LOMA

4/02/2020

Koska toimme kotiinviemisiksi vähän ikävemmän tuliaisen, eli vatsapöpön, en pysty tällä hetkellä parempaan kun läiskäyttämään nämä ihanan lomamme varrelta napatut kuvat tänne ja painumaan takaisin hytisemään peiton alle. Kerään voimia silläkin ajatuksella, että huomenna on sitten varmaan koko loppuperheen vuoro…

Sain ihan hurjan määrän kysymyksiä hotellistamme – ja sitä kyllä etsittiin ja vertailtiinkin hiki hatussa monta iltaa. Koska hotellimme kiinnosti niin monia, kirjoitan siitä myöhemmin vielä ihan oman postauksensa.

Ehkä nyt sen verran kuitenkin vielä sanon, että loma oli ihana ihana ihana ja tuli niin tarpeeseen. 11 tuntia auringonpaistetta päivässä, lämpöä (kuumuutta), tuulessa heiluvia palmuja, pisamia, uimista, kiireetöntä yhdessäoloa – ja kokoajan syötiin. Myy oli aivan elementissään ja tuntui oiken puhkeavan kukkaan kaikesta saamastaan huomiosta. Oli ihana seurata hänen touhujaan. Ja minäkin osasin olla jopa neljä kokonaista päivää kurkkaamatta sähköpostiini!


SYNTTÄRIMATKA LONTOOSEEN

20/09/2019

Kuten viime postauksestakin saatoitte huomata, lähdimme synttärimatkalle Lontooseen. Vain minä ja muutaman päivän omien synttäreideni jälkeen pyöreät kymmenen täyttänyt esikoiseni.

Aloin jo kesällä miettimään, että mikä olisi sellainen vähän spesiaalimpi lahja täyttä kymppiä juhlistamaan. Meillä kun arki on aika hektistä ison lapsikatraan kanssa, aika pian mieleenkin pälkähti, että se voisi olla jotain kivaa yhdessä tekemistä – kahdenkeskistä aikaa.

Aina välillä Kaapo on toivonut vieressä nukkumista, ”ihan kuin silloin Thaimaassa hotellissa” ja olen joutunut kuitenkin kylmästi kieltätymään, sillä en ole halunnut enempää häiriötekijöitä öihini. Hän myös rakastaa teen litkimistä (ja pyysi sitä jopa synttärilahjaksi), jonka lisäksi Harry Potter on ollut aika paljon esillä jutuissa jo pitkään – joten aika pian mieleeni tulikin, mitäs jos lähtisimme kahdestaan Lontooseen.

Ja niin me sitten lähdimme! Ostin meille lentoliput jo muutama kuukausi sitten ja pidin koko homman visusti salaisuutena synttäripäivään asti. Viisi tuntia ennen koneen lähtöä annoin hänelle onnittelukortin, jossa luki ”Lähdetäänkö teelle?” ja alle olin piirtänyt Big Benin ja sen ympärillä lenetelevän Peter Panin, kaksikerroksisken bussin jota ajoi Padidngton, kyydissään Kuningatar ja katolla Harry Potter, sekä Buckinhamin vartija tarjoilemassa teetä.

Hetken aikaa hän ihmetteli korttia, kunnes pikkuhiljaa alkoi valkenemaan. Eihän hän aluksi meinannut millään uskoa, että lähdedemme NYT HETI. Kun hän vihdoin käsitti tuli pikku paniikki. Pian jännitys vaihtui kuitenkin innostukseen ja lähdimme vielä hakemaan kaupasta vähän evästä ennen lähtöä.

Kaupalla huomasin pankkikorttini kadonneen ja sitten vuorostani itku silmässä olin minä. Olin jo aika varma, ettemme pääsisikään lähtemään, sillä eihän ilman korttia voi matkustaa. Kaikki kuitenkin järjestyi, onneksi on Apple Pay puhelimessa ja käteinen. Etsittiin korttia kuitenkin sen verran kauan, että tuli vähän kiire lähteä kentälle. Kunnon jännitys loppuun asti siis.

