BURLESQUE TSUNAMI

24/01/2017

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletteko nähneet vähään aikaan yhtä hienoja pipoja? Ne ovat kotimaisen Burlesque Tsunamin, eli Riina Salmen, käsialaa. Tämä pääosin high fashionia tuottava brändi valmistaa mitä hienompia vaatteita ja asusteita kierrätysnahasta, mutta jatkuvasti valikoimasta löytyy myös nämä pikkuhiljaa kulttimaineseen kiirineet pipot.

Pipoissakin toistuva maski-kuvio onkin Burlesque Tsunamin tunnus ja samaisista pelkistä maskeista on loihdittu jopa kokonaisia iltapukuja. Kaikki pipot on tehty käsin Helsingissä ja nahka niissä tosiaan on kierrätettyä.

Ei ehkä mikään ihme, että pojat rakastavat näitä ”ninja” tai ”turtles” pipoja – samoin minäkin. Niillä on kiva leikkiä vetämällä pipo naamalle hiihtomaskiksi. Mutta käännettynä ne toimivat hauskasti tavallisina pipoina, niin että maski vilkkuu päälaella. Itseasiassa nuo silmä-aukot ovat ihan loistavat. Nimittäin tästäedes toivon, että jokaisessa taloudemme pipossa olisi tuulestusaukot. Ei ole hikinen pää kun pääsee päästelemään höyryjä ihan huomaamattaan.

Vähän materiaaleista vaihdellen, pipoja saa myös eri värityksillä, mutta tuota musta-valkoista on ainakin lähes aina saatavilla. Käykää ihmeessä kurkkaamassa niitä Weecoksen nettikaupasta, jossa on tällä hetkellä saatavilla noita molempia kuvissa näkyviä värejä, eli mustaa ja vihreää pipoa. Mitä tykkäätte?

Piposta on hiljattain tehty myös hieno video ja se on ehkä teillekin tutun Alexan käsialaa:

Meidät kuvasi Itä-Pasilan betonin keskellä ihana Juho Istolainen, vähän erilaisia potretteja perhe-albumin väliin :D

pipot saatu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

HELSINKI IN MY MIND

26/09/2016
Kommentit pois päältä artikkelissa HELSINKI IN MY MIND

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Tällä viikolla kannattaa piipahtaa Unioninkadulla, Basson Pop Up tilassa, vaikka useampaan otteeseen. UrbSpotterin tuottamassa Helsinki In My Mind-installaatiossa nähdään joka toinen päivä vaihtuvia, palkitun Hamy Ramezanin ohjaamia, videoita.

Videoiden pääosissa nähdään Hel Looks -sivuston perustaja Liisa Jokinen, Töölön Kettärästä tunnetut räppärit Sonny ja Matti8 sekä vaatesuunnittelija Sasu Kauppi. Pop up -tilassa voi sukeltaa hetkeksi kunkin kulttuurihenkilön mielenmaisemaan, jota tuetaan videon, äänen ja tuoksujen keinoin. Itse kävin ihailemassa installaatiota tänä aamuna ja olisin voinut viipyä siellä vaikka koko aamupäivän.

Erilaisten taustalla pyörivien videoiden lisäksi paikan päällä voi katsoa kuulokkeiden kanssa videon kustakin henkilöstä, joissa he avaavat ajatuksiaan ja muistojaan. Videoiden lisäksi tilan sisustuksesta vastaavat Helsingin kivijalkakaupat, joista Liisa, Sonny, Matti8 ja Sasu ovat valinneet omat suosikkinsa. Luvassa on siis kolme erilaista ja hyvin mielenkiintoista kokonaisuutta. Tänään Liisa Jokisen toteuttamassa tilassa tuoksui meri-ilma ja maistui ruisleipä. 

UrbSpotter on paikallista yrittäjyyttä tukeva ja paikalliseen kuluttamiseen kannustava helsinkiläinen yritys, joka on suunnitellut kivijalkaliikkeet yhdistävän osto-ominaisuuden nettisivuilleen sekä helpon sovelluksen kännykkään. Helsingissä on monia upeita liikkeitä aina sisustusliikkeistä kiinnostaviin muotiliikkeisiin, joista löytää persoonallisia tuotteita, joilla on oma tarinansa. Ongelma on vain siinä, että näistä liikkeistä ei välttämättä tiedetä tai niitä on vaikea löytää. Lisäksi pienten kivijalkaliikkeiden aukioloajat ovat useasti melko suppeat. UrbSpotterin sovelluksella voi näistä kaikista liikkeistä helposti löytää ja tilata tuotteita nopealla toimituksella, pääkaupunkiseudulla parhaillaan jopa muutamassa tunnissa kotiin toimitettuna. Tuotteita voi tilata monesta eri liikkeestä ja saada ne samassa toimituksessa. Ostoksia voi siis tehdä UrbSpotterin sivujen kautta tai sieltäkin löytyvällä sovelluksella.

Omia lempiliikkeitäni on Urbspotterin sovelluksessa tosi monta ja yhteensä niitä on lähes pari sataa! Ehdottomia lemppareitani on ainakin Good Kicks, Beamhill, Karhu, Formverk, Pop Up Kemut, Papershop, R/H… ja paljon ihan uusia tuttavuuksia, vaikka kuvittelinkin tietäväni hyvin kaikki Helsingin pikkuputiikit.

