TONTTO

22/10/2018

Niuppanauppa, Niunau, Niuppeli, Niuppis, Niuppanaattori, Niuppaliino, Oolematotto, Oolematontto, Oottomootto, Tonttoniitto, Tonttoliino, Tonttomontto, Tonttonaattori, Toottonootto, Tonttonontto, Tontto, Töttönen, Pömppis, Pömppö, Möttönen – rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta lupasin juuri itselleni, että tämän viikkoon meneessä ilmoitetaan vihdoin vauvan nimi maistraattiin. Mutta tärkein toki ensin, tänään olen miettinyt ristiäisten väriteemaa ja etsinyt inspiraatiokuvia kakuista.


2 KK

20/10/2018

Meidän pikkuinen täytti tällä viikolla jo kaksi kuukautta ja hän onkin muuttunut päivä päivältä kaikilta eleiltään ”isommaksi”. Synytmästään saakka hän on ollut todella tarkkaavainen, mutta vuorovaikutus näiden kahden kuukauden aikana on lisääntynyt hurjasti. Onhan hän vielä todella pieni, mutta omiin silmiin jo ihan jätti.

VAUVA 2KK

– 5070 g & n 60 cm
– Hymyilee, jokeltelee ja nauraa
– Näyttää kieltä
– Vastaa hymyyn ja ilahtuu kasvot nähdessään
– Ei huoli enää tissiä, vaan syö kaiken maidon pullosta
– Syö tuttia ja yrittää sen pudotessa työntää sen takaisin suuhunsa
– Jos tuttia ei ole saatavilla syö nyrkkiään
– Nukkuu öisin parhaiten vieressä, päivällä vaunuissa
– Syö noin kolmen tunnin välein
– Puklaa p a l j o n
– Tykkää jumppaamisesta, suikussa käynnistä ja viheltämisestä
– Viihtyy jo hetkiä itsekseen esimerkiksi sitterissä
– On aina hatioissaan veljistään
– Ei pidä yhtään lattialla vatsallaan olosta
– Lempipaikka kotona on kylpyhuoneen vaipanvaihtoalusta
– Nukahtaa unille usein ihan itsekseen tai vähän heijaamalla
– Käynyt ekalla ulkomaan reissullaan
– Silmäripset ovat kasvaneet ja tummuneet ja päälaella näkyy jo vähän ruskeita hiuksia
– On edelleen vailla virallista nimeä
– Muistuttaa välillä paljon äitiään vauvana, välillä ihan samanlaiset ilmeet kun isällään

VAUVA 1 KK


MINÄ JA LAPSET LAIVALLA

18/10/2018

Päätin ex-tempore lähteä lasten kanssa muutaman päivän varoitusajalla alkuviikosta risteilylle syysloman ja hienosti alkaneen kouluvuoden kunniaksi. Siis yksin kaikkien kolmen kanssa. Tiesin, että edessä olisi potentiaalinen kaaos, mutta kaikki meni oikeastaan tosi hyvin.

Luulen, että vuoden takaisin Thaimaan reissumme jälkeen mikä tahansa on kuitenkin mahdollista. Silloinen matka kun sisälsi viimetinkaan varattuja hotelleja ja jatkolentoja, yli vuorokauden matkustamisen kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä välillä hyvinkin tiukilla vaihdoilla, yhden sairaalareissun, kovaan ukkosmyrskyyn keskellä avomerta joutumisen ja paljon muita jännittäviä vaiheita.

Mutta täytyy sanoa, että oli täpötäydessä laivassa satojen muiden syyslomaa viettävien perheiden kanssa olo ajoittain myös aika hullujen hommaa. Etenkin Tax Freessä, Toblerone hyllyjen välissä, oli aamusta iltaan niin hirveä kaaos, että sokerihuuruissa hilluvien lasten ja etenkin hermoromahduksen partaalla olevien vahempien tieltä kannatti vain pysyä poissa.

