RASKAUSVIIKOT 9-14

8/04/2018

Raskaus-saga jatkuu! Minun oli tarkoitus pitää itselleni ajan tasalla olevaa päiväkirjaa, jotta näitä postauksiakin olisi sitten helpompi tehdä – mutta enhän minä ole alkuinnostuksen jälkeen mitään kirjoitellut ylös. Onneksi nämä viikot ovat vielä suht tuoreessa muistissa, vaikka omalla tavallaan niistä tuntuukin olevan ikuisuus.

Itse etenkin alkuraskaudessa halusin fiilistellä omaa raskauttani lukemalla paljon muiden kokemuksista, mutta ajattelen että näihin on kiva palata myös itse myöhemmin. Toivottavasti näistä on siis iloa myös teillekin!

RASKAUSVIIKKO 9
(8-8+6) – Pahoinvointini pahenee entisestään, mutta minun on saatava vietyä ja hettua lapset joka päivä koulusta. Emme ole vieläkään kertoneet raskaudesta pojille, joten he luulevat että minulla on edelleen oksennustauti. Matkalla ratikkapysäkille oksennan yleensä muutaman kerran. Matkoja varten minulla on laukussa muovipussi sekä jotain pientä syötävää ja juotavaa. Niiden avulla saan siirrettyä oksentamista vähän.

Ruokavalioni koostuu lähinnä mehukeitoista, limusta, pakastemansikoista sekä jääpaloista.

Olen ihan loppu ja mieleni on todella maassa. Pahan olon ja oksentamisen vuoksi en pysty tekemään mitään. Pahimmillaan oksentaessa vatsani kramppaa niin kovaa että pissaan samalla housuun. Pahoinvointi kalvaa ja mustaa mieltä, ja alan välillä jopa miettiä että olenko sittenkään valmis saamaan tätä lasta – sillä en kestäisi pahaa oloa enää sekuntiakaan.

En pysty katsomaan puhelminen tai läppärin näyttöä, sillä se alkaa oksettamaan lisää. Saan juuri ja juuri raahattua itseni välillä suihkuun. Ainut mitä voin tehdä on maata silmät kiinni. Muuttolaatikot pysyvät purkamattomina.

RASKAUSVIIKKO 10
(9-9+6) – Olo ei helpota yhtään ja minun on pakko soittaa sairaalaan. Muistan edellisistä raskauksista sen, kuinka ahdistavaa oli maata siellä tipassa, huonovointisena ja ikävöidä kotiin. Siksi ehkä viivyttelinkin sinne menoa. Kertoessani tilastani minua pyydetään tulemaan heti tippaan.

Sairaalassa minulle kerrtotaan kuitenkin että pääsen lähtemään jo yöksi kotiin. Olen siellä tipassa neljä tuntia, jonka lisäksi saan pahoinvointilläkettä suoraan suoneen. Minut myös ultrataan ja pääsen näkemään pikkuisen ensimmäisen kerran. Hän on noin kolmen sentin mittainen ja sydän jyskyttää lujaa. Uskomatonta että jonkin noin pieni voi vaikuttaa olooni näin paljon.

Tiputuksesta seuraavana päivänä oloni on aamulla parempi kun aikoihin. En voi uskoa sitä todeksi ja lähden innostuksissani kävelylle apteekkiin. Olo kuitenkin alkaa huononemaan pikkuhiljaa. Tajuan että minulle määrätty pahoinvointilääke ei sovi minulle yhtään, mutta jatkan sen käyttöä vielä päivän. Se poistaa pahimman oksentamisen, mutta ei vielä pahaa oloa pois.

Lääke saa aikaan pakkoliikkeitä, nykimistä ja hyvin hyvin vahvaa ahdistusta. Minusta tuntuu että kuolen. ja jos en kuole, niin hyppään pian parvekkeelta – oloni on niin ahdistunut, ihan kun päälläni makaisi kokoajan joku. Lääkeselosteesta käykin ilmi, että tämä syöpähoitojen yhteydessä normaalisti käytettävä lääke voi juurikin aiheuttaa sivuvaikutuksena kovaa ahdistusta ja jopa itsemurha-ajatuksia. Päätän lopettaa lääkkeen siihen paikkaan ja seuraavana päivänä sivuvaikutukset ovat tiessään.

