RASKAUSVIIKOT 9-14

8/04/2018

Raskaus-saga jatkuu! Minun oli tarkoitus pitää itselleni ajan tasalla olevaa päiväkirjaa, jotta näitä postauksiakin olisi sitten helpompi tehdä – mutta enhän minä ole alkuinnostuksen jälkeen mitään kirjoitellut ylös. Onneksi nämä viikot ovat vielä suht tuoreessa muistissa, vaikka omalla tavallaan niistä tuntuukin olevan ikuisuus.

Itse etenkin alkuraskaudessa halusin fiilistellä omaa raskauttani lukemalla paljon muiden kokemuksista, mutta ajattelen että näihin on kiva palata myös itse myöhemmin. Toivottavasti näistä on siis iloa myös teillekin!

RASKAUSVIIKKO 9
(8-8+6) – Pahoinvointini pahenee entisestään, mutta minun on saatava vietyä ja hettua lapset joka päivä koulusta. Emme ole vieläkään kertoneet raskaudesta pojille, joten he luulevat että minulla on edelleen oksennustauti. Matkalla ratikkapysäkille oksennan yleensä muutaman kerran. Matkoja varten minulla on laukussa muovipussi sekä jotain pientä syötävää ja juotavaa. Niiden avulla saan siirrettyä oksentamista vähän.

Ruokavalioni koostuu lähinnä mehukeitoista, limusta, pakastemansikoista sekä jääpaloista.

Olen ihan loppu ja mieleni on todella maassa. Pahan olon ja oksentamisen vuoksi en pysty tekemään mitään. Pahimmillaan oksentaessa vatsani kramppaa niin kovaa että pissaan samalla housuun. Pahoinvointi kalvaa ja mustaa mieltä, ja alan välillä jopa miettiä että olenko sittenkään valmis saamaan tätä lasta – sillä en kestäisi pahaa oloa enää sekuntiakaan.

En pysty katsomaan puhelminen tai läppärin näyttöä, sillä se alkaa oksettamaan lisää. Saan juuri ja juuri raahattua itseni välillä suihkuun. Ainut mitä voin tehdä on maata silmät kiinni. Muuttolaatikot pysyvät purkamattomina.

RASKAUSVIIKKO 10
(9-9+6) – Olo ei helpota yhtään ja minun on pakko soittaa sairaalaan. Muistan edellisistä raskauksista sen, kuinka ahdistavaa oli maata siellä tipassa, huonovointisena ja ikävöidä kotiin. Siksi ehkä viivyttelinkin sinne menoa. Kertoessani tilastani minua pyydetään tulemaan heti tippaan.

Sairaalassa minulle kerrtotaan kuitenkin että pääsen lähtemään jo yöksi kotiin. Olen siellä tipassa neljä tuntia, jonka lisäksi saan pahoinvointilläkettä suoraan suoneen. Minut myös ultrataan ja pääsen näkemään pikkuisen ensimmäisen kerran. Hän on noin kolmen sentin mittainen ja sydän jyskyttää lujaa. Uskomatonta että jonkin noin pieni voi vaikuttaa olooni näin paljon.

Tiputuksesta seuraavana päivänä oloni on aamulla parempi kun aikoihin. En voi uskoa sitä todeksi ja lähden innostuksissani kävelylle apteekkiin. Olo kuitenkin alkaa huononemaan pikkuhiljaa. Tajuan että minulle määrätty pahoinvointilääke ei sovi minulle yhtään, mutta jatkan sen käyttöä vielä päivän. Se poistaa pahimman oksentamisen, mutta ei vielä pahaa oloa pois.

Lääke saa aikaan pakkoliikkeitä, nykimistä ja hyvin hyvin vahvaa ahdistusta. Minusta tuntuu että kuolen. ja jos en kuole, niin hyppään pian parvekkeelta – oloni on niin ahdistunut, ihan kun päälläni makaisi kokoajan joku. Lääkeselosteesta käykin ilmi, että tämä syöpähoitojen yhteydessä normaalisti käytettävä lääke voi juurikin aiheuttaa sivuvaikutuksena kovaa ahdistusta ja jopa itsemurha-ajatuksia. Päätän lopettaa lääkkeen siihen paikkaan ja seuraavana päivänä sivuvaikutukset ovat tiessään.

