USKO JO!

19/04/2017

Kuten jutuistani on voinut viimeisen puolen vuoden sisällä huomata, täällä ollaan menty aika tukka putkella. Joulun alla oli tarpeesen tullut pieni breikki, ja sitten mentiin taas. Pää, keho, mieli – kaikki ovat yrittäneet ohimennen kuiskailla, että nyt pitäisi vähän relata. Jos olisin epämieluisassa työssä tai opiskelut eivät kiinnostaisi, olisin jo varmasti lopettanut jomman kumman. Mutta kun halu tehdä on niin kova.

Useasti pienellä paineella sitä työskentelee muutenkin tehokkaammin. Mutta siinä vaiheessa, kun aloin olemaan tosi hajamielinen ja stressaamaan sen takia taas vähän lisää, tiesin että nyt aletaan mennä vähän äärirajoilla. Alkuvuodesta sain hyvinvointivalmennukseen liittyen mittarin, joka mittasi muunmuassa untani sekä stressitasoja. Jo silloin sain kuulla, että nyt mennään reippaasti punaisen puolella ja tulokset olivat jopa vähän huolestuttavia. Stressiä oli paljon, unta ja palautumista liian vähän. Viikot olivat raskaita ja vklopun huvit välillä vielä raskaampia. Tiesin eläväni vähän niinkun velaksi, mutta lohduttelin itseäni, että kesällä sitten relaisin ja lataisin akkuja.

Kunnes sitten eilen, aivan ilmoittamatta, iski niin kova vatsakipu, että jos olisin pystynyt liikkumaan tai puhumaan, olisin soittanut itselleni ambulanssin. Päivystyksessä lääkäri oli aivan varma, että kyseessä on vatsahaava. Muutaman tunnin tarkkaamossa lepäilyn jälkeen kipu helpottikin siihen tarkoitetuilla lääkkeillä. Koska lääkkeet auttoivat ja hemoglobiinikin oli hyvä, minua ei kiidätetty traumapolille tähystykseen, vaan kutsu sinne tulee lähipäivinä. Jossa sitten dignoosikin varmistuu.

Lääkeiden lisäksi sain tiukan määräyksen välttämään kahvia sekä stressiä. ”Ei yhtään stressiä!” Eilen ja tänään olenkin sitten vain levännyt. Ja stressannut niistä kaikista tekemättä jääneistä tehtävistä. Huoh.

Pieni (verrattuna siihen edelliseen) vatsakipu ja jatkuva ällöttävä, etova pahoinvointi ovat kuitenkin pitäneet huolen siitä, että sängystä en ole vuorokauden aikana juurikaan noussut. Mielessä olen kuitenkin jo raivannut tilaa kalenteriin ja jopa perunut muutaman työjutun sekä yhden kevään kurssin. Pakko.

Herranjestas, vaikka kuinka työ tai koulu olisikin mielenkiintoista, niin omalla terveydellä ja jaksamisella ei kannata leikkiä. Ei työn jälki liian stressaantuneena ole edes hyvää. Kun mieli ja keho sanoo että rauhoitu, niin kannattaa uskoa. Jälkiviisaana on helppo olla, mutta mielummin edes näin.

Nimim. Varoittava esimerkki-86


UUTTA ASUKUVAAJAA KOULUTTAMASSA

15/04/2017

Muistan vielä sen ajan, kun lapset olivat pieniä, heille jaksoi metsästää uusimpia lastenvaatteita, mutta itse tuli lähinnä kuljettua aina niissä samoissa pieruleggareissa ja trikootunikassa. Luojan kiitos, siitä on jo aikaa.

En ehkä sanoisi, että olen aina ollut kiinnostunut muodista, mutta olen aina ollut kiinnostunut vaatteista. Nuoresta saakka olen tykännyt pukeutua jollain tapaa omaa persoonaani esiintuoden. Tyyli on myös toki muuttunut vuosien mittaan. Mutta tuolloin vauvavuosina se oli kyllä ihan täysin kateissa. Silloin ei edes kiinnostanut.

Nykyään oma tyylini on todella simppeli. Tykkään mustasta (jos ette ole huomanneet), aikaa kestävistä, tyylikkäistä ja yksinkertaisista vaatteista. Minusta on siti hauska leikitellä myös vaatteilla, pukea vaikkapa juoksulegginssit juhlavan pörröneuleen kanssa. Sneakerit viimeistelevät asun.

