NE UUDET HIUKSET

31/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetpolkka1Processed with VSCO with f2 presetpolkka4Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Muistan joskus nuorena ajattelleeni, että minusta ei tule isona sellaista aikuista joka ottaa kampaajalla aina, vuodesta toiseen, sen saman kampauksen ja värin. Oma äitini on kampaaja, ja olenkin pienestä saakka saanut kokeilla mitä erilaisempia hiusmalleja ja kolmannelta luokalta saakka myös hiusvärejä. Lähes joka kerta minulle tehtiin jotain uutta.

Minulla on ollut todella lyhyttä ja todella pitkää tukkaa, sekä kaikkea siltä väliltä. On ollut pinkki otsatukka, Geri-hiukset, afropermis, lyhyt tummanruskea, pissisblondi, pikkuletit, pottatukka – you name it! (Tässä muuten blogin aikoina otettuja hiuskuvia ja Hiukset-tägin alta löytyy lisää). Kuitenkin nyt ehkä viimeisen kolmen vuoden aikana, olen aina päätynyt takaisin tähän punertavaan polkkaan. Se vaan tuntuu niin omalta.

Nyt ymmärrän paremmin niitä teininä ihmettemiäni aikuisia, jotka aina vaan halusivat samanlaiset hiukset. Jos joku malli ja väri vaan sopii kun nenä päähän, niin miksi vaihtaa?! Ihan varmasti minulle tulee vielä hinku kokeilla jotain uutta, ainakin kesällä haluan koittaa miltä näytän vielä vaaleampana, mutta ihan varmasti palaan aina lopulta tähän.

Tunnen oloni polkassa todella kotoisaksi. Myös hiukset pysyvät tässä pituudessa hyväkuntoisina. Tumma sopii minulle, mutta ei liian. Tummempi tyvi ja punertava latva näyttävät mielestäni hauskoilta tummien piirteiden ja pisamien kanssa. Vai mitä sanotte?

Kiitos vielä Johannekselle uudesta tukasta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

PESULASSA

28/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

En oikein tiedä mitä ajattelin kun päätin vihdoin muutaman vuoden pähkäilyn jälkeen värjäämään hiukset vihreiksi. Ajattelin myös samalla kasvattaa takaisin pitkät hiukset. Joku siinä ei kuitenkaan vaan tuntunut hyvältä, ja kävinkin sitten eilen vähän päivittämässä tukkaani. Heti kun vihreä väri oltiin saatu pois ja pituudesta kymmenisen senttiä pois, tunnistin taas itseni peilistä. Kyllä tuo polkka on vaan niin mun juttu.

Kävin myös ehkä elämäni kolmatta kertaa kampaajalla muualla kun äitini luona. Se on joka kertaa yhtä jännittävää. Mutta koska somefeedini täyttynyt viime syksystä saakka ystävieni uusista hiuksista Kampaamo Pesulan Johanneksen käsittelyn jälkeen, alkoi minun tehdä mieli testata. Naureskelimmekin, että Johanneksesta on kovaa vauhtia tulossa koko Helsinkin blogiskenen oma hiusstylisti.

Ihanan valoisa Kampaamo Pesula 2 löytyy Töölöstä, Museokadulta. Kaunis mustavalkonen ruutulattia ja kivasti esillä olevat pastelliset Kevin Murphyn tuotteet kruunavat sisutuksen. Te kyllä tiedätte, että tykkään tosi paljon juuri tuollaisesta vaaleasta, avarasta ja simppelistä tilasta. Tietysti kampaajalla käydessä kyse on hiuksista, mutta ihanaa kun koko kokonaisuus on asikkkaille tarjottavista kahveista siustukseen saakka mietitty.

Johannekselle päädyin varaaman lopulta ajan, sillä seurasin ensin instagramista hänen toinen toistaan hienommin värjättyjä hiuksia. Johannes kertoikin että tykkää niiden tekemisestä todella paljon, ja se näkyy.

Oli lähes ihme, että saatiin tummanvihreä suoraväri pois hiuksistani. Halusin myös vaalentaa vähän tyveä ja lopputuloksena toiveena oli lämmin kuparinen ruskea. Hiuskista tuli ihan mielettömän ihanat, esittelen niitä vielä vähän parempien kuvien kanssa myöhemmin. Olaplex-hoidon myötä hiukset pysyivät hyvinä reippaasta vaalentamisesta huolimatta.