Tällä viikolla on myös ensimmäinen neuvola. Koska raskaana olo alkaa olla näin kolmannen kerran jo aika tuttua hommaa, ei siellä tule juurikaan mitään uutta tietoa. On kiva kuitenkin vihdoin saada äitiyskortti. Samalla saan lähetteet veri -ja virtsakokeisiin sekä linkin jota kautta voin varata ensimmäisen ultran.

RASKAUSVIIKKO 11
(10-10+6) – Ensimmäinen etappi takana päin, nimittäin alkio-vaihe on päättynyt ja vauva on sikiö. Se tarkoittaa sitä, että kaikki rakenteet ovat nyt muodostuneet.

Vatsa on melko turvonnut, mutta myös vauva-vatsa alkaa pikkuhiljaa näkyä ja ostankin ensimmäiset äitiysvaatteet. Vaikka äitiyslegginssit näyttävät vielä vähän ylimitoitetuilta, on kivempaa kun ei purista. En malta olla myöskään olla ostamatta jo ensimmäisiä lastenvaatteita, vaikka olin ajatellut etten ostaisi mitään ennen raskauden puoliväliä.

Olen oksentanut niin paljon, että alkaa olla mahdotonta miettiä ruokia joita tekisi mieli. Tarpeeksi monta kertaa kun joku tulee ylös, ei sitä pysty enää syömään. Välillä myös pelkkä jääkaapin avaaminen sai oksennuksen lentämään.

RASKAUSVIIKKO 12
(11-11-6) – Useimmat keskenmenot tapahtuvat ennen viikkoa 12, joten kokoajan ollaan lähempänä turvallisempia vesiä. Keskenmenon pelko on itselläni läsnä kyllä koko raskauden ajan, mutta onneksi ei mitenkään pahasti tai häiritsevästi.

Oksentaminen ja pahoinvointi jatkuu edelleen rajuna, mutta ehkä silti hitusen lievempänä kun edellisviikkona – silti herään edelleen myös öisin etovaan oloon. Monesti tavallinen raskauspahoinvointi helpottaakin juuri näillä viikoilla, mutta hyperemeesin kohdalla se voi helposti kestää vielä kymmenenkin viikkoa – tai jopa ihan loppuun asti. Aamut ovat helpompia, vasta noin vartin heräämisen jälkeen iskee olot.

Tämän viikon lopulla kerron raskaudesta myös julkisesti instagramissa ja blogissa julkaisemalla kuvan aiemmin tekemistäni raskaustesteistä. Kaverini kertoo, että Jodelissa spekuloidaan minun odottavan kaksosia koska testejä on kaksi, hahahaha. On kivaa kun vihdoin pääsee fiilistelemään raskautta ilman salailua. Yritän silti pitää matalaa profiilia sen kanssa, sillä ajatten että liika vauvahössötys saattaa myös ärsyttää osaa ihmisistä.

RASKAUSVIIKKO 13
(12-12+6) – Tällä viikolla on meillä on paljon odotettu np-ultra. Ultrassa mitataan sikiön niskaturvotus, jonka avulla seulotaan poikkemia, kuten downin syndroomaa. Mitta on normaali, mutta se pitää vielä laskea yhteen verikokeissa saatujen tulosten kanssa. Muutama päivä ultran jälkeen kotiin tulee kirje, jossa kerrotaan ettei suurentunutta riskiä kromosomipoikkeukseen näiden arvojen perusteella ole.

Huonon olon kaveriksi hiipi päänsärky. Pystyin jo kuitenkin katselemaan sarjoja läppäriltä, mutta edelleen puhelimen selaaminen tuottaa ihan hirveän olon. Osku teki mehusta jääpaloja pakkaseen ja löydettiin myös ihania sorbettipuikkoja kaupasta. Jäisten marjojen syönti tuo hetkellisen helpotuksen.

RASKAUSVIIKKO 14
(13-13+6) – Eräänä aamuna menee ainakin puolituntia ennen kun muistan olevani raskaana. Sama fiilis on myös seuraavana ja sitä seuraavana aamuna. Eli paha olo ei iskekeään vasten kasvoja niin pian kun yleensä. Myös päivät ovat hitusen helpompia. Innostun jopa juomaan kahvilassa kupin kahvia, mikä kylläkin osoittautuu hyvin huonoksi valinnaksi. En vielä uskalla iloita olon helpottumisesta, mutta oksennan selvästi vähemmän päivän aikana – enää vain muutamia kertoja.

