Tiedättekös, tekisi mieli leikata ihan lyhyt polkka! Oikeastaan vain siksi että hiukseni ovat katkeilleet tosi paljon, mutta oikeastaan näitä vanhoja kuvia katsellessa myös sen takia että olisihan se hauskaa vaihtelua. Muutama päivä sitten tosin hääkampausta tehdessämme testailin samalla myös hiuslisäkkeitä ja näytti sellainen oiken pitkä blondi tukkakin aika houkuttelevalta…

Minulla ei ole ikinä ollut mitään lisätukkaa, mutta muutaman kerran sellaista olen kyllä miettinyt. Ajattelinkin että jos nyt leikkaisin ja saisin omaa tukkaani vähän parempaan kuntoon, niin pitäisikö sellaisia testata?

Olen aina ajatellut erilaisten lisäkkeiden tuntuvan inhottavilta ja näkyvän rumasti, mutta onko asia näin? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia erilaisista lisätukista puolin ja toisin!

Samalla muuten kun etsin vanhoja kuvia minusta lyhyessä polkassa, löysin postauksen jossa on erilaisia tyylejä blogiurani ajalta – ohhoh! Tosi hassua miten tuo tumma ja punainen tukka tuntuu yhtäkkiä niin vieraalta, vaikka olen lähes koko elämäni ollut sellaisella tukalla.

Ai vitsit. Tiedättekö sen ihanan tunteen kampaajan jälkeen? Kun hiuksista on napsaistu useampi sentti, ne on värjätty ja tehty hoitoja, päänahkaa rapsuteltu ja hierottu ja lopulta jokainen suortuva muotoiltu herkullisen tuoksuvilla aineilla. Sormet hakeutuvat kokoajan haromaan ja tunnustelemaan pehmeää tukkaa ja päätä tekisi mieli vain heilutella puolelta toiselle.

Kävin eilen äitini luona, Katjamariateamissa, pätkäisemässä itselleni lyhyen polkan. Tai itseasiassa olin jo edellisenä viikonloppuna vähän itse pätkinyt sitä, mutta tiedätte varmasti myös millaisia tuloksia kotiparturoinnilla yleensä saa aikaan… Hiukset tasoitettiin ja niitä lyhennettiin pikkuisen lisää. Juurikasvu värjättiin piiloon ja latvoihin laitettiin vähän kuparia kiiltoa antamaan. Se näkyy kivasti auringossa.

Sanon aina kaikille, että on kyllä niin ihanaa kun oma äiti on kampaaja. Olen koko elämäni aikana käynyt pakon edessä ehkä kolme tai neljä kertaa jossain muualla laittamassa hiukseni. Eivät nekään mitään ihan totaalisen epäonnistuneita kertoja ole olleet, mutta kyllä sillä on vain todella suuri merkitys kun kampaaja tietää tyylisi ja vastavuoroisesti luotat täysin hänen ammattitaitoonsa. On ihana istua kampaamon tuoliin osaamatta oikein tarkkaan sanoa mitä haluaa ja parin tunnin päästä ihailla täydellistä lopputulosta.

Jos muistatte, tuskailin alkuvuodesta hiusteni kanssa. Halusin jotain muutosta, mutten oikein tiennyt mitä. Suunnittelin kaikkea liian monimutkaista, kunnes lopulta oivalsin että se mitä juuri nyt kaipasin, olikin jotain ihan päinvastaista. Ei pitkiä kiharoita tai monimutkaisia ja megatrendikkkäitä värjäyksiä. Lyhyt polkka on just hyvä. Ainakin nyt toistaiseksi.

Kuvat Tommi Mäntysalo

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pari kuukautta sitten tuli tunne. Oli tehtävä jotain radikaalia. Otin hetken mielijohteesta fiskarssit käteen ja poikkastiin kaverin kanssa vyötärölle ulottuneet hiukseni polkkamittaan. Viihdyin uudessa lyhyessä tukassani tosi hyvin. Niin hyvin että halusin sen vielä lyhyemmäksi. Päivä ennen reissua kävin leikkauttamassa siitä vielä pitkän pätkän pois. Ihmettelen että miten viihdyin niinkin kauan pitkissä hiuksissa, sillä on tämä lyhyt vaan se mun juttu. Huolimatta siitä että luonnonkihara ja sinne tänne omituisten pyörteiden takia sinkoileva tukka onkin lyhyenä haastava. Lomatukka näyttää aika eriltä kuin nämä kampaajan jälkeen otetut kuvat. Tykkään silti.

Ja hei, nyt loman aikana kun blogissa on hiljaista niin instagram kuitenkin päivittyy varmaan vähän tiuhempaan. Ehkäpä kuva lomapehkostakin ilmestyy sinne pian…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.