TIE VIE

15/10/2017

Meillä oli keväällä koulussa projetki johon lähdin todella innoissani mukaan. Ideoimme yhdessä toisen koulun kuvaajan graafikkojen kanssa lehtikonseptin johon toteutimme jutun teemalla rakkaus. Hyviä ideoita oli vaikka kuinka paljon ja lopulta muutaman mutkan kautta päädyimme tekemään rakkaudesta lajiin henkisen jutun rekkaa ammatikseen ajavista nuorista tytöistä.

Kaikki tapahtui toisessa kaupungissa ja oli kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta hyvin työläs toteuttaa. Elämässä tapahtui muutenkin samaan aikaan paljon, oli kiirettä, töitä, muita kouluhommia, lasten juttuja ja sairastelua. Pahin kolaus kuitenkin oli se, kun kuvaajalla olikin ihan toisenlainen visio eikä hän tykännyt ollenkaan tavastani kirjoittaa juttu. Koska olin jo valmiiksi ihan loppu, sai sen vuoksi kovan kolauksen myös ammatillinen itsetuntoni sekä koulumotivaationi.

Olimme aluksi ajatelleet että saisimme jutun myytyä eteenpäin johonkin lehteen, olimmehan kaikki tehneet kovasti töitä sen eteen. Kokonaisuutena juttu kuitenkin oli mielestäni tosi hyvä, kuvat olivat upeita ja tekstissä pääsi kiinnostavalla tavalla kiinni tyttöjen omakohtasiin kokemuksiin. Mutta halusin vain unohtaa koko jutun ja niin lopulta unohdinkin.

Kunnes pari viikkoa sitten minuun otettiin yhteyttä Helsingin Sanomista. He olivat saaneet jutun käsiinsä ja halusivat julkaista sen. Ja tänään se sitten ilmestyi, ihan oikeassa lehdessä, vieläpä Suomen luetuimmassa. Olen tosi iloinen että juttu näki päivänvalon. Sen eteen tehtiin töitä jonka lisäksi kaikki jutun haastateltavat ovat ihan mielettömiä ja kiinnostavia tyyppejä. On mahtavaa saada heidän tarinsansa julki myös muille.

Olen toki ollut ihan ylpeä myös kun jotain artikkelejani on joskus aiemmin julkaistu pienen levikin ilmaislehdessä ja nettijulkaisuissa, mutta tänään tuntui kuitenkin sen verran kivalta katsoa omaa miestä Hesari käsissään lukemassa juttuani, että sain pienen sykäyksen taas tähdätä eteenpäin. Viime aikoina on useaankin otteeseen tuntunut vähän ikävältä kun olen kuullut dysgrafiasta johtuvia kirjoitusvirheitäni pilkattavan keskustelupalstoilla ja naurettu sille ettei minusta mitään toimittajaa voisi ikinä tulla. Tämä on taas hyvä muistutus ihan kaikille siitä, ettei kannata murehtia muiden negatiivisia kommentteja vaan tehdä juuri sitä mistä tykkää. Asiat eivät aina tapahdu helpoimman kautta, mutta jos tahtoa on niin haasteistakin selviää. 


HEIPPA LOMASUUNNITELMAT

9/10/2017

Ostin alukeväästä hyvästä tarjouksesta lennot itselleni ja pojille Bankogiin. Tarkoitus oli lomailla reilu pari viikkoa kolmistaan silloin kun lyhentyneet päivät ja tummanharmaat sadesäät painaisivat mielen ja jaksamisen alas täällä kotosuomessa.

Suunitelmissa oli matkustaa rauhalliselle saarelle jossa olisi vain silminkantamattomiin valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä, käydä melomassa kajakeilla hienoissa tippukiviluolissa, ihailla värikkäitä kaloja ja koralleja, kiivetä ylös viidakkoon ja uida vesiputouksen alla apinoiden hyppiessä vieressä, nähdä ihmeellinen suurkaupunki valoineen ja kuuluisine temppeleineen, uida pilvenpiirtäjän katolla olevassa uima-altaassa ja ostaa iltatorilta erikoisia herkkuja. Tarkoitus olisi lähteä kolmen viikon päästä, enkä voi uskoa tätä, mutta vaikuttaa kovasti siltä ettemme pääsekkään lähtemään.

Keväällä lentoja ostaessani minulla toki oli tiedossa viimeistään syksyn alussa koittava leikkaukseni. Olin kuitenkin luottavainen, että jos en saisi peruutuspaikkaa jo ennen kesää, minut leikataisiin kuitenkin hoitotakuun puitteissa viimeistään elokuun alussa. Jotenkin tuossa loppukesän häähulinassa koko leikkaus unohtui kokonaan, enkä osannut ihmetellä viivästynyttä leikkausaikaa kunnes se vihdoin tuli viikon varoituksella.

