RASKAUSAJAN RUOKAVALIONI

8/03/2018

Jo ennen kun tulin raskaaksi, olin päättänyt että syön tosi terveellisesti ja yritän liikkua mahdollisimman paljon. Sokerinkin olin jättänyt kokonaan jo muutamaa viikkoa aiemmin. Aiemmissa raskauksissa painoa on tullut nimittäin lähemmäs 30 kiloa ja vaikka olen saanut ne aina pois, en kaipaa sitä tukalaa ja raskasta oloa. Terveellisesti syömisen suunnittelut kuitenkin muuttuivat kun pahoinvointi alkoi.

Kun voin huonosti ja oksensin jatkuvasti, oli minun pakko syödä vain sitä mitä sain alas. Ihan mitä vaan, se oli jopa lääkärin määräys, vaniljajäätelö on kuulemma mukava oksentaa yksi neuvoi. Jouduinkin pahimpaan aikaan syömään jotain pientä tunnin välein ja yölläkin heräsin kerran-pari mutustamaan yöpöydälle valmiiksi ottamaani croissanttia tai jogurttia. Muuten tuli entistä enemmän pahempi olo. Oksensin mielummin ruokaa kun pelkkiä sappinesteitä. Ja toki oksentaessa tuli myös nopeasti uudestaan nälkä.

Salaattia ja hedelmiä oli todella epämielyyttävä oksentaa, joten ruokavalioni koostui kaikesta helposti oksennettavasta kuten paahtoleivästä ja mehukeitoista. Himoitsin myös kaikkea todella suolaista ja vettäkin sain alas (muutaman hassun lasillisen päivässä) lähinnä vain sormisuolan kanssa. Veden sijasta lipitin mehuja ja limuja.

Vaikka ruokavalioni muuttui moneksi viikoksi varsin sokeri -ja hiilaripainotteiseksi, uskoin että paino kuitenkin putosi. Tiputuksessa käydessäni minua ei punnittu siellä en edes ollut täysin varma lähtöpainostani (en omista vaakaa), mutta käydessäni muutaman päivän tämän jälkeen ensimmäisessä neuvolassa, järkytykseni oli suuri kun painoa olikin tullut kuusi kiloa lisää! Saatoin toki painaa valmiiksikin muutaman kilon enemmän mitä luulin, mutta silti reippaasti useampi kilo oli tullut lisää.

En edellisissäkään raskauksissa syönyt mitenkään ihan järjettömän epäterveellisesti tai paljoa, mutta silti painoa vaan kerääntyi. Vaikka niissäkin oksensin oikeastaan loppuun saakka. Mietin että voisiko osittain tämä paininnousu saattaa johtua siitä, että keho jotenkin varastoi kaiken mahdollisen juurikin tämän oksentamisen vuoksi. En tiedä voiko näin olla, mutta pakkohan osan on olla jotain nesteitä ja turvotusta.

Mutta sen tiedän, että osittain painonnousu selittyy ainakin sillä, ettei vatsani toimi oksentaessa ollenkaan. Raskausaina kun sen toiminta hidastuu muutenkin paljon. Samoin tämä suolan himoitseminen (syön välillä suolaa ihan pelkiltään ja herkkuani on veriappelsiini joka päällä on suolaa sekä smoothie niin että lasin reuna on suolattu) ja se että oksentaminen ajoi minut viikkokausiksi vuodepotilaaksi enkä liikkunut juurikaan.

Muutaman viimeisen viikon olen taas pystynyt syömään vähän normaalimmin ja paremmin. Ruokahalua minulla on kyllä ollut jopa silloin pahimman pahoinvoinnin aikaan, mutta syömiset olivat silloin vain vähän toisenlaista. Nyt olen saanut ruokavalioni takaisin raiteilleen ja saanut lisättyä reippaasti kuitujen määrää. Kaikki sokeriset herkut oksettavat minua, joten niistä on paria lipsahdusta lukuunottamatta, helppo pysyä erossa.

Vatsa on alkanut toimimaan vihdoin paremmin, mikä johtuu kuitujen lisäksi varmasti myös liikunnasta. Edelleen yleiskunto on huono, mutta liikun jo enemmän ja esimerkisi tällä viikolla olen joka päivä kävellyt reippaasti nelisen kilsaa. Kävinkin eilen vähän hädissäni avoimessa neuvolassa kuuntelemassa vauvan sydänääniä, sillä vatsa tuntui pienentyneen. Kaikki oli kuitekin siellä hyvin, taitaa vaan se järkyttävä turvotus olla tiessään. Tällä kertaa minua ei punnittu, mutta viime neuvolassa kiloja oli taas tullut muutama.