Elämä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa voittamaan, ja käyn jopa lasten kanssa uimassa sekä kavereiden kanssa syömässä.

Toiselle neuvolakäynnille myös Osku tulee mukaan ja tällä kertaa siellä myös kuunnellaan ensi kertaa sydänääniä. Ääniä ei saada heti kuuluviin ja nuori terveydenhoitaja näyttää olevan enemmän hermostuksissa kun minä itse. Tämä on käynyt itselleni myös aiemmissa raskauksissa, joten en ole huolissani. Myös kova pahoinvointi on merkkinä siitä että vauvalla on todennäköisesti kaikki hyvin.

Kohtu on noin greipin kokoinen ja se tuntuu välillä jopa vähän epämiellyttävänä, ihan kun vatsassa olisi jotain ylimääräistä. En pidä yhtään siitä tunteesta jos vatsa vaikka heiluu tai sitä heilutetaan, sillä kohtuu tuntuu jotenkin niin selvästi liikkuvan mukana.

Viikon viimeisenä päivänä tunnen myös ensi kertaa vauvan liikkeet! En olisi uskonut että se voi tapahtua näin aikaisin, mutta uudelleen synnyttäjillä se on ihan normaalia. Tunne on pienen pientä kuplintaa enkä joka kerta voi olla vielä varma että mikä on vauva ja mikä on jotain muuta pörinää suolessa. Mutta sielllä se on, meidän pikkuinen vipeltäjä!

Kaikki raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14


RASKAUSAJAN RUOKAVALIONI

8/03/2018

Jo ennen kun tulin raskaaksi, olin päättänyt että syön tosi terveellisesti ja yritän liikkua mahdollisimman paljon. Sokerinkin olin jättänyt kokonaan jo muutamaa viikkoa aiemmin. Aiemmissa raskauksissa painoa on tullut nimittäin lähemmäs 30 kiloa ja vaikka olen saanut ne aina pois, en kaipaa sitä tukalaa ja raskasta oloa. Terveellisesti syömisen suunnittelut kuitenkin muuttuivat kun pahoinvointi alkoi.

Kun voin huonosti ja oksensin jatkuvasti, oli minun pakko syödä vain sitä mitä sain alas. Ihan mitä vaan, se oli jopa lääkärin määräys, vaniljajäätelö on kuulemma mukava oksentaa yksi neuvoi. Jouduinkin pahimpaan aikaan syömään jotain pientä tunnin välein ja yölläkin heräsin kerran-pari mutustamaan yöpöydälle valmiiksi ottamaani croissanttia tai jogurttia. Muuten tuli entistä enemmän pahempi olo. Oksensin mielummin ruokaa kun pelkkiä sappinesteitä. Ja toki oksentaessa tuli myös nopeasti uudestaan nälkä.

Salaattia ja hedelmiä oli todella epämielyyttävä oksentaa, joten ruokavalioni koostui kaikesta helposti oksennettavasta kuten paahtoleivästä ja mehukeitoista. Himoitsin myös kaikkea todella suolaista ja vettäkin sain alas (muutaman hassun lasillisen päivässä) lähinnä vain sormisuolan kanssa. Veden sijasta lipitin mehuja ja limuja.

Vaikka ruokavalioni muuttui moneksi viikoksi varsin sokeri -ja hiilaripainotteiseksi, uskoin että paino kuitenkin putosi. Tiputuksessa käydessäni minua ei punnittu siellä en edes ollut täysin varma lähtöpainostani (en omista vaakaa), mutta käydessäni muutaman päivän tämän jälkeen ensimmäisessä neuvolassa, järkytykseni oli suuri kun painoa olikin tullut kuusi kiloa lisää! Saatoin toki painaa valmiiksikin muutaman kilon enemmän mitä luulin, mutta silti reippaasti useampi kilo oli tullut lisää.

En edellisissäkään raskauksissa syönyt mitenkään ihan järjettömän epäterveellisesti tai paljoa, mutta silti painoa vaan kerääntyi. Vaikka niissäkin oksensin oikeastaan loppuun saakka. Mietin että voisiko osittain tämä paininnousu saattaa johtua siitä, että keho jotenkin varastoi kaiken mahdollisen juurikin tämän oksentamisen vuoksi. En tiedä voiko näin olla, mutta pakkohan osan on olla jotain nesteitä ja turvotusta.

