Lasten harrastukset puhuttavat usein näin syksyisin ja monessa blogissakin aihetta on sivuttu viimeisen viikon aikana.

Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että pieni, alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse harrastuksia. Toisaalta, silläkin on iso merkitys mitä harrastaa. Tavoitteelinen urheilu -tai musiikkihaharrastus eroaa todella paljon vaikka jokaviikkoisesta uimahallikäynnistä tai muskarista.

Tärkeintä kuitenkin on, ettei harrastus rasita liikaa – niin lasta kun vanhempiakaan. Tähän taas vaikuttaa moni muu seikka harrastuksen mielekkyyden lisäksi, kuinka usein, mihin aikaan ja kuinka kaukana kotoa se on – auttaako tarvittaessa joku kuskaamisessa. Itselleni suurin rasite on ollut juurikin lasten harrastuksiin vieminen, hakeminen ja siinä välissä odottelu.

Nyt kun isommat lapset kulkevat lähes itsenäisesti harrastuksiinsa – jotka löytyvät myös ihan läheltä – saavat he omasta puolestani harrastaa melkeimpä niin paljon kun huvittaa (niin kauan kun se on mielekästä eikä haittaa muuta elämää).

Olen tässä vuosien aikana myös huomannut, että harrastuksen hinta ei todellakaan korreloi laadun kanssa. Olemme aloittaneet harrastusuramme ensin ilmaisista kaupungin ja seurakunnan kerhoista ja muskareista, ja nyt pojat taas käyttävät hyödykseen kouluilla järjestettäviä erilaisia kerhoja. Kuten teatteri -ja improkerhoa, kuviskerhoa, liikuntakerhoa sekä kokkikerhoa. Kaikki nämä on maksuttomia ja ihan superhyviä sekä ammattitatoisesti ohjattuja.

Pojat ovat käyneet myös suht edullisilla erilaisten järjestöjen, kuten MLL:n järjestämissä harrastuksissa, sikrkuskoulussa ja kuvataidekerhossa. Ne maksavat alle satasen lukukaudessa ja ovat olleet myös laadultaan todella hyviä. Sitten taas toisen toimijan, yli puolet kalliimpi Parkour-koulu ei vastannut yhtään edes lapsen odotuksia – se oli vain ylikallis (ja tylsä) jumppa.

Harrastuksia on myös lopetettu. Juurikin tämä hyvä kuviskerho harmiksemme sen vuoksi, ettei jatkokurssille ikinä mahtunut mukaan, jalkapalloharrastus pitkän yrittämisen jälkeen sen vuoksi, ettei se vaan ollut oma juttu. Mielstäni on tärkeää kannustaa lasta, eikä heti antaa lopettaa, mutta nähdä herkästi myös milloin vain kannattaa siirtyä seuraavaan lajiin. Ikävä jos lapselle jää huono fiilis siitä, että hänet pakotettiin johonkin, mikä ei tuntunut hyvältä.

Pojat kävivät myös yhdessä tanssikoulussa, mikä oli tosi kiva ja mieluinen, mutta siinä ongelmaksi tuli kuitenkin logistiset haasteet ja huono kellonaika. Autottomana lasten kuskaaminen ei ole mitään herkkua – etenkään talvella. Se siis loppui taas meidän vanhempien päätöksestä.

Tällä hetkellä neljäsluokkalainen Kaapo harrastaa säännöllisesti huimat neljä kertaa viikossa. Se kuulostaa itsestänikin aika paljolta, mutta hän nauttii harrastuksistaan eikä koe niitä taakkana – päinvastoin, hän saa niistä paljon iloa. Karate hänellä on kolme kertaa viikossa ja bändikoulu kerran. Tämän lisäksi hän osallistuu itsenäisesti lähes viikoittain koulun jälkeen järjestettäviin ilmaisiin kerhoihin luokkakavereidensa kanssa.

Karate järjestetään parin minuutin kävelymatkan päässä meiltä kotoa, joten on tietysti kiva ja arkea helpottava asia, että hän voi vaihtaa Karate-asun kotona ja kipaista harrastukseensa. Tärkeintä ja parasta toki, että laji tuntuu hänelle kaikin puolin sopivalta ja hän tosissaan itse tykkää käydä siellä.

