VAUVAN KEVÄT-TYYLI

23/04/2019

Tämä pieni vaaleanpunainen pörröhaalari on saanut viime päivinö paljon kyselyitä niin kadulla kun somenkin kautta. Haalari on yksi niitä harvoja ostoksia, jonka ostin jo raskaana ollessani jemmaan odottamaan yli vuoden päästä koittavaa kevättä. Ja nyt se kevät on täällä! Ihan hullua miten nopeasti aika kuluu. Muistan ettei mahani ollut edes vielä kovin iso tätä ostaessa – eli siitä on k a u a n !

Haalari on siis löytö nettikirppikseltä ja Bobo Chosesin muutaman vuoden takaista mallistoa. Olin ihastellut haalaria jo kaukan ennen kun minulla oli aavistustakaan mihin elämä voisi vielä minut heittää, saatika että tulisin vielä saamaan vauvan.

Ihana vaaleanpunainen teddykarvahaalarihan on ehkä maailman epäkäytännöllisin ulkona leikkimiseen, sillä se imaisee itseensä kaikki roskat eikä todellakaan pidä vettä tai varmaan tuultakaan. Mutta näyttää sentään hyvältä! Sama juttu vaaleanpunaisten Vansien kanssa. Tuo fleecelippiskin on itseasiassa aikamoinen pölynkerääjä ja se pitää putsata tarrarullalla aina ennen ulos lähtöä, mutta kerrankos sitä vietetään vauvan ihan ekaa kevättä. Tyyli ennen kaikkea, vai mitä :D


MITÄ PUKEA VAUVALLE ULOS

24/01/2019

Sain eilen postaustoiveen vauvan talvipukemisesta ja päätinkin tarttua siihen heti. Toiveissa oli nimenomaan kuulla, että mitä puen vauvalle vaunuihin silloin kun mittari ulkona näyttää miinus kymppiä että nollakelillä. Sattuikin sopivasti, sillä tänään täällä meillä pakkasta oli 11 astetta ja Myy viihtyi kolmisen tuntia vaunuissa ylläolevissa vermeissä.

Olenkin monesti aiemmin kertonut vannovani, etenkin talvella, merinovillan nimeen. Pehmeä ja ohut merinovilla tuntuu miellyttävältä ihoa vasten, ei kutita ja pitää hyvin lämpimänä. Villaa kannattaa pukea siis ehdottomasti suoraan iholle, sillä se poistaa kousteutta ja pitää siksi ihon lämpöisenä paremmin kun vaikka puuvilla. Tänään Myyllä oli päällään PO.Pin mernovillabody sekä merinosukkahousut.

Myös toisena kerroksena oli villaa, myöskin merinoa, mutta aavistuksen alusvaatteita paksumpi haalari. Käsissä ja jaloissa isomummon kutomat tumput ja sukat.

Ostin viime viikolla alesta Myylle tuon ihanan, myöskin merinovillaisen, FUBin kudotun kypärämyssyn joka kämmitää myös kaulaa ja niskaa. Myssy melko paksu ja tarkoitettukin käytettäväski ihan sellaisenaan, eikä toisen hatun alla. Tänään kuitenkin pistin siihen päälle vielä kotimaisen Rouhea Knitsin villamyssyn. Ihan lämmön takia, mutta myös siksi, että ainakin meidän vauvalla myssy saattaa pyöriä päässä paljonkin, jolloin korva saattaa olla vahingossa ihan paljaana ja tällä tyylillä saan estettyä sen.

Toppapuku ostettiin itseasiassa vasta tällä viikolla, sitä aiemmin olemme pukeneet vauvan vain kerroksiin ja haalarina olemme vaihdellen käyttäneet windfleeceä tai teddykarvapukua. Eipä sille toppahaalarille ole aiemmin edes ollut tarvetta, kun vauva kuitenkin ulkoillessa on aina vaunuissa ja lämpöpussissa.

Villatumppujen – ja sukkien lisäksi laitoin vauvalle toppatumput sekä tossut, joiden sisällä on vielä lämmin fleecevuori. Etenkin pienten vauvojen ääreisverenkierto on huono, jolloin sormet ja varpaat saattavat tuntua kylmiltä vaikka vauvalla olisi kuinka lämpimästi päällä, mutta tällä konstilla pikkuiset sormetkin pysyvät lämpiminä.

Kuvasta poiketen Joutsenen untuvapussin sijasta rattaissa tänään käytössä oli suunnilleen äitiyspakkauksen kevyesti topattua makuupussia vastaava pussukka. Tämä siksi, että tällä varustuksella tuo untuvapussi olisi ollut liian paksu. Meillä on nimittäin köytössä vielä erillinen pehmeä kantokoppa, joka sekin itsessään antaa lisää lämpöä. Vauva on siis makuupussissa vielä pehmeän kannellisen kantokassin sisällä, joka on sitten vaunujen kopassa, jossa on vielä erillinen ohut kangassuoja.