Aikoja Pesula 2:seen, museokadun toimipisteeseen, pääsee helpoiten varaamaan nettisivuilta tai Timma-aplikaation kautta. Johanneksen töitä pääsee katselemaan toki myös siltä instasta.

Kuinka usein te muuten yleensä käytte kampaajalla? Värjäilettekö myös itse hiuksia tai vaihdatteko useinkin väriä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

PIKKULETIT – TULIPAHAN TESTATTUA

29/07/2016

imageimageimageimageimageimage

Olen tosiaan ollut viime aikoina pienessä kriisissä tukkani kanssa. Muutama vuosi sitten pitkästä leikattu polkka on ollut ihana ja olen tykännyt siitä tosi paljon. Nyt kuitenkin jo jonkin aikaa, olen kaivannut jotain uutta. Tykkään niin pitkästä kuin lyhyestä tukastakin, mutta mielestäni juuri tällainen vähän lyhyempi malli sopii minulle paremmin.

Se ei kuitenkaan ole estänyt haaveilua takaisin pitkään tukkaan siirtymisestä. Pitkissä hiuksissa kaipaan eniten sitä, että saan hiukset kiinni. Rennosti pään päälle nutturalle keikkumaan tai vaikkapa molemmin puolin päätä meneville ranskanleteille. Polkkana variaatioita erilaisiin kampauksiin kun ei ole kauheasti.

Sen sijaan että olisin kokeillut elämäni ensimmäistä kertaa hiustenpidennyksiä tai kasvatellut hiuksiani (ja tullut toisiin aatoksiin kymmeniä kertoja) ajattelin testata tämän hetken kuuminta tukkatrendiä – pikkulettejä. Lettien suojissa omat hiukset saisivat kasvaa rauhassa ja ehkä parin kuukauden päästä ne saisikin jo vähän kivemmin kiinni. Samalla olisin hyvin ajankohtainen, kuin suoraan 90-luvulta Dr Albanin musavideolta. Eli kuuminta hottia.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Reilun viiden tunnin letittämisen jälkeen hiukset olivat valmiit ja minä epävarmepi ulkonäöstäni aikoihin. Tukka oli ihan uskomattoman painava ja sitä oli paljon. Hiuksia ei todellakkaan saanut nätisti nutturalle pään päälle, kuten olin ajatellut. Kaksi kokonaista päivää sinnittelin niiden kanssa. Siis kahden kuukauden sijasta. Ja otin ne pois.

Tykkään edelleen tosi paljon pikkuleteistä ja minusta ne ovat tosi kivan näköiset myös monella valkoisella. Mutta minä en sitten kuitenkaan tuntenut oloani kotoisaksi niissä. Siis senkin lisäksi, että ne oikeasti tuntuivat inhottavilta ja jo parin päivän jälkeen aika ällöttäviltäkin. En muista milloin olisin saanut niin paljon huomiota, kun nyt lettien kanssa. Niitä kehuivat kaikki ja kaikkialla – perääni vihelleltiin, tultiin pyytämään numeroa, treffeille, seurattiin bussiin ja ahdisteltiin. Siis kahden ja puolen päivän aikana. Ja olivathan ne näyttävät, en ihmettele.

Nyt olen taas tylsä tavallinen polkkatukka-pullasutiponnaripää. Tuhlasin tunteja ja euroja, mutta tulipahan testattua. En missään nimessä suosittele ketään pikkuleteistä haaveilevaa olla niitä ottamatta. Suosittelen kuitenkin ottamaan tosi pieniä ja ohuita lettejä. Itse taisin valita letteihin myös turhan tumman värin, vähän vaikka punertavamman tukan kanssa en olisi näyttänyt niin kalpealta.

Joidenkin mielestä on myös epäkorrektia jos valkoinen ottaa pikkuletit. Itse en asiaa ajattele yhtään niin, mutta olisi mielenkiintoista kuulla lisää mielipiteitä tästä!

Kuvat Maria Karttunen

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.