Tällä viikolla on myös ensimmäinen neuvola. Koska raskaana olo alkaa olla näin kolmannen kerran jo aika tuttua hommaa, ei siellä tule juurikaan mitään uutta tietoa. On kiva kuitenkin vihdoin saada äitiyskortti. Samalla saan lähetteet veri -ja virtsakokeisiin sekä linkin jota kautta voin varata ensimmäisen ultran.

RASKAUSVIIKKO 11
(10-10+6) – Ensimmäinen etappi takana päin, nimittäin alkio-vaihe on päättynyt ja vauva on sikiö. Se tarkoittaa sitä, että kaikki rakenteet ovat nyt muodostuneet.

Vatsa on melko turvonnut, mutta myös vauva-vatsa alkaa pikkuhiljaa näkyä ja ostankin ensimmäiset äitiysvaatteet. Vaikka äitiyslegginssit näyttävät vielä vähän ylimitoitetuilta, on kivempaa kun ei purista. En malta olla myöskään olla ostamatta jo ensimmäisiä lastenvaatteita, vaikka olin ajatellut etten ostaisi mitään ennen raskauden puoliväliä.

Olen oksentanut niin paljon, että alkaa olla mahdotonta miettiä ruokia joita tekisi mieli. Tarpeeksi monta kertaa kun joku tulee ylös, ei sitä pysty enää syömään. Välillä myös pelkkä jääkaapin avaaminen sai oksennuksen lentämään.

RASKAUSVIIKKO 12
(11-11-6) – Useimmat keskenmenot tapahtuvat ennen viikkoa 12, joten kokoajan ollaan lähempänä turvallisempia vesiä. Keskenmenon pelko on itselläni läsnä kyllä koko raskauden ajan, mutta onneksi ei mitenkään pahasti tai häiritsevästi.

Oksentaminen ja pahoinvointi jatkuu edelleen rajuna, mutta ehkä silti hitusen lievempänä kun edellisviikkona – silti herään edelleen myös öisin etovaan oloon. Monesti tavallinen raskauspahoinvointi helpottaakin juuri näillä viikoilla, mutta hyperemeesin kohdalla se voi helposti kestää vielä kymmenenkin viikkoa – tai jopa ihan loppuun asti. Aamut ovat helpompia, vasta noin vartin heräämisen jälkeen iskee olot.

Tämän viikon lopulla kerron raskaudesta myös julkisesti instagramissa ja blogissa julkaisemalla kuvan aiemmin tekemistäni raskaustesteistä. Kaverini kertoo, että Jodelissa spekuloidaan minun odottavan kaksosia koska testejä on kaksi, hahahaha. On kivaa kun vihdoin pääsee fiilistelemään raskautta ilman salailua. Yritän silti pitää matalaa profiilia sen kanssa, sillä ajatten että liika vauvahössötys saattaa myös ärsyttää osaa ihmisistä.

RASKAUSVIIKKO 13
(12-12+6) – Tällä viikolla on meillä on paljon odotettu np-ultra. Ultrassa mitataan sikiön niskaturvotus, jonka avulla seulotaan poikkemia, kuten downin syndroomaa. Mitta on normaali, mutta se pitää vielä laskea yhteen verikokeissa saatujen tulosten kanssa. Muutama päivä ultran jälkeen kotiin tulee kirje, jossa kerrotaan ettei suurentunutta riskiä kromosomipoikkeukseen näiden arvojen perusteella ole.

Huonon olon kaveriksi hiipi päänsärky. Pystyin jo kuitenkin katselemaan sarjoja läppäriltä, mutta edelleen puhelimen selaaminen tuottaa ihan hirveän olon. Osku teki mehusta jääpaloja pakkaseen ja löydettiin myös ihania sorbettipuikkoja kaupasta. Jäisten marjojen syönti tuo hetkellisen helpotuksen.

RASKAUSVIIKKO 14
(13-13+6) – Eräänä aamuna menee ainakin puolituntia ennen kun muistan olevani raskaana. Sama fiilis on myös seuraavana ja sitä seuraavana aamuna. Eli paha olo ei iskekeään vasten kasvoja niin pian kun yleensä. Myös päivät ovat hitusen helpompia. Innostun jopa juomaan kahvilassa kupin kahvia, mikä kylläkin osoittautuu hyvin huonoksi valinnaksi. En vielä uskalla iloita olon helpottumisesta, mutta oksennan selvästi vähemmän päivän aikana – enää vain muutamia kertoja.

Elämä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa voittamaan, ja käyn jopa lasten kanssa uimassa sekä kavereiden kanssa syömässä.