Myy nukkui tänään päiväunia siis aika tarkkaan kolme tuntia tässä varustuksessa (josta minä itse vietin kaksi ikkunan toisella puolen sisällä kahvilassa) ja oli ihan täydellisen lämpöinen sen jäljiltä. Lämmin, muttei yhtään hikinen. Aika usein jos olen vanhingossa pukenut hänelle liikaa vaatetta, hän kyllä herää aika nopeasti ja päikkärit jäävät siihen. Myös siksi suosin kerroksia ja lisäilen mielummin sitten vaikka peittoa päälle tarvittaessa.

Huomenna pakkanen lauhtuu, ainakin täällä meillä päin, ja on taas lähempänä nollaa. Niillä keleillä tästä setistä vähentäisin joko villasukat ja tumput tai toppatöppöset ja tumput, villahaalarin sekä päällimäisen pipon. Tai sitten pukisin muuten saman setin, mutta jättäisin toppahaalarin kokonaan pois ja pakkaisin vauvan untuvapussiin ja pehmeään kantokoppaan.

En käytä muuten rattaissa mitään erillistä vaunuverhoa, sillä kuomun saa laskettua niin alas. Vauva on muutenkin niin syvällä ja alhaalla kopassaan, että hengitysilma pysyy mututuntumani mukaan plussan puolella. Tämänhän voi helposti testata laittamalla koppaan lämpömittari.  Vauvan lämpöä voi parhaiten seurata kokeilemalla tämän niskaa, jos se on hikinen, vaatteita on liikaa päällä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaunuissa makaava vauva pysyy lähes paikallaan ja siksi tarvitsee lämpimän varustuksen.

Alle 1-vuotiaan kanssa ulkona nukuttamisen pakkasrajaa pidetään yleisimmin kymmenen asteen tietämillä. Tätä kylmemmässä säässä vauvan kasvot paleltuvat herkästi, etenkin pitkiä aikoja ulkona ollessa. Minä itse ajattelen, ettei vaikkapa 15 asteen pakkasessa tehty pikainen kauppareissu tai happihyppely kuitenkaan ole pahaksi. Kunhan vauvalla on tarpeeksi päällä ja pakattuna syvälle koppaan, jottei hengitysilma ole liian kylmää.

Miten te puette vaunuissa olevat vauvat näillä säillä?


PIILOTTAKAA PIKKULEGOT!

12/01/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa PIILOTTAKAA PIKKULEGOT!

Vähän ennen vuodenvaihdetta Myy oppi kääntymään selältä vatsalleen, mutta etenkin nyt viime päivinä tuntuu hän todella hoksanneen uuden taitonsa. Sen lisäksi, että hän pääsee pyörien liikkumaan vaarallisen nopeasti sängyn laidalta toiselle, pääsee hän sitä nyt myös ryömien! Onneksi tätä taitoa hänen täytyy vielä vähän treenata, sillä minä en ole vielä valmis!

Vauvojen kehitys ensimmäisen vuoden aikana on huimaa ja ainakin omien lasten kohdalla aiemminkin uudet taidot ovat seuranneet nopeasti toisiaan. Muistan elävästi sen, kun Kaapo oppi yhtenä aamuna ryömimään, samana iltana konttaamaan ja kahden viikon päästä siitä hän jo käveli.

Pikkuhiljaa pitäisi siis ihan oikeasti alkaa miettimään kodin vauvaturvallisuutta myös ihan käytännön tasolla. Vaikka olemmekin alusta saakka puhuneet isommille lapsille siitä, että mitään pikkuleleluja ei saa jättää minnekkään vauvan ulottuville, niin vasta nyt alan tajuamaan, että myös minulla on aika paljon petrattavaa myös asian suhteen.

On sähköjohtoja, pyödiltä ja ikkunalaidoilta helposti alas vedettävää tavaraa, takka täynnä hiiltä ja eteisen matolla pikkukiviä. Puhumattakaan kaikista pontentiaalista kiipeämis -ja putoamispakoista, Oskun levykokoelmasta tai seinää vasten vapaana nojaavasta jättipeilistä.

Vauvaa ei siis enää uskalla jättää hetkeksikään vartioimatta, ei varsinkaan mihinkään mistä olisi mahdollista pudota. Mieleeni on tullut myös muistoja poikien vauvavuosista. Sitä kun kaikkialle ehtivän vauvan kävi tasaisin väliajoin nostamassa keskelle olohuoneen lattiaa, jotta its ehti nopeasti jonkun jutun, ennen kun piti taas rientää siirtämään vauva ”pahanteosta” keskelle huonetta. Parhaimmillaan vauva piti joskus nostaa hetkeksi leikkimään pinnasänkyynsä. Kunnes oppi kiipeämän sieltäkin pois…