Olen itse sellainen ihminen, etten ikinä edes tahtoisi suoda ajatusta millekään ikävälle. Silti, etenkin joskus iltaisin, huomaan miettiväni mitä hullumpia skenaarioita – kuten vaikka miten pääsisin turvallisesti alas palavan pilvenpiirtäjän katolta kaikkien lasteni kanssa. Toivo parasta ja varaudu pahimpaan -mentaliiteetti taitaa olla sitkostunut itseeni vahvasti ja purkautuu sitten näin.

Vaikka ikäviä asioita ei haluaisi, tai turhaan edes kannattaisi miettiä, on niin lasten kanssa mutta muutenkin hyvä silti varautua siihen pahaankin. Sen voi kuitenkin tehdä antamatta pelon voittaa (ja viedä yöunia). Mitä paremmin on varautunut ensiaputilanteeseen, sitä helpompi siinä on toimia. Etenkin jos oman lapsen kohdalle sattuu onnettomuus, voi sitä mennä helposti itse paniikkiin – kun tärkeintä olisi toimia.

Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, ainakin jotain pientä joskus. Useimpia tilanteita voi kuitenkin ennaltaehkäistä valvonnalla ja riittävällä kodin turvallisuudella. En kuitenkaan usko myöskään liikaan hysteriaan – lapsen on myös tärkeä saada kokeilla ja opetella uusia taitoja ja tutustua ympäristöönsä.

Olen tänä kesänä joutunut soittamaan kerran hätäkeskukseen, kun luulin lapseni tukehtuvan. Onneksi tilanne raukesi sillä hetkellä kun keskuksesta vastattiin ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Eritysen ylpeä olen vanhemmasta lapsestani, joka taas hiljattain toimi kotona esimerkillisesti. Kyseessä ei siis ollut oikeasti mikään hätätilanne, mutta hänestä se aluksi vaikutti siltä.

Satutin nimittäin selkäni ihan yhtäkkiä ja putosin kivun vuoksi polvilleni maahan (okei, kuulostaa aika koomiselta). En pystynyt sanomaan mitään hetkeen ja vaikka lapsi pelästyi kovasti, tajusi hän heti kysyä että soittaako hän hätänumeroon. Koska en heti vastannut, alkoi hän jo etsimään puhelinta. Hän oli selvästi suuressa hädässä, mutta pystyi siitä huolimatta toimimaan – tuli tunne että olen onnekseni onnistunut tärkeässä asiassa.

Tästä tuli mieleen jakaa myös täällä blogissa ensiapu-ohjeita lasten yleisimpiin tapaturmiin. Tai aluksi kirjoitin yhteen postaukseen kaiken, mutta siitä tuli niin pitkä, että parempi jakaa ne muutamaan osaan. Tässä siis niistä ensimmäinen, ihan vaan siltä varalta että jotain joskus sattuisi – kenelle tahansa:

Palovamma –
Ei ole tavatonta, että lapsi kaataa kuuman juoman kahvipöydästä päällensä. Myös saunan kiukaaseen, avotuleen tai hellaan voi lapsi helposti polttaa itsensä. Myös jotkin kemikaalit voivat aiheuttaa palovammoja.

Palovamman sattuessa tärkeintä on nopea jäähdytys, sillä muuten vamma laajenee syvempiin kudoksiin. Palanutta kohtaa pitäisi jäädyttää vähintään kymmenen minuuttia esim haalean veden alla. Etenkin pienten lasten kohdalla pitää kuitenkin huomioida, ettei lapsi muuten palellu – kylmässä suihkussa tai lumihangessa ensiapua annettessa pitää huolehtia, että lapsi pysyy muuten lämpimänä.

Jäähdyttämisen jälkeen palovamma kannattaa tarvittaessa suojata puhtaalla ja kevyellä sidoksella. Parhaiten toimii tähän tarkoittu rasvalappu, joita kannattaakin varata ensiapupakkaukseen tai lääkekaappiin. Jos sellaista ei ole saatavilla, mikä vain puhdas ohut kangas kelpaa. Jos palokohtaan nousee rakkuloita, anna niiden olla, älä puhko – ne suojaavat ja parantavat vammaa.