Toiselle neuvolakäynnille myös Osku tulee mukaan ja tällä kertaa siellä myös kuunnellaan ensi kertaa sydänääniä. Ääniä ei saada heti kuuluviin ja nuori terveydenhoitaja näyttää olevan enemmän hermostuksissa kun minä itse. Tämä on käynyt itselleni myös aiemmissa raskauksissa, joten en ole huolissani. Myös kova pahoinvointi on merkkinä siitä että vauvalla on todennäköisesti kaikki hyvin.

Kohtu on noin greipin kokoinen ja se tuntuu välillä jopa vähän epämiellyttävänä, ihan kun vatsassa olisi jotain ylimääräistä. En pidä yhtään siitä tunteesta jos vatsa vaikka heiluu tai sitä heilutetaan, sillä kohtuu tuntuu jotenkin niin selvästi liikkuvan mukana.

Viikon viimeisenä päivänä tunnen myös ensi kertaa vauvan liikkeet! En olisi uskonut että se voi tapahtua näin aikaisin, mutta uudelleen synnyttäjillä se on ihan normaalia. Tunne on pienen pientä kuplintaa enkä joka kerta voi olla vielä varma että mikä on vauva ja mikä on jotain muuta pörinää suolessa. Mutta sielllä se on, meidän pikkuinen vipeltäjä!

Kaikki raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14


VIELÄ KERRAN 2016

1/01/2017

Nyt olisi taas perinteisen vuosikatsauksen aika! Ihan uskomatonta muuten, että blogini täyttää perjantaina jo kuusi vuotta! Ja kuinka ihanaa, että jutut menneiltä vuosilta on täällä blogissa tallessa. Ja sanokaa mitä sanotte, vuosi 2016 oli hyvä. Henkiläkohtaisesti itseäni ärsytti erikoisen paljon, aina kun kuulin tai jonkun toivovan huonon viime vuoden loppumista. Joka vuonna tapahtuu ikäviä ja hyviä asioita, tärkeintä on oma asenne.

Jokatapauksessa, vuosi 2016 meni, kuten viime vuosiana kaikki muutkin vuoden, aivan hujauksessa. Siihen mahtui myös paljon, tässä jotain kohokohtia jotka vielä muistan sekä kyseisten kuukausien suosituimpia postauksia:

TAMMIKUU

Processed with VSCOcam with 7 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCOcam with 4 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAtammikuu-11

Vuotemme alkoi myös vuosi sitten Espanjassa, tuli täyteen 1100 päivää sinkkuna, värjäsin tummanruskeat hiukset, oli paljon lunta ja kovat pakkaset, aloin etsimään koirallemme uutta kotia.

TYYLEJÄ VUOSIEN VARRELTA

1100 PÄIVÄÄ SINKKUNA

VUODEN 2015 SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

TÄNÄÄN OLEN MIETTINYT

MEIDÄN KOTI NUMEROINA

HELIMIKUU

helmi-4OLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCOcam with 5 presethelmi-6

Otin ensimmäisen stick and poke tatuointini, ilmoitin esikoiseni kouluun, Mummin romahtanut terveydentila huolestutti, sain vihdoin kertoa päässeeni mukaan Rajala Ambassador-kisaan, vietimme ihania ystäväni polttareita, sairastin rajun infulenssan, koirallemme löytyi uusi koti.

HIRVEIMMÄT TREFFIT IKINÄ?

MUISTATTEKO VIELÄ TÄMÄN?

SUNNUNTAIAJATUKSIA

TARUN POLTTARIT

A-LUOKAN VIRUS

MAALISKUU

maalis-8 maalis-7 maalis-6 maalis-5 maalis-4Processed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetmaalis-1

Remppasin makkarin seinästä tosi hienon, käytiin poikien kanssa Tukholman risteilyllä, juhlin ystävän häitä, perustimme Vanhemmat Rasismia Vastaan-ryhmän, varasin kolmikymppismatkan, hankin uuden sängyn, aurinko paistoi paljon, kävin kuvaamassa keikan Tavastialla, kävimme Skidit Yo Rapseissa, suunnittelin uuden makkarin (mikä menikin lopulta ihan uusiksi), kerroin blogissa koirasta luopumisesta, kävin ihanassa asiapajassa koristelemassa astioita, hain viimetingassa opiskelemaan.