Bändikoulussa alkoi juuri kolmas kausi ja sekin on ollut hyvin mieluinen. Joka kauden päätteeksi järjestetään myös konsertti, jossa he esiintyvät ja ne ovat olleet meille vanhemmille ihan mahtavia hetkiä nähdä oma pikkuinen lavalla.

Karate maksaa 150 euroa lukukaudessa (3 x vko 1,5h kerta) ja bändikoulu (15 kertaa 1h kerta) 250 eur. Isovanhemmat osallistuvat harrastusmaksuihin.

Tokaluokkalainen Elvis harrastaa isoveljeään vähemmän. Useamman vuoden kestänyt sirkuskoulu joutui harmillisesti lopettamaan viime kevään jälkeen, mutta onneksi vielä lähempää kotia löytyi uusi, joka on nyt muutaman kerran jälkeen vakuuttanut meidät kaikki – oikein pätevän oloinen koulu jossa pääsee kunnolla temppuilemaan!

Sikruskoulun lisäksi löytyi vuoden etsinnän jälkeen kuviskerho – omasta koulusta, koulupäivän pääteeksi. Sitäkin on takana vasta kaksi kertaa, mutta Elvis on tykännyt tosi paljon.

Koulun jälkeen Elvis myös käy neljä kertaa viikossa leikkipuiston iltapäiväkerhossa. Siellä ei ole hirveästi ohjattua toimintaa, mutta heidän kaveriporukkansa tykkääkin mieluiten leikkiä omiaan puiston metsässä. Mielestäni tällainen ”vapaa” tekeminen on oikein hyvää ja riitävää pienelle koululaiselle, joka saa välillä pinnistellä aika paljon jotta jaksaa keskittyä koulupäivän ajan.

Sirkuskoulu maksaa 210 eur lukukaudessa (1 x vko 1h kerta + mahdollisuus osallistua ilmaistunneille), kuviskerho 0 eur (1 x vko 2h kerta).

Etenkään pienempien lasten vanhempien on mielestäni turha stressata siitä, jos lapsella ei ole mitään sen kummempia harrastuksia. Etenkään jos lapsi on päiväkodissa. Se on aivan riittävää touhua sen ikäiselle ja pienet tarvitsevat hoitopäivän jälkeen lepoa kotona.

Tottakai kaikki perheet ovat erilaisia, enkä ole tässä tuomitsemassa kenenkään valintoja. Joissain perheissä varmasti päiväkoti-ikäisetkin voivat nauttia säännöllisestä harrastuksesta ja joillekin taas riittää hyvin perheen kanssa tehnyt metsäretket ja leipomiset kotona.

Meillä Elvis kävi viime keväänä Helsingin Ooperan poikien baletin testitunnilla ja tykästyi siihen kovasti. Mietimme yhdessä balettiharrastuksen aloittamista ja lopulta päädyttiin siihen ettei hän sitä innostukseta huolimatta aloita. Tokaluokkalaisella treenikertoja on viikossa 3-4, eikä yhdeltäkään tunnilta saa olla pois hepposin syin. Heppoinen syy olisi esimerkiksi kaverin synttärit, jotka aika usein sattuisivat lauantain treenikerran päälle. Vaikka harrastuksena baletti olisi hieno ja voisi viedä vaikka minne, en halua vaatia lapseltani myöskään sellaista uhrausta näin nuorena. Toisaalta, nyt emme saa ikinä tietää kuinka intohimoisesti hän lopulta olisi balettiin suhtautunut ja olisiko se sittenkään ollut uhraus hänelle.

Toistaiseksi mennään kuitenkin nyt näin ja just nyt tämä on tosi hyvä. Yksivuotiaalla ei ole vielä harrastuksia, mutta kävisimme kyllä mieluusti kerran viikossa yhdessä muskarissa jos se ei sattuisi päiväuninen kanssa päällekäin. Eilen juuri puhuttiin, että aletaan käymään säännöllisesti uimassa koko perhe – kunhan lähihallimme remontti nyt pian valmistuisi.