Olen aina liikkunut paljon poikien kanssa ja ottanut heidät mukaan moneen paikkaan pienestä pitäen, mikä selvästi vaikuuttaa siihen, että nykyisin heidän kanssa on ihan mahtavaa tehdä, mennä ja kokea. Heistä on myös aina seuraa ja turvaa toiselleen ja auttoi paljon, että laivallakin he osasisvat ja uskalsivat kulkea siellä kahdestaan vaikkapa leikkipaikalle. Ja mikä tärkeintä, pystyin luottamaan siihen että he handlaavat homman ja osaavat käyttäytyä myös ilman jatkuvaa valvontaa.

Myös vauvan kanssa meni paremmin kun osasin toivoa, hän nukkui yöt muutamalla syötöllä ja viihtyi hyvin rattaissa. Valveilla ollessaan ihmishälinä toimi hyvänä viihdykkeenä. Pojista oli myös mielettömän suuri apu vauvan kanssa, he antoivat tuttia, syöttivät, pitivät seuraa, vahtivat ja roudasivat tavaroita ilomielin. Niin ja ”tottelivat ekalla”, kuten oltiin etukäteen sovittu.

Laivassa meillä oli hytti jossa oli parivuoteen lisäksi lisävuode. Mahduttiin sinne vaunujen kanssa tosi hyvin. Hyttiluokka ”DeLuxe” ei kyllä ollut luxea nähnytkään, sängyissäkin oli edelleen ne saman siniset froteelakanat suojana mitä joskus 90-luvulla :D

Olen myös tosi ylpeä siitä, että päästiin Tukholman päässä aamulla laivasta ulos ihan ensimmäisten joukosta, kuten olimme etukäteen suunnitelleet. Se oli saavutus muutenkin, mutta etenkin kun vielä nukuttiin vahingossa tunti liian myöhään.

Satamasta matkustettiin bussilla suoraan Junibackeniin, jossa yllätykseksni olikin vain ihan muutama ihminen. Olin kuullut että etenkin loma-aikoihin sinne on pitkät jonot, mutta nyt siellä oli koko aamupäin todella rauhallista ja väljää. Pojat tykkäsivät paikasta tosi paljon, vaikka taitavatkin olla kohderyhmän vahimmasta päästä. Meistä kaikista oli hauska bongailla tuttuja satu-hahmoja ja paikkoja. Satujuna oli mieletön kaikkine yksityiskohtineen ja oltaisiin mielellämme ajeltu sillä useampikin kerta. Tekemistä ja hauskaa riitti, mutta muutaman tunnin jälkeen päätimme jatkaa matkaa.

Olimme etukäteen suunnitelleet jatkavamme matkaa lautalla keskustaan, mutta pienen kauniissa merellisissä syysmaisemissa käppilyn jälkeen hyppäsimmekin ratikkaan. Olin ajatellut että voisimme jatkaa keskustassa metrolla Södermalmille, jossa on paljon ihania ravintoloita ja kahviloita sekä yksi kauppa ja kirppis joissa olisin halunnut käydä. Elvis kuitenkin nukahti ratikkaan ja oli herätyksestään sen verran kärttyinen, joten jäimme ihan vain keskustaan.

Suuntasimme sitten Kulturhusetiin lasten kerrokseen, jonne on vapaa pääsy. Siellä on puuhaa eri ikäisille lapsille, leikkipaikkoja, hirvittävä määrä kirjoja (myös suomeksi) taidehuone ja muunmuassa musiikkituokioita. Me loikoilimme siellä sohvilla kirjoja lueskellen ja pojat leikkivät myös hetken piilosta toisten lasten kanssa.

Kello alkoi olla aika paljon ja meidän piti löytää vielä jokin ruokapaikka. Jäimme kuitenkin kuolaamaan katukojulle donitseja ja churroja, joten lopulta meillä oli aikaa enää pikaseen pikaruokala-hamppareihin ennen kun lähdimme metrolle (klassikko). Siellä olikin ihan hirveä ruuhka ja jouduimme jonottamaan hisseihin niin kauan että pelkäsin meidän myöhästyvän laivasta – se vasta olisikin ollut! Pikku adrenaliinit siinä sitten lopuksi vielä päälle (lapsillehan vakuutiin että ehditään ihan hyvin, mutta juostaan nyt silti varmuudeksi), mutta ehdimme onneksi ajoissa kyytiin.

Loppuilta meillä menikin hytissä yhdessä telkkaria katsellen ja karkkia syöden – ihan mahtava reissu siis.