KUN HIUSTENLÄHTÖ EI LOPU

2/07/2019

Kirjoittelin hormonaalisesta hiustenlähdöstä reilu kuukausi takaperin. Hiustenlähtö raskauden jälkeen on ihan normaali juttu ja suurinosa synnyttäneistä naisista saa sen kokea. Niin myös minäkin, jokaisen raskauden jälkeen.

Kuitenkin, kun hiuksia lähti tupoittain vielä kuukausia synnytyksen jälkeen, jokin sai minut epäilemään, ettei kyseessä ollut enää ihan normaali hormonaalinen muutos. Edellisillä kerroilla hiustenlähtöä minulla oli kestänyt kahdesta kolmeen kuukautta. Nyt viiden kuukauden jälkeen aloin ihmettelemään, kun sulkakato ei näyttänyt minkäänlaisia rauhoittumisen merkkejä. Onneksi sentään uusia hiuksia puski kokoajan lisää. Se rauhoitti pelkoa kaljuuntumisesta sekä poissulki jotain sairauksia.

Hiustenlähdön pitkittymisen syyksi aloin epäilemään muutamaa kuukautta aiemmin asennettua hormonikierukkaa tai kilpirauhasen vajaatoimintaa. Koska minulla oli myös paljon muita oireita, kuten vatsakipuja ja kovia päänsärkyjä, sain muutaman tiukan puhelun ja vääntämisen jälkeen pikaisen ajan kierukan poistoon terveysasemalle. Tässä vaiheessa hyvin runsasta hiustenlähtöä minulla oli kestänyt lähes puoli vuotta.

Muistaakseni tasan viikko kierukan poistamisesta huomasin hiustenlähdön loppuneen. Syy-seuraus suhde on mielestäni tässä tapauksessa siis aika selvä, vaikka tosin myös pieni stressin lievittyminen saattoi vaikuttaa asiaan. Olin vain niin helppottunut, että sain sen vieraan kapistuksen pois itsestäni.

Samalla myös ihoni parani – kierukan myötä kun aloin saamaan finnejä sekä koko iho näytti jotenkin sameammalta ja epätasaisemmalta. Vasta sen postaminen jälkeen huomasin, miten paljon siihenkin kierukka oli vaikuttanut. Mielialanvaihteluihin ja mielialaan taas muutosta ei ainakaan näin lyhyellä aikavälillä ole huomattavissa. Kiva kuitenkin, että kierto tuntui heti muuttuneen normaaliksi ja pystyin tunnistamaan kehoni enemmän taas omakseni ja sen tuntemukset tutuksi.

Kierukan poiston yhteydessä minulta myös tsekattiin kilpirauhasarvot sekä paastosokeri. Ne olivat molemmat lääkärin mukaan viitearvoissa (en ole itse katsonut tarkkoja lukemia). Toisaalta olin vähän pettynyt tästä tuloksesta, sillä kilpirauhasten vajaatoiminta olisi selittänyt niin paljon viimeaikaisia olojani. Mutta tottakai parempi näin. Suurinosa vaivoistani johtuu todennäköisesti stressistä ja univajeesta, mutta niihin kun ei ole helppoa oikotietä, eli pilleriä purkista.

Näin jälkiviisaana mietittynä, olisi pitänyt pyytää katsoa samalla verestä varastorauta-arvot, eli ferritiini. Ne ovat olleet kovasti puheenaiheena viime kuukausina ja moni raudanpuutteesta johtuva oire on sama mitä epäilin aiemmin kilirauhasen vajaatoiminnasta johtuneeksi. Olen kyllä viime aikoina napsinut varmuudeksi rautaa purkista, mutta se ei taida olla ainakaan pidemmässä juoksussa kovin järkevää jos arvot ovatkin kunnossa. Pitänee siis käydä yksityseillä testaamassa vielä se jos olo ei pian helpota.

Mutta takaisin aiheeseen, eli hiustenlähtöön! Kyllähän siis hiuksia minulta edelleen lähtee, mutta enää normaalin rajoissa. Haluan muistuttaa kaikkia raskauden jäleisestä hiustenlähöstä kärsiviä, että tila on täysin normaali ja usein helpottaa muutamassa kuukaudessa. Minä itse olin hermona kun hiuksia lähti vielä viidenkin kuukauden jälkeen, mutta oikeasti sekin aika on vielä ihan normaali! Jossain tapauksissa hiuksia voi irrota jopa puoli vuotta tai jopa vuoden.