Eikä jännitys vielä päättynyt koneeseen ehtimiseen, sillä ensimmäistä kertaa minulta nimittäin pyydettiin lapsen syntymätodistusta passin tarkaistuksessa Englannin päässä- eikä sellaista tietenkään tällä kertaa ollut. Ikinä ennen ole sitä pyydetty missään päin maailmaa, vaikka sellainen mukana onkin useilla reissuilla ollut. Meillä kun on eri sukunimet ja passivirkailija oli tiukkana siitä, että miten minä voin olla hänen äitinsä. Onneksi Kaapolta jo Englanti onnistuu ja hänen vakuuttelunsa ansiosta päästiin siitäkin tilanteesta. Onneksi tähän myös päättyivät matkan isommat kommellukset.

Lontoossa oltiin myöhään illalla ja heti päästiin testaamaan niin juna kun metrokin. Hotelliin chekkaamiseen jälkeen käytiin syömässä, jossa koko ravintola lauloi onnittelulaulun Kaapolle tarjoilijan tuodessa hänelle tähtisädetikuin koristellun järkiruoan.

Käytiin myös Harry Potter Studiolla, hienosti iltapäiväteellä, parissa museossa, Hyde Parkissa ja käppäiltiin ja ihmeteltiin muuten vain kaupungin menoa. Kaapo oli superia matkaseuraa (jälleen kerran) ja suunnisi ihan superhyvin myös sokkeloisessa metrossa. Myös sää helli meitä ihanasti.

Moni teistä onkin toivonyt Instan kautta vinkkejä Lontooseen ja yritän pian koostaa vielä jonkinlaisen kompaktin reissupostauksen tännekin. Toiveestanne pistän myös kaikki Lontoon ig-storyt profiilini kohokohtiin ihan pian!

Ehkä kuvista välittyykin, että meillä oli tosi ihana reissu, kolme yötä laatuaikaa vain kahdestaan. Nukuttiin vierekkäin saman peiton alla, juteltiin, ihmeteltiin, vähän riideltiin, herkuteltiin ja naurettiin ja nautittiin paljon.


VINKIT VAUVAN KANSSA MATKUSTAMISEEN

13/08/2019

En sanoisi välttämättä olevani mikään konkari pienen vauvan kanssa lentomatkustamisessa, mutta muutaman kerran on tullut kuitenkin alle vuoden ikäisen kanssa lennettyä – ja useamman kerran sitten vähän isompien vauvojen kanssa. Joten jonkinlainen kokemuspohja kuitenkin löytyy, jotta koen voivani antaa reissua helpottavia vinkkejä.

Alle kaksivuotiaasta, sylissä matkustavasta lapsesta ei yleensä tarvitse maksaa mitään tai jokin ihan pieni, alle muutaman kympin summa. Koko matkan ilman omaa paikkaa matkustava vauva asettaa toki omat haasteensa, mutta kyllä siitäkin selviää.

Kori vauvalle

Etenkin vähän pidemmille reittilennoille on mahdollista varata vauvalle vastapäiseen seinään kiinnitettävä kori / koppa. Korin voi kuitenkin yleensä kiinnittää vain muutamalle tietylle paikalle, joten varauksen kanssa kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä.

Vauvakopassa voi lennon aikana olla yleensä alle vuoden ikäinen ja alle 9 kiloinen vauva (vaihtelee toki lentoyhtiöittäin), mutta on hyvä huomioida, että seinään kiinnitetyssä kopassa ei saa esimerkiksi istua. Koppa toimii siis parhaiten ihan pienelle tai nukkuvalle lapselle.

Koppaa voi pitää myös lattialla jos jalkatila sen sallii eikä turvavyövalo pala. Tällöin koppaa voi hyödyntää vaikkapa lapsen leikkiessä tai syödessä, sillä silloin siinä ei ole lapsen pakko maata.

Oma koppa

Lennolle on mahdollista ottaa myös oma pehmeä koppa, jos sen saa taiteltua käsimatkatavaroiden vaatimaan kokoon. Voi olla helpompaa nukuttaa ja siirrellä nukkuvaa vauvaa kopassa, mutta ahtaiden tilojen vuoksi se voi myös olla ajoittain tiellä.

Extra jalkatila

Useissa koneissa on mahdollista varata paikka (lisämaksua varstaan) riviltä, jossa on normaalia enemmän jalkatilaa. Kuitenkin usein näillä paikoilla sijaitsee myös hätäpoistumistiet, jolloin niissä ei voi matkustaa lapsen kanssa. Tämä kannattaa siis tarkistaa etukäteen.