Minua itseäni vähän harmittaa se, miten ahdistuneesti suhtaudun raskaudenaikaiseen painonnousuuni. En muuten ikinä käy vaa´alla, joten ehkä se johtuu osittain siitäkin. Minulle on vierasta kytätä painoani ja nyt joudun joka kerta vielä jakamaan sen jokun vieraan ihmisen kanssa. Pelkään myös saavani negatiivista palautetta painonnousustani, mutta onneksi ainakaan niin ei ole vielä käynyt.

Odottajan tulisikin kiinnittää huomiota syömisiinsä ja varmistaa että syö mahdollisimman monpolisesti, toki niin nyt kannattaa tehdä muutenkin. Raskaana ollessa vatsan toiminta hidastuu ja ruoalla kestää tuplamäärä kulkea suoliston läpi, siksi pitäisi myös muistaa juoda paljon. Raskaana ollessa ei todellakaan kannata myöskään syödä kahden edestä, vaan ainoastaan noin parisataa kaloria enemmän. Energian tarve lisääntyy vasta loppuraskautta kohden, vaikka ainakin tässä raskaudessa, minä olen ollut kaikken nälkäisin alussa. Enää minun ei tarvitse myöskään syödä öisin, mutta voihan se vielä muuttua.

Ruokarajoitustenkin kanssa olen pystynyt juuri ja juuri elämään. Vaikein juttu on ollut raaka kala. Juustot Suomessa tuntuvat olevan pääosin pastöroituja, joten niistä ei ole tarvinnut luopua. Myös lakritsin ja salmiakin sisältämä glysyrritsiinin välttäminen on minulle uusi juttu. Aiemmissa raskauksissa niitä kehoitettiin välttämään vain korkean verenpaineen takia, mutta uusien tutkimusten mukaan runsas glysyrritsiinin saanti helpottaa äidin stressihormoonin pääsyä sikiöön ja voi aiheuttaa matalampaa älykkyysosamäärää sekä keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriötä. Joten niitä siis todella kohtuudella minimimäärä.

Kahvinjuonnin olen lopettanut kokonaan, mutta sen tilalla juon nykyisin mustaa tai valkoista teetä. Niissä ei pitäisi kuitenkaan olla niin paljoa kofeiinia mitä kahvissa. Myös kiellettyä inkivääriä jouduin muutaman viikon ajan käyttämään teen joukossa, se nimittäin auttoi vähän pahoinvointiini. Edelleen saatan syödä sitä satunnaisesti ruoan joukossa, mutta määrät ovat hyvin pieniä. Odottajille tarkoitettuja monivitamiinipillereitäkin olen taas pystynyt syömään, nyt kun oksennan enää vain hyvin satunnaisesti. Aiemmin pelkkä ajatus tabletin nielaisemisesta sai minut yökkimään.

Monet lääkärit ja hoitajat ovat lohdutelleet minua pahoinvoinnin keskellä sillä, että vauva ottaa kyllä omansa. Vaikka söisikin kuukauden putkeen vain paahtoleipää ja sokerista mehukeittoa. Mutta täytyy sanoa, että olo on kyllä paljon parempi kun saa vihdoin taas syötyä järkevämmin. Ne kummalliset mieliteot ovat minulla tuntuneet jääneen siihen alkuraskauteen, mutta voihan tässä toki tulla vielä vaikka mitä betoseinän nuolemisen himoa. Eikä veriappelsiini sormisuolalla minusta nyt NIIN outo himo ole, mitä se kaikkien muiden mielestä tuntuu olevan :D

Nyt minä kömmin jokailtaisen muussatusta banaanista, pakastemustikoista ja kreikkalaisesta kaurajogusrtista tehdyn ”jäätelö”-mössöni kanssa peiton alle. Kertokaa te sillä aikaa vähän teidän raskauden aikaisista syömisistä, mikä teillä meni pahimman pahoinvoinnin aikana alas (jos sellaista oli), painon nousuista ja niistä hullunkurisista ruokahimoista!