Kaikki tämä johtuu siitä, kun raskauden aikana hiuksia ei lähde, eli kyse ei useimmissa tapauksissa ole sen vakavammasta. Samaan aikaan uusia hiuksia kasvaa kuitenkin kokoajan lisää. Mutta toki jos täysin kaljuja kohtia alkaa ilmaantumaan (muuallekin kun ohimoille) tai itsestään alkaa tuntumaan (kuten itsestäni), ettei kaikki ole nyt normaalin rajoissa, niin kannattaa ottaa yhteys lääkäriin.

Useimmissa tapauksissa se hiustenlähtö kuitenkin loppuu ja lopulta ne ärsyttävät ja jokapuolelle sojottavat vauvahiuketkin kasvavat normaaliin mittaansa. Jos siis olet ihmetellyt, miksi niin moni äiti pitää hiukset aina samanlaisella nutturalla tai leikkaa ne lyhyiksi, niin tässä syy.


HIUSTYYLEJÄ VUOSIEN VARRELTA

31/03/2019

 

En ole vieläkään kunnolla esitellyt uutta polkkatukkaani, vaikka se toki onkin joissain kuvissa täällä ja instan puolella vilkkunut. Palaan siihen vielä paremmin, mutta sitä ennen muistellaan vähän menneitä! Aloin itse selaamaan vanhoja hiuskuviani, kun halusin nähdä mikä olikaan se lähtötilanne silloin, kun rupesin kasvattamaan omaa väriäni.

Äitini on kampaaja ja olenkin saanut aikoinaan sävyttää hiukseni ensi kertaa noin kymmenvuotiaana. Siitä lähtien hiukseni ovat lähes poikkeuksetta olleet aina värjätty. Olen kokeillut vaikka mitä. Hiukseni ovat olleet todella lyhyet ja todella pitkät, sekä kaikkea siltä väliltä. Värjäykset ovat olleet pääosin onneksi suhteellisen luonnollisia aina, mitä nyt pahimpaan Spice Girls faniaikaan ne olivat samalaiset kun Gerillä sekä joskus myös aivan mustat. Värjäysten ja leikkausten lisäksi minulla on ollut kaksi kertaa permis – sellaista ihan pientä afrokiharaa.

Sen lisäksi, että kävin äitini liikkeellä laittamassa tukkaani, teimme kavereiden kesken toistemme hiuksile myös kaikenlaista. Välillä ne onnistuivat, välillä eivät. Olen leikannut itselleni otsatukan ja katunut sitä heti jälkeenpäin niin lukemmattoman kerrat – myös vielä ihan aikuisiällä. Muistan eritysen hyvin yhden kerran, kun olin kaverillani yökylässä. Päätimme tuttuun tapaamme vähän freesata hiuksiamme ja minä leikata itselleni otsahiukset. Tottunein elkein tartuin saksiin ja napsaisin – tällä kertaa kuitenkin ihan liikaa. Otsahiukset jäivät vain muutaman sentin mittaisiksi. Noh, onneksi ne kasvoivat nopeasti.

Blogin kuvia taaksepäin selatessa muistinkin, että minulla oli sen alkuaikoina takaa ihan lyhyeksi leikattu, edestä vähän pidempi tummanruskea tukka. Sitä ennen minulla oli ollut pitkät punaiset hiukset, jotka uudestaan kasvatin ja joilla olinkin aika pitkään. Aina toki värjäystyyli välillä vaihtui.

Kunnes nelisen vuotta sitten tartuin taas itse fiskarseihin ja pätkäisin polkan (sitä piti kyllä käydä siistimässä kampaajalla). Sen jälkeen olenkin viihtynyt polkassa tosi hyvin, kunnes tosiaan aloin kasvattamaan omaa hiusväriäni sekä siinä samalla sitten hiuksiakin.

Nyt minulla on taas polkka ja se on kyllä ehdottomasti oma suosikkini. Omasta väristänikin tykkään, vaikka samaan aikaan tuo kylmä vaalea noista ylläolevista kuvista on mielestäni myös tosi ihana. Se on samalla ollut kaikista vaikein väri, kun sitä piti ylläpitää ties millä tuotteilla, jonka lisäksi jatkuva vaalennus myös lopulta pilasi hiukseni.

