MEKIN OLTIIN ALPPIRUUSUPUISTOSSA

23/06/2017

Viime viikonloppuna poikaystäväni soitti ja käski vaan pakata lapset ja kameran mukaan, hän tulisi hakemaan meitä jonnekkin vartin päästä. En osannut yhtään arvata että minne hän meidät veisi, ajattelin että ehkä Ikeaan, vaikkakin ihmettelin että mitä sillä kameralla siellä tekisin. Hypin autonpenkillä onnesta, kun yhtäkkiä edessä avautui metsänlaita ja monta metriä korkeita ja kukkivia alppiruusuja.

Täytyy sanoa, että olen vähän huvittuneena seurannut eripuolella internettiä olevia keskusteuja siitä, miten ihmisiä ärsyttää kun bloggaajat ovat löytäneet Haagan Alppiruusupuiston tai Roihuvuoren kirsikkapuupuiston. Toki insta ja blogit ovat olleet täynnä kuvia näistä paikoista, mutta kun kerran näissä paikoissa kukkii vain hetken kerran vuodessa, niin tottakai se tuntuu hetkellisestä siltä että kaikki ovat siellä. Niinkun ehkä ovatkin.

Itse olin ensimmäistä kertaa nyt Alppiruusupuistossa ja se teki kyllä todella vaikutuksen. Olin kuullut siitä vasta muutama vuosi sitten, mutta autottomana ei ole tullut sinne aiemmin mentyä. Aikoinaan suoaluuena ollut metsikkö kuivatettiin ja ojitettiin 70-luvulla, jolloin myös ensimmäiset Alppiruusut sinne istutettiin. Myöhemmin paikalle on istutettu myös alppiruusun sukulaista puistosaleaa. On ihan mielettömän näköistä kun korkealle kohoavan mänymetsän keskellä kasvaa monta metriä korkeita värikkitä kukkia.

Joten vaikka kaikkialla näkyvät alppiruusut tuntuvat tulevan korvista ulos, niin suosittelen oikein lämpimästi käymään paikalla. Se on niin hieno. Hiljattain kunnostettuja pitkospuita pitkin pääsee muuten helposti liikkumaan vaikka lastenvanujen tai pyörätuolin kanssa ja kukkien sekaankin saa mennä.


SKIDIT FESTARIT LIPPUARVONTA

8/06/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä ollaan jo ihan kesämielellä  ja omaan kesääni kuuluu ehdottomasti myös festarit. Nimenomaan kaupunkifestarit. Unohtamatta myöskään lapsia! Sillä jos minä saan parina viikonloppuna fiilistellä lempibändejä, tavata kavereita viinilasi kädessä ja herätä aamulla omasta sängystä, niin miksei myös hekin. Vaihdetaan toki se valkkari vanilijatuuttiin.

On hienoa että lapsille järjestetään myös omia, laadukkaita, tapahtumia. Ja yksi näistä on suosikkimme Skidit Festarit. Suosikki siksi, että siellä oikeasti viihtyy koko perhe. Myös siis aikuiset.

Me alamme olemaan jo ihan konkareita Skidit Festareilla kävijöitä. On ollut kiva nähdä miten festarit ovat vuosien saatossa kasvaneet ja kehittyneet sekä saaneet rinnalleen ja pitkää odotusta helpottamaan hurjan suositut Skidit Diskot sekä viimeisimpänä Skidit Risteilyt.

Skidit Festarit järjesteteään tänäkin vuonna Kulttuuripihalla, aka bailukompleksissa, jossa se levittäytyy niin Kutoselle, Kaikuun, Kuistiseen, Stidilään ja Siltaseen että muihinkin alueen tiloihin. Festari lupaa omien sanojensa mukaan lapsille kaikenlaista zäppää, zuppaa ja puppaa.

Ja aikuisille selvennetään, että se tarkoittaa kuullemma muun muassa prinsessasalonkia, ränniautorataa, vesileikkejä, diskoa, kurpitsapajaa, ilmapallohahmoja, naamioteatteria, hiekkakasaa, saippuakuplia, pikkusirkusta, fonttipajaa, kymmenmetristä trampparataa ja viiksiä. Ohjelman juontaa Risto Räppääjä ja Nelli Nuudelipää.

Festareilla tietysti myös herkutellaan. Luvassa on hattaraa, popparia sekä laadukkaita ruoka-annoksia. Ronskit herkkunsa skideille tarjoavat ainakin Harjun Makkaratehdas, Lie Mi, Pastakärry ja Café Köket. Jaffa-baarissa pääsee itse suunnittelmaan kesäisiä Mocktaileja Helsingin ykkösbaarimikkojen kanssa. Kuulostaa siis vähintään ihan tosi tosi kivalta.