Jos taide, inspiraatio, hengähdystauko, kauniit esineet tai kurkistus näiden kulttuurihahmojen ajatuksiin siitä miltä Helsinki heidän mielestään näyttää ja tuntuu kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti suunnata Torikortteleille päin.

HELSINKI IN MY MIND
Unioninkatu 25

26.–27.9. Liisa Jokinen
28.–29.9. Sonny & Matti8
30.9.–2.10. Sasu Kauppi

*Postaus toteutettu yhteistyössä UrbSpotterin kanssa*

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

LAPSI MALLINA, MITÄ OTTAA HUOMIOON

4/08/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Oltiin tänään katsomassa Gugguun syysnäytöstä. Vaikka vaatteet olivatkin kivoja, niin huomion veivät ehdottomasti suloiset mallit. Kun omat lapset eivät ole hommissa, on oikeastaan aika hauskaa vain istua rennosti ja katsella (hyvällä tavalla) huvittuneesti menoa. Milloin joku lapsista ei suostunutkaan lavalle, milloin lapsi oli niin innostuneen jännittynyt ettei vain muistanut mitä pitikään tehdä ja milloin taas yleisöstä joku innokas taapero juoksi catwalkille. Toki tuli koettua myös muutama melkein sydäri, kun pari pikkuista oli lähellä pudota reunalta alas. Kaikenkaikkiaan oikein hauska näytös siis!

Meidänkin pojat ovat olleet useamman kerran erilaisissa kuvauksissa malleina ja olen edelleen vähän järkyttynyt niistä ekoista kerroista. Lasten kanssa työskennellessä pitää ihan oikeasti tietää mitä tekee, asioiden pitää sujua sutjakkaasti ja aikuisilla oltava tooooodella pitkä pinna ja ylipositiivinen asenne. Ekat mallikeikat menivät pieleen mielestäni ehkä eniten siinä, että lapset joutuivat odottelemaan, odottelun ajaksi ei ollut mitään tilaa tai tekemistä, vaatteita piti varoa ja niin edelleen ja niin edelleen. Myöhemmät kerrat ovat menneet kivemmin, kun kuvauksiin on kutsuttu mallit porrastetusti eikä lapsille ole asetettu epärealistisia tavoitteita. Toki nyt molemmilla pojilla alkaa olla jo ikää ja senkin puolesta erilaiset kuvaukset sujuvat paljon iisimmin, kun vaikka neljä vuotta sitten.

Tärkeää on myös ettei lasta pakoteta tai ylilahjota hommiin. Lapsen pitää oikeasti haluta ja nauttia kuvattavana tai esillä olemisesta. Vaikka vanhemman haave olisikin tehdä kullannupustaan uusi lapsitähti, se ei välttämättä ole sitä mitä lapsi haluaa tehdä. Ja sitä pitää kunnioittaa. Toki myös esiintymistä rakastavalla lapsella voi olla huonoja päiviä tai kuvauksissa alkaa joku asia harmittamaan, mutta se nyt on eri asia.

Meidän molemmat pojat tykkäävät olla kuvissa, etenkin jos minä otan, mutta Kaapo on selvästi enemmän kiinnostunut tekemään sitä välillä ”työksi”. Tänäänkin hän näytöksen jälkeen kyseli, että milloin pääsisi taas myös itse malliksi. Toisaalta sitten hän myös alkuviikosta kieltäytyi yhdestä vähän isommasta roolista erääseen mainokseen, mutta halusi kuitenkin tehdä samaisessa mainoksessa vähän pienemmän roolin. Ja nautti siitä.

Kun lapsia käytetään malleina tai näyttelijöinä pitää muistaa se, että se on lapselle ihan yhtälailla työtä kun aikuisillekkin. Ja työstä on saatava kunnollinen korvaus. Ollaan mekin toki välillä autettu kaveria puoli-ilmaiseksi, mutta useamman kerran isommista ja aikaa vievistä jutuista ollaan myös jouduttu kieltäytymään sen takia, ettei lapsi olisi saanut työstään asianmukaista korvausta. Ja vielä kun näissä on vanhempanakin itse aina mukana, on se yhteen laskettuna aika monta työtuntia vaikkapa päivän kuvauksista. Onhan se kiva saada esimerkiksi kuvat itselleen muistoksi, mutta tuskin kovin moni meistä aikuisistakaan ottaisi palkkaansa rahan sijasta ”kivana kokemuksena”.

Jos lapsi tekee enemmän töitä, pitää hänelle pankkitilin lisäksi muistaa tilata myös verokortti. Samalla pitää miettiä mitä palkalla tekee. Laitetaanko kaikki säästöön ja lapsi saa ne käyttöönsä isompana. Vai saako hän osalla rahalla ostaa jotain, mitä vaan tahtoo, itselleen. Vai säästetäänkö rahat kenties johonkin isompaan, kuten omaan tietokoneeseen tai lomamatkaan.

Nyt lähti ajatus ja teksti vähän harhailemaan alkuperäisestä, mutta toivottavasti tästä oli jonkinlaista hyötyä niin vanhemmille kun lapsimalleja palkkaaville tahoillekkin :-)

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.