RETKI (NUDISTI)RANNALLE

15/06/2018

Jos en unohtanut mitään kertaa, niin tämä on laskujeni kymmenes kertani täällä Espanjan aurinkorannikolla. Tutuimmat paikat minulle täällä ovat Fuengirola, Benalmadena ja Torremolinos, mutta koska välimatkat ovat suht lyhyitä niin käytyä on tullut ainakin kerran monessa muussakin paikassa tässä noin tunnin ajomatkan säteellä. Ihan ekaa kertaa kuultiin tällä reissulla kuitenkin paikasta nimeltä Cabopino.

Cabopino sijaitsee Marbellan vieressä ja käsittää rannan sekä dyynien lisäksi myös golfkentän, luonnonsuojelualueen sekä sataman, jonka läheisyydestä löytyy enemmän palveluita kuten ravintoloita. Me vietimme päivän rannalla – ja se oli ihanaa! Saavuimme autolla navigaattorin opastamana parkkipaikalle josta jatkoimme matkaa kävellen pienen metsikön läpi. Yhtäkkiä edessämme avautui meri ja sen edessä upeat hiekkadyynit jotka olivat lähes kokonaan erikoisen kasvillisuuden peitossa. Henkeäsalpaavan kaunista maisemaa enemmän kuitenkin ihastutti paikan rauhallisuus. Siellä täällä oli kyllä ihmisiä, mutta tunnelma oli aivan erilainen kun vaikkapa Fuengirolan pitkällä aurinkotuolien täyttämällä rantakaistaleella. Oli niin hiljaista ja erikoisen kaunista.

Dyynien halki kulki pitkiä pitkospuita, joita pitkin mekin kuljimme lähes puolitoistakilometriä pitkän rannan toiseen päähän. Ja yllätykseksemme saavuimmekin keskelle nudistirantaa. Ensin aprikoimme, että kehtaako sinne mennä vaatteet päälle, mutta pian huomasimme että siellä sai olla juuri sellaisena kun on. Täällähän kaikenikäiset naiset muutenkin ottavat aurinkoa yläosattomissa, joten shokki ei kovinkaan suuri. Tämä osa rannasta on erityisesti miesparien suosiossa. Osa viihtyi rannalla täysin nakuina, osa siltä väliltä ja osa kokonaan uikkariessa.

Väljyyden ja tunnelman lisäksi ranta erosi näistä tunnetuimmista isoista rannoista myös siinä mielessä, että hiekka siellä oli mielestäni pehmeämpää ja vaaleampaa ja aallokko vähän kovempaa. Juuri siksi Cabopino näytti olevan myös surffareiden suosiossa. Ranta jatkui pitkään mereen saakka matalana ja ihanan sileänä, joten suosittelisin sitä myös oikein lämpimästi lapsiperheille. Rannalta löytyi myös paljon todella kauniita ja ehjiä simpukankuoria. Kaukana sinisen harson takana siintäviä vuoria ja rannan valkoista hiekkaa katsellessa tuntui kun olisi ollut jossain kauempanakin reissussa.

Jos Cabopinoon lähtee retkelle, suosittelen ehdottomasti menemään sen toiseen, rauhalliseen päähän – sinne nudistien joukkoon. Tunnelma oli niin leppoisa että aloin itsekin vakavasti harkitsemaan rajatonta rusketusta. Kukaan ei silti katso pahalla vaikka viihtyisitkin itse mielummin paikat peitettynä. Suihkut, vessat ja ravintolat löytyvät rannan päistä, joten kannattaa pakata eväitä mukaan. Rannalla kuitenkin liikuskelee myös juomien kaupustelioita, jolta voi ostaa eurolla vaikkapa jääkylmän kokiksen.

Dyynit ja niillä kulkevat pitkospuut ovat myös näkemisen arvoiset, sinne voi yhtä hyvin mennä leppoisalle kävelylle rantapäivän lomassa tai vartavasten vaikka hikilenkille – huikeat maisemat!


IKÄVÄ IMEMÄÄN PIRTELÖÄ

28/11/2017
Kommentit pois päältä artikkelissa IKÄVÄ IMEMÄÄN PIRTELÖÄ

Thaimaan reissussa yritettiin syödä mahdollisimman Thaimaalaista ruokaa, mutta etenkin kaikki rannalla olevat paikat olivat selvästi suunnattu vähän enemmän turisteille. Kyllähän niistäkin toki sai perinteistä Thaikkuruokaa, mutta valitettavasti täytyy sanoa, että olin monesti vähän pettynyt ruokiin. Ehkä se oli vain huonoa tuuria, mutta yli puolet kerroista ruoka oli väärä tai osittain väärä tai sitten en vain pitänyt mausta. Myöskin kasvisruokaa oli tosi heikonlaisesti, yhdestäkään paikasta ei saanut tofua tai mitään vastaavaa ja lihaa tungettiin annoksiin vaikka kuinka pyysin ilman.