Jos varaat lennolle vauvakopan, siihen kuuluu käsittääkseni aina myös suurempi jalkatila.

Keskipaikka vapaaksi

Jos matkustat toisen aikuisen kanssa, voi paikkojen kanssa yrittää kikkailla niin, että sylissä matkustava vauva saa ilmaiseksi tyhjän paikan. Tämä on tosin aina riski, mutta onnistuessaan se auttaa todella paljon.

Eli paikkoja etukäteen varatessa voi jättää esim kolmipaikkaisessa rivissä keskipaikan tyhjäksi ja varata siis yksi paikka ikkunalta ja toinen käytävältä. Jos kone ei tule aivan täyteen, nämä paikat yleensä jäävät vapaaksi ja voit ottaa tyhjän paikan käyttöön vauvalle. Kun käsinojat nostaa ylös, mahtuu vauva hyvin nukkumaan poikittain vapaalla tuolilla. Oman kokemuksen mukaan myös mitä taaempaa konetta varaat paikat, sitä paremmin tämä kikkailu onnistuu.

Nousu ja lasku

Myös sylissä matkustavan vauvan täytyy olla vöissä kasvot menosuuntaan nousun, laskun sekä mahdollisen turbulenssin aikana, oli hän minkä ikäinen tahansa. Tähän tarkoitukseen penkillä odottaa yleensä valmiina vyö, joka liitetään omaan vyöhön kiinni.

Jotkut syöttävät vauvaa aina nousun ja laskun aikana, sillä se auttaa pitämään korvat auki ja vähentämään korvissa tuntuvaa painetta.

Matkarattaat ja turvaistuin

Helsinki-Vantaan kenttää lukuunottamatta, monilla kentillä on mahdollista ottaa matkarattaat kentälle mukaan, jolloin ne luovutetaan ruumaan vasta lentoneeseen mentäessä. Helsingin kentällä rattaita varten saa ison muovipussin, joka kannattaa säilyttää myös kotimatkaa varten. Rattaille voi myös vuokrata suojalaukun kentältä, jos pelkää niiden rikkoutuvan. Suojalaukkuun voi pakata myös muuta tavaraa, kuten vaikka vaippoja.

Vauvan kanssa matkustaessa niin rattaat kuin turvaistuin ovat yleensä ilmaisia ottaa mukaan, vaikka muuten matkatavarat eivät lippuun sisältyisikään. Jos rattaita ei voi ottaa koneeseen saakka, ne jätetään yleensä erikosmatkatavaraluukulle, kuten myös turvaistuin. Eli eri paikkaan kun muut laukut.

Turvatarkastus

Joillain lentokentillä pääsee lasten kanssa matkustaessa jonojen ohi tai heille on varattu kokonaan omat jonot ja portit. Tämä on aika ihana juttu, kun voi rauhassa säätää eikä tarvitse välittää niskaan huohottavista kiireisistä liikematkustajista. Myös Helsinki-vantaalta löytyy perheiden oma turvatarkastusportti.

Vauvan ruoat

Alle kaksivuotiaan kanssa matkustaessa voi koneeseen ottaa mukaan matkan aikana tarvittavan määrän vauvan ruokaa ja juomaa – ja vähän päälle. Eli tässä kohtaa nesterajoitukset eivät päde. Voit siis huoletta pakata käsimatkatavaroihin lähes rajoittamattoman määrän soseita, korviketta tai maitojauhetta, pillimehuja yms. Me olemme saaneet tarkistuksen läpi viedä jopa lämmintä vettä isossa termarissa.

Muista ottaa kaikki nesteet ja muut ruoat esille turvatarkastuksessa ja laittaa ne omaan laatikkoonsa ennen läpivalaisua.

Syöminen koneessa

Lentokoneissa vauvan ruoat lämmitetään yleensä kuumassa vesihauteessa, varaudu siis siihen, että lämmityksessä voi hieman kestää. Jos vauva syö pullosta, suosittelen ottamaan paljon pulloja mukaan, tällöin ei tarvitse miettiä niiden pesemistä.

Muista myös:

Passi vauvalle. Passia hakiessa paikalla pitää olla kaikki huoltajat tai kirjallinen suostumus toiselta sekä tietysti itse vauva.

Koneessa tulee usein kylmä, vauvalle kannattaa pakata lämmitä päälle sekä ottaa mukaan varmuudeksi myös oma peitto.

Vaihtovaatteet itselle. Lasten kanssa syntyy usein sotkua, joten käsmatkatavaroihin kannattaa pakata myös vaihtovaatteet itselleen.

Kantoreppu tai liina. Emme itse harrasta hirveästi kantamista, mutta koin kantorepun hyödylliseksi niin kentällä että koneessa. Vauvan voi esimerkiksi nukuttaa siihen koneessa ja saada näin omat kädet vapaaksi.

Pyydä apua. Lentoemmänniltä tai kanssamatkustajilta, ihan rohkeasti.

Haisevimmat vaipat kannattaa käydä vaihtamassa koneen vessassa, pienestä koostaan huolimatta niistä löytyy alas taitettavat vaipanvaihtoalustat. Muovipusseja saa lentoemänniltä.

Oma asenne. Lasten kanssa reissaaminen voi olla stressaavaa ja lapsi kyllä aistii jos sinua hermostuttaa. Yritä siis säilyttää mahdollisimman leppoisa asenne ja pidä huoli myös omasta verensokeritasostasi. Älä turhaan stressaa mitä muut kanssamatkustajat ovat mieltä mahdollisesti itkevästä lapsestasi – teillä on ihan yhtälainen oikeus matkustaa kun muillakin.

LUE MYÖS: 12 VINKKIÄ LASTEN KANSSA MATKUSTAMISEEN


GABOPINO BEACH

16/06/2019

Vuosi sitten olimme babymoonillamme kaksistaan tällä samaisella rannalla. Paikka teki meihin viimeksi niin suuren vaikutuksen, että halusimme ehdottomasti käydä siellä nyt myös lasten kanssa.

Luonnonkaunis ranta on tunnettu muun muassa sitä ympäröivistä dyyneistä sekä surffausmahdollisuudestaan. Suurin osa rantaviivasta on myös pyhitetty naturisteille. Täysin nudistina auringon palvominen ei kuitenkaan ole edellytys rannalla olemiselle, vaan siellä voi puketua (tai olla pukeutumatta) juuri niin kuin tahtoo.

Verrattuna muihin täällä päin oleviin rantoihin, Cabopino on kuin piilossa oleva rauhallinen keidas. Se kun ei ole aivan suosituimpien turistikohteiden aivan välittömässä läheisyydessä, vaan sinne pääsy vaatii täältä auton. Matkaa Funegirolan täpötäysiltä rannoilta sinne on noin vartin ajomatkan verran.

Ainoastaan rannan alkupäässä on pieni rypäs vuokrattavia aurinkotuoleja ja vähän enemmän porukkaa, sen jälkeen alkavat dyynit sekä nudistialue. Joinain hetkinä voi tuntua, ettei rannalla ole ketään muita. Rantaviivan toisessa päässä utuisina siintävät vuoret tekevät paikasta entistä ainutlaatuisemman.

Ranta on paikoitellen hyvinkin matala mereen mentäessä, joten lasten kanssa on täällä helppo olla. Toisaalta taas tuulisena päivänä aallot saattavat olla isohkoja, kuten meillä tällä kertaa oli. Pidemmällä rannalla on ihanan rauhallista osittain siksi, ettei siellä ole mitään palveluita – ei siis myöskään rantavahteja / pelastajia. Tämä kannattaa pitää mielessä uimaan tai surffaamaan mennessä. Keltaisesta lipusta huolimatta me uskallauduimme mereen aaltoihin hyppimään ja voi vitsit, että se oli hauskaa. Hiekkaa oli uikkareissa sen jälkeen ehkä kilo.

Tämä rantakäynti oli myös ensimmäistä laatuaan Myylle. Vähän etukäteen jännitti, että miten menee kuumalla hiekalla vauvan kanssa, joka pistää suuhunsa kaiken. Mutta huomasin pian, että oikeastaan siellä olikin aika rentoa. Mitäs nyt jos vähän menee hiekkaa suuhun, se ei ainakaan takerru samalla tavalla kurkkuun kun kaikki kuivat lehdet, kukat ja kivet joita hän normaalisti yrittää syödä.

Toki kovin kauaa ei vauvan kanssa suojaavista vaatteista ja hatusta huolimatta voinut rannalla olla, siellä meillä ei ollut rattaita lukuunottamatta mitään varjoa mukana. Rattaista puheenollen, pitkälle rannalle pääsee kätevästi ja esteettömästi dyynjeä pitkin kulkevien pitkospuiden kautta. Ne kiemurtelevat hieman, mutta samalla saa ihailla upeaa luontoa ja maisemia.

Rannan toisesta päästä löytyy taas vähän palveluita, kuten symppis ravintola, josta saa ainakin hyvää kalaa, roseta ja jäätelöä.

Oliko teillä kiinnostusta kuulla muista meidän mielestä kivoista ja lapsiystävällisistä paikoista täällä aurinkorannikolla?


MÖKKI RANNALLA – IHANIN HOTELLI

24/11/2017

Kuvasin etenkin matkamme ensimmäisenä päivinnä lähinnä videoita ja nyt vasta huomasin, ettei meidän ekasta hotellistamme ole juurikaan kuvia, mutta ehkä näistä saa jonkinlaisen käsityksen. Sainkin jo tuolloin heti instagramin videoiden kautta ihan hirveän määrän kyselyjä, että mikä ihana paikka hotellimme oikein olikaan – siellä kun sitä tosiaan näkyi enemmän. Ensimmäiset viisi yötä vietimme siis Koh Lantan vilkkaimmalla rannalla, Long Beach Chalet nimisessä resortissa.

Hotellin etsiminen, etenkin melko viime tingassa, olikin paljon vaikeampi tehtävä mitä olin etukäteen kuvitellut. Majapaikalla kun on itselleni ainakin suuri merkitys viihtyvyyteen. Joku voisi olla eri mieltä ja sanoa, että huoneessahan käydään vain nukkumassa, mutta kyllä me ainakin vietimme paljon aikaa myös ihan vain hotellilla – jos emme huoneessa niin ainakin sen melko välittömässä läheisyydessä.

Hotellia valitessa kriteereitäni oli, että huone näyttäisi kivalta sekä kylppäri olisi siisti, se sijaitsisi kivalla alueella, kävelymatkan päässä olisi ravintoloita, hotellissa tulisi olla uima-allas eikä siellä saisi olla valkosia muovituoleja. Halusin myös että hotelli olisi suht pieni ja persoonallinen ja että siellä olisi hyvä aamupala.

Monta iltaa selasin hotelleja sekä kuvia ja arvosteluja niistä. Perinteisten hotellien bookkaussivustojen lisäksi kokemuksia luin TripAdvisiorista sekä etsin ihan paikkahaulla sekä tägiellä kuvia instagramista. Pikkuhiljaa minulle alkoi hahmottua mille alueelle tahtoisin ja minkälaista ja minkä hintaista tarjota siellä olisi.

Vaikka hotelleja saarelta paljon ja moneen hintatasoon löytyikin, olin yllättynyt että meidän kriitereitämme vastaavia (edes jotenkin järkevän hintaisia) oli vain muutama. Myös koska olin niin viime tingassa, oli monessa paikassa jo täyttä tai ainakin ne edullisimmat huoneet menneet.

Alusta saakka olin ihastellut tätä ihan hiekkarannalla sijaitsevaa resorttia, joka koostui nimensä mukaan tuollaisista pienistä mökeistä. Osa sijaitsi vehreässä puutarhassa ja osa sitten ihan rannalla. Rannan mökeissä osassa oli vielä oma kylpyamme maaterassilla. Paikka oli ihan liian kallis ajattelemaani budjettiin, mutta en saanut sitä mielestäni.

Lopulta päätin että hitto, mennään sinne edes osaksi reissua – niin ihanalta se näytti. Ja onneksi mentiin. Löysin vielä jostain hyvän tarjouksen ja olisinkin mielelläni ollut tuolla lopulta koko reissun, mutta tämäkin oli sitten loppupäivät täynnä. Onneksi saimme asua siellä edes ensimmäiset viisi yötämme.