Palovamman laajuudesta ja asteesta riippuen se parantuu itsekseen kotiloissa tai lapsi voi tarvita kiireellistä sairaalahoitoa – ja kaikkea tältä väliltä. Pienten lasten kohdalla kannattaakin olla herkästi yhteydessä lääkäriin, varsinkaan jos ei ole ihan varma hoituuko vamma kotikonstein tai jos haava alkaa vaikkapa myöhemmin märkimään. Yleinen sääntö on, että jos palanut alue on kämmentä isompi tai sijaitsee pään, nivelten, hengitysteiden tai limakavojen alueella lääkäriin / sairaalaan on syytä hakeutua tai jos palovamma ulottuu ihon alimpiin kerroksiin. Jos palokohdassa ei ole kipua, on vamma todennäköisesti hermoissa saakka.

Nenäverenvuoto –
Nenäverenvuoto voi säikäyttää etenkin ensimmäisellä kerralla. Verta voi tulla nenästä vaikkapa kaatumisen tai nenän kaivamisen seurauksena, mutta joillain (kuten meidän keksimmäisellä lapsella) sitä saattaa alkaa valumaan ihan itsestään, vaikkapa keskellä yötä. Useinmiten nenäverenvuodista selviää kuitenkin kotihoidolla ja se on yleensä täysin vaaratonta.

Monesti näkee, että nenäverenvuotoa yritetään tyrehdyttää nostamalla leukaa ylös ja laittamalla nenään tuppo, mutta itseasiassa vuotoa tyrhdyttäessä kannattaa toimia täysin päinvastoin – eli haketua etukumaraan asentoon (ja istua alas), jolloin veri ei valu nieluun. Nieluun ja vatsaan jotuessa veri voi auheuttaa pahoinvointia.

Pyydä lasta niistämään reippaasti, älä säikähdä mahdollisia verihyytymiä. On hyvä saada nenä mahdollisimman tyhjäksi verestä ja etenkin hyytymistä. Sitten purista nenää keskeltä nenävartta, rustoa vasten 10 minuuttia. Yleensä tämä tepsii ja vuoto lakkaa. Jos verenvuoto ei kuitenkaan lopu tai verenvuoto on alkanut iskusta ja nenä näyttää vääntyneeltä, mene lääkäriin. 

Myrkytys –
Pienten lasten myrkytykset ovat tehokkaasti estettävissä säilyttämällä lääkkeet, pesuaineet ja muut vaaralliset aineet kuten liuottimet, sytytysnesteet, alkoholi sekä myrkylliset kasvit ja sienet lapsen ulottumattomissa. Myrkytysten varata lääkekaapissa on hyvä säilyttää lääkehiiltä, joka voi olla apuna ainakin osassa myrkytystapauksia (ei alkoholi ja liuottimet).

Jos lapsi kuitenkin syö jotain myrkyllistä, pitää akuuteissa tilanteissa soittaa heti 112. Eli jos lapsi alkaa vaikkapa kouristelemaan, saa rytmihäiriöitä, menettää tajuntansa tai tajunnantaso heikkenee tai käyttäytyy sekavasti. Jos huomaat tai epäilet lapsesi syöneen jotain, mutta on oireeton, selvitä mitä hän on mahdollisesti syönyt ja soita Myrkytystietokeskukseen (09-471 977) lisäohjeiden saamiseksi. Muita yleisiä myrkytyksen merkkejä ovat myös oksentaminen ja kylmä hiki.

Jos suussa on vielä myrkytyksen aiheuttanutta ainetta, huuhtele se pois vedellä. Lääkehiilen annostusohjeet saat myrkytystietokseskusesta sekä pakkauksesta. Älä okseta ellet saa siihen ohjeen hätäkeskuksesta tai myrkytyskeskuksesta.

