OTA PERHEESI MUKAAN TÖIHIN -VIIKONLOPPU

15/04/2019

Pojat ovat pienestä saakka olleet ihan hulluina hotelleihin ja kyselevät tasaisin väliajoin, että milloin taas mennään. Joten kun Hotel Sveitsi pyysi minua päivittämään yhden viikonlopun ajaksi heidän instagram-tiliään, ei ollut vaikea hyväksyä pestiä. Etenkin kun koko perhe toivotettiin myös lämpimästi tervetulleeksi mukaan.

Kun kuusihenkinen uusperheemme matkustaa, tarkoittaa se menoa ja meininkiä. Sekä sitä, ettemme esimerkiksi kaikki mahdu yhteen autoon tai hotellihuoneeseen. Jaoimmekin porukan niin, että kaikki pojat saivat oman huoneen ja me olimme sitten vauvan kanssa omassa huoneessamme. Ekana iltana puhelin pirisi ahkerasti, kun erästä poikaa vähän jännitti, mutta lopulta yö kahden huoneen päässä oli mennyt oikein hyvin.

Itse pääsin vihdoin toteuttamaan jo kuukausitolkulla haaveilemani vaahtokylvyn vain skumppalasi seuranani. Kuitenkin, ehkä viiden minutin lillumisen jälkeen, aloin jo tylsistymään ja odotin kokoajan että milloin vauva herää ja keskeyttää kylpyhetkeni.

Hotellin lakanoissa on vaan niin ihana nukkua. Vähän lähtiessä surkuttelin sitä, etten ehtinyt keskittyä enempää siihen pehmeissä lakanoissa oleiluun. Olisin vielä voinut hyvin viettää muutaman päivän sängyssä loikoillen, telkkaria katsellen ja huonepalvelusta suklaakakkua tilaten. Joskus vielä.

Olin muuten ihan tasan vuosi sitten Långvikin kylpylähotellissa, joka on miljöönä todella samantyylinen funkkis-rakennus metsän keskellä. Miten ihana että noita vanhoja hotelleja/rakennuksia ollaan nyt kunnostettu tyylilleen uskollisesti. Myös ainakin Itä-Helsingissä sijaitseva hotelli Rantapuisto kuluu tähän samaan sarjaan. Noissa paikoissa on kyllä ihan omanlaisensa tunnelma.


ONNELLISET KARVAKAMUT

10/04/2019

Mekin kävimme vihdoin eilen Kiasmassa olevassa ihanassa Shoplifterin Nervescape VIII- näyttelyyn. Värikkäät karvamadot ovat olleet isosti esillä somessa, joidenkin mielestä jopa kyllästymiseen saakka. Itse taas olen sitä mieltä, ettei täälaista värienergiaa voi levittää liikaa.

Kiasman sivuilla kerrotaankin näin: Teos heijastelee taiteilijan kiinnostusta aivotutkimukseen ja neurotieteeseen. Teoksen takkurihmastot muistuttavat rakenteeltaan hermosoluja, mutta Shoplifter toivoo taiteen myös vaikuttavan aivoihin. Hän uskoo, että kun aistimme voimakkaita värejä, aivoissa vapautuu serotoniinia, joka kohottaa mielialaa.

Shoplifter haluaa herättää ilon ja onnen tunteita, sillä ”onnelliset ihmiset kohtelevat toisiaan paremmin”.


TAHKOLLA
+ ARKIKUVA 10/54

18/03/2019

Otteeni arkikuva-postausten julkaisun kanssa on vähän lipsunut, mutta puolustuksesi kerrottakoon nyt ainakin se, että olin viikonlopun Berliinissä, eikä Airbnb kämppämme wifi jaksanut ladata näitä kuvia. Postaus ja muutama ravintolasuositus Berliinistä on siis tulossa myös myöhemmin, mutta palataan ensin tähän reilun viikon takaiseen Tahkon laskettelureissuumme ja toimikoot nämä myös samaisen viikon arkikuvina (ainakin tuo viimeinen kuva).

Tämä oli minun ja poikien toinen kerta Tahkolla. Kuten edelliselläkin kerralla, pojat kehittyivät laskettelussa todella huimaa tahtia ja Kaapo laskikin tällä kertaa ihan kaikki Tahkon mäet. Me olimme Myyn kanssa muutamana päivänä mukana rinteessä katsomassa kun muut laskivat, mutta muuten vietimme pääosin rauhallista aikaa keskenämme aina sen aikaa mökillä. Se oli ihanaa. Iltaisin lämmitettiin aina sauna ja syötiin hyvin. Meidän perheen lisäksi mukana oli kaveriperhe, jossa samanikäiset pojat.

Mäenlaskun ja saunomisen lisäksi viikkoon mahtui punaisia poskia, villakalsareita, piirtelyä, paljon lukemista, lumihangessa nakuna pyörimistä, pikavauhdilla sairastettu oksennustauti, samasta syystä 90 asteessa pestyn ja muotonsa muuttaneen pehmolelu-Ahman imettelyä, afterkissä pöydällä tanssimista, auringonpaistetta ja lumisadetta, nuotiolla paistettua makkaraa ja kuumaa kaakaota.

Joku pieni laskettelukärpäinen pisti tällä reissulla myös minuakin. Koulun ja kavereiden kanssa käytiin kyllä jonkun verran laskettelemassa aikoinaan, mutta jos muistan oikein, niin viime kerrasta onkin vierähtänyt reippaasti yli kymmenen vuotta. Kun muut olivat mäessä ja Myy päikkäreillä, löysinkin itseni katselemasta Youtubesta laskettelu-opetusvideoita. Kai se on sitten viimeistään ensi vuonna sitten vain rohkaistuttava ja mentävä mukaan. Ollaan sitten Myyn kanssa samalla tasolla, sillä ei mene kauaa kun hänkin tuolla viilettää.