Nämä poikien BEAF-pipot ovat herttäneet Instassani niin paljon kiinnostusta, että ajattelin esitellä niitä paremmin täällä bloginkin puolella. Pipot on saatu kotimaiselta Sumee-merkiltä.

Ensisilmäyksellä pipot näyttävät ihan tavallisilta, mutta itseasiassa kyseessä on pipon ja kaulurin yhdistelmä, eli tavallaan modernimpi versio perinteiestä kypärämyssystä. BEAFeissa pipo ja kauluri ovat kätevsti kiinni toisissaan niskasta, mutta sopvat ulkonäkönsä vuoksi vähän isommillekin lapsille – ja miksi ei aikuisillekin.

Meidän pojat ovat jo useamman vuoden käyttäneet pipo + tuubihuivi yhdistelmää. Siitäkin huolimatta aina välillä etenkin niska ja korvat saattoivat jäädä paljaiksi, etenkin jos pipo nousi leikin tiimellyksesä. En edes halua miettiä, kuinka monta tuubihuivia on kouluvuosien aikana jäänyt jonnkin matkan varrelle. Nyt kun kauluri on kiinni itse pipossa, se ei huku tai unohdu matkasta.

Nämä poikien BEAFit ovat kovasti heidän mieleensä ja itseasiassa ihan heidän itse valmitsemat mallia ja värejä myöten. Kaapolla väri peach ja Elviksellä rust. Minäkin tykkään niiden ulkonäöstä tosi paljon! Sekä pipo että kauluriosa ovat pehmeää mulesing -vapaata merinovillaa ja ne on suunniteltu että valmistettu Suomessa.

Kypärämyssyt ja huppupipot tuntuvat olevan aikuistenkin kesken tänä talvena suuressa suosiossa. Itse ostin aikuisten kaulurillisen huppupipon viime talvena ja siitä saakka olen saanut siitä paljon kyselyitä. Tänä vuonna aikuisten myssyjen suosio on tuntunut räjähtäneen ja niitä löytyy monelta merkiltä. Enkä ihmettele, etenkin huppupipo on minusta ihan tosi kätevä. Huppu ja kauluri yhdessä suojaavat paljon paremmin tuiskulta ja tuulelta, eikä huppu myöskään litistä hiukisa samalla tavalla kuin pipo. Myöskään pipon kadottamista ei tavitse pelätä, kun se kulkee kokoajan kaulalla mukana vaikkei aina pääss olisikaan.

Sumeen pipojen suosio on ollut suurta ja käsittääkseni BEAFit ovat myyty aika tehokkaasti jo loppuun. Jos joku kuitenkin miettii vielä sellaisen hankkimista ja pähkäilee kokojen kanssa, niin meidän pojilta löytyy molemmilta tuo isoin L koko, joka on hyvä myös aikuiselle. Meidän pojat eivät ole mitään pikkupäisiä, mutta varmasti M koko voisi olla heille myös hyvä, kiva kuitenkin että on vähän väljyyttä ja kasvunvaraa. Molempien mielestä L koko on heille kuitenkin tosi hyvä ja sehän on PÄÄasia.

Sain eilen postaustoiveen vauvan talvipukemisesta ja päätinkin tarttua siihen heti. Toiveissa oli nimenomaan kuulla, että mitä puen vauvalle vaunuihin silloin kun mittari ulkona näyttää miinus kymppiä että nollakelillä. Sattuikin sopivasti, sillä tänään täällä meillä pakkasta oli 11 astetta ja Myy viihtyi kolmisen tuntia vaunuissa ylläolevissa vermeissä.

Olenkin monesti aiemmin kertonut vannovani, etenkin talvella, merinovillan nimeen. Pehmeä ja ohut merinovilla tuntuu miellyttävältä ihoa vasten, ei kutita ja pitää hyvin lämpimänä. Villaa kannattaa pukea siis ehdottomasti suoraan iholle, sillä se poistaa kousteutta ja pitää siksi ihon lämpöisenä paremmin kun vaikka puuvilla. Tänään Myyllä oli päällään PO.Pin mernovillabody sekä merinosukkahousut.

Myös toisena kerroksena oli villaa, myöskin merinoa, mutta aavistuksen alusvaatteita paksumpi haalari. Käsissä ja jaloissa isomummon kutomat tumput ja sukat.

Ostin viime viikolla alesta Myylle tuon ihanan, myöskin merinovillaisen, FUBin kudotun kypärämyssyn joka kämmitää myös kaulaa ja niskaa. Myssy melko paksu ja tarkoitettukin käytettäväski ihan sellaisenaan, eikä toisen hatun alla. Tänään kuitenkin pistin siihen päälle vielä kotimaisen Rouhea Knitsin villamyssyn. Ihan lämmön takia, mutta myös siksi, että ainakin meidän vauvalla myssy saattaa pyöriä päässä paljonkin, jolloin korva saattaa olla vahingossa ihan paljaana ja tällä tyylillä saan estettyä sen.