Seuraavassa ensiapu-osassa vierasesineet, tukehtuminen sekä lapsen ja vauvan elvytys.

Tapaturmatilanteissa ja etenkin lasten kanssa kannattaa pitää matala kynnys hätäkeskuskseen soittamisesta. Hätäilmoitus tehdään heti, kun todetaan tai epäillään, että auttamistilanteessa tarvitaan ammattiapua. Arvion ja päätöksen lisäavusta ja avun laadusta tekee hätäkeskuksen päivystäjä, eli jos et ole varma – soita. Myös lapset pitää opettaa soittamaan hätäkeskukseen.

RASKAUSVIIKKO 15
(14-14+6) – Toinen kolmannes alkaa! Tämän ajan raskaudesta kerrotaan olevan energistä aikaa, jolloin pahoinvointi on useimmilla lakannut, eikä vatsa vielä ole niin suuri että se haittaisi menoa. Allkirjoitan tämä osittain. Kuin ihmeen kaupalla pahoinvointini pysyy edelleen kurissa. Pieni etova olo on edelleen, mutten enää oksenna enää päivittäin. Ihan uskomatonta, sillä odotin rajun pahoinvoinnin kestävän vielä useamman viikon – kuten edellisissä raskauksissa. En kuitenkaan pysty iloitsemaan vielä kohentuneesta olostani, vaan pelkään kokoajan milloin raju oksentamiinen taas palaa.

Lähdemme hiihtolomareissulle ja haen apteekista varmuudeksi matkapahoinvointilääkettä. Vatsa pyöristyy eikä muutamaa päivää aiemmin ostettu takki mahdukaan kunnolla kiinni toppahousujen kanssa. Viikko Tahkolla on ihana, mutta samaan aikaan ihan järjettömän raskas. Kaikki muut ovat mäessä ja minä hengailen mukana minkä pystyn. Pakkanen on ihan liikaa minulle ja joudun pakkautumaan useiden vaatekerrosten alle. Olo on tukala, vaatteet puristavat enkä pysty liikkumaan kunnolla. Yhtenä päivinä olen niin väsynyt, kylmissäni sekä stresseissä tekemättömistä töistä että pelkään vaipuvani masennukseen. Olen ihan loppu. Voimat ovat edelleen kateissa, vaikka pahoinvointi on jo väistynyt, tätä on vaikea niin itse kun muidenkin välillä vielä ymmärtää.

RASKAUSVIIKKO 16
(15-15+6) – Palaamme hiihtolomareissulta kotiin ja sen raskaudesta huolimatta olen tosi iloinen että lähdimme. En kuitenkaan suostu lähtemään seuraavalla viikolla enää uudestaan.

Pahoinvointi pysyy edelleen aika samana, välillä oksettaa enemmän, välillä vähemmän, mutta oksennan onneksi enää hyvin harvoin. Keskiraksuaden energisyys on edelleen vähän kateissa ja onkin ihana ottaa muutama päivä vain ihan iisisti ilman lapsia muutama päivä.

Näillä viikoilla vauva painaa noin sata grammaa on kymmenisen senttiä pitkä. Liikkeet tuntuvat edelleen satunnaisesti, yleensä sängyssään selällään maaten hyvin hilaisena kutituksena ja kuplintana. Kaikki osat alkavat olla paikallaan ja vauva näyttää ihan minikokoiseselta ihmiseltä.

RASKAUSVIIKKO 17
(16-16+6) – Käyn kylässä ystäväni luona jonka lastettu aika on kuukauden päästä. Tuntuu että itselläni on vielä ikuisuus samaan. On kiva jutella vauva -ja synnytysjuttuja jonkun läheisen kanssa. Olen tarkoituksella jutellut raskaudestani muuten vähemmän, etenkin lapsettomille kavereilleni. En halua että he kyllästyvät vauvahömpötyksiini ja ajattelevat etten ehkä enää olekaan se sama vanha Minttu, mitä ennen raskautta olin.

Saan uudeksi raskausoireeksi nenäverenvuodon. Raskaana ollessa verimäärä lisääntyy ja tämä on yleinen vaiva, vaikkakin minulle ihan uusi. Minulta ei ole ikinä ennen tullut verta nenästä. Onneksi sitä ei valu aivan valtoimenaan, kuten jollain, mutta herään useana aamuna tippa nenän alla ja niistäessä sitä tulee enemmän.

Tällä viikolla koen myös raskauteni ensimmäisen sympatia-krapulan. Osku käy kavereiden kanssa ulkona, ja vaikka minä nukun koko yön omassa sängyssä, olen seuraavana aamuna aivan yhtä huonona kun hänkin. Tavallaan aika ihana vain maata koko päivä sängyssä välillä torkkuen, välillä leffaa katsoen ja pizzaa syöden. Vanhat kunnon ajat tulevat mieleen!

RASKAUSVIIKKO 18
(17-17+6) – Alan voimaan entistä paremmin (tai sitten alan vain olemaan niin turta ainaiselle kuvotukselle)  ja uskallaudun jo vähän pidemmille kävelyille. Kaiken alkuraskauden oksentamisen ja sängyssä makaamisen jälkeen vasta nyt alkaa tuntua, että yleiskunto alkaa palautua normaaliksi. Kävely tekee hyvää, mutta samaan aikaan alan kärsimään välillä hyvinkin kivuliaista alavatsakivuista.

Kun liikkeitäkin tuntee edelleen aika satunneisesti ja kivut ovat välillä niin kovia, niin päätän käydä varmuudeksi avoimessa neuvolassa kuuntelemassa vauvan sydänäänet. Eksyn samalla keskuspuistoon (toka kerta tällä viikolla) ja tulen tehneeksi monen kilometrin lenkin. Neuvolassa sydänäänet kuuluvat hyvin, mutta saan varmuudeksi lähetteen pissatestiin.

Arvelen itsekin kyseessä olevan vain kohdun kasvukivut, mutta en muista aiemmista raskauksista että ne olisivat ihan näin kovia tai etenkään että niitä olisi enää tässä vaiheessa raskautta. Osaan tunnistaa kuitenki että kysessä eivät ole supistukset, joten jatkan jokapäiväisiä kävelylenkkejäni.

Myöhemmin viikolla käyn myös sokeroinnissa ja ai hitto että se sattuu. Muistan tämän myös edellisistä raskauksista, mutta en sitten kuitenkaan. Raskaana ollessa sokeroinnissa käynti on KAMALAA TUSKAA. Myös mustelmia syntyy paljon herkemmin ja turvotus kestää seuraavaan päivään saakka.

Minulla on myös lääkärineuvola, mutta se on aika tyhjän kanssa. Ei siis eroa mitenkään neuvolasta, sillä sisätutkimusta ei tehdä kun en sitä erikseen halua. Lääkäri on ikäiseni vähän ujohko ja kiusaantuneen oloinen mies, joten en siksi halua. Lääkäri on sitä mieltä että vastakipuni jotuvat ummetuksesta. Alavatsakipujen lisäksi minulla on välillä kovaa pitävää kipua rinnoissani. Järkeilen kuitenkin että se johtuu syksyisestä leikkauksesta ja siitä että nyt raskauden myötä niissä tapahtuu taas muutoksia. Tästä unohdan mainita kokonaan.

RASKAUSVIIKKO 19
(18-18+6) – Käydään ylimääräisessä ultrassa jossa saadaan tietää vauvan sukupuoli. Itsellekin yllätyksenä päätetään pitää se vielä salaisuutena. Koko raskaus konkretisoituu yhtäkkiä paljon paremmin – meille oikeasti tulee ihan oikea vauva! Lähden heti innoissani kirppikselle, mutta harmikseni tarjonta on tosi huonoa.

Samalla kiihtyy myös pesänrakennusvietti. Olen jo harmstrannut jo jonkin verran vauvanvaatteita, mutta tällä viikolla alan tekemään suurempia suunnitelmia esimerkiksi vauvan tulevasta sängystä. Kerään pois myös ison kasan omia vaatteitani, joihin en tule mahtumaan seuraavaan vuoteen. Osa menee suoraan kirppiskassiin.

Paha olo pysyy edelleen melko hyvin kurissa, välillä on pahempia hetkiä mutta oksennan enää harvoin. Uskallaudun erääseen iltatapahtumaan (jossa syön myös palan lohisushia) ja minulle tulee siellä yhtäkkiä ihan hirveän huono -ja pyörryttävä olo. Onneksi pääsen ajoissa ulos ja oloni kohenee.

Tuntuu että edelleen minun on tosi vaikea lähteä minnekään, vaikka tahtoisin. Olisi ihana laittautua ja nähdä kavereita, mutta pelkkä kylppärissä seisominen ja meikkaaminen tuntuu liian työläältä. Kasvava vatsa on ihana, mutta tuntuu ettei minulla ole mitään kivoja siistejä vaatteita jotka sopisivat. Joten on helpompi jäädä vain kotiin.

RASKAUSVIIKKO 20
(19-19+6) – Puoliväli häämöttää! Ihan pian raskaudesta on kulunut jo puolet (sillä oletuksella ettei vauva synny ennen laskettua aikaa). Vatsa on jo ihanan iso!

Käydään poikien kanssa Kookengän kuvauksissa ja jaksan hyvin koko päivän. Tuntuu hullulta että muutama kuukausi aiemmin samoisissa kuvauksissa vatsaani ei vielä näkynyt ja että voin silloin tosi huonosti ja oksentelin milloin minnekin.

Alavatsakivut jatkuvat ja herään jopa muutamana yönä kovaan kipuun.Osku on laskettelureissulla. Eräänä aamuna en tunne vauvan liikkeitä millään. Juon mehua ja istun hiljaa sohvalla, mutta mitään ei kuulu. Tässä raskaudessa minulla on istukkaedessä, joten liikkeitä on vaikeampi havaita. Alan mennä paniikkiin ja itkeskelen lapsilta salaa.

Googlailen myöhäisen keskenmenon oireita ja olen ihan varma että olen tappanut vauvani edellisviikon sushipalalla. En uskalla soittaa päivistykseen, sillä sinne meneminen ja vauvan siellä kuolleeksi toteaminen olisi lopullista. Nyt minulla on vielä pieni toivo. Minusta tuntuu surullisesta, että vielä tällä viikolla vauvan kuolemaa kutsuttaisiin keskenmenoksi ja vasta ensi viikolla kohtukouolemaksi. Eli vaikka joutuisin nyt synnyttämään kuolleen lapseni kyseessä olisi keskenmeno, eikä vauvaa esimerkiksi voisi haudata.

Saan paikallisesta kirppisryhmästä ostettua kotidopplerin ja saan sillä vauvan sydänäänet kuulumaan heti. Tunnen myös liikkeet. En oikein tiedä mistä paniikkini johtui. Ehkä vastakivut, huonosti nukutut yöt ja viikko ilman Oskua aiheuttivat yhdessä epävarman fiiliksen.

Raskaudessa, kaikista pahoinvoinneista ja kolotuksista huolimatta, pahin ehkä onkin huoli ja epävarmuus. Vauva on jo ihan pienenä jo niin kovin rakas ja tunne vain voimistuu päivä päivältä. Kaikki on myös niin haavoittuvaa, mitä vain voi sattua ja se on todella hermoja raastavaa. Useasti ikävät ajatukset saa karkoitettua pois, mutta välillä synkät pelot valtaavat mielen.

Raskaus ei todellakaan ole helppoa myöskään henkisesti, eikä se huoli todellakaan katoa minnekään vauvan syntymän jälkeen. Silti, tässä sitä ollaan kolmatta kertaa!

Kaikki raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14
RASKAUSVIIKOT 15-20