MELKEIN KOLMIKYMPPISENÄ

RAKKAUSPÄISSÄNI

TÄS ON OLLU VÄHÄN KAIKENLAISTA JYYSTÖÖ

MINÄKIN OLEN VAIN IHAN TAVALLINEN IHMINEN

MISSÄ PAO ON?

MIKSI SITTEN TEKISIN NIIN?

HUHTIKUU

Processed with VSCO with 5 presethuhti-4Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with 5 preset

Kävin Amsterdamissa, voitin kolmannen sijan vuoden tyylikkäimpänä blogina, möin lähes uuden unelmien sohvani uuden makkarisuunnitelman alta, metsästin tuntikaupalla netistä loppuunmyytyjä lenkkareita ja lopulta löysin ja ostin ne ylikalliilla (pari viikkoa myöhemmin näin Stockalla niitä vinon pinon), korkkasin pyöräilykauden, olin vuorokauden ilman puhelinta ja nettiä, leikkasin lyhyen polkan, sain kolmen vuoden jälkeen oman makkarin.

TWISTED CITY – TUNNELMIA AMSTERDAMISTA

TÄRKEÄ OHJE ELÄMÄLLE BY KAAPO 6V

IHAN TAVALLINEN KESKIVIIKKO-COUSCOUS

POLKKA

TOUKOKUU

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presettouko-2Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with hb2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Vietin ekaa kertaa vuosiin vappua kavereiden kanssa, pidettiin värikkäät jäätelökestit, käytiin pari kertaa Lintisillä, Kaapo oppi ajamaan ilman appareita, oltiin lasten kanssa muutama päivä Tallinnassa, ostin uuden sohvan, remppasin poikien huoneen seinät, vietin hauskan päivän Basso radion puutarhalähetyksessä, olin keskisuomessa kaksi yötä metsässä joka kuhisi karhuja, hankin uuden ihanan pöyörän, kävin Stadikalla uimassa, pummin ravintolasta julisteen keittiöömme, kesän ekat ja vikat Vumit, hukkasin pankkikortin.

PUHUTAANKO TAAS VÄHÄN MIEHISTÄ?

KAMALAT KAKARAT RAVINTOLASSA

KOTONAJOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT

”SOVITAANKO NIIN ETTÄ KETÄÄN EI KIUSATA”

KESÄKUU

Processed with VSCO with s3 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with hb2 presetProcessed with VSCO with 5 preset

Kaapon eskari loppui, kastuin litimäräksi Sidewaysissä, olin vieraana veljeni radio-ohjelmassa, vietimme kaverin tupareita, oltiin viikonloppu maalla, kävin pääsykokeissa, tein muutaman tatuoinnin itselleni, lähdimme muutama päivä ennen juhannusta lähes kuukaudeksi Espanjaan.

MUN ELÄMÄ, MILLOIN SIITÄ TULI NÄIN…

AINA ON IKÄVÄ

KERRO IHAN KAIKKI

HEINÄKUU

Processed with VSCO with a5 presetProcessed with VSCO with hb2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Oltiin Skidit Festareilla, otin pikkuletit – ja heti pois, nautittiin kesästä, olin Turun saaristossa veneilemässä, käytiin Lammasaaressa, hullaantuttiin Pokemon GO:sta, otin muutaman tatuoinnin sormeen, sain kuulla päässeeni kouluun, minulla oli ihan hullun hauska viikonloppu ihan uusien kavereiden kanssa.

SKIDIT LOOKS

PIKKULETIT – TULIPAHAN TESTATTUA

LIFE IS TOO SHORT

JÄTTILÄISKUPLASSA

KESÄTUKKA DIY

NYT JO NAURATTAA

MIMI JA BONO (BY KAAPO)

ELOKUU

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with a5 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Esikoiseni aloitti koulun, rakastuin kylmäuutettuun kahviin, vaalensin hiuksia, otin ripisenpidennykset, pojat kävivät parturissa, nautin kolme päivää Flowssa, olin ekaa kertaa Glitternistin käsittelyssä, oma koulu alkoi, lompakkoni varastettiin, kolmekymppismatka Kroatia, viikko ilman pankkikorttia reissussa, ostin uudet tuolit keittiöön, tein betonimaisen pinnan olkkarin seinään, Kallio Block Party

