Lauantaina oli yksi elämäni jännittävimmistä ja onnellisimmista päivistä. En olisi voinut etukäteen uskoa sitä jännityksen ja hermostuksen määrää mitä sinä aamupäivänä koin. Säntäilin ja sähläsin aamulla, unohdin kokoajan mitä olin tekemässä, tiputtelin asioita, jäin kiinni asioihin, sain haavoja ja kolhuja kun yritin saada itseäni ja lapsia valmiiksi ajoissa. Se hermostus tuntuikin liittyvän enemmän siihen että saanko meikattua itseni ajoissa, onnistuuko meikki ja näyttäähän häämekko päälläni nyt sitten kuitenkaan hyvältä. Ylipäätään että selvitäänkö ehjänä ajoissa paikalle.

Äitini saapui meille ensimmäisenä laittamaan hiuksiani ja kaasot sekä valokuvaaja Teemu vähän sen jälkeen. Yksi bestmaneistä kävi myös tuomassa asematullinen Kaivokukasta saamamme kukat. Pääsimme kuin pääsimmekin ajoissa matkaan. Lapset olivat toivoneet pääsevänsä kulkemaan limusiinilla häihin ja sellaisen sitten yllätykseksi tilasikin. Autossa jännitys alkoi vähän helpottamaan ja tunnelma oli iloinen ja ehkä vähän villikin Daruden pauhatessa kajareista.

Kun limusiini ajoi kirkon pihaan vastassa olikin paljon vieraita sekä ihan turisteja. Istuin pitkään autossa, sillä en tahtonut kenenkään näkevän minua etukäteen. Sirryimme sivuovesta morsiushuoneeseen jonne tuli myös isäni sekä mieheni poika. H-hetki alkoi lähestymään ja oma sähläykseni jatkui. Yksi irtokynsistä irtosi ja yritin liimailla sitä, Suntio tuli hakemaan meitä ja minä ryntäsin vielä vessaan.

Ensin lähtivät pojat, sitten kaasot ja lopuksi jäimme isäni kanssa kahdestaan. Jännitys alkoi käymään lähes sietämättömäksi. En ymmärrä miten minua saattoikin jännittää niin paljon, olimmehan kuitenkin jo naimisissa. Kun musiikinamme ollut Pachelbel Canon alkoi soimaan lähdimme minä isäni käsipuolessa astelemaan pitkin käytävää. Yritin kävellä mahdollisiman hitaasti ja ottaa rennosti. Kaikki olivat kehoittaneet minua nauttimaan ja yritin parhaani mukaan noudattaa sitä neuvoa.

Olimme kutsuneet kirkkoon aika paljon porukkaa ja ihanan moni oli päässyt paikalle. Vaikka en ole juurikaan uskonnollinen niin kauniit kirkot kiehtovat minua ja täytyy sanoa että tunnelma tuolloin oli ihan mielettömän kaunis. Vaikka Johanneksenkirkko on hyvin suuri tunnelma oli todella intiimi. Kävellesäni kohti alttaria pystyin tuntemaan kaikkien hymyistä ja lempeistä katseista välittyvän lämmön.

En nähnyt Oskua ennen kun olin vasta ihan lähellä alttaria. Hän tuli meitä vastaan ja isäni luovutti minut hänelle. Se tunnelma oli tosi herkkä ja korkettava ja me kaikki kolme liikutuimme vielä lisää. Halasin isääni ennen kun jatkoin matkaa Oskun käsipuolessa. Alttarille saapuessa muistin juuri ja juuri hengittää. En tiedä olenko koskaan tärissyt niin paljon. Se oli jännä tunne, sillä jännityksestä ja tärinästä huolimatta olin samaan aikaan tosi onnellinen ja iloinen.

Toimitus oli kaunis. Pappimme puhui perheestä, parisuhteesta ja rakkaudesta. Hän puhui yhteisestä intohimostamme musiikista ja tanssista johon myös parisuhdetta vertasi.  Sanoimme tahdon jonka lisäksi lausuimme sormuslupaukset ja annoimme toisillemme sormukset. En osaa yhtään sanoa kuinka kauan toimitus kesti, ehkä kymmenen tai viisitoista minuttia. Siunauksen jälkeen kanttori alkoi soittamaan toivomaamme Princen Diamonds and Perls-kappaletta janka tahdissa tanssahtelimme ulos.

Portailla vieraat heittivät päällemme riisiä ja samalla alkoi sataamaan aivan kaatamalla. Siirryimme sateen varalta tekemäämme b-suunitelmaan ja siirryimme viereiseen tilaan juomaan kuohuviiniä ja odottamaan sateen laantumista. Meillä oli myös ehkä maailman hienoin hääauto, jolla kävimme heittämässä kunniakierrosta keskustassa ennen juhlapaikalle saapumista.

Itse hääjuhlia vietimme ravintola Siltasessa, josta meidän koko juttumme alkoi. Kerron niistä sitten vähän paremmin myöhemmin, mutta se on pakko sanoa että häämme olivat aivan ihanat. Ihan meidän näköiset. Kuvittelin ne toki ihaniksi, mutta ne olivat vielä enemmän! Yksi elämämme onnellisimmista ja hauskimmista päivistä! Oli ihana jakaa tämä kaikki rakkaiden sukulaisten ja ystävien kesken. Kaikki oli vaan niin kaunista ja ihanaa ihanaa ihanaa! Meidän mielestä maailman ihanimmat häät <3 Kiitos kaikille mukana olleille!

Jos postauksen ajatus on toiminut (ja kaikki mennyt suunnitelmien mukaan, heh) niin olemme hetki sitten sanoneet toisillemme toistamiseen tahdon kun avioliittomme on siunattu perheen ja muiden läheisten läsnäollessa.

Maistraatti -ja kirkkohäiden järjestäminen näin lyhyessä ajassa on ollut ajoittain stressaavaa, mutta yllättävän hyvin olemme saaneet kaiken kasaan ilman vuosien hössöttämistä ja bridezillaksi ryhtymistä. Kiitos tästä kuuluu myös kaasoille ja bestmaneille. Emme halua juhlistakaan mitään kovin ihmeellisiä tai välttämättä edes kovin perinteisiä, vaan enemmän että ne ovat meidän näköiset. Huomenna sitten nähdään miten se onnistui ja että sotkiko sade kovasti suunnitelmiamme.

Kun häähumusta toivutaan pääsemme toivottavasti myös palaamaan kysymyspostaukseen lähettäminne kysymyksiin! Ja toki palailen hääjuhliinkin sitten vähän paremmin!

Koska meillä menee häihin aika paljon rahaa, eikä niitä varten ehditty säästää yhtään, emme ainakaan vielä ole voineet suunnitella mitään häämatkaa. Eikä meillä oikeastaan olisi edes aikaa nyt lähteä. Sensijaan lähdettiin kahdestaan mökille Tammisaareen.

Lähdimme matkaan ihan extempore tunnin varoitusajalla, eikä edes ajateltu tätä minään häämatkana. Ennen kun pääsimme tänne. En ole kaivannut yhtään minnekään paratiisirannalle tai etenkään turistirysään, on ollut ihana vaan olla keskellä rauhallista luontoa. Syödä hyvin, saunoa, uida, kerätä mustikoita, kuljeskella samanlaisissa tuulitakeissa, käydä melomaasa, juoda viiniä ja nukkua hyvin. Paras häämatka.

Olin viikko sitten ystävieni häissä ja yhtään liioittelematta olen edelleenkin aivan rakkauspäissäni. Sen lisäksi että hääpari hehkui onnea ja rakkautta, oli myös vieraiden joukossa niin rakkautta täynnä olevia pariskuntia ettei tartunnalta voinut välttyä.

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei toisten onni ole itseltään pois. Ja olen sitä mieltä nyt entistä enemmän. Vaikka olin häissä yksin, oli ympärillä niin paljon onnea ja rakkautta, että oli vain ihana olla mukana siinä tunnelmassa. Ei tullut kertaakaan sellainen olo, että voi minua parkaa kun minulla ei ole ketään ja byyääh, vaan aidosti liikutuin ja olin onnellinen toisten onnesta. Oli ihana katsella umpirakastuneita pareja liimautuneena toisiinsa tanssilattialla.

Viikon ajan on pässä soinut myös parin hääbiisi, Nopsajalan Lupaan Olla:

”Tuol on menot, meiningit, tuol on valot kaupungin. Laulut kertoo vapaudest, viini vie sut vangikseen, tytöt antais mulle kaiken, riisuis kaiken paljaaksi, vaan jotain puuttuu, sen tuntee. Haluun jotain muuta kuin tää, haluun mielen, merkityksen elämälle”

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.