4 H + K – MEIDÄN KODIN POHJAPIIRUSTUS

5/08/2018

Moni teistä on kysellyt meidän uuden asunnon pohjapiirustusta ja ylipäätään ollut utelias meidän kodista. Me tosiaan muutimme isompaan asuntoon jo alkuvuodesta, mutta blogissa uutta kotia ei ole edelleenkään ihan hirveästi näkynyt. Meillä on vielä aika isoja juttuja kesken, kuten makuuhuoneemme vaatesäilytys, uusi sohva, molemmat ruokapöydät, muutaman seinän maalaaminen sekä poikien huoneen seinähyllykkö, joten minusta ei ole tuntunut luontevalta esitellä ns. keskeneräistä kotia.

Kun muuttaa toisen ihmisen kanssa asumaan yhteen, kodin sisustaminen on vähän hitaampaa. Ainakin meillä. Kahden kodin tavaroiden yhdistäminen ja molempien makujen mukaisten huonekalujen löytäminen ottaa aikansa, emmekä ole myöskään halunneet tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja. Toisaalta osa näistä hankinnoista on venähtänyt valmistajien pitkistä toimitusajoista johtuen. Ja yksi ruokapöytä meillä kävikin jo pyörähtämässä, mutta se ei ollutkaan täydellinen joten pistin sen jo eteenpäin.

Meidän uusperheen koti on kooltaan 93 neilömetriä, asunto sijaitsee 50-luvulla valmistuneen kolmikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa ja kulkee koko talon läpi. Makuuhuoneita täällä on yhteensä kolme, joista kaksi ihan normaalikokoista ja yksi pienempi. Uutta kotia etsiessä ehdoton kriteeri meillä oli se, että siellä tulisi olemaan kaksi vessaa – jotka meillä nyt siis on.

Asunnossa on valmistunut juuri ennen muuttoamme kylpyhuone -sekä keittiöremontti. Keittiö meillä on melko kapea käytävän mallinen, jonka perällä on tilaa vain pienelle pöydälle. Isompi ruokapöytä onkin meillä sitten olohuoneessa josta löytyy myös takka sekä kulku pienelle parvekkeelle.

Meidän makuuhuone on olohuoneen yhteydessä ja omaa rauhaa saa sulkemalla pariovet. Edellisessä kodissa makkari oli ihan kylpyhuoneen vieressä ja nyt onkin ihanaa kun ei herää siihen jos joku käy yöllä vessassa.

Kotimme sijaitsee puiston laidalla, eikä lähellä ole ollenkaan autoteitä, joten korkeintaan täällä välillä häritsee ulkoa kantautuva puudelin haukunta tai sunnuntaisin pauhaavat kirkonkellot. Tykkään myös kovasti asuntomme valoisuudesta ja siitä, että kaikista ikkunoista näkyy lähinnä vain puita. Olemme kaikki viihtyneet tosi hyvin uudessa kodissa ja kaupunginosassa. Naapurit tulivat nopeasti tutuiksi ja mikä parasta, lapsille täällä on paljon saman ikäisiä kavereita.

Saas nyt nähdä mikä huone saadaan ensimmäisenä siihen kuntoon, että viitsin tehdä siitä ihan oman postauksensa. Toki nyt kotia on näkynyt pitkin vuotta täällä blogissa kuvien taustalla, mutta kyllä jo sormet syyhyäisi päästä vihdoin tekemään ihan rehellisiä sisustuspostauksiakin.


IKÄVÄ VANHAAN

29/04/2018

Olen aina ollut vähän sellainen, että muutos pelottaa ja pysyisin mielummin vaan vanhassa tutussa ja turvallisessa. Oli kyse sitten ratikkalinjojen muuttumisesta tai siitä kun elämä menee eteenpäin. Jo teini-ikäisenä katselin koulun jälkeen valokuva-albumeita ja kyynelehdin ikävää siihen kun olimme veljeni kanssa pieniä ja sekä vanhan kotimme keittön tapettia. Samaan aikaan on kuitenkin ihanaa, että elämä menee eteenpäin. Vaikka onkin haikeaa kun omat lapset kasvavat, kuitenkin yksi elämän hienoimmista asioista on nähdä kuinka he oppivat uutta ja menestyvät elmässsä. Enkä itsekään oikeasti jaksaisi kokoajan junnata vaan samassa.

Kun alkuvuodesta muutimme perheen kasvamisen vuoksi isompaan asuntoon, aloin jo monta viikkoa etukäteen tekemään luopumistyötä. Jos vain olisin voinut, olisin halunut pitää myös vanhan asunnon – vaikkei meillä edes olisi sille mitään käyttöä kun korkeitaan sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Kuitenkin siihen asuntoon liittyi niin paljon suuria tunteita. Olin rempannut sitä yksinänäni tuntikaupalla ja kaikinpuolin se vain oli aivan ihana koti.