Mutta sen tiedän, että osittain painonnousu selittyy ainakin sillä, ettei vatsani toimi oksentaessa ollenkaan. Raskausaina kun sen toiminta hidastuu muutenkin paljon. Samoin tämä suolan himoitseminen (syön välillä suolaa ihan pelkiltään ja herkkuani on veriappelsiini joka päällä on suolaa sekä smoothie niin että lasin reuna on suolattu) ja se että oksentaminen ajoi minut viikkokausiksi vuodepotilaaksi enkä liikkunut juurikaan.

Muutaman viimeisen viikon olen taas pystynyt syömään vähän normaalimmin ja paremmin. Ruokahalua minulla on kyllä ollut jopa silloin pahimman pahoinvoinnin aikaan, mutta syömiset olivat silloin vain vähän toisenlaista. Nyt olen saanut ruokavalioni takaisin raiteilleen ja saanut lisättyä reippaasti kuitujen määrää. Kaikki sokeriset herkut oksettavat minua, joten niistä on paria lipsahdusta lukuunottamatta, helppo pysyä erossa.

Vatsa on alkanut toimimaan vihdoin paremmin, mikä johtuu kuitujen lisäksi varmasti myös liikunnasta. Edelleen yleiskunto on huono, mutta liikun jo enemmän ja esimerkisi tällä viikolla olen joka päivä kävellyt reippaasti nelisen kilsaa. Kävinkin eilen vähän hädissäni avoimessa neuvolassa kuuntelemassa vauvan sydänääniä, sillä vatsa tuntui pienentyneen. Kaikki oli kuitekin siellä hyvin, taitaa vaan se järkyttävä turvotus olla tiessään. Tällä kertaa minua ei punnittu, mutta viime neuvolassa kiloja oli taas tullut muutama.

Minua itseäni vähän harmittaa se, miten ahdistuneesti suhtaudun raskaudenaikaiseen painonnousuuni. En muuten ikinä käy vaa´alla, joten ehkä se johtuu osittain siitäkin. Minulle on vierasta kytätä painoani ja nyt joudun joka kerta vielä jakamaan sen jokun vieraan ihmisen kanssa. Pelkään myös saavani negatiivista palautetta painonnousustani, mutta onneksi ainakaan niin ei ole vielä käynyt.

Odottajan tulisikin kiinnittää huomiota syömisiinsä ja varmistaa että syö mahdollisimman monpolisesti, toki niin nyt kannattaa tehdä muutenkin. Raskaana ollessa vatsan toiminta hidastuu ja ruoalla kestää tuplamäärä kulkea suoliston läpi, siksi pitäisi myös muistaa juoda paljon. Raskaana ollessa ei todellakaan kannata myöskään syödä kahden edestä, vaan ainoastaan noin parisataa kaloria enemmän. Energian tarve lisääntyy vasta loppuraskautta kohden, vaikka ainakin tässä raskaudessa, minä olen ollut kaikken nälkäisin alussa. Enää minun ei tarvitse myöskään syödä öisin, mutta voihan se vielä muuttua.

Ruokarajoitustenkin kanssa olen pystynyt juuri ja juuri elämään. Vaikein juttu on ollut raaka kala. Juustot Suomessa tuntuvat olevan pääosin pastöroituja, joten niistä ei ole tarvinnut luopua. Myös lakritsin ja salmiakin sisältämä glysyrritsiinin välttäminen on minulle uusi juttu. Aiemmissa raskauksissa niitä kehoitettiin välttämään vain korkean verenpaineen takia, mutta uusien tutkimusten mukaan runsas glysyrritsiinin saanti helpottaa äidin stressihormoonin pääsyä sikiöön ja voi aiheuttaa matalampaa älykkyysosamäärää sekä keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriötä. Joten niitä siis todella kohtuudella minimimäärä.