Blogini ei ole ikinä ollut mikään muotiblogi, mutta parhaimpina tyyli-päivinä olisi kiva jakaa niitä päivän asuja myös tänne. Luottokuvaaja vaan puuttuu. Näin yksin asuvana ne kivat asut jäävät oikeastaan aina kuvaamatta.

Mutta hoksasin tuossa eräs päivä kauppareissulla, että minultahan oikeastaan löytyy pian kaksi luottokuvaajaa! Nimittäin omat lapset. Asu nyt ei tällä kertaa ollut mikään ihmeellinen, mutta koska kamera sattui olemaan mukana, sain suostuteltua Kaapon nappaamaan minusta pari kuvaa.

Ihan kivutonta se ei ollut, mutta kunhan keksin jonkun hyvän motivaattorin, voipi olla että saan koulutettua pian parhaimman asukuvaajan ikinä. Kuinka kätevää! Pitää vaan treenata tota omaa poseeraamista myös ekana.


MAALISKUUSSA

31/03/2017

  • Minusta tuli kummitäti
  • Olin mukana yllätysbileissä ja löhösin koko illan kavereiden kanssa siellä sängyssä
  • Sain nuhteita parhailta ystäviltäni
  • Tapasin kauheasti uusia söpöjä poikia
  • Ostin piilarit
  • Kävin mammografiassa
  • Maalailin huonekaluja keskellä yötä
  • Tein kylppäriremontin keskellä yötä
  • Jäi ekaa kertaa ihan kauhean huono mieli treffeistä
  • Olin sellaisessa jumpassa jonka jälkeen en pystynyt kävelemään viikkoon
  • Teki mieli häipyä somesta
  • Kävin Espoossa, Vantaalla ja Lahdessa
  • Teki mieli vaan alkaa kirkumaan keskellä katua kun vitutti niin paljon
  • Olin kaksi kertaa kirkossa
  • Kuljin ihan liikaa takseilla
  • Ostin 33 kännykkälippua
  • Tilasin vain 8 kertaa Woltista ruokaa
  • Sairastelin vähän
  • Kävin virtuaalitodellisuudessa
  • Tulin jatkoilta kello 10 aamulla kotiin
  • Tajusin vihdoin päässeeni irti vuosikausia kestäneestä ikävästä erästä kohtaan
  • Olin yhtenä yönä kaverilla yökylässä
  • Heräsin monena aamuna ilman herätyskelloa
  • Olin kaksi päivää paastolla
  • Tyhjensin vaatehuoneestani neljä Ikea-kassillista vaatteita pois
  • Ostin viidet kengät
  • Heräsin siihen kun sängyssäni käveli kissa ja meinasin saada sydärin
  • Yritin löytää uusia farkkuja (mahdotonta)
  • Tein mielenkiintoisia työjuttuja
  • Menetin hermoni totaalisesti erääseen ryhmätyöprojektin jäseneemme
  • Olen puhunut paljon tisseistä
  • Elviksen kuviskerhokaverin isä kysyi minulta englanniksi että puhunko suomea ja vastasin vahingossa että en, enkä kehdannut enää korjata
  • Ostin kirppikseltä monta vuotta himoitsemani suolakivilampun
  • Kävin katsomassa esikoiseni ensimmäiset futisturnaukset
  • Join kuohuviiniä aamupalaksi
  • Ihastelin Pasilan rujoa kauneutta auringonlaskun aikaan
  • Tein tosi törkeät oharit
  • Nukuttiin viikko kaikki samassa huoneessa, koska pelkäsin pimeää
  • Möin vahingossa kirppiksellä eriparia olevat kengät
  • Söin elämäni ekan Omar-munkin
  • Leikin uutisankkuria
  • Sain elämäni parasta hajuvesipalvelua
  • Ostin hiushajuveden
  • Kävin vain kaksi kertaa koululla
  • Käytin enemmän vaaleaa huulipunaa kun punaista
  • Huomasin muuttuneeni housu-ihmiseksi
  • Söin laksatiivia ja melkein kakkasin housuun ratikassa