Syötiin muutaman kerran myös tienvarsikärrystä ja niissä olikin usein parhaimmat pöperöt. Kuumassa säässä meille kuitenkin maistui eniten ihan vain hedelmät sekä raikkaat smoothiet ja tuoremehut, joita sai lähes joka kadunkulmasta (tai no saarella on lähinnä vain yksi katu, mutta sen varrelta).

Myöskin näissä ei muuten niin hyvissä ravintoloissa smoothiet, mehut ja pirtelöt olivat kuitenkin tosi herkullisia. Kerroinkin aiemmin että aamupalalla (joka oli hotelleissamme tosi hyvä ja monipuolinen) tankattiin ja päivän aikana muuten juotiin vain parit pirtelöt kunnes söimme uudestaan vasta illalla pimeän tullen. Muutamana iltana ostettiin myös kaupasta vain leipää ja purkkinuudeleita, mutta jopa lapsille Nalle Puhin kuvalla markkinodut nuudelit olivat niin tulisia, etten edes itse meinannut pystyä syömään niitä.

Noissa turisteille tarkoitetuissa rantaravintoiloissa oli kuitenkin niin kiva istuskella (tai makoilla patjoilla) ja katsella merelle sekä ihastella auringonlaskua, ettei muutaman pennin kalliimmat hinnat haitanneet ollenkaan.

Ruoka oli todella halpaa, jopa kalliimmissa paikoissa. Minun oli tarkoitus laskea koko matkan aikana käyttämämme rahat ja katsoa paljonko ruokaan meni. Menin kuitenkin sekaisin laskuissa, unohdin että olin piilottanut rahaa useampaan paikkaan sekä hukkasin kuitteja. Villi veikkaukseni on että sen reilun kahden viikon aikana rahaa syömisiimme meni noin sata viisikymmentä euroa. Ei mielestäni kovin paljoa. Käytiin kuitenkin parit kerrat myös vähän kalliimissa paikoissa ja syötiin pitkän kaavan mukaan alkudrinkkejä ja jälkkreitä myöten.

Aloitin tänään sokerilakon ja ai hitsit kun tuli yhtäkkinen ja kova ikävä takaisin rannalle imemään Pina Coladaa.


KAIKKI NE TALOT JA KUJAT

16/07/2017
Kommentit pois päältä artikkelissa KAIKKI NE TALOT JA KUJAT

Nizzassa upean rannan ja kirkkaan veden lisäksi vaikutuksen tekivät värikkäät rakennukset ja tunnelmalliset pikkukujat. Askelmittari näytti monena iltana reippaasti yli kymmentä käveltyä kilometriä, kun vain seurasimme toinen toistaan söpöimpiä teitä. Kuten Keski-Euroopassa yleensäkin, massiiviset rakennukset hulppeine koristeluineen tekivät vaikutuksen. On ihmeellistä miten suuruudenhulluja sitä ollaan oltu ja ennenkaikkea, miten niin suuria ja näyttäviä rakennuksia onkaan saatu rakennettua aikoinaan ihan käsivoimin. Ihan tavallisimissakin kerrotalotönöissä huonekorkeus näytti olevan vähintään neljän metrin luokkaa ja ikkunoita ja ovenpieliä kiertävvät koristelut, värikkäät ikkunaluukut ja kukkaset kruunasivat kokonaisuuden. Jopa kaikki uudisrakennukset näyttivät ihanilta ja sopivat hienosti vanhan kanssa.

Samalla kun me huokailimme vuoronperään ihastuksesta ja vaikuttuneina, mietimme että mitähän tällaisista kaupungeista tulevat turistit näkevät Helsingissä. Niin moni kun tuntuu olevan kotikaupungistamme aivan yhtä ihastuksissaan. Kai täällä sitten ihmisiin vetoaa se kun kaikki on pientä ja söpöä.

Rakastan matkustella ja nähdä uusia paikkoja, mutta samalla on aina ihana palata kotiin. On oikeastaan aika helpottavaa, ettei mitään polttavaa halua muuttaa maailman toiselle puolelle. Vaan on ihanaa kun juuri tämä tuntuu kodilta. Vaikka en toki pistäisi pahitteeksi jos asuisin tuollaisessa rivieraunelmassa jonkun ihanan kahvilan yläkerrassa.