OFFLINESSA

19/06/2019

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplay kanssa
Postaus sisältää arvonnan!

Lapset älylaitteilla ei ole varsinaisesti lempinäkyni ja siksi meillä onkin normaalisti hyvin tiukka ruutuaika. Yksi tunti jokatoinen päivä. Lomalla otetaan kuitenkin höllemmin. Itseasiassa reissuja varten kaivetaan esiin aina pädi, joka ei ole meillä käytössä muuten ollenkaan.

Lomalla lapset ovat aamusta iltaan aktiivisia, uivat ja leikkivät usein paahtavassa auringossa. Lukemisen, piirtämisen ja lautapelien lisäksi he saavat heittää aivot narikkaan leffoja tai sarjoja katsellen. Meillä on usein tapana antaa lapsille ruutuaikaa joku kuumimpaan keskipäivän auringon aikaan tai sitten illalla. Aikojen suhteen ei olla niin tarkkoja. Joskus ruutuaikaa ei ole ollenkaan, toisena päivänä he saattavat katsoa lempisarjaansa useamman jakson putkeen.

Loma alkaa usein matkustamisella ja tänne aina tänne Espanjaan reissatessamme meille on synytynyt melko samaa kaavaa nouttava runtiini noin viisi tuntia kestävälle lennolle. Nousun jälkeen odotellaan tarjoilua, syödään, ehkä vähän luetaan, katsotaan leffa tai muutama jakso sarjaa ja lopulta nukahdetaan loppuajaksi.

Ohjelmia katsomme Viaplayn kautta ja katsottavat lataamme laitteille etukäteen offline-modessa. Näin voimme katsoa niitä missä ja milloin vaan, ilman nettiyhteyttä. Kuten siis vaikkapa lentokoneessa tai missä vain ulkomailla.

Toki myös lasten lisäksi minä katson etenkin lentokoneessa ohjelmia. Huomasin muutama kuukausi sitten Viaplaystä löytyvän zombie-sarjan Walkingn Deadin kaikki jaksot – myös ne uusimmat kaudet joita en ole vielä nähnyt. Olenkin katsellut jaksoja aina kun olen ehtinyt, mutta koneessa matkalla tänne ehdin katsomaan ruhtinaalliset kaksi ja puoli jaksoa täysin keskeytyksettä. En normaalisti ole mikään kovin jännittävien sarjojen tai leffojen ystävä, mutta tähän sarjaan jäin kerrasta ihan koukkuun kun sitä ehkä kuutisