Noh, millaista on olla naimisissa? on kysymys jota me molemmat olemme kuulleet paljon viimeisen parin kuukauden aikana. Ja vastaus siihen on: ihanaa, parasta ja ihan mielettömän siistiä. Elän elämäni onnellisinta aikaa ja olen myös todella onnellinen päätöksestä mennä naimisiin umpirakastuneena alkuhuumassa. On mieletöntä huomata miten rakkaus vain kasvaa ja syvenee päivä päivältä, vaikka joka päivä luulee ettei se tästä vahvemmaksi voisi enää mennä.

Jokainen pari tekee heille sopivimmat ratkaisut ja kun me kuukauden yhdessäolon ja kahden viikon ns. virallisen seurustelun jälkeen päätimme mennä naimisiin, mahdollisimman pian, oli se meille juuri se paras ratkaisu. On ihanaa olla niin tosissaan ja ihana kun saa rakasta toista ihan täysillä. Naimisiinmeno ei ole mikään toisen rengastus, vaan lupaus siitä että haluaa tehdä töitä liiton eteen myös vaikeina aikoina. Tietysti niin voi luvata myös ilman naimisiinmenoa, mutta me tahdoimme ehdottomasti naimisiin. Vaikka meillä on vasta lyhyt taival takanamme, koen että naimisiinmeno toi suhteeseen ihan uuden, syvemmän tason.

On maailman ihaninta tulla kutsutuksi vaimoksi ja kertoa olevansa vaimo. Tunnen suurta ylpeyttä siitä kertoessani ja meinaan pakahtua onnesta sen kuullessani. Vatsanpohjassa kutkuttaa kun katson Oskua vaikkapa laittamassa ruokaa ja mietin että olen naimisissa tuon miehen kanssa. Siinä se kokkailee – minun mieheni! Kaikki mitä teemme yhdessä tuntuu astetta erityisemmältä tehdessämme sen avioparina.

Myös meidän molempien sormukset ovat minulle hyvin merkityksellisiä. Rakastan sormustani ja minua ottaa vatsanpohjasta joka ikinen kerta kun kosketan ja pyörittelen sitä. Se miten vahvasti tunnen tuollaista pikkuesinettä kohtaan yllätti itseni ihan totaalisesti – myös Oskun sormusta kohtaan. Hänen sormuksellaan on muutenkin hieno merkitys, sillä se on hänen isoisänsä vanha ja se pienennettiin sopivaksi niin, että siinä olevat vanhat kaiverrukset säilyivät myös. Oskun isoisä on ollut yksi hänen elämänsä tärkeimmistä henkilöistä ja arvostus häntä kohtaan näkyy edelleen. Hänen isovanhempansa olivat onnellisesti naimissa yli 50 vuotta, kunnes isoisä siirtyi muutama vuosi sitten ajassa ikuisuuteen. Tuntuu erityiseltä että nyt tuo sormus on osana myös meidän liittoamme.

Kerroin jo aiemmin omasta sormuksestani sekä siitä miksi valitsin juuri sen. Edith-niminen sormus on valmistettu Narsakan perheen pyörittämällä pajalla Hämeenlinnassa. On ihana että myös omalla sormuksellani on tarina osana Narsakan korupajan historiaa, vaikka sen tarina ei olekkaan yhtä henkilökohtainen.

Halusin kauniin ja näyttävänkin sormuksen, mutta sen piti olla kuitenkin omaan tyyliini tarpeeksi simppeli sekä käytännöllinen, sillä en ole muuten tottunut käyttämään juuri minkäänlaisia koruja. Sormus on ollut nappivalinta vaikka se onkin ehkä yllättävän romanttinen tyyliini.

Rakastan sitä miten sormus kimaltelee nimettömässäni ja sitä miten jo nyt sormessani näkyy siitä jäänyt kevyt painauma. Huomaan tekeväni asioita nykyään enemmän vasemmalla kädelläni, ihan koska vaan tahdon näyttää kaikille että olen naimisissa. Onhan se vähän hassua, mutta miksi ei ottaisi kaikkea irti tästä! Olen myös huomannut nimettömässä olevan sormuksen olevan hyvä karkoitin vaikkapa liian pitkään tuijottaville miehille – kaivan vaan nenääni oikean sijasta vasemmalla niin saan taas istua ratikassa rauhassa 😀

Naimisiinmenomme on ollut myös lapsille iso ja tärkeä juttu. Häistä kerrottiin koulussa ja eskarissa pitkään ja molemmat pojat halusivat viedä juhlista myös kuvia näytille. Uskon että naimisissa olomme tuntuu lapsista myös turvallisesta. He tietävät että perheessä on nyt yksi turvallinen aikuinen lisää, johon voi tuketua, luottaa ja joka ei ole ihan heti lähdössä minnekkään pois. Meidän molempien lapset puhuvat myös toisistaan liikkuttavasti veljinään, joka saa kyyneleen silmäkulmaan jokaikinen kerta.

Naimisissa on siis oikeasti aivan sairaan ihanaa ja välillä saatan ihan naurahtaa ääneen koska tämä on vaan niin siistiä! Kavereiden kanssa välillä vitsillaan sillä, että minusta tuli kertaheitolla minkkiturkkiin pukeutuva Rouva Storgårds. Ja samalla olen ihan hiton ylpeä siitä. Tuosta sukunimen vaihtamisesta voisi muuten kirjoittaa ihan oman postausksesna, joten ehkä sen ajatuksen vielä postausluonnoksiin…

Edith sormus saatu bloginäkyvyyttä vastaan Kultasepät Narsakalta. 

Edellisissä hääpostauksissa mekkonikin on jo vilahdellut useaan otteeseen, mutta halusin kertoa siitä vielä vähän erikseen. Päädyin suunnittelemaan mekon itse ja teettämään sen mittatilaustyönä. Apuun riensi taitava Batel, jonka Batel Boutique tekee niin valmista mallistoa että mittatilaustöitä ihan suunnitteluasteelta lähtien. En ehtinyt tapamaan Batelia etukäteen, vaan lähetin hänelle inspiraatiokuvia ja viestiemme perusteella hän sitten piirsi luonnoksen ja valmisti mekon minulle.

Tai itseasiassa häämekkoni ei edes ole mekko, vaan se kostuu kahdesta eri osasta. Yläosa on pitsistä valmistettu body ja alaosa satiininen hame. Body on selkäpuolelta vähän avoimempi ja niin pääntietä kun hihojen suotakin koristaa kauniit käsin ommellut pitsit. Hihat bodyssä olivat hyvin läpikuultavat ja niissä toistui harvakselteen myös sama pitsikuvio mikä paita-osassakin. Aluksi senkin piti olla täysin läpikuultava, ainoastaan pitsit peittivät kriittisimpiä kohtia, niin etteivät rintaliivit näkyneet. Yläosa jäi silti kovin paljastavaksi ja loppumetreillä päädyimme lisämään paita-osaan nuden värisen vuoren. Bodyn tavoin haaroissa oli siis neppari, joten yläosa pysyi hyvin paikallaan, eikä tullut hameen alta kuten tavallisen paidan kanssa olisi voinut käydä.

Hameen pituutta myös pähkäilin jonkun verran ja senkin suhteen päädyttiin viime metreillä toiseen ratkaisuun. Alunperin midi-mittaiseksi kaavailtu hame saikin jäädä vähän pidemmäksi, nilkkapituiseksi. Se toi mielestäni asuun enemmän juhlantuntua, olematta kuitenkaan ihan liian juhlava, mitä taas maata hipova helma tai laahus olisi ollut. Mekon alla on vain pieni vuori, eli mekko laskeutuu kauniisti suoraan alaspäin.

Olen tosi tyytyväinen asuuni ja Batel teki tarkkaa työtä ommellessaan pitsejä pala kerraan pukuuni. Jos jotain kuitenkin olisin tehnyt toisin (jos aikaa olisi ollut enemmän), niin olisin käynyt sovittelemassa erilaisia ja mallisia pukuja. Kartoittanut omia suosikkejani myös niin että mikä ei vain miellytä omaa silmääni vaan että mikä oikeasti sopii parhaiten omalle vartalolleni. Visioni olisi saattanut tässä tapauksessa ollut vähän erilanen, tai sitten ei – sitä ei voi tietää. Satiini kankaana oli sateisena päivänä myös riski, sillä jokaikinen sadepisara näkyi kankaassa. Toisaalta taas satiini liikkui kauniisti ja toi asuun sitä rentoutta jota puvulta kaipasinkin.

Mitään koruja vihkorosmuksen lisäksi minulla ei ollut. Batel tekee myös pientä omaa korumallistoaan ja olin ostanut häneltä pienet korvikset, mutta siinä aamun tohinassa ja jännityksessä unohdin kokonaan laittaa ne. Kenkinä minulla oli koko päivän jalassa valkoiset nahkaiset Vansin old skool tennarit. Myös Oskulla ja lapsillamme olivat samaiset kengät mustina. Omiin kenkiini vaihdoin vain naruiksi valkoset satiininauhat.

Sain oman pukuni bloginäkyvyyttä vastaan, joten en ihan osaa tarkasti sanoa mitä se olisi tullut maksamaan. Kuitenkin selvitellessäni sekä valmiiden pukujen että ompelijalla teetettävien pukujen hintoja ne liikkuvat yllättäen aika samoissa summissa. Etenkin jos haaveissa on vähän yksinkertaisempi puku, kuten minulla, saattaa sen teettäminen tulla jopa halvemmaksi. Lisäksi silloin saa juuri sellaisen puvun mitä haluaa, eikä samanlaista tule ihan heti vastaan.

Toki myös valmiista puvuista voi muokata vielä omanlaisensa. Minun vinkkini onkin lähteä kartoittamaan eri vaihtoehtoja ennakkoluulottomasti ja ajan kanssa. Esimerkiksi lokakuussa Love Me Do- messut ovat oiva tilaisuus tähän, myös Batel Boutique on siellä mukana laseeramassa uuden mallistonsa.

Edellinen postaus hääpuvun suunnittelusta löytyy täältä.

KUVAT TEEMU HÖYTÖ

Minulta on kyselty paljon sormuksestani ja lupailinkin kertoa siitä vähän paremmin lisää ihan omassa postauksessa. Minua kosittiin ilman sormusta, sillä kosintaa ei oltu suunniteltu juurikaan etukäteen ja toisekseen koska halusimme katsella sormuksia yhdessä. Myös koska päätimme mennä naimisiin mahdollisiman pian, emme vaihtaneet mitään kihlasormuksia vaan kumpikin sai yhden sormuksen vasta vihittäessä.

Muutaman kerran kyllä katselimme ruokakaupan kassoilla olevista koneista, että saisiko niistä sellaisia kinder-sormuksia siihen saakka kunnes saisimme oikeat sormiimme.

Sormuksen valinta osoittautui yllättävän vaikeaksi, ihania sormuksia kun on niin paljon! Toisaalta, kun en muuten käytä mitään koruja, oli juuri minulle sopivan sormuksen valitseminen aikamoista pähkäilyä. Halusin myös että sormukseni on valmistettu Suomessa ja että siinä käytettävät kulta ja timantit ovat eettisesti tuotettuja. Jo päätöksen tekemisessä siitä, että minkä väristä kultaa ja minkälaisia kiviä sormuksessa olisi kesti monta viikkoa.

Pikkuhiljaa minulle alkoi valjeta että tahtoisin sormukseni olevan simppeli, mutta tarpeeksi näyttävä. Eli timantteja olisi ainakin oltava! Koska en ole tottunut koruihin, tahdoin että sormukseni olisi mahdollisiman matala, ettei se jäisi jatkuvasti johonkin kiinni tai kolahtelisi mihinkään. Mietin myös että olisin teettänyt mittatilaustyönä sormuksen, taitavan kultasepän kanssa olisin varmasti saanut suuniteltua mieleisen. Löysinkin uniikille sormukselle sopivan tekijän, Hämeenlinnalaisen Narsakan, mutta samalla heidän valmiista mallistosta löytyikin jo ihan valmiiksi minulle täydellinen sormus.

