ARKIKUVA 14/52

7/04/2019

Tämän viikon arkikuvan päättäminen oli ehdottomasti tähänastisesti vaikein. Joinain viikkoina huomaan, etten ole muistanut ottaa kuvia juuri ollenkaan, mutta kerrankin kävi toisinpäin. Vaikkakin hyvin arkisista juttuista, mutta sehän onkin tämän koko postaussarjan juju.

Tämän viikon kohokohtia on ollut ainakin Myyn ensimmäinen kerta keinussa, allergiatestien toinen osa, upeat kevätsäät, kohtaaminen hevosten kanssa, uudet kevätkengät, useamman keran nokisena takasta haettu vauva, mustapääimurilla mustelmaiseksi imuteltu naama, yhdet 1v synttärit sekä tulppaanien tuoksuttelua kevätmessuilla.

Tuolla ihanalla kevätauringolla onkin varmasti ollut syynsä siihen, miksi kaikesta tästä ja monesta monesta muusta hetkestä tällä viikolla löytyy puhelimesta paljon kuvia. Yksi ihanimmista niistä on tämä. Ihan tavallinen, pikainen räpsy, tyttärestä ja isästä iltakävelyn päätteeksi. Tuo pieni on niin ihana ja utelias ihmettelijä ja mikäs se onkaan parempi paikka tutkailla maailmaa kun turvallinen syli.


MAALISKUUSSA

3/04/2019

– Vietettiin perheen kanssa viikko Tahkolla
– Leikkasin hiukseni
– Vietin pitkän viikonlopun Berliinissä
– Tanssin aamun asti Berghainissa
– Näin liian vapaamielistä alastomuutta kylpylässä
– Myyllä todettiin testeissä maito- ja kananmuna-allergia
– Ostin ylihintaisia Legoja
– Vietettiin poikien kanssa kolminkeskistä aikaa yön yli: käytiin syömässä, leffassa ja rakennettiin maja
– Olin ajoittain niin stressaantunut, että pää meinasi pimahtaa
– Söin kevään ekat parsat
– Myy oppi konttaamaan kunnolla sekä seisomaan ja istumaan
– Vaihdettiin vaunukoppa rattaiden istuinosaan
– Saatiin puusepältä tilaamani ruokapöydät
– Kävin vesisateessa lenkillä ja eksyin reitiltä monta kertaa
– Nukuttiin Oskun kanssa melkein joka yö niin, että toinen nukkuu yksin ja toinen vauvan kanssa
– Siivoilin kaappeja (nyt pitäisi vielä keksiä mihin nuo kaikki pienet vaatteet lattaisin myyntiin)
– Tapasin vihdoin kaverini kuukauden ikäisen vauvan
– Söin maailman parhaan korvapuustin
– Aloitin sokerilakon ainakin 5 kertaa (huomenna ehkä taas uusi yritys)


ARKIKUVA 13/52

30/03/2019

Jostain syystä lasten kuskaaminen harrastuksiin on tuntunut itsestäni aina jotekin rasittavalta. Johtunee ehkä siitä, että homman hoitaminen yksin onkin ollut raskasta, etenkin kun on aina pitänyt liikkua julkisilla, toiselle lapselle on pitänyt aina keksiä jotain muuta tekemistä siksi aikaa tai ottaa hänet mukaan, eikä harrastukseen kuluvaa aikaa ole oikein itse ehtinyt hyödyntämään mitenkään.

Nykyisin kuskaamista ei onneksi ole enää yhtään samalla mitalla kun muutama vuosi sitten, jonka lisäksi apunani on nykyään tietysti myös toinen aikuinen. Monet harrastukset ovat nykyisin ihan kotimme lähellä, jolloin lapset kulkevat niihin yhdessä tai sovitusti muiden kavereiden vanhempien kanssa.

Joka torstai-ilta Elviksellä on kuitenkin vähän kauempana harrastus, jossa hän tapaa vanhoja eskarikavereitaan. Onneksi Osku on auttanut sinne kuljetukseen monesti, sillä matka vaatii joko kolmen vartin kävelyn tai kahdella ratikalla menon. Tällä kertaa nakki osui kuitenkin kohdalleni ja lupasin vielä ottaa vauvakin mukaan.

Viimeksi kun olen tehnyt saman reissun samaisella kokoonpanolla, naamaan satoi jäistä räntää, ratikka ei tullut ja vauva huusi koko reissun ajan. Odotukseni eivät siis olleet kovin korkealla. Ehkä se oli kuitenkin tämä kevät ja pahimmasta allergiaitkusta ohi kasvanut vauva, sillä reissu menikin oikein leppoisasti.

Lähellä, kavereiden kanssa futista pelaamassa ollut Kaapokin tuli kotimatkalla samaan ratikkaan, mikä oli hauskaa. Tostai-illan melko tyhjän ratikan keskipaikalla istuessamme katsoin heijastustamme vastapäisistä ovista. Siinä minä kuljen köörini kanssa, minä ja kolme lastani. Miten ihana, niin tavallinen hetki, mutta silti tosi tärkeä ja ainutlaatuinen.