Kahvinjuonnin olen lopettanut kokonaan, mutta sen tilalla juon nykyisin mustaa tai valkoista teetä. Niissä ei pitäisi kuitenkaan olla niin paljoa kofeiinia mitä kahvissa. Myös kiellettyä inkivääriä jouduin muutaman viikon ajan käyttämään teen joukossa, se nimittäin auttoi vähän pahoinvointiini. Edelleen saatan syödä sitä satunnaisesti ruoan joukossa, mutta määrät ovat hyvin pieniä. Odottajille tarkoitettuja monivitamiinipillereitäkin olen taas pystynyt syömään, nyt kun oksennan enää vain hyvin satunnaisesti. Aiemmin pelkkä ajatus tabletin nielaisemisesta sai minut yökkimään.

Monet lääkärit ja hoitajat ovat lohdutelleet minua pahoinvoinnin keskellä sillä, että vauva ottaa kyllä omansa. Vaikka söisikin kuukauden putkeen vain paahtoleipää ja sokerista mehukeittoa. Mutta täytyy sanoa, että olo on kyllä paljon parempi kun saa vihdoin taas syötyä järkevämmin. Ne kummalliset mieliteot ovat minulla tuntuneet jääneen siihen alkuraskauteen, mutta voihan tässä toki tulla vielä vaikka mitä betoseinän nuolemisen himoa. Eikä veriappelsiini sormisuolalla minusta nyt NIIN outo himo ole, mitä se kaikkien muiden mielestä tuntuu olevan :D

Nyt minä kömmin jokailtaisen muussatusta banaanista, pakastemustikoista ja kreikkalaisesta kaurajogusrtista tehdyn ”jäätelö”-mössöni kanssa peiton alle. Kertokaa te sillä aikaa vähän teidän raskauden aikaisista syömisistä, mikä teillä meni pahimman pahoinvoinnin aikana alas (jos sellaista oli), painon nousuista ja niistä hullunkurisista ruokahimoista!


RASKAUSVIIKOT 1-8

16/02/2018

Heti kun sain tietää olevani raskaana, minulle tuli hirveä tarve kaivaa netistä kaikki mahdollinen tieto. Kuitenkin, tämän ollessani jo kolmas raskauteni, kaikki oli jo melko tuttua ja selvää. Se ei kuitenkaan tyydyttänyt tiedonjanoani, vaan latasin puhelimeen kaikki mahdolliset raskausappit ja laskurit sekä yritin etsiä netistä blogikirjoituksia alkuraskauden fiiliksistä. Ihan vaan, koska tahdoin itsekin päästä siihen raskauskuplaan sisään.

Juliaihmisen blogista löysin kivat omakohtaiset kokemukset jokaiselta raskausviikolta erikseen ja se tuntui myös sellaiselta jutulta jonka itse tahtoisin omalla tavallani blogiini toteuttaa. Samalla kun nämä postaukset tarjoavat tietoa sitä samalla tavalla janoaville, toimii tämä myös kivana raskausajan päiväkirjana itselleni. Näihin on varmasti kiva palata joskus myöhemminkin muistelemaan.

Nille joille raskausviikot eivät ole ihan tuttu käsite, kerron lyhyesti. Raskaus lasketaan alkaneeksi viimeisistä kuukautisista, vaikkakin lapsi saa alkunsa vasta noin toisen raskausviikon tienoilla. Raskaus kestää keskimäärin 40 viikkoa, mutta useinmiten täysiaikaiset lapset syntyvät siinä 38-42 viikkojen aikana. Raskaus merkitään viikoin ja päivin, esimerkiksi rv 10+2.  Jotta tämä olisi mahdollisimman epäselvää, sanotaan että vaikkapa tuolla rv 10+2 oleva on jo 11. viikolla raskaana. Ja rv on siis lyhenne raskausviikosta.

RASKAUSVIIKOT 1-4
(0-3+6) – Vietin ensimmäiset puolitoista viikkoa lasten kanssa Thaimaassa ja reissun päällä vauvakuume kasvoi kasvamistaan. Soittelimme Oskun kanssa facetimella ja sovimme ettemme enää lykkäisi lastenhankintaa.

Kotona Suomessa vietimme kavereiden kanssa pikkujouluja ja päätin varmuudeksi, että tämä jää viimeiseksi juhlinnaksi ennen seuraavia kuukautisia. Kutenkin itsenäisyyspäivänjuhlissa rv 3+6 (mitä en toki silloin tiennyt) ilmainen skumppa virtasi ja siitä oli lopulta vähän liian vaikea kieltäytyä. Omatunto toki soimasi silloin ja soimaa välillä edelleen, mutta yritän järkeillä sen niin että siinä vaiheessa lapsi vielä elää ruskuaispussista, eikä hänellä ole verenkirtoa, joten yhden illan juhlahumu ei todennäköisesti aiheuta mitään haittaa näin varhaisessa vaiheessa.