Mitä, miten ja kuinka usein teillä harrastetaan? Olisi kiinnostavaa vähän vertailun vuoksi kuulla mitä harrastukset teillä maksavat?

Tägin LAPSI HARRASTAA alta muuten löytyy useampi muukin vanhempi kirjoitukseni lasten harrastuksiin liittyen.

Kaupallinen yhteistyö Heurekan kanssa

Koululaisten kesäloma lähestyy ja kuten monessa muussakin perheessä, myös meillä on juuri nyt ajankohtaista tulevien kesäleirien tutkailu ja niille ilmoittautuminen. Kiinnostavia kesäleirejä löytyy ainakin täältä pääkaupunkiseudulta suuri määrä ja jos niistä ei löydy etukäteen kokemusta, voi valinta olla vaikea.

Pojat kävivätkin etukäteen, muutama viikko sitten hiihtolomalla, tutustumassa Heurekan tiedeleirille. Kaksi päivää kestäneellä talvileirillä sai hyvän käsityksen siitä, millainen kesällä järjestettävä, viikon mittainen leiri tulee olemaan. Testauksen perusteella suosittelemme leiriä lämpimästi ihan kaikille!

Monesta muusta leiristä poikkeava tiedeteema opettavaisella otteella sopii hyvin myös lomalle, sillä leirillä opitaan yhdessä tekemällä ja tutkimalla. Leirin tarkoitus onkin tuottaa lapsille tiede-elämyksiä ja itse tekemällä saavutettua oivaltamisen iloa. Leiripäivän aikana sekä sen jälkeen on myös vapaa-aikaa, jolloin on mahdollista tutustua Heurekan näyttelyihin sekä planetaarion elokuviin.

Muuten leirillä työskennellään pääosin erilaisissa laboratorioissa sekä työpajatiloissa, joka jo itsessään oli kiva elämys, pääsi ikään kuin kurkistamaan myös vähän tiedekeskuksen kulissien taase. Työskentely tapahtui ohjatusti vaihdellen pienryhmissä, pareittain sekä yksin.

Kahteen päivään ei tietysti saatu mitenkään mahdutettua koko leiriviikon sisältöä, mutta kivan monipuolisesti lapset pääsivät jo näiden kahden päivän aikana oppimaan ja oivaltamaan. Olin itse seuraamassa muutamaa opetuskertaa itse laboratoriossa ja muuten sitten haastattelin poikia sekä muutamaa muuta lasta, joihin he leirin aikana ystävystyivät.

Normaalistihan lapset voi vaan aamulla viedä Heurekalle ja joka leiripäivän jälkeen heillä on mahdollisuus jäädä vielä tiedekeskukseen omatoimisesti. Leiripäivään kuuluu runsas buffet-lounas (jonka minäkin testasin, salaattipöytä oli ihana!) sekä jälkiruoka. Leiri siis sopii mainiosti esimerkiksi silloin, kun vanhemmat eivät itse ole lomalla.

Ensimmäisenä päivänä tiedeleirillä puhuttiin ainakin puusta, mitä kaikkia ominaisuuksia sillä on ja mitä siitä voi valmistaa. Mietittiin myös, mitä kaikkea nyt muovista voisi nyt tai tulevaisuudessa korvata puulla. Lapset tutkivat käytännössä kapillaari-ilmiötä sekä rakensivat erilaisia puu- ja paperivalmisteita käyttäen tulevaisuuden puu-innovatiivioita. Lapset myös keskustelivat motivaatiosta, muistista ja mihin kaikkeen niiden avulla voi kyetä. Fysiikan lakeja he testasivat myös rakentamalla omat pilliraketit. Päivän päätteeksi käsiteltiin vielä maapallon ja elämän syntyä sekä dinosauruksien eri aikakausia. Perspektiiviä maapaallon ikään ja ajanjaksoihin lapset saivat askartelemalla itselleen rannekorut, joissa eriväririset helmet symboloivat miljoonia vuosia.