Toppapuku ostettiin itseasiassa vasta tällä viikolla, sitä aiemmin olemme pukeneet vauvan vain kerroksiin ja haalarina olemme vaihdellen käyttäneet windfleeceä tai teddykarvapukua. Eipä sille toppahaalarille ole aiemmin edes ollut tarvetta, kun vauva kuitenkin ulkoillessa on aina vaunuissa ja lämpöpussissa.

Villatumppujen – ja sukkien lisäksi laitoin vauvalle toppatumput sekä tossut, joiden sisällä on vielä lämmin fleecevuori. Etenkin pienten vauvojen ääreisverenkierto on huono, jolloin sormet ja varpaat saattavat tuntua kylmiltä vaikka vauvalla olisi kuinka lämpimästi päällä, mutta tällä konstilla pikkuiset sormetkin pysyvät lämpiminä.

Kuvasta poiketen Joutsenen untuvapussin sijasta rattaissa tänään käytössä oli suunnilleen äitiyspakkauksen kevyesti topattua makuupussia vastaava pussukka. Tämä siksi, että tällä varustuksella tuo untuvapussi olisi ollut liian paksu. Meillä on nimittäin köytössä vielä erillinen pehmeä kantokoppa, joka sekin itsessään antaa lisää lämpöä. Vauva on siis makuupussissa vielä pehmeän kannellisen kantokassin sisällä, joka on sitten vaunujen kopassa, jossa on vielä erillinen ohut kangassuoja.

Myy nukkui tänään päiväunia siis aika tarkkaan kolme tuntia tässä varustuksessa (josta minä itse vietin kaksi ikkunan toisella puolen sisällä kahvilassa) ja oli ihan täydellisen lämpöinen sen jäljiltä. Lämmin, muttei yhtään hikinen. Aika usein jos olen vanhingossa pukenut hänelle liikaa vaatetta, hän kyllä herää aika nopeasti ja päikkärit jäävät siihen. Myös siksi suosin kerroksia ja lisäilen mielummin sitten vaikka peittoa päälle tarvittaessa.

Huomenna pakkanen lauhtuu, ainakin täällä meillä päin, ja on taas lähempänä nollaa. Niillä keleillä tästä setistä vähentäisin joko villasukat ja tumput tai toppatöppöset ja tumput, villahaalarin sekä päällimäisen pipon. Tai sitten pukisin muuten saman setin, mutta jättäisin toppahaalarin kokonaan pois ja pakkaisin vauvan untuvapussiin ja pehmeään kantokoppaan.

En käytä muuten rattaissa mitään erillistä vaunuverhoa, sillä kuomun saa laskettua niin alas. Vauva on muutenkin niin syvällä ja alhaalla kopassaan, että hengitysilma pysyy mututuntumani mukaan plussan puolella. Tämänhän voi helposti testata laittamalla koppaan lämpömittari.  Vauvan lämpöä voi parhaiten seurata kokeilemalla tämän niskaa, jos se on hikinen, vaatteita on liikaa päällä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaunuissa makaava vauva pysyy lähes paikallaan ja siksi tarvitsee lämpimän varustuksen.

Alle 1-vuotiaan kanssa ulkona nukuttamisen pakkasrajaa pidetään yleisimmin kymmenen asteen tietämillä. Tätä kylmemmässä säässä vauvan kasvot paleltuvat herkästi, etenkin pitkiä aikoja ulkona ollessa. Minä itse ajattelen, ettei vaikkapa 15 asteen pakkasessa tehty pikainen kauppareissu tai happihyppely kuitenkaan ole pahaksi. Kunhan vauvalla on tarpeeksi päällä ja pakattuna syvälle koppaan, jottei hengitysilma ole liian kylmää.

Miten te puette vaunuissa olevat vauvat näillä säillä?

https://youtu.be/vkgwhGyJatE

Olen ehdottomasti kesäihminen. Tykkään lämmöstä, kuumuudestakin. On ihana kun ei tarvitse pukeutua moniin kerroksiin ja voi viettää päivät aamusta iltaan ulkona. Mutta täytyy myöntää, että ovat nämä aurinkoiset talvipävät aika hienoja myös. Auringon kimmeltäessä valkoisilla hangilla. Ollaankin nyt parina päivänä käyty kuluttamassa Alppipuiston pulkkamäkiä uusilla Plastexilta saaduilla pulkilla. Sinä sitä viimeistään tajuaa, ettei olekkaan enää mikään ihan nuorikko. Pienimmätkin töyssyt ottavat mahan pohjasta ja siihen jyrkimään mäkeen ei ole itsekkään mitään asiaa. Aika hurjapäitä nuo lapset! Mites te olette viettäneet kaunista talviviikonloppua?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.