YKSI IHANIMMISTA REISSUISTA

SYNTTÄRIMATKA KROATIASSA

MELKO STRESSITÖN PÄIVÄKODIN ALKU

EI LÖYDY SANOJA

MUN HUONEESTA

KEITTIÖN UUDET TUOLIT

FRESH START

SYYSKUU

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Täytin 30-vuotta, kuljin ekaa kertaa elämässäni limusiinilla, poistin Tinderin, otin elämäni ekat rakennekynnet, paljon spintaaneita heittäytymisiä, meille tuli täitä, tein uuden blogisopimuksen

KAUNIS JA IHANA MINÄ

NYT ON HYVÄ

30

LOKAKUU

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Pidettiin lasten kaverisynttärit, juhlin kaverin kihlajaisia, sain jonkun masennuskohtauksen, tuli vuosi täyteen kasvissyöjänä, olin kaupunkioppaan kanssa kiertämässä helsingin metsiä, vietin syyslomaa, olin tosi loppu, satoi lunta, tein ensimmäiset oikeat haastatteluni, tein itselleni lisää tatuointeja.

LOKAKUUSSA

KIKHERNE-FETASALAATTI

ÄITI ON TOSI HYVÄ TILAA PIZZAA

MUTTA JUST NYT OLO ON AIKA PASKA

BOYS BOYS BOYS

SILMÄPUSSIT POIS KOTIKONSTEIN

MARRASKUU

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetimageProcessed with VSCO with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with f2 preset

Voitin vuoden inspiroivimman lifie-blogin tittelin, snäppäsin Cheekin kanssa, olin myymässä kirppiksellä, tuskailin vähän valon ja blogikuvien kanssa, olin tosi loppu, ostin ehkä kuusi uutta huulipunaa, latasin Tinderin, koulussa oli tosi kiire, sain taas ihanan glitter-käsittelyn, otin tatuoinnin.

MOIKKA VIELÄ MARRASKUU

UUTTA LASTENHUONEESSA

ELÄMÄ EI LOPU LASTEN SAANTIIN

KAIKKI NE MIEHET

SOITTOLISTA SUNNUNTAILLE

MIKSI EMME ENÄÄ KÄY ELÄINTARHOISSA

TUNTUU IHAN SIKASIISTILTÄ

ITSE MAALATUT LATTIAT

JOULUKUU

joulu-34Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetimageProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Kuvasimme koulussa videoita poliisille, olin pikkujouluristeilyllä Tallinnassa, menetin kynteni, jäin koulusta kuukauden joululomalle, julhin itsenäysyyspäivää hienosti ja melkoisen perinpohjaisesti, ostin minikuusen, saimme etukäteisjoululahjaksi lentoliput Espanjaan, vietimme joulun ja uuden vuoden vaihteen palmujen keskellä.

JOULUAATTONA ESPANJASSA

HYVÄ MINÄ

KUINKA PALJON HARRASTUKSIA LAPSELLA PITÄÄ OLLA?

Ihan jännittää, että mitä kaikkea tässä tulee taas vuoden päästä lukemaan! Onko teille muuten jäänyt mieleen jotain tiettyä blogista viime vuodelta, olisi hauska kuulla!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MOIKKA VIELÄ MARRASKUU

2/12/2016

nayttokuva-2016-12-02-kello-20-01-39nayttokuva-2016-12-02-kello-20-02-02nayttokuva-2016-12-02-kello-20-02-30nayttokuva-2016-12-02-kello-20-02-55

Marraskuussa:

