vaikka itse vieressä polkisikin.

Mutta eikö ole aivan ihana tuo pyörä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.