Vielä tässäkin vaiheessa suhtauduin optimistisesti että pääsisimme silti lähtemään matkaan. Kuitenkin, kuten jo aiemmin kerroin, parantumiseni kanssa on ollut vähän ongelmia. Haavat aukeilevat jatkuvasti kun ihosta puskee ulos sulamattomia tikkejä. Lisäksi vasemman rinnan alla on ollut jo muutaman viikon ajan peukalonpään kokoinen erittävä avohaava joka ei jostain syystä vain mene umpeen.

Kivut alkavat olemaan jo hyvin kurissa, mutta haavojen takia minun täytyy silti ottaa rauhassa. Tulehdusriski avonaisten haavojen takia on myös suuri. En voisi reissussa uida ollenkaan meressä tai uima-altaassa, suihkustakin voi hyvin saada jonkun pöpön. Olisi kauheaa sairastua ja olla samalla vastuussa yksin lapsista.

Hidas toipuminen on ottanut koville, mieli on ollut vähän maassa, eikä tämä matkan peruuntuminen ole yhtään auttanut asiaa. Vaikka samaan aikaan murehdinkin, että miten voin muka olla reilu kaksi viikkoa erossa Oskusta, niin olisi silti ollut aivan ihana lähteä. Aurinkoterapia ja pari uutta pisamaa olisivat piristäneet aikalailla.

Ensi vuonna sitten uusi yritys!


PAREMPAA NÄKÖÄ LAHJOITTAMASSA

8/10/2017

Kaupallinen yhteistyö Specsavers – Anna hyvän näön kiertää

Etsin toissapäivänä vanhaa aurinkolasikoteloani, mutta löysinkin jotain ihan muuta – nimittäin ihan ensimmäiset silmälasini! Olin yhdeksäntoistavuotias saadessani ekat lasini, eli 12 vuotta sitten. En tiedä mitä silloin ajattelin kehyksiä valitessani, ne ovat nimittäin kirkkaanpunaiset, linssit ovat sellaiset suorakulmion malliset, sangat ovat paksut  ja niiden sisäpuoli on leopardikuvioitu.  Samaan sysyyn löysin myös kahdet muut unholaan jääneet lasini sekä pienen kenkälaatikollisen aurinkolaseja.

En ymmärrä miksi olen moisia säilönyt, mutta luulen että aika monella muullakin likinäiseöilla saattaa löytyä kaappien perältä moisia aarteita. Silmälasejakin voi ja kannattaa kierrätää eikä jättää kappiin pölytyttymään. Yhdeksättä kertaa järjestettävässä Specsaverisin Anna hyvän näön kiertää -kampanjassa suomalaisten vanhoja silmä- ja aurinkolaseja viedään apua tarvitseville Tansaniaan.

Tähän mennessä yli 30 000 tansanialaista on saanut aiempien Specsaversin kampanjan kautta apua näköongelmiinsa. Ja tosiaan suurin osa maailman näköongelmista onkin korjattavissa ihan vain pelkillä silmälaseilla. Apua tarvitaan edelleen, erityisesti plus -ja lasten silmälaseista on pulaa.

Jos teiltä löytyy kotoa vanhoja silmälaseja nyt on oiva tapa laittaa ne eteenpäin ja antaa hyvän näön kiertää. Kampanjan aikana, eli lokakuun loppuun saakka, voi vanhat silmä -ja aurinkolasit käydä viemässä lähimpään Specsavers-optikkoliikkeeseen. Sieltä ne jatkavat uusille omistajilleen Tansaniaan. Samalla voi hakea vaikka insiraatiota uusiin laseihin.

Tämänlaiseen kampanjaan on tosi helppo osallistua ja tehdä samalla hyvää ja antaa apua sitä tarvitsevalle. Kaikki me joilla on huono näkö tiedämme, miten paljon mukavempaa on nähdä maailma tarkasti. Huono näkö kun aiheuttaa helposti silmien väsymystä ja päänsärkyjä, joten jos tällä tavalla saa autettua uusia laseja tarvitsevaa niin varmasti moni meistä on valmis vahnat rillinsä lahjoittamaan. Halutessaan voi vielä jälkikäteen katsoa, että kenelle Tansaniassa vanhat lasit menivät.

Minun kuvissa näkyvät lasit on keväällä Specsaversissa kaupallisen yhteistyön merkeissä saadut. Olin jo pitkään haaveillut kevyistä pokista edellisten mustien paksujen lasien vastapainoksi. Nämä ihanat ruusukultasankaiset lasit löytyvät Kylie Minoguen suunnittelemasta mallistosta.