– Voitin Vuoden inspiroivimman Lifestyle-blogin palkinnon
– Peitin 16-vuotaana ottamani tatuoinnin toisella
– Latasin Tinderin
– Tunti lataamisen jälkeen olin jo treffeillä
– Ostin täydelliset housut
– Olin uskomattoman väsynyt
– Olin uskomattoman stressaantunut
– Hajotin silmälasini
– Järjestin ystävälleni babyshowerit
– Join kahvia aamulla suihkussa – paras keksintöni ikinä
– Kaikkia periaatteitani vastaan, aloin juomaan energiajuomia
– Heräsin sängystä joka oli täynnä glitteriä
– Lähetin pitkästä aikaa känniviestejä
– Katsoin aivan liikaa Gilmoren Tyttöjä
– Tilasin Woltista VAIN 11 kertaa ruokaa
– Ostin yöllä itselleni kahdet ranskalaiset, koska halusin vaikuttaa siltä, että minulla on joku jonka kanssa syödä (enkä edes jaksanut syödä niitä toisia)
– Jouduin erään tissipyllymiehen piinattavaksi
– Minua TÖNÄISTIIN tahalleen!!!
– Meillä kävi ekaa kertaa kotisiivooja
– Dyykkasin hienoja kuparilautasia
– Söin 12 hillomunkkia kolmen päivän aikana
– Olin myymässä kirppiksellä
– Meillä oli koira hoidossa
– Sain tarkastusmaksun ratikassa koska tilasin tekstarilipun liian myöhään
– Saatoin myös aiheuttaa pienimuotoisen shown kyseisessä ratikassa
– Meillä oli kavereiden chatissa paras kekskustelu aikoihin, kun puhuttiin kaikki viisi samaan aikaan seksistä ja iduista
– Pidin koulussa esitelmän bloggaamisesta – jännitti ihan sikana
– En nähnyt superkuuta
– Vietin illan Lahdessa Bimbojen reunionin merkeissä
– Sekoiltiin lasten kanssa ravintolassa (Kaapolla mm. kaatui lasillinen limua Elviksen päälle joka oli pöydän alla)
– Mulla oli maailman hauskin ilta (aamu), kun tanssittiin pikkuveljien kanssa aamureiveissä kahdeksaan asti
– Fiilistelin aurinkoisia pakkaspäiviä
– Join järjettömän paljon Nesteen pahaa kahvia, koska en jaksanut keittää itse

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MODERNI PÄIVÄKIRJA

24/10/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with 4 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with a5 presetProcessed with VSCO with a5 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 preset

Yritin tässä juuri muistella että kuinka monta vuotta olen ollut Instagramissa. Ehkä neljä tai viisi. Sinä aikana siellä on tullut julkaistua yli kolmetuhatta kuvaa. Blogia olen kirjoittanut pian kuusi vuotta. Blogikirjoituksia näyttäisi olevan kasassa reilut 1500 kappaletta. Snapchattiä taas olen käyttänyt aktiivisesti ehkä puolisentoista vuotta. Siellä snäppitulos on yli 10 000. Facebookista sitten puhumattakaan.

Teiniajoilta minulla ei ole yhtäkään päiväkirjaa tallella. Tavallaan se harmittaa, tavallaan taas ehkä ihan hyvä 😀 On kuitenkin kiva pitää nyt vähän modernimpaa lukua elämästään. Tykkään käydä aina välillä juurikin vaikka instasta katselemassa että mitäs sitä olinkaan tehnyt ja kauhistelemassa että ONKO TOSTAKIN JO SATANELJÄTOISTAVIIKKOA!?

Aina välillä kuitenkin mietin, että mitäs vaikka kolmenkymmenen vuoden päästä? Edelleenkö nämä muistot ovat silloin tallessa? Mitäs jos blogi joskus vahingossa katoaa taivaan tuuliin tai insta lakkaa olemasta? Toisaalta, ne parhaat muistot elävät toivottavasti mielessä ja sydämessä mukana. Mutta olisi kiva sitä jättää jälkeensä jotain konkreettista lapsille, lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille.

Olisi ihanaa jos olisi aikaa, tai viitseliäisyyttä, kirjoittaa käsin ja kehittää valokuvia. Toisaalta nekin voivat yhtä hyvin tuhoutua tai hävitä siinä missä digitaaliset tallenteetkin. Kai se on vain ihmisellä joku sisäänrakettu tarve jättää muistoja itsestään? Mites te muut, kirjoitatteko päiväkirjaa tai tallennatte muistoja jollain muulla tavalla?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ON SE ELÄMÄ NIIN HASSUU

16/01/2015

imageimageid imageimage

Muutama viikko sitten kirjoitin päiväkirjamerkinnän:
Välillä mua kauheasti jännittää kaikki. Mun elämässä voi tapahtua mitä vaan. Aika siistii.

Ja niinhän se on, elämä yllättää juuri kun sitä vähiten odottaa. Se on tullut todistettua tällä viikolla jo ainakin kaksi kertaa. Ensin olin kaiken järjen ja suunnitelmien vastaisesti avain kourassa katsomassa tulevaa asuntoamme. Eilen illalla löysin itseni elämäni ikimuistoisimmilta treffeiltä. Tässä viime aikoina on itselleni tullut myös harvinaisen selväksi se, että mitään asioita ei kannata suunnitella etukäteen. Ei ne ikinä mene niin.

On se elämä vaan niin hassuu, välillä se antaa, välillä se ottaa ja välillä sitä jää vaan suu auki ihmettelemään että mitä just äsken tapahtui.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.