Kultasepät Narsakka on perinteinen perheyritys, joka on toiminut 40-luvulta saakka. Nyt Hämeenlinnan pajalla valmistetaan koruja jo kolmannessa sukupolvessa, sisarukset, vanhemmat ja isovanhemmat yhdessä. Verstas-ateljee sijaitsee aivan Hämeenlinnan keskustassa, jossa minäkin kävin tutustumassa sen toimintaan omaa sormustani sieltä hakiessa. Oli hienoa nähdä miten kauniit ja yksityiskohtaiset sormukset valmistuvat näppärästi osaavissa käsissä.

Arvostan suuresti kotimaisuutta, Suomalaista käsityötä sekä persoonallisuutta. Narsakan toiminnassa nämä kaikki yhdistyvät. Oma sormukseni löytyi Narsakan oman Festive-malliston vintage-sarjasta ja se on nimeltään Edith. Sormuksen on suunnitellut Marko Osala. Sormus on keltakultaa ja siinä on yhteensä yhdeksän erikokoista timanttia. Itse ihastuin tuohon sormuksen pitsiseen muotoon. Sormus on mielestäni melko romanttinen, mutta sopii silti hienosti omaan yksinkertaiseen ja minimalistiseen tyyliini.

Festive-mallistoon kuuluu paljon eri tyylisiä sormuksia. Kaikki sormukset valmistetaan yksilöllisesti ja kaikkia malleja on saatavilla niin kelta, valko kuin punakultaisinakin. Koruissa käytetty kulta on eettistä ja 100% kierrätettyä. Kaikkia sormuksia yhdistää huippulaatu ja ne ovat saaneet myös Avainlippu sekä Design Finland tunnukset.

Valmiin malliston lisäksi Narakalla onnistuu myös yksilöllisten sormusten suunnittelu ja valmistaminen helposti ja nopeallakin aikataululla. Oman uniikin sormuksen suunnittelu on itseasiassa yllättävän edullista, hinnat liikkuvat samoissa mitä valmiiden mallistojenkin sormukset. Minunkin oli tosiaan tarkoitus teettää ihan täysin oma ja uniikki sormus, mutta kerran tuon Edith-sormuksen nähtyäni en saanut sitä enää mielestäni!

Oskun myös keltakultainen sormus sopii kivasti yhteen omani kanssa. Oskun sormus on itseasiassa valmistettu 40-luvulla sodan jälkeen kultaesineitä sulattamalla. Sormus on hänen isoisänsä vanha ja vaikka sitä jouduttiin hänelle pienentämään kolme kokoa, saatiin siihen jätettyä myös vanha kaiverrus, eli hänen isoäitinsä nimi.

Tuntuu ihanalta olla naimisissa ja sormus sormessa. Aluksi pelkäsin että hävitän sen tai muuta vastaavaa, mutta nyt osaan jo elää sen kanssa ihan rennosti. On rentouttavaa tietää että sormus on lujaa ja laadukasta tekoa, eikä sormusta tarvitse ottaa pois vaikkapa suihkussa tai saunassa käydessä. Toisaalta myös sormukseen ajan kanssa tulevat mahdolliset kolhut vain kertovat eletystä elämästä.

Sormus saatu Kultasepät Narsakalta. 

Jos postauksen ajatus on toiminut (ja kaikki mennyt suunnitelmien mukaan, heh) niin olemme hetki sitten sanoneet toisillemme toistamiseen tahdon kun avioliittomme on siunattu perheen ja muiden läheisten läsnäollessa.

Maistraatti -ja kirkkohäiden järjestäminen näin lyhyessä ajassa on ollut ajoittain stressaavaa, mutta yllättävän hyvin olemme saaneet kaiken kasaan ilman vuosien hössöttämistä ja bridezillaksi ryhtymistä. Kiitos tästä kuuluu myös kaasoille ja bestmaneille. Emme halua juhlistakaan mitään kovin ihmeellisiä tai välttämättä edes kovin perinteisiä, vaan enemmän että ne ovat meidän näköiset. Huomenna sitten nähdään miten se onnistui ja että sotkiko sade kovasti suunnitelmiamme.

Kun häähumusta toivutaan pääsemme toivottavasti myös palaamaan kysymyspostaukseen lähettäminne kysymyksiin! Ja toki palailen hääjuhliinkin sitten vähän paremmin!