Ja te kaikki varmasti haluatte myös koko perheen voimin tänne lasten Flowksikin tituleerattuun päivään, heinäkuun vikana lauantaina? Onnistuu! Minulla on nimittäin jaossa yhdelle onnekkaalle perheelle liput festareille!

Kerro kommenttikenttään ketä teidän perheeseen kuuluu niin osallistut lippupaketin arvontaan! Arvonta on käynnissä 13.6 saakka.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

SKIDIT KIASMASSA

6/06/2015
Kommentit pois päältä artikkelissa SKIDIT KIASMASSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään nykytaiteen museossa Kiasmassa vietettiin lastenpäivää. Toki lapset ovat varmasti näyttelyihin tervetuleita muutenkin, mutta sen lisäksi että tänään kynnys lähteä testamaan paikan akustiikkaa oli paljon matalampi, oli lapsille järjestetty myös erilaista ohjelmaa.

Ihan ensiksi mentiin valotaidetyöpajaan. Pimeässä huoneessa oli erilaisa valoja, niillä pystyi leikkimään, tekemään erilaisia varjoja, piirtämään sekä tekemän itse oman valoteoksen. Tämä ihan hitti, varmaankin juuri siksi ettei sääntöjä ollut, vaan kaikkea pystyi tutkimaan ja tekemään omalla tavallaan. Oli se aikuisellekkin kiva elämys.

Toinen tosi kiva juttu oli MIKÄ TUNNE? -videotaidenäytös. Siellä puolen tunnin ajan katseltiin lyhytelokuvia, joiden välissä lapset saivat keskustella että minkälaisia tunteita videot herättivät. Suurimmat tunteet itselläni heräsivät varmaankin Adel Abidin – Rakkauslaulu teoksesta, joka pysäytti jännällä tavalla ja huokui yksinäisyyttä. Kuitenkin video, joka sai koko salin räjähtämään nauruun, oli Risto-Pekka Blomin Mitä kuuluu. Teos yhdisti vauvan itkuisia ja iloisia ääniä kuvaan aikuisista miehistä ja naisista näyttelemässä vauvan ääntelyjä niihin liittyvine tunnetiloineen. Se oli tokia hauska, ehkä juuri siksi että se oli niin älytön. Mutta osan, kuten Elviksen mielestä, oli se myös pelottava. Niinhän tuollainen outo voi useasti olla. Video piti kuitenkin kotona etsiä vielä netistä ja katsoa moneen kertaan.

Muuten sitten kierrettiin näyttelyt, Face To Face sekä Elementit, joihin molempiin oltiin myös tuotu lapsille kiinnostavia juttuja mukaan. FTF näyttelyssä etsittiin monstereiden jättämiä jälkiä ja päästiin tutkimaan teoksia hieman tarkemmin muunmuassa kaleidoiskoopilla ja suurennuslasilla. Oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista nähdä miten lapset teoksia katselivat ja näkivät. Pieniä huomioita, suuria kokonaisuuksia – itsekkin sai näyttelyistä paljon enemmän irti heidän oivallisten oivalluksien kautta. Esimerkiksi olin ihan varma että verinen ja alaston Jeesus hahmo aiheuttaisi joko kauhistusta tai naurua, mutta Elvispä tokaisi että tuohan olisi hyvä pehmolelu. Ja kyllä tosiaan, sehän oli oikein pehmoisen näköinen ukkeli. Elementit näyttelyn suurta Dialogi teosta olemmekin Kiasman ohi mennessämme ikkunasta ihmetelleet, nyt oli kiva päästä sen luokse ja päinvastoin kaupunkia ylhäältä käsin tutkimaan.

Ollaan aiemminkin käyty lapsen kanssa Kiasman järkkäämässä taaperoiden työpajassa, sekin oli kiva, mutta parasta mielestäni on juurikin tällaiset tapahtumat jotka antavat paljon myös aikuiselle. Että tavallaan tuodaan se aikuisten juttu vaan vähän helpommin lähestyttäväksi myös lapsille. Eikä niin että lapsille on rajattu vain joku oma alueensa ja juttunsa ja ikäänkuin sysätty pois niistä aikuisten jutuista. Lisää näitä kiitos!

Edittekö muut tänään käväistä Kiasmassa? Pari iloista lukijaa tulikin hihasta nykäisemään ja moikkaamaan, olipa kiva tavata!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.