SISKO JA VELJET

5/10/2018

Kun vauva tulee taloon se on suuri muutos ihan kaikille perheenjäsenille. Aikoinaan, kun Elvis syntyi, Kaapo oli juuri täyttänyt kaksi vuotta ja silloin se ikäero oli tosi hyvä. Toki kahden pienen kanssa on rankkaa, mutta silloin säästyimme täysin kaikenlaisilta mustasukkaisuuksilta. Toki myös vanhemman lapsen rauhallinen ja empaattinen luonne saattoi auttaa asiaan, mutta mietin usein että tilanne olisi saattanut olla ihan erilainen vaikkapa kolmen vuoden ikäerolla.

Nyt kun pojat ovat vauvaa lähes 9 -ja 7 vuotta vanhempia, en myöskään odottanut näin isoilla ikäeroilla tulevan mitään vaikeaa mustasukkaisuutta. Eikä sellaista tosiaan ole ollutkaan.

Välillä kuitenkin huomaan ettei aikani riitä kaikille, mutta se oli etukäteen tiedossa – myös vanhemmille lapsille. He sekä ymmärtävät että hyäksyvät sen, että vauva tarvitsee paljon huomiota ja että hän ei voi myöskään odottaa vuoroaan samalla tavalla. Silti välillä, muutaman kerran, on tuntunut kurjalta etten pysty antamaan ja olemaan ihan samalla tavalla kun ennen. Etenkin kun vauvan syntymä sattui muutenkin uuteen elämänvaiheeseen, koulujen alkamisen kanssa samaan aikaan.

No miten pojat ovat sitten muuten suhtautuneet uuteen pikkusiskoon? He ovat aivan haltioissaan. On niin ihana seurata vierestä miten he katsovat vauvaa, menevät aina kotiin tullessaan suoraan hänen luokseen ja kuinka he mielellään auttavat kaikessa vauvaan liittyvässä. Kuten etukäteen uumoilinkin, heistä on jo nyt ollut myös suuri apu vauvan viihdyttämisessä ja pienten askareiden hoitamisessa.

Suojeluvaistokin on heti ollut ihan huipussaan. Heti jos vauva parahataa, molemmat säntäävät hänen luokseen. Vauvan nimeä ja siitä mahdollisesti koulussa väännettäviä nimimuunnoksia mietittäessä he molemmat myös tulivat yhteistuumin siihen tuolokseen, että kenellekkään edes pikkusiskon kiusaamista ajattelevalle ei jää epäselväksi ketä häntä suojelee. Säälin myös jo etukäteen kaikkia poikaystäväehdokkaita.

Kaikki on siis mennyt lasten osalta ihanasti. Heillä on ollut alusta saakka yhdessä hyvä meno ja oli ihana huomata miten yhtälailla he kiintyivät ja ihastuivat vauvaan. Hän oli heille heti hyvin tärkeä ja rakas. On mielenkiintoista nähdä minkälainen suhde sisaruksille vuosien saatossa muodostuu. Ihanat sisko ja veljet!


1 KK

23/09/2018

Meidän tytär täytti alkuviikosta kuukauden. Uskomatonta miten paljon pieni voikaan muuttua muutaman viikon aikana. Ja kasvaa! Vauvalla olikin syntymänsä alkuviikkoina haasteita syömisen – ja sen vuoksi myös kasvamisen suhteen, mutta nyt tuo kaikki on kyllä vähintääkin kurottu kiinni. Vaikka onhan hän ihan pikkuinen edelleen, niin tuntuu silti että joka aamu herätessään hän olisi venähtänyt ainakin muutaman sentin. Vielä reilu viikko sitten tuntui myös että kaikki hänen vaatteensa olisivat edelleenkin aivan liian suuria ja yhtäkkiä osa alkaakin jo käydä pieneksi.

Kun Elvis oli vauva, tein blogiin postaussarjan johon kokosin kerran kuukaudessa kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita. Ajattelin että sellainen olisi ihana tehdä taas. Elviksen vauvakirja meillä on itseasiassa edelleenkin osittain täyttämättä, mutta onneksi blogista pääsee jälkikäteen katsomaan että vaikka milloin se ensimmäinen hammas puhkesikaan. Jatketaan siis hyväksi havaittua linjaa ja kirjataan kaikki realiajassa edes tänne.

