NYT GRILLATAAN

23/05/2019

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa

Ihana kesäsää suorastaan pakkottaa ulos nauttimaan. Siitä hetkestä alkaen, kun pihalla tarkenee vähän kevyemmissäkin vaatteissa ja aurinko lämmittää, meidän perhe luuhaa ulkona mieluiten aamusta iltaan. Aina jossain välissä pitää tottakai myös syödä ja meidän kesään kuuluu isona osana myös grillaus.

Vaikka asutaan keskellä kaupunkia kerrostalossa, ei meillä ole koskaan ollut pihaa missä ei voisi grillata. Grillipaikka toimii myös kivana naapureiden kohtauspaikkana. Muutamia kertoja on käynyt niin, että olen ikkunasta nähnyt (ja haistanut) naapureiden grillaavan, napannut kaapista jotain grillattavaa mukaan ja liittynyt seuraan valmiin hiilloksen äärelle.

Ei ole oikeastaan väliä mitä kaapista löytyy, sillä melkein mitä vain voi grillata. Kasviksia, hedelmiä ja jopa leivonnaisia. Kaikki mikä sopii pannulle tai uuniin sopii myös grilliin! Kannattaa rohkeasti kokeilla vähän erikoisempiakin juttuja, ne saattavat toimia yllättävän hyvin!

Oman pihagrillin lisäksi välillä meillä on välillä tapana grillata jotain pientä kaupungin yleisillä nuotiopakoilla. Yksi tällainen ympärivuotinen löytyy esimerkiksi Seurasaaresta. Silloin saatetaan napata kaupasta vain soijakkeja ja sinappi mukaan. Yksi tosi hauska vinkki, joka vasta K-Supermarketista sain, on grillata pullaa! Taikinan voi toki tehdä itse alusta saakka, mutta itseäni houkuttelee testata juurikin seuraavalla tällaisella extempore nuotiopaikalle reippailuretkellä kaupan valmiita pakastepullia grillattuna.

Jos omiin grillailuihin kaipaa inspiraatiota ja uusia makuja, saa K-Supermarketin asiantunevalta henkilökunnalta paljon hyviä vinkkejä sekä valmiita reseptejä. Kaupan monipuolisesta valikoimasta löytyy tarvittavat raaka-aineet ja ideat yksinkertaisista grillailuista uusiin ja eksoottisiin makuyhdistelmiin. Vanhoja tuttuja (ja hyviä) grillattaviaan saa kivasti päivitettyä esimerkiksi erilaisten kastikkeiden tai marinaadien avulla.

Me pidimme viime viikonloppuna pienet grillibileet muutamalle kaverille pihallamme. Kaikki ainekset että reseptit otin haltuun K-Supermarketista sekä Ruokareviiri-nettisivuilta. Päätin rohkeasti testata jotain sellaista, mitä emme ole aiemmin kokeilleet. Kaikki raaka-aineet olivat kyllä tuttuja ja osa löytyy jollain muulla tapaa valmistettuna kyllä usein grillistämme. Mutta nyt pääsimme testaamaan ihan uusia maku-yhdistelmiä.

Kesän perinteinen perunasalaatti muuttui astettakin kesäisemmäksi kun valmistimme sen grillissä. Kauden ensimmäiset uudet perunat saivat paahdetun pinnan, jonka jälkeen ne kipattiin kokonaisina sataattiin. Ihanaa, hyvää ja helppoa!

Oma suosikkini oli jälkimarinoidut kesäkurpitsat, joita onneksi teimme niin suuren määrän, että saan vielä tänään niitä iltapalaleipäni päälle. Ensin viipaloidut kesäkurpitsat grillattiin ja vasta sen jälkeen ne laitettiin marinoitumaan kastikkeeseen, jossa oli muun muassa oliiviöljyä, sitruunaa, valkosipulia ja kapriksia. Ohjeen mukaan kesäkurpitsaa olisi pitänyt marinoida neljä tuntia, mutta ihan hyvin maku ehti niihin lyhyemmässäkin ajassa imetytyä.

Grillasimme myös munakoisoa joka sai päälleen feta-persilja-murua. Varioimme myös vähän reseptiä ja lisäsimme osaan munakoisoista vielä öljy-basilika-kirsikkatomaattiseoksen. Tämäkin oli tosi herkullista!

Jälkiruoaksi meillä oli hedelmävartaita, vesimelonia, nektariinia ja ananasta. Hedelmien päälle siveltiin voi-ruokosokeri-limemarinaadi, mikä toi hedelmiin ihanan raikkaan mutta makean twistin. Kaikki näistä maistuivat grillattuina, mutta esitysesti nektariinista tuli tällä tavalla aivan taivaallista! Niin mehukasta ja makeaa. Kaikki muutkin syöjät olivat samaa mieltä.