No mikä teki tästä paikasta sitten niin erityisen ihanan? Meillä oli mökki rantanäkymällä ja olihan se vain niin luksusta käppäiltä omalta terassilta suoraan perhmoiselle hiekalle tai istua terassilla (huoneeseen kuuluvaa ilmaista, huom) kokista hörppien ja kuunella meren pauhetta. Huoneemme ei ollut eritysen suuri, mutta se oli kaunis ja käytönnöllinen. Aatojen ääneen oli ihana aamulla heräillä tunnelmallisen hyttysverkon alta.  Hotelliin kuului kaksi uima-allasta, toinen rannalla ja toinen puutarhassa. Koko hotellin alue oli todella hienosti hoidettu ja siellä oli paljon kivoja yksityiskohtia sekä kasveja ja kukkia. Hyvänä yksityskohtana kaikilla teraisseilla oli myös oma suihku, jossa hiekkaiset jalat oli mukava pestä ennen sisälle menoa.

Koko viitenä päivänä olimme hotellin ainut lapsiperhe, joten pojat saivat todellakin osansa henkilökunnan huomiosta. Ja henkilökuntaa hotellilla muuten oli tosi paljon ja kaikki olivat todella ystävällisiä. Huonesiivojaat taiteilivat päivittäin uudet hauskat pyyhe-eläimet sängyllemme ja toivat pojille extraherkkuja huoneeseen. Vaikka hotelli oli ihan täynnä, oli tunnelma niin altaalla kuin rannallakin hyvin hilajinen – miltein unenomainen. Etenkin päiväsiakaan ihmisiä oli aina vain ihan muutama.

Huonehintaamme kuului myös aamiainen, joka syötiin tietysti myös ihan rannan tuntumassa. Aamuapala oli todella hyvä ja runsas ja söimmekin siellä itsemme aina niin täyteen, että tarvitsime seuraavan kerran kunnon ruokaa vasta auringon laskiessa illalla. Hotelliin kuului myös toinen ravintola, josta kuvia onkin näkynyt myös täällä blogin puolella. Hiekalla olevasta ravintolasta me lähinnä ostimme smoothieita ja pirtelöitä ja joimme niitä lököillen joko hiekalla olevilla sohvilla, säkkituoleilla tai riippumatoissa.

Hotellin sijainti oli myös siinä mielssä hyvä, että vieressä olevalla päätiellä oli ihan minutin kävelymatka ruokakauppaan, automaatille, pesulaan… Ravintoiloita löytyi myös monenlaisia, niin rannalta kun päätien puoleltakin. Long Beach on nimensä mukaisesti saaren pisin ranta, muistaakseni noin kolme-neljä kilometriä. Sen kerrotaan olevan myös kaikista vilkkain. Matkan aikana kävimme myös monilla muilla rannoilla ja tämä oli mielestäni kivoin siinä mielessä, että sen vieressä oli hyvä majailla, sillä kaikki tarvittava löytyi kävelymatkan päästä. Ranta oli myös sopiva lapsille, ei kovin äkkisyvä, eikä kiviä kuten saaren monilla muilla rannoilla on. Ja saari itsessään, etenkin rannat, ovat todella rauhallisia, lähes autioita – joten villkaalla rannalla tarkoitetaan tässä nyt sitä että siellä saattaa törmätä myös muihin ihmisiin.

Auringonlaskut saaren jokaisella rannalla olivat joka ilta ihan mielettömiä. Pimeää tuolla tuli iltaisin jo kuuden jälkeen, mutta onneksi jokaisesta huoneesta löytyi myös taskulamppu. Iltaisin rannalta olikin hauska bongailla erilaisia rapuja taskulampun valossa. Kylmä ei tullut edes öisin, alin lämpötila taisi koko kaksiviikkoisen aikana olla 28 astetta.

En yleensä ole sellainen ihminen joka tahtoisi lomallaan aina samaan paikkaan ja samaan hotelliin, mutta jos tuonne Ko Lantalle vielä menen niin ehdottomasti tähän hotelliin! Ensi kerraksi täytyy myös opetella ajamaan mopolla niin pystyy kokemaan saarta vielä paremmin.

Tästä hotellista jatkoimme viikoksi matkaa Chaw Ka Cher Tropic nimiseen paikkaan, mutta tämän ekan hotellin jälkeen se tuntui vähän mitäänsanomattomalta. Allas-alue sekä ulkona oleva kylpyhuone olivat sen paikan parhaat puolet, sekä iltaisin kurnuttavat sadat sammakot. Mutta koko sen viikon kaipasin takaisin tänne ensimmäiseen paikkaamme.