Kun muuttopäivä oli koittanut ja kävimme viimeisen kerran tyhjässä asunnossa, ei se enää tuntunut kodilta. Pystyin huokaista helpotuksesta sen puolesta, etten jäisi ikävöimään vanhaa vaan hyvillä mielisin saisin tehdä uuden kodin uuteen yhteiseen paikkaamme.

Pitkään kuitenkin puhuin minun tai meidän kodistamme, kun tarkoitin vanhaa. Tunsin vanhaan asuntoomme muuttaneen uuden perheen ja kun näin instagramissa kuvia MINUN kodistani, sisällälläni myllersi aikamoinen tunteiden kirjo. Nopasti sain kuitenkin tunteeni kasattua, mutta onhan se outoa nähdä jonkun muun tekevän kodin paikkaan jossa vielä muutama kuukaisi aiemmin kuvittelin itse asuvani vuosikaudet.

Ja vaikka muutos välillä pelottaakin, onhan juurikin vaikka muuttaminen myös aika ihanaa. Saa aloittaa kaiken ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Me tosin odottelemme vieläkin uuteen kotiimme kaappeja ja muita uusia säilytysrakaisuja, mikä tarkoittaa sitä, ettei kaikille tavaroille ole paikkoja siksi vielä 5kk muuton jälkeen osa niistä seisoo täällä pahvilaatikoissa. Ehkä juuri sen takia näinkin yksi yö unta vanhasta kodistamme ja aloin ikävöimään. Pian kuitenkin tajusin etten enää ikävöi vanhaa, vaan vanhan kodin selkeyttä. Vaaleita pintoja ja minimalistisuutta. Sitä kun kaikille tavaroille oli paikkansa.

Onneksi sellaiseen on mahdollissuus myös uudessa kodissamme, sitten aikanaan. Tiedän että jokus tätäkin, jopa näitä laatikoita, tulee ikävä.


TIISTAINEN YLÖSNOUSEMUS

3/04/2018

Havahduin joskus sunnuntaina siihen, että tässähän on ollut kiva pätkä vapaata. Kevät on ollut jotenkin tosi kiireistä aikaa, päivät ovat täynnä menoja ja vain suhahtaneet ohi. Tuntuu, etten ole viikkokausiin voinut rauhoittua ja olla tekemättä mitään. Ainakaan niin, ettei päässä pyörisi tuhat ja yksi tekemätöntä asiaa.

Työn täyteisen kevään lisäksi paljon tekemistä aiheuttaa edelleen kotimme. Ihan uskomatonta että olemme asunneet tässä nyt jo neljä kuukautta. Uskomatonta siinä mielessä, että täällä näyttää edelleen siltä kun olisimme kantaneet kamamme sisään vasta viime viikolla.

Tavarat hakevat edelleen paikkaansa ja monen monta laatikkoa on edelleen purkamatta, sillä niille ei vain ole mitään paikkaa. Osku on ollut myös kahden kodin ”loukussa” myös nämä viimeiset neljä kuukautta. Hänen kaksiossaan kun tehtiin putkiremppaa ja siellä oli vielä vintti ja kellari, ja osa asunnostakin, täynnä hänen tavaroitaan. Remontti valmistui kuukausi sitten ja työpäivien jälkeen hän onkin touhunnut paljon siellä. Joten tässä on ikäänkuin ollut vielä toinen, kuukauden kestänyt muutto perään. Sekin on toki nostanut stressitasoja itse kullakin.

Pääsiäisenä asunto oli vihdoin valmis vuokralaiselle ja nyt meillä on enää setvittänämme tämä asunto, sekä kaksi aivan täynnä olevaa kellarikomeroa. Niin ja Oskun levyt pitäisi myös kantaa evakosta tänne meille. Ne tuntuvat onneksi ihan pikkujutuilta kaikkeen aiempaan verrattuna.

Kun pääiäinen koitti, en aluksi edes tajunnut että sehän on nyt. Pojat olivat isällään, joten me saimme vaan olla kahdestaan – tekemättä juuri mitään. No käytiin me kaupassa ja tehtiin ruokaa, mutta muuten lähinnä vaan maattiin sängyssä sarjoja katsellen.

Vaikka suklaasta ja Pashasta tykkäänkin, en ole ikinä ollut mikään pääsiäis-ihminen. Meillä ei ole sen kummempia traditioita sen suhteen, joten sain ihan hyvillä omillatunnoin olla tekemättä mitään siihen liittyvää. Ja vitsit että teki hyvää.

Jos olisin tajunnut tässä olevan tällainen pitkä viikonloppu, olisin ehkä yrittänyt suunitella jotain reissua. Mutta oikeasti loppupeleissä paras näin, omassa sängyssä on aina paras ja saimpas pitkästä aikaa myös nukuttua yhden kokonaisen yön heräämättä kertaakaan.

Tänä aamuna oli vähän takkuista herätä arkeen ja lähteä viemään poikia kouluun. Kuitenkin ratikkapysäkillä, auringossa istuskellessa ja aamuteetä hörppien tajusin että tämäkin on aika hyvä. Ihana aloittaa uusi viikko akut latautuneina, ihan uudenlaisella energialla.