Vieraat toivat myös tuomisiaan mukana, grilliin heitettiin vielä sellaisenaan parsaa, kukkakaalia sekä halloumia. Yksinkertaisen hyvää- etenkin Hollandaise kastikkeen kera!

Rohkeutta siis grillaamiseen – grillata voi oikeastaan ihan missä ja milloin vaan. Paljon paljon inspiraatiota tosiaan löytyy täältä K-Supermarketin Ruokareviiri-sivustolta.

Mikä on teidän luottogrillattava?

 


LAATIKOSTA LAUTASELLE

19/07/2017

Yleensä tykkään että toisen tekemä ruoka maistuu aina parhaalta, mutta kyllä se niin on että itse kasvatettu maistuu vielä paremmalta! Muutamia salaatinlehtiä ollaan jo laatikkoviljemästämme maistelleet, mutta eilen kerättiin vähän enemmän satoa josta sitten loihdittiin herkullinen lounassalaatti. Auringon lämmittäessä syötiin asiaan kuuluvasti pihalla piknikviltillä.

Toki on ollut kiva seurata miten salaatit, yritit ja herneenversot ovat pitkin kesää kasvaneet, mutta kaikista on ihaninta on ollut katsella lasten omistautumista viljelysten hoitoon. He ovat ahkerasti käyneet kastelemassa ja kitkemässä rikkaruohoja, välillä on pitänyt jopa vähän toppuutella, että ei niitä sentään sadepäivinä tarvitse erikseen juottaa!

Koska en ole oikeastaan ikinä aiemmin viljellyt mitään, ja kaikki huonekasvitkin olen melko järjestemällisesti onnistunut tappamaan, valitsimme laatikkoon kaikkia tosi helppoja juttuja. Yllätykseksemme korianteri onkin kasvanut tosi hyvin ja kestänyt koleatkin säät. Tästä rohkaistuneena taidamme ensi vuonna kokeilla jotain vähän vaativampiakin juttuja, jotain kasviksia ainakin! Tomaattikin meidän piti siirtää keittiön ikkunaudalta pihalle kasvamaan, mutta valitettavasti se menehtyi päivä ennen siirtoa tapaturmaisesti ikkunaan verhoksi teipatun pussilakanan pudottua sen päälle… Nyt on muuten uudet verhotkin joka ikkunassa, mutta niistä myöhemmin lisää 😀

Olettekos muut kasvatelleet kesällä jotain ja onko tullut jo paljon satoa?


MITÄ KASVATTAA VILJELYLAATIKOSSA?

9/05/2017

En todellakaan ole mikään viherpeukalo. Olen elämäni aikana valitettavasti tappanut lukemattoman määrän kasveja. Ei väliä onko kyseessä ollut helppohoitoinen huonekasvi (en muista edes niiden nimiä) vai vielä helpompi kaktus, kaikki ovat siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Ainoastaan eroni jälkeen ostamani peikonlehti on elänyt yli neljä vuotta. Suurimmaksi osaksi ilmeisesti jollain pyhällä hengellä. Jotenkin kummasti se on aina elpynyt uudestaan ja uudestaan, vaikka tilanne on vaikuttanut monesti kovinkin kriittiseltä.

Ihailen esimerkiksi mummoni kykyä loihtia omasta isosta pihastaan vuodesta toiseen upea vehreä ja kukkiva paratiisi. Itselläni ei ole minkäänlaista tietotaitoa vastaavaan. Vaikka asunkin kaupungissa, olen aina halunnut asua siellä vähän mökkimäisesti. Niin että on kunnon virheä piha, mutta että silti ratikalla pääsee hetkessä keskustaan. Olen tosi onnellinen että asun nyt juuri niin. Onni on myös se, että joku muu pitää pihasta huolta. Saan keskittyä vain ihailemaan kukkapenkkejä ja viljelyslaatikoissa rehottavia yrttejä. Olen kyllä monena kesänä haaveillut siirtolapuutarhaelmästä, mutta tiedän, ettei siitä lopulta tulisi mitään.

Nyt minulla olisi kuitenkin mahdollisuus ottaa yksi pihamme viljelylaatikoista omaan hoitooni. Kuinka ihanan idyllinen ajatus. Aurinko, kesä ja oman kasvimaan tuoreet kasvikset. Todellisuus voisi kuitenkin olla jotain ihan muuta. Kuten laatikoillinen kuihtuneita salaatteja sekä rikkakasveja.

Nyt tarvitisinkin vähän tietävämpien apua. Olisi ihana nostaa omaa satoa pitkin kesää, mutta onko se edelliset asiat huomioonottaen totaalisen huono ajatus? Eniten kiinnostaisi kasvattaa ehkä jotain muutamaa helppoa yrttiä, salaattia ja kenties kesäkurpistaa. Miltä tämä kuulostaa?