Kaikenlaisia tyylejä sitä onkin mahtunut ihan muutamaan vuoteen vielä näin aikuisiälläkin. Nyt tuntuu ihan todella vapauttavalta, kun väri on vain omaa – ei tarvitse miettiä juurikasvun jatkuvaa värjäämistä. Sen lisäksi olen vähentänyt hiusten suoristamista ihan radikaalisti. Ennen kun suoristin hiuksiani vähintään kerran päivässä, joskus useamminkin. Nyt teen sitä ehkä korkeintaan kerran kuussa. Myös erilaisten hiustuotteiden ja ylipäätään kemikaalien käyttäminen on ihan itselläni ihan minimissä. Mutta tämän hetkisistä hiuksista paremmin lisää pian omassa postauksessaan!

Mikä kuvan tyyleistä on teistä kivoin ja mikä taas ei sovi mielestänne minulle yhtään?


NE UUDET HIUKSET

31/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetpolkka1Processed with VSCO with f2 presetpolkka4Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Muistan joskus nuorena ajattelleeni, että minusta ei tule isona sellaista aikuista joka ottaa kampaajalla aina, vuodesta toiseen, sen saman kampauksen ja värin. Oma äitini on kampaaja, ja olenkin pienestä saakka saanut kokeilla mitä erilaisempia hiusmalleja ja kolmannelta luokalta saakka myös hiusvärejä. Lähes joka kerta minulle tehtiin jotain uutta.

Minulla on ollut todella lyhyttä ja todella pitkää tukkaa, sekä kaikkea siltä väliltä. On ollut pinkki otsatukka, Geri-hiukset, afropermis, lyhyt tummanruskea, pissisblondi, pikkuletit, pottatukka – you name it! (Tässä muuten blogin aikoina otettuja hiuskuvia ja Hiukset-tägin alta löytyy lisää). Kuitenkin nyt ehkä viimeisen kolmen vuoden aikana, olen aina päätynyt takaisin tähän punertavaan polkkaan. Se vaan tuntuu niin omalta.

Nyt ymmärrän paremmin niitä teininä ihmettemiäni aikuisia, jotka aina vaan halusivat samanlaiset hiukset. Jos joku malli ja väri vaan sopii kun nenä päähän, niin miksi vaihtaa?! Ihan varmasti minulle tulee vielä hinku kokeilla jotain uutta, ainakin kesällä haluan koittaa miltä näytän vielä vaaleampana, mutta ihan varmasti palaan aina lopulta tähän.

Tunnen oloni polkassa todella kotoisaksi. Myös hiukset pysyvät tässä pituudessa hyväkuntoisina. Tumma sopii minulle, mutta ei liian. Tummempi tyvi ja punertava latva näyttävät mielestäni hauskoilta tummien piirteiden ja pisamien kanssa. Vai mitä sanotte?

Kiitos vielä Johannekselle uudesta tukasta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

PESULASSA

28/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

En oikein tiedä mitä ajattelin kun päätin vihdoin muutaman vuoden pähkäilyn jälkeen värjäämään hiukset vihreiksi. Ajattelin myös samalla kasvattaa takaisin pitkät hiukset. Joku siinä ei kuitenkaan vaan tuntunut hyvältä, ja kävinkin sitten eilen vähän päivittämässä tukkaani. Heti kun vihreä väri oltiin saatu pois ja pituudesta kymmenisen senttiä pois, tunnistin taas itseni peilistä. Kyllä tuo polkka on vaan niin mun juttu.

Kävin myös ehkä elämäni kolmatta kertaa kampaajalla muualla kun äitini luona. Se on joka kertaa yhtä jännittävää. Mutta koska somefeedini täyttynyt viime syksystä saakka ystävieni uusista hiuksista Kampaamo Pesulan Johanneksen käsittelyn jälkeen, alkoi minun tehdä mieli testata. Naureskelimmekin, että Johanneksesta on kovaa vauhtia tulossa koko Helsinkin blogiskenen oma hiusstylisti.

Ihanan valoisa Kampaamo Pesula 2 löytyy Töölöstä, Museokadulta. Kaunis mustavalkonen ruutulattia ja kivasti esillä olevat pastelliset Kevin Murphyn tuotteet kruunavat sisutuksen. Te kyllä tiedätte, että tykkään tosi paljon juuri tuollaisesta vaaleasta, avarasta ja simppelistä tilasta. Tietysti kampaajalla käydessä kyse on hiuksista, mutta ihanaa kun koko kokonaisuus on asikkkaille tarjottavista kahveista siustukseen saakka mietitty.

Johannekselle päädyin varaaman lopulta ajan, sillä seurasin ensin instagramista hänen toinen toistaan hienommin värjättyjä hiuksia. Johannes kertoikin että tykkää niiden tekemisestä todella paljon, ja se näkyy.

Oli lähes ihme, että saatiin tummanvihreä suoraväri pois hiuksistani. Halusin myös vaalentaa vähän tyveä ja lopputuloksena toiveena oli lämmin kuparinen ruskea. Hiuskista tuli ihan mielettömän ihanat, esittelen niitä vielä vähän parempien kuvien kanssa myöhemmin. Olaplex-hoidon myötä hiukset pysyivät hyvinä reippaasta vaalentamisesta huolimatta.

Aikoja Pesula 2:seen, museokadun toimipisteeseen, pääsee helpoiten varaamaan nettisivuilta tai Timma-aplikaation kautta. Johanneksen töitä pääsee katselemaan toki myös siltä instasta.

Kuinka usein te muuten yleensä käytte kampaajalla? Värjäilettekö myös itse hiuksia tai vaihdatteko useinkin väriä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KESÄTUKKA DIY

16/07/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Olen värjännyt itse omiani ja kavereiden hiuksia ehkä neljänneltä tai viidenneltä luokalta saakka. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) suosittelen silti aina ensisijaisesti kampaajalla käymistä, kun itse tekemistä. Kuitenkin välillä tulee tilanteita, ettei kampaajalle ole mahdollista mennä. Ei ole rahaa, tai kuten tänään, ei ole aikaa tai mahdollisuutta odottaa ensi tai seuraavaan viikkoon.

Jos itse rupeaa värjäämään hiuksiaan, ei kuitenkaan kannata alkaa mihinkään suuriin muutoksiin kaupan väreillä. Juurikasvun peittäminen tai vanhan värin kirkastaminen on isoimmat jutut mitä (nykyään) itse itselleni viitsin tehdä. Ja itseasiassa tein molemmat tänään. Ei siinä, kuulostaa pikkujutuilta, mutta niissäkin voi mennä vikaan.

Olen viimeiset pari-kolme vuotta pitänyt hiuksissani tuollaista vähän likuvärihenkistä tyyliä. Tykkään siitä, että tyvi on vähän tummempi. Tästä ollaankin nähty blogissakin hyvin erilaisia variaatioita.

Olen juurikasvua värjätessä mokannut muutaman kerran. Jos tummaa väriä menee liian pitkälle vanhan värin päälle, ei juurikasvu silloin peitykkään yhtä tummaksi ja sekös vasta näyttää tyhmältä. Aiemmin myös värjäsin tyven ruskealla, sitten piti siirtyä tummanruskeaan ja nyt jo mustanruskeaan. Kampaajalla käydessä tätä ongelmaa ei olisi.

Muuhun tukkaan halusin myös eloa ja kiiltoa, sekä vähän sähäkämpää väriä. Haaveina oli oranssi-kupari. Testasin nyt ekan kerran tuota KC Color Maskia. Odotin tuloksen olevan räikeän oranssi, mutta jostain syystä hiuksista tuli punaiset! Ihan kivat nekin, vaikka tykkäisin vähän enemmän luonnollisemmasta väristä. Muutaman pesun jälkeen ne toivottavasti vaalenevat oranssimmaksi.

Tuon tyvivärin valitsin tänään oikeastaan vain hinnan perusteella. Se oli tarjouksessa. Kaupan väri kannattaa yleensä valita aina sen mukaan, missä on vähiten ammoniakkia. Ja ehkä ei välttämättä kannata muutenkaan ottaa sitä kaikista stydeintä, vaan useasti kevytväri tai juurikin tuollainen värinaamio ajaa hyvin myös asian ennen kampaajaa.

Reissussa käytin auringolta suojaavia ja korjaavia pesuaineita sekä hoitoja. Väri minulla auringossa niistä huolimatta haalistuu, mutta nyt kyllä huomaan selvästi, että hius ei kuitenkaan tunnu kovinkaan huonokuntoiselta. Koko reilun kolmen viikon aikana myös käytin suoristusrautaa vain kerran. Ehkä pieni tauko lämpökäsittelyistäkin saattoi tehdä hyvää?

Tällainen pikainen hätä-apu rumille hiuksille siis tänään. Mitäs tykkäätte? Ensi kuussa sitten taas kampaajalle! Kuinka usein te muuten käytte kampaajalla?

Niin ja kuten huomaatte, en ole saanut kasvatettua omaa väriä. Ei vaan pysty. Seuraavaksi ajattelin sittenkin ehkä kasvattaa pitkät hiukset 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.