RASKAUSVIIKKO 5
(4-4+6) – Kahden edellisen raskauden aikana olen tullut todella tietoiseksi oman kehoni toiminnasta, jälkikäteen mietittynä olen ihan varma että tunsin alkion kiinnittymisen. Tällä viikolla siis hedelmöittynyt munasolu löysi muutaman päivän matkaamisen jälkeen tiensä munanjohtimesta kohtuun, jonne se kiinnittyi ja alkoi kasvaamaan heti hurjalla vauhdilla. Heti kiinnittymisen jälkeen alkaa myös hCH-hormoonin tuotanto, jonka avulla myös raskaus selvitetään. Useimmat raskaustestit näyttävät raskauden jo tässä vaiheessa, kuten meillä kun tein testin viikolla 4+2.

Koko viikon alavatsalla oli pientä kuukautiskipumaista tunnetta, samoin tissit olivat normaalia kipeämmät. Muuten olo oli melko normaali, mitä nyt tunteet heittelivät laidasta laitaan, mutta se johtui hormonien lisäksi varmasti ihan vain uudesta ja jännittävästä elämäntilanteesta. Flunssa ja kova yskä vaivasivat, enkä tietenkään voinut enää ottaa yskänlääkettä.

Varaan itselleni ensimmäisen ajan neuvolaan reilun kuukauden päähän, löydämme vihdoin myös uuden kodin ja näen jo itseni siellä kärräilemässä vauvaa. Haluaisin kertoa jo koko maailmalle, mutta samaan aikaan tuntuu siltä että tätä täytyy vielä vaalia. Haluan myös kertoa lähimmille kasvokkain.

RASKAUSVIIKKO 6
(5-5+6) – Voin viikon alussa edelleen flunssaa ja pientä kuukautiskipumaista tunnetta lukuunottamatta itseni ihan normaaliksi. On hullua ajatella että olen raskaana, sillä mitään oireita ei ole.. vielä. Matkaamme Espanjaan ja huomaan olevani jatkuvasti ihan jäässä sekä ramppaamassa vessaan. Lisääntynyt progesteroni hormoni rentouttaa, joka siis tuntuu niin väsymyksenä kun tihentyneenä pissahätänä, se nimittäin rentouttaa myös virtsaputkea. Voin kertoa että kova yskä ja rentoutunut virtsaputki – aika mummomainen yhdistelmä… Oli meinaa Tenoille tarvetta.

Kuukautiskipu alavatsalla vaikutti myös siihen, että joka vessakäynnin yhteydessä olin varma että raskaus on mennyt kesken. Laskin aina vähän pelonsekaisin tuntein housut alas ja odotin näkeväni verta. Onneksi joka kerta sain myös huokaista helpotuksesta.

5+6 muistiinpanoissani lukee näin: väsyttää, kylmä, väsyttää, pissahätä, väsyttää, kylmä, pissahätä (vituttaa), väsyttää. Alavatsalla jomottaa ja nopeat liikkeet vihlaisevat. 

Tällä viikolla vauva alkaa muistuttaa muodoltaan jo vähän ihmistä (tai katkarapua), sillä on selkeä pää ja vartalo. Vauva on unikonsiemmen kokoinen ja sen sydän alkaa lyödä . Aika uskomatonta että nyt jo vauvan leuka ja suu alkavat kehittymään ja molempiin leukoihin muodostuu pikkuruiset hammasaiheet. Myös kasvoissa voi erottaa (mikroskoopilla) silät, suun ja nenän.

On ihana nähdä miten etenkin Kaapo hoivaa Espanjassa asuvia pieniä serkuksiaan sekä koiria. Hän kysyy lähes päivittäin että milloin voisi saada pikkusisaruksen. Olemme kuitenkin päättäneet ettemme kerro vielä lapsille, emme halua että he joutuvat kokeman surun ja menetyksen jos rakaus meneekin alussa kesken.