Toiseksi, kuinka kauan kestää että satoa alkaa tulemaan? Laitanko sinne siemeniä vai taimia? Kuinka usein niitä pitää kastella? Entä pitääkö niille tehdä jotain muuta, tuholaistorjuntaa, lannoista, miten? Vinkkejä ja kokemuksia siis kaivetaan kipeästi!

PS. Kiitos todella mielenkiintoisesta keskustelusta mielipide-postauksen kommenttiosiossa lihansyönnistä. Tosi hyviä ajatuksia, yritän palata kunnolla ajan kanssa niihin ihan pian!


MUMMOLASSA

18/07/2015

mummola 27mummola 4mummola 5mummola 6mummola 13mummola 8mummola 2mummola 9mummola 10mummola 3mummola 14mummola 7mummola 15mummola 26mummola 12mummola 16mummola 17mummola 18mummola 19mummola 20mummola 21mummola 23mummola 24mummola 25

Oltiin poikien kanssa muutama yö mummolassa. Rakastan tuota paikkaa yli kaiken, asuin itse siellä siihen saakka kunnes kotoa muutin pois, reilu kymmenen vuotta sitten. Nykyään isossa talossa tosiaan asustelee mummoni sekä muutama vuokralainen. Ihanaa että on tuollainen paikka missä rentoutua täysin.

Talo on saaressa ja suunnilleen keskellä metsää. Oli pitkästä aikaa ihana nukkua täydellisessä hiljaisuudessa. Ei mitään liikenteen melua missään. Piha on täynnä kukkia, marjoja, sieniä ja yrttejä. Pihapiirissä asustelee myös pupuja ja peuroja. Joskus metsässä vastaan saattaa tulla kettu tai hirvi ja naapuripellolla asuu kesäisin lampaita.

Ihanaa että on tällainen paikka mihin välillä paeta kaupungin hälinää. Tekee hyvää pojillekkin nähdä vähän toisenlaista elämää betoniviidakon sijasta. Ja ihanaa on tottakai myös se, että mummini on nuori ja jaksaa vielä touhuta lasten lasten -ja lasten lasten lapsiensa kanssa. Käydä soutelemassa ja metsäretkillä. Ihania muistoja.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

PIENET VANDAALIT

27/05/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ollaan poikien kanssa aina tykätty piirtää asfalttiliiduilla, eikä ikinä ole tullut mieleen että kukaan voisi olla niin pikkumainen että kehtaisi siitä valittaa. Faktahan on, että suurinosa pihoista on aika ankeita tai saattavat ajan kanssa käydä lapselle vähän tylsäksi. Katuliiduilla voikin piirtää maahaan erilaisia temppuratoja tai vaikka ihan vaan polttopallo rinkulan – joka päiväksi jotain uutta tekemistä. Näihin hommiin aikuisetkin usein innostuvat mukaan ja kaikilla on kivaa. Hullua jos jollain on tähän jotain negatiivista sanottavaa. Liituhan vielä kuluu pois parissa päivässä, sateella heti.

Eilen aamulla olin myöhässä tapaamisesta, juoksin kiireellä raput alas samalla päivitellen että myähästyn varmasti ratikasta. Kun avasin rapun ulko-oven maassa olevassa tekstissä toivotettiin ”Have a Beautiful Day!”. Siitä tuli ihan tavattoman hyvä mieli ja juoksin oikeasti hymy korvissa sinne ratikalle – ehdinkin vielä! Myöhemmin kotiin palattuani huomasin, että kivoja piirustuksia oli pitkin pihaa. Otin kuvan tästä rappumme edessä olevasta tekstistä ja lähetin sen talomme omaan Facebook-ryhmään. Kerroin kuinka iloiseksi olin siitä tullut ja moni oli samaa mieltä. Vanhempi rouva pyyteli joskos myös rakennustyömaata suojaavaa rumaaa vaneriaitaa voitaisiin käydä lisää koristelemassa. Se sai kannatusta. Ja mehän mentiin.

Samana päivänä Facebookissa kiersi myös toisenlainen kuva. Siinä katuliitutaitelusta suivaantunut kukkahattutäti vaatii pihansa katutaiteluiden välitöntä pesemistä ja uhkailee korvauksilla ja muilla. Hohhoijaa, miten joku jaksaa!? Onneksi joku pisti heti vastalauseen pystyyn ja perusti Kansallisen Katuliitupäivän. Osallistukaa ja kapinoikaa, tehkää lapsistanne pieniä vandaaleita antamalla hurjamaineiset katuliidut käteen!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.