VAUVA 1 KK

– 3815 g 55 cm
– Imetys onnistuu rintakumin kanssa, jonka lisäksi syö pumpattua maitoa sekä vähän korviketta pullosta
– Syö 1-4 tunnin välein, mutta saattaa syödä yli tunninkin putkeen
– Valvoo jo pidempiä pätkiä, mutta nukkuu edelleen myös paljon
– Hereillä ollessaan viihtyy parhaiten sylissä (tai kylpyhuoneen hoitopöydällä)
– Nukkuu parhaiten sylissä, vieressä tai vaunuissa, mahdollisimman lämpimässä
– Hymyilee paljon (sekä nauraa äänettömästi) ja on ihanan ilmeikäs
– Seuraa jo tarkasti katseellaan ja tykkää katsoa eritysesti kasvoja ja erilaisia varjoja ja kontrasteja
– Tykkää vaipanvaihdosta, suihkussa käynnistä ja suukoista
– Kuuntelee tarkasti isoveljiensä puhetta
– Silmäripset sekä hiukset ovat alkaneet tummentumaan
– Kannattelee hieman jo päätään
– Hormoninäpyt alkavat pikkuhiljaa vähentymään
– Kärsii ajoittain pienistä vastanväänteistä ja pulauttelusta
– On edelleen vailla virallista nimeä, alunperin suunniteltu nimi taitaa ehkä sittenkin vaihtua
– Häntä kutsutaan siis edelleen Niu-Nauksi


LUPAAN PITÄÄ SINUSTA AINA HUOLTA

20/08/2018

Kaupallinen yhteistyö – Henki-Fennia
Postaus sisältää arvonnan

Kaupallinen yhteistyö – Henki-Fennia

Etenkin näin taas muuttuvan elämäntilanteen ja jännittävien aikojen aikana sitä alkaa miettimään myös sitä, miten perheeni pärjää jos minulle sattuu jotain. Ajatus on todella ikävä, eikä sitä kannata jäädä vatvomaan, mutta on oikeasti tärkeä miettiä välillä myös näitä ikäviä asioita. Aika usein sitä tulee oltua huolissaan vain lapsista.

Vakuutusasioita tulee lähinnä ainakin itse mietittyä muuttojen ja matkojen yhteydessä. Kaikilta varmaan löytyy koti -ja matkavakuutus, mutta kuinka moni on vakuuttanut itsensä? Meillä on suomessa hyvä julkinen sairaanhoito, mutta vakavimmissa tapauksissa siitä ei kuitenkaan ole hyötyä omaisille. Etenkin perheen kasvessa on otollinen aika päivittää myös henkivakuutusasiat ajan tasalle.

Meillä oli loppuvuodesta tilanne, kun matkustin yksin lasten kanssa ulkomaille. Suurin pelkoni matkan suhteen oli se, että miten lapset pärjäävät vieraassa maassa jos minulle sattuisi jotain. Loppureisusta kävikin sitten niin, että sairastuin ja jouduin yöksi sairaalaan. Tilanne ei ollut onneksi hirvittävän vakava ja kaikki meni hyvin, mutta se pisti ehdottomasti miettimään sitä että minulla pitäisi olla vakuutus myös silloin kun en ole matkoilla – koska ikinä ei voi tietää. Muutenhan lapset voivat jäädä ihan tyhjän päälle.

Nyt kun perhe kasvaa ja omia lapsia on pian kolme, tunnen entistä enemmän vastuuta siitä että en tosiaan elä vain itselleni. Henkivakuutus auttaa myös tilanteissa jossa joutuisin vaikkapa työkyvyttömäksi sairauden tai vamman vuoksi. Eihän tällaisia asioita haluaisi edes ajatella, mutta myös näiden miettiminen kuuluu mielestäni vastuulliseen vanhemmuuteen.

Vakuutus on pieni hinta mielenrauhasta ja turvasta. Fennian laskureilla voi käydä laskemassa itselleen vaikkapa juuri sen henkivakuutuksen hinnan. Vuoden loppuun asti Fennialta saa henkivakuutuksista vielä 30% alennuksen.

Turvan määrä on hyvä laskea omien tarpeiden mukaan niin, ettet sinä tai läheisesi joudu taloudellisiin vaikeuksiin pahimman sattuessa. Fennia suosittelee, että vakuutussumma kattaa vähintään velat, vuoden nettotulot sekä 20 000 euroa lasta kohden. Vakuutusmaksun suuruus määräytyy iän sekä valitseman korvaussumman mukaan. Toki summia voi muuttaa niin mikä tuntuu itsestään parhaalta.

Oma vakuutukseni sekä kuoleman että pysyvän työkyvyttömyyden varalle tulisi Fennian suositusten mukaan maksamaan yhteensä noin 20 euroa kuukaudessa. Pelkkä henkivakuutus olisi 10 euroa kuussa. Korvaus lapsilleni olisi tällöin yhteensä 90 000 euroa. Mielestäni vakuutuksen hinta ei kuulosta ainakaan liian isolta verrattuna siihen, että se toisi taloudellista turvaa perheelleni pitkäksi aikaa jos minulle sattuisi jotain. En missään nimessä tahtoisi että he joutuisivat kaiken keskellä miettimään myös raha-asioita.

Missä elämäntilanteessa te ottaisitte tai olette ottaneet henkivakuutuksen? Kommentin jättäneiden kesken arvon 2 leffalippua!
Arvonta päättyy 27.8.