RASKAUSVIIKKO 7
(6-6+6) – Pahoinvointi alkoi. Tätä osasin odottaa, vaikka toivoin ettei tämä raskaus olisi samanlainen kun edelliset. Elviksen raskaudessa pahoinvointi alkoi jo heti viikolla 4, joten minulla oli pieni toivo ettei tässä sitä tulisi ollenkaan. Pahoinvointi alkoi kuitenkin ihan hetkessä ja seuraavana päivänä oksensinkin jo ensimmäisen kerran. Muistiinpanojen mukaan jatkuva pissaaminen sentään helpotti jo nyt vähän.

On joulu ja himoitsen kaikkea kiellettyä kuten graavilohta, mätiä ja viiniä. Pahoinvointia helpottaa hieman jatkuva syöminen. Croissanteilla ja paahtoleivän avulla jaksan jotenkuten.

Tällä viikolla alkion ja sen sykkivän sydämen voi jo havaita ultaäänellä ja vauva on pienen appelsiinin siemenen kokoinen. Alkion kädet ja jalat alkavat muodostumaan, samoin kun sisäelimet, keuhkot ja suolisto.

RASKAUSVIIKKO 8
(7-7+6) – Palaamme reissusta kotiin ja meillä on viikko aikaa muuttaa uuten kotiimme. Tahtoisin käydä varhaisultrassa, mutta en pakkaamisen ja pahoinvoinnin takia ehdi. Kahvin haju ällöttää, paistetun ruoan haju ällöttää, oikeastaan kaikki ällöttää. Kun pelkästään mietin uunin hajua, saa se minut yökkäilemään. Oksennan jo monta kertaa päivässä.

En uskalla lähteä kavereiden uudenvuoden bileisiin, sillä tuntemattomien humalaisten ihmisten näkeminen ei juurikaan kiinnosta, pelkään etten pääse ajoissa vessaan oksentamaan ja väsymyskin painaa aikalailla. Joten päädymme viettämään vuodenvaihdetta ihan kaksistaan.

Pahoinvointi alkaa olla todella voimakasta, eli pakkasin ja oksensin, pakkasin ja oksensin, pakkasin, makasin lattialla ja oksensin. Vähintään tunnin välein lensi laatta ja tiesin jo itse, että kyseessä (kutenkin aiemmissakin rakauksissani) oli Hyperemeesi – eli hyvin raju raskauspahoinvointi. Fiksuna olisin mennyt jo tässä vaiheesa sairaalaan tippaan, mutta muuton takia en voinut – vaan pakotin itseni syömään ja juomaan, vaikka se tarkoittikin sitä että oksensin vielä enemmän.

Huonovointisuuteni takia kerroimme tulevasta vauvasta tällä viikolla myös aika monelle kaverille, tai niille jotka olivat auttamassa muutossa. Oli helpottavaa ettei asiaa ja oloa tarvinnut peitellä, jonka lisäksi minun ei tietenkään annettu kantaa mitään – sekin oli ihan kivaa.

Tällä viikolla alkio on noin mansikan kokoinen ja se alkaa muistuttaa entistä enemmän ihmistä pyäristyneensä päänsä kanssa. Myös vauvan sydän on nyt valmis.

Oksentamisesta huolimatta ruokahalu on silti tallessa. Kun saan päähäni että haluan jotain tiettyä ruokaa, minun on saatava sitä HETI. Vatsa kurnii pahemmin kuin koskaan. Ruokahimot vaihtuvat sitä mukaan kun olen niitä tarpeeksi oksentanut. Tämän viikon jälkeen hampurilaiset, ranskalaiset, croissantit, salaatti ja vihreät omenat on ainakin pannassa.

Oma alkuraskauteni ei tosiaan ole ollut mitään hehkeää, mutta oman käsitykseni mukaan ei se ole sitä kovinkaan monelle muulekkaan. Henkisesti tämä aika on myös raskasta keskenmenoriskin ja siitä syntyvän pelon ja epävarmuuden takia. Useimmat raskaudet kun menevät kesken ennen raskauviikkoa 12. Siksi myös monet salaavat raskautensa siihen saakka. Mutta kerron näistä myöhemmistä viikosta lisää sitten seuraavassa osassa.

Laittakaa toki myös jotain kysymyksiä tai kommentteja, jos tästä sellaisia heräsi tai tahtoisitte seuraavavassa osassa kuulla jotain tiettyä.

Kaikki raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14