NE UUDET HIUKSET

31/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetpolkka1Processed with VSCO with f2 presetpolkka4Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Muistan joskus nuorena ajattelleeni, että minusta ei tule isona sellaista aikuista joka ottaa kampaajalla aina, vuodesta toiseen, sen saman kampauksen ja värin. Oma äitini on kampaaja, ja olenkin pienestä saakka saanut kokeilla mitä erilaisempia hiusmalleja ja kolmannelta luokalta saakka myös hiusvärejä. Lähes joka kerta minulle tehtiin jotain uutta.

Minulla on ollut todella lyhyttä ja todella pitkää tukkaa, sekä kaikkea siltä väliltä. On ollut pinkki otsatukka, Geri-hiukset, afropermis, lyhyt tummanruskea, pissisblondi, pikkuletit, pottatukka – you name it! (Tässä muuten blogin aikoina otettuja hiuskuvia ja Hiukset-tägin alta löytyy lisää). Kuitenkin nyt ehkä viimeisen kolmen vuoden aikana, olen aina päätynyt takaisin tähän punertavaan polkkaan. Se vaan tuntuu niin omalta.

Nyt ymmärrän paremmin niitä teininä ihmettemiäni aikuisia, jotka aina vaan halusivat samanlaiset hiukset. Jos joku malli ja väri vaan sopii kun nenä päähän, niin miksi vaihtaa?! Ihan varmasti minulle tulee vielä hinku kokeilla jotain uutta, ainakin kesällä haluan koittaa miltä näytän vielä vaaleampana, mutta ihan varmasti palaan aina lopulta tähän.

Tunnen oloni polkassa todella kotoisaksi. Myös hiukset pysyvät tässä pituudessa hyväkuntoisina. Tumma sopii minulle, mutta ei liian. Tummempi tyvi ja punertava latva näyttävät mielestäni hauskoilta tummien piirteiden ja pisamien kanssa. Vai mitä sanotte?

Kiitos vielä Johannekselle uudesta tukasta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KESÄTUKKA DIY

16/07/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Olen värjännyt itse omiani ja kavereiden hiuksia ehkä neljänneltä tai viidenneltä luokalta saakka. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) suosittelen silti aina ensisijaisesti kampaajalla käymistä, kun itse tekemistä. Kuitenkin välillä tulee tilanteita, ettei kampaajalle ole mahdollista mennä. Ei ole rahaa, tai kuten tänään, ei ole aikaa tai mahdollisuutta odottaa ensi tai seuraavaan viikkoon.

Jos itse rupeaa värjäämään hiuksiaan, ei kuitenkaan kannata alkaa mihinkään suuriin muutoksiin kaupan väreillä. Juurikasvun peittäminen tai vanhan värin kirkastaminen on isoimmat jutut mitä (nykyään) itse itselleni viitsin tehdä. Ja itseasiassa tein molemmat tänään. Ei siinä, kuulostaa pikkujutuilta, mutta niissäkin voi mennä vikaan.

Olen viimeiset pari-kolme vuotta pitänyt hiuksissani tuollaista vähän likuvärihenkistä tyyliä. Tykkään siitä, että tyvi on vähän tummempi. Tästä ollaankin nähty blogissakin hyvin erilaisia variaatioita.

Olen juurikasvua värjätessä mokannut muutaman kerran. Jos tummaa väriä menee liian pitkälle vanhan värin päälle, ei juurikasvu silloin peitykkään yhtä tummaksi ja sekös vasta näyttää tyhmältä. Aiemmin myös värjäsin tyven ruskealla, sitten piti siirtyä tummanruskeaan ja nyt jo mustanruskeaan. Kampaajalla käydessä tätä ongelmaa ei olisi.

Muuhun tukkaan halusin myös eloa ja kiiltoa, sekä vähän sähäkämpää väriä. Haaveina oli oranssi-kupari. Testasin nyt ekan kerran tuota KC Color Maskia. Odotin tuloksen olevan räikeän oranssi, mutta jostain syystä hiuksista tuli punaiset! Ihan kivat nekin, vaikka tykkäisin vähän enemmän luonnollisemmasta väristä. Muutaman pesun jälkeen ne toivottavasti vaalenevat oranssimmaksi.

Tuon tyvivärin valitsin tänään oikeastaan vain hinnan perusteella. Se oli tarjouksessa. Kaupan väri kannattaa yleensä valita aina sen mukaan, missä on vähiten ammoniakkia. Ja ehkä ei välttämättä kannata muutenkaan ottaa sitä kaikista stydeintä, vaan useasti kevytväri tai juurikin tuollainen värinaamio ajaa hyvin myös asian ennen kampaajaa.

Reissussa käytin auringolta suojaavia ja korjaavia pesuaineita sekä hoitoja. Väri minulla auringossa niistä huolimatta haalistuu, mutta nyt kyllä huomaan selvästi, että hius ei kuitenkaan tunnu kovinkaan huonokuntoiselta. Koko reilun kolmen viikon aikana myös käytin suoristusrautaa vain kerran. Ehkä pieni tauko lämpökäsittelyistäkin saattoi tehdä hyvää?

Tällainen pikainen hätä-apu rumille hiuksille siis tänään. Mitäs tykkäätte? Ensi kuussa sitten taas kampaajalle! Kuinka usein te muuten käytte kampaajalla?

Niin ja kuten huomaatte, en ole saanut kasvatettua omaa väriä. Ei vaan pysty. Seuraavaksi ajattelin sittenkin ehkä kasvattaa pitkät hiukset :D

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ENKÖ MÄ IKINÄ OPI?

9/11/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroinkin muutama viikko sitten hiuskriisistäni. Tilanne pääsi niin pahaksi että viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi enää fiskarsseihin tarttuminen. Välillä se on toiminut, mutta useinmiten ei. Kuten ei tälläkään kertaa. Milloin mä oikein opin, etten leikkaa itselleni otsatukkaa?!

Kuukausi sitten leikkattua otsatukkaa olen pitänyt edessä kaksi tai kolme kertaa. Muutoin olen yrittänyt kuroa sen jotenkin sivulle tai letittää pois. Olen mä kyllä yrittänyt, joka aamua yritän. Mutta äh, ei se vaan sovi. Näytän pikkutytöltä tai ratsastuksen opettajalta. Muutama vuosi sitten, pitkän tukan (nutturan) kanssa se oli ihan kiva, mutta ei enää. Ärsyttää, että pitkin pätkäistä se. Juuri kun vuosi sitten (taas itse) leikatun otsiksen olin saanut kasvatettua saman mittaiseksi muiden hiuksen kanssa. Ja alkanut tykätä keskijakauksesta. Näkisittepä miten urpolta näytän nyt keskijakauksen kanssa, niin että otsatukka on molemmilla puolin kasvoja. Joskus kahdeksankymmentäluvulla se olisi ehkä mennyt.

Hiustenväri on myös tummentunut, mutta vielä kaipailen sitä ehkä vähän tummemmaksi tai ainakin luonnollisemmaksi. Muutenkin tämä pitkän polkan aika taitaa olla vähän ohi. Toisaalta tekisi mieli pätkäistä ihan lyhyeksi ja toisaalta sitten kasvatella. Kävi mielessä myös ylä-asteelta tuttu afropermis! Oli miten oli, mutta jos joskus edes puhun otsatukan leikkaamisesta niin tehkä jotain. Sitokaa kädet, piilottakaa sakset tai mitä vaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.