MAAILMASSA MONTA ON IHMEELLISTÄ ASIAA

11/04/2021

On niin suloista seurata, miten moni asia maailmassa on 2.5 vuotiaalle niin uutta ja ihmeellistä ja samaan aikaan moni asia myös hyvin yksikertainen ja selkeä. Kuten jos vaikka metsäretkellä tapaa kaatuneineiden puiden yli keppihevosilllaan leikkiviä lapsia, voi heidän luokseen tarmokkaasti mennä kyselemään, että mitäs nämä tällaiset hepat ovat, saako lainata ja aika kiva kun on tullut kevät ja voi ottaa takin hetkeksi pois.

Samoin sitä voi tallustella ihmettelemään isompien poikien majanrakennusta, istua rauhassa heidän viereen riviin kaatunen puun päälle, kysellä puukonkäytöstä ja kertoa omasta uudesta pyörästä ja sitä, mitä näki matkalla metsään. Toki nämä uudet tuttavuudet voivat olla aluksi vähän hämillään, huvittuneitakin suulaasta pikkutytöstä, joka höpöttää ujostelematta, käyttäen joistakin sanoista ruotsinkielistä vastinetta, mutta eipä se mitään haittaa.


NIIN HYVÄÄ KÄPYÄ
(ELI RETKI MUMMOLAAN)

18/10/2019

Olemme yrittäneet mieheni kanssa, aina välillä kun mahdollista, antaa toiselle vähän vapaata kaikesta tästä pikkulapsiperhepyörityksestä. Sanoisin, että meidän molempien mielestä parasta on, kun saa olla vaikka yön yli ihan yksin kotona. Olla vaan, tehdä mitä huvittaa ja nukkua rauhassa yö ilman stressiä aikaisesta herätyksestä.

Vaikka kotiympyröistä irtaantuminen tuntuu joskus työläältä, on itsekin ihana päästä hetkeksi vähän uusiin maisemiin. Tai tällä kertaa vanhoihin, kun läksimme mummini luokse entiseen nuoruudenkotiini Espoon saaristoon.

Olin etukäteen miettinyt, että päästään sinne ihanasti metsään samoilemaan, keräämään sieniä ja marjoja söpöihin koreihimme, ihmettelemään luonnon ääniä ja ihastelemaan merta. Mieheni jo ennen lähtöämme vähän naureskeli näille vaaleanpunaisille ajatuksilleni ja oikeassa hän olikin.

Myy ei tykännyt yhtään kävellä metsässä, maasto oli vaikeakulkuista ja haalari liian iso, satoi melkein kokoajan, naapurin talonrakennus peitti alleen metsän äänet, meren äärellä taapero vain suuttui kun ei saanut mennä uimaan ja sienikorinakin meillä oli mummin kanssa paperikassit.

Silti etukäteen suunnitellun yhden yön sijasta olimmekin siellä kaksi yötä – ja pidempäänkin olisimme vielä viihtyneet, mutta velvollisuuden pakottivat takaisin kaupunkiin. Oli ihanaa viettää kiireetöntä aikaa kolmisin äiti, tytär ja isomummi. Saunottiin, leikittiin, kuunneltiin radiota, täytettiin ristikkoa ja raivoavasta taaperosta huolimatta kuljettiin myös metsässä. Löydettiin paljon sieniä ja syötiin hyvin. Nähtiin peura ja olihan siellä suurmmaksi osaksi myös tosi hiljaista, vaikka naapurista sahaamisen ääntä ja pauketta välillä kuuluikin.

Nukuttiin Myyn kanssa vierekkäin parisängyssä vanhassa huoneessani, enkä ole aikoihin nukkunut yhtä makoisasti ja ilman pinnasängyllä ramppaamista. Ei ehkä ollut instassa hyvältä näyttävää sieniretkeä, mutta paljon aidompaa menoa, kuten monen sydämen sulattanut, keskellä metsäpolkua makaava ja käpyä syövä Myy.


ESITTELYSSÄ KAIKO

7/08/2018

Yhteistyö – Kaiko

En tiedä mitä oikein ajattelin, kun lähdin poikien kanssa eilen muutaman tunnin kävelylle keskuspuistoon ja siitä vielä uimaan stadikalle. Kyllä tuntui selässä ja jaloissa ja no, kaikkialla. Synnytyksen käynnistymiseen tuollainen rehkiminen ei tunnu ainakaan itselläni auttavan ja jatkossa keskitynkin vain mielummin keräämään voimia tulevaa koitosta varten. Edellisenkin kerran kun synnytys käynnistyi ihan vain sohvalla leffaa katsellen. Oli kuitenkin ihana päästä loppukesän metsään maistelemaan vähän mustikoita ja ylipäätään ihmettelemään lasten kanssa kaatuneita puita ja erikoisia kasveja. Nämä ovat ihan viimeisiä hetkiä enää tällä porukalla.

Pisittekö muuten kuvista merkille poikien ihanat vaatteet? Ne ovat Kaikon ja tulevat myyntiin huomenna keskiviikkona klo 9. Kaiko on suhteellisen tuore merkki kotimaisten vaatteiden markkinoilla, mutta saavuttanut heti suuren suosion.

Syksyn malliston ensimmäinen osa tulee tosiaan myyntiin huomenna ja vaatteista löytyy kuvissa näkyvää kaunista ruosteenpunaista, harmaata sekä sinistä. Moni odottaa myös Elviksen legginseissä näkyvää Babmi-kuosia ja sen kanssa kannattaakin kuulemani mukaan olla nopea, sillä näitä vaatteita tulee myyntiin hyvin rajattu erä. Kaikki vaatteet ja värit sopivat ihanasti yhteen toistensa kanssa mutta myös ainakin jo meillä myös olemassa olevien vaatteiden parina.

Saimme myös tulevalle vauvalle muutaman ihan pienen vaatteen ja täytyy sanoa että Kaikon pehmoinen ja joustava, mutta siti ryhdikäs kangas sopii tosi hyvin näihin isompien lasten vaatteisiin, mutta myös vavoille. Meidän 50 senttiset bodyt ovat kietaisumallia ja mikä parasta, nissä on myös käännettävät tumppu-hihat, jottei vauva pääse vahingossa raapimaan itseään. Myös niissä toistuvat nämä ihanat sävyt ja kuosit.

Kaiko on tehnyt aiemmin myös muutamia naistenvaatteita ja niitä on tulossa myös myyntiin myöhemmin syyskuussa. Jatkossa Kaiko haluaakin panostaa entistä enemmän myös vanhempien vaatetukseen, joten naisten vaatteet eivät tule olemaan pelkästään isompia versioita lastenvaatteista, vaan niiden suunnitteluun on panostettu vielä vähän extraa. Itse en ainakaan malta odottaa!

Myös lasten koot kasvavat aina tuonne 156/164 cm saakka, mikä on erityisen mukava uutinen meille vähän isompien lasten vanhemmille. Laadukkaita kotimaisia ja kauniin simppeleitä vaatteita kun on vaikea löytää enää noin isoille. Myöhemmin vaatteita tulee myös miehille.

Oma suosikkini tästä Kaikon ensimmäisestä erästä on kietaisubodyjen lisäksi ehdottomasti tuo Elviksen päällä oleva huppari. Hauskana ykistyiskohtana siinä on t-paita hihat ja hieman pidempi takahelma. Ja tuo ruosteenpunainen väri yhdistettynä harmaaseen todella kaunis! Jos teiltä löytyy kotoa myös mekkoja käyttäviä lapsia, kannattaa ehdottomasti katsastaa uusi Peplum Dress – miten söpö voikaan olla!

Sen lisäksi että Kaikon vaatteet valmistetaan eettisesti, kaikesta tuotosta lahjoitetaan myös 7% kehitysmaiden lasten ja naisten kouluttamiseen. Tällä hetkellä hyväntekeväisyyskumppanina toimii Naisten Pankki, ja kohteena on naisten aseman vahvistaminen Nepalissa Lalitpurin alueella, johon vuoden 2015 maanjäristys iski voimakkaasti. Naisten Pankin työ pyrkii kehittämään, laajentamaan ja vahvistamaan naisvetoisia paikallisia instituutioita, jotka edistävät alueen naisten sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurillisia oikeuksia.

On tosi kiva että kotimaiset ja vastuullisest toimivat vaatealan yritykset lisääntyvät ja ovat kokoajan suositumpia. Ja vielä kun he tekevät tällaisia kauniin simppeleitä vaatteita, joihin ei ihan heti kyllästy ja joita voi käyttää ympäri vuoden muihin vaatteisiin yhdistellen. Se on ainakin itselleni tärkeä kriteeri.

Lisää Kaikon vaatteita voi käydä jo ennen huomista käydä kurkkimassa ainakin Facebookista sekä Instagramista. Onko merkki teille entuudestaan tuttu?


PARASTA TERAPIAA

12/04/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt se alkaa. Aurinko paistaa, ulkona on ihanaa. Niin ihanaa ettei tee mieli mennä kotiin lainkaan. Viis siitä jos ruoka-aika vähän siirtyy, näistä keleistä on vaan nautittava. Itseäni alkaa omatunto soimaamaan, jos en pääse ulos nauttimaan jok’ikisestä auringonsäteestä.

Tänään kurvattiin päiväkodin ja eskarin jälkeen metsäretkelle ja hevosia ihmettelemään. Kun itse kasvoin lähiössä ja leikin metsässä päivittäin, en aina muista ettei se ole omille kaupunkilaislapsilleni samanlainen selviö. Toki luonto on lähellä kokoajan ja saamme kaupungissakin nauttia vehreistä maisemista ja metsän eläimistä. Mutta pitäisi silti muistaa enemmän käydä samoilemassa tuolla ihan oikeassa kunnon metsässä, jossa ei ole valmiiksi tallottuja polkuja ja kaupungin ääniä.

”Äiti, tiedätkö että tämä on terapiaa?” kysyi lapsi kulkiessamme hiljaa pitkin metsää.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MEIDÄN KESÄSAARI

23/07/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroinkin jo että olimme viime viikonloppuna nykyisessä mummolassani, vahnassa nuoruudenkodissani. Talo on todella ja ihana persoonallinen, kuten ehkä kuvista jo huomaisittekin. Mutta kaikista parasta paikassa on ehdottomasti sitä ympäröivä luonto. Piha on suuri, nurmukkoalueen lisäksi siellä on oma pikku metsä jossa kasvaa mm paljon mustikoita ja kanttarelleja, kukkaniitylle on siroteltu edesmenneen koiramme tuhkat, girripaikalta on myös suuri ja kaiken kruunaa oma kasvi ja yrttimaa. Tämän ympärillä on sitten vielä lisää metsää ja metsäpolkua pitkin pääsee myös omaan rantaan.

Lapsillehan tuolla olo on yhtä seikkailua, ihmettelyä ja hurjan hienoja kokemuksia. Mutta vaikka itse tuolla olen asunutkin, niin on se edelleen ja oli se silloinkin sitä myös itselleni. Öisin on täysin hiljaista, päivällä metsä on taas täynnä luonnon ääniä ja yllättäen matkalla bussipysäkille vastaan saattaa astella suuri hirvi. Joka puoleta löytyy uutta ihmeteltävää.

Kesäisinhän tuo paikka on uskomaton, jokapuolella kukkii ja mummoni onkin kova viherpeukalo. On mahtavaa että ruuan lautaselle saa kerättyä metsästä ja omalta kasvimaalta. Mielestäni se on tärkeä juttu opettaa myös lapsille. Mutta myös talvisin tuo paikka on lumoava. Lumessa näkee paljon eri eläinten jälkiä, tunnelma on vain sellainen tosi pysähtynyt. Sellainen on meidän kesäsaari.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.