Toisen leiripäivän lapset aloittivat yksityisnäytöksellä planetaariossa. Olen itse ollut pienestä saakka kovin kiinnostunut ja haltioitunut avaruudesta ja muistan edelleen omat lapsuuden planetaariokäynnit selvästi, joten menin itsekin innoissani planeetoista ja niiden löytämisestä sekä tutkimisesta kertovaan näytökseen mukaan. Päivän aikana lapset palasivat takaisin myös dinosaurusteemaan ja valmistivat itselleen vaahtomaisesta erikoismuovailuvahasta mielikuvitukselliset dinosaurukset. Laboratorioissa leiriläiset pääsivät myös tutkimaan ja puhumaan hajuista. Se oli mielenkiintoista! He valitsivat hajupareja, tekivät hajutestin, miettivät millaisia tunteita erilaiset hajut voivat kussakin aiheuttaa ja lopuksi he saivat valmistaa omat hajuvedet. Viimeisellä tunnilla tehtiin karkkiarkkitehtuuria.

Pyysin poikia vielä omin sanoin kertomaan leiristä:

Elvis: Leirillä oli ihan mahtavaa (hyppii kädet ilmassa)! Tiede on kyllä vähän outoa. Sain kavereita ja söin paljon. Ainakin kolme kiloa porkkanaraastetta. Opin tosi paljon, en mä tiedä. Musta tuntuu todella viisaalle. Planetaario oli kyllä aika outo. Tykkäsin siitä. Haluaisin kasvaa, että voisin mennä sillä korkealla olevalla pyörällä. Parasta leirillä oli tutkimukset. Ne leijuvat kirjaimet talon sienässä on kans tosi oudot.

Kaapo: Tiedeleiri oli tosi kiva ja sopii kaikille, vaikka ei kauheasti tietäisi mitään – siellä oppii! Mä tiesin kyllä jo sen kaiken mustista aukoista. Heurekaan pääsee tosi helposti junalla. Musta parasta oli tehdä kaikkia tiedejuttuja, kun kokeiltiin asioita ja oli ne pipetit ja kaikki. Dinosaurukset ja aivot oli myös mun suosikit. Kaikki lapset olivat kivoja. Ja se ope. Haluan mennä sinne kesällä uudestaan! Ruoka oli hyvää. Ja terveisiä, että hyvää leiriä!

Omasta mielestäni leiri vaikutti mielenkiintoisuutensa sekä monipuolisuutensa lisäksi ennenkaikkea hyvin laadukkaalta. Heureka on miljöönä ihan mieletön ja kaikki tilat vastavarten näille pienille tieteilijöille suunniteltuja. Samoin opetuksen taso on huippuluokkaa ja ohjaajat ammattitaitoisia niin laten kanssa kun tietämyksensäkin puolesta.

Heurekan kesän tiedeleirien liput tulivat myyntiin tänään ja tiedeleirejä järjestetään kesä-elokuun aikana. Kesän tiedeleirit ovat viikon mittaisia päiväleirejä, normaalisti ma-pe, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Leirit ovat tarkoitettu niin ala- että yläkoululaisille ja ryhmät sekä leirien sisältö on jaettu ikäryhmien mukaan. Ainakin talvilomaleirit olivat hyvin suosittuja, joten kannattaa toimia nopeasti vielä kun paikkoja on!

Ovatko Heurekan tiedeleirit muille tuttuja? Entä mitä teidän lapset muuten ovat tykänneet Heurekasta? Onko siellä paljon koululaisten vanhempia, jotka vielä suunnittelette kesäloman ohjelmaa? Miten saatte hoidettua lasten hoidon jos olette itse töissä?

ps. Pakko vielä kertoa, että olen itse käynyt pienestä lapsesta saakka Heurekassa lukemattomia kertoja ja vasta nyt uskalsin mennä tuolla korkealla olevalla vaijeripyörällä! Näin korkeanpaikankammoisena (ja pitkä mekko päällä siinä menneenä) voin kertoa, että se oli kamalaa!!! Hahahha!

Olen joskus aiemminkin maininnut, että tämän uuden vauvan myötä tuntuu kun saisi esikoisen, kun vanhemmat lapset täyttävät tänä vuonna jo 9 ja 7. Lisäksi pojat asuvat joka toinen viikko isällään, mikä tarkoittaa sitä, että joka toinen viikko olemme yksin vauvan kanssa. Poikien saaminen pienellä, kahden vuoden ikäerolla, oli meille tosi hyvä juttu, mutta samaan aikaan en voi jo nyt olla leikittelemättä ajatuksella kuinka helppoa kaikki tulee olemaan yhden lapsen kanssa. Sitten palaan todellisuuteen.

Sillä mistäs minä mitään tiedän, mutta voisi kuvitella että yhden lapsen kanssa täytyy keksiä paljon enemmän aktiviteetteja ja tekemistä lapselle. Herranjestas, siis joudun varmaan leikkimään lapseni kanssa – ja paljon. Nämä on sellaisia juttuja joihin minun ei ole tarvinnut aiemmin hirveästi kiinnittää huomiota. Pojat kun ovat ihan paita ja peppu ja hoitavat toistensa viihdyttämisen ihan keskenään.

Sen lisäksi että he leikkivät lähes aina ihanasti keskenään, voi heidät lähettää paljon paremmin mielin myös keskenään pulkkamäkeen tai jättää kauppareissun ajaksi kotiin. Sen lisäksi että heillä seuraa toisistaan, saavat he myös paljon turvaa siitä kun heitä on kaksi. He vahtivat että toinen pesee hampaitaan vähintään kaksi minuttia, käyvät mukkumaan yhdessä, eikä kumpikaan yleensä tee mitään kiellettyä, sillä kumpikin tietää että veli saattaa mennä muuten kantelemaan.

Toisaalta, niinä vikkoina kun kaikki lapset ovat kasassa, on minulla täällä siis useampi pikku-apuri vauvaa viihdyttämässä. Ja varmasti ihan hoidollisestikin isommista lapsista voi olla jo apua. Vaikka Elvis kyllä jo isoon ääneen ilmoitti, ettei hän sitten todellakaan aijo vaihtaa yhtään vaippaa, ovat he varmasti oivia ja innokkaita apupoikia muissa asioissa.

Nyt kun mietin että millaista yhden lapsen kanssa mahdollisesti tulee olemaan, ymmärrän myös miten monessa tilanteessa kahden kanssa on itseasiassa varmaan paljon helpompaa. Ulkomaan reissut yksin lasten kanssa ovat menneet tosi ihanasti ja varsin rentouttavasti ehkä juuri sen takia, että minun ei tarvitse olla kokoajan leikkimässä jotain vesisotaa altaassa, vaan voin rauhassa keksittyä itse vaikka kirjaan, pokien rakentaessa yhdessä hiekkalinnaa.

Ihan se pikkulapsiaika on ehkä sitten ollut rankempaa kahden kanssa, en tiedä. Onhan se toki kaksi kertaa enemmän vaippoja ja oksennustauteja. Kaikessa on puolensa. Toisaalta mitä enemmän varmuutta ja kokemusta karttuu, sitä iisimpää kaikesta myös tulee. Ja siinä mielessä on ihanaa kun nyt ei oikeastaan jännitä mikään, ei vauvan hoito, itku, synnytys ei oikestaan mikään. Enemmän olen tosi fiiliksissä siitä, miten nyt on mahdollisuus keskittyä jokaisen lapsen yksilölliseen huomioimiseen kun heillä on niin eri tarpeet ja uskon että kaikille jää hyvin aikaa.

Samalla toivon että vaikka tällä tulevalla pikkuisella on niin iso ikäero vanhempiin sisaruksiinsa, oppii hän jakamaan sekä huomioimaan myös muut emmekä onnistu hemmottelemaan häntä ihan mahdottomaksi.

Mitä sitten siihen lapsen kanssa leikkimiseen ja viihdyttämiseen tulee, ehkä sitä on vain pakko yrittää kehittyä itsekin sillä saralla. Tai sitten vaan pistää kaikki hyrskyn myrskyn ja hankkia samaan konkurssiin lisää viihdyttäjiä. No ei. Ei ei ei ei. Ehkä.

(Ja ei, en oikeasti suostu 31-vuotaana kutsumaan lastani iltatähdeksi, mutta raskausaivot löivät ihan tyhjää otsikkoa miettiessäni, että tuumailisin sitä vielä viikonkin päästä ellen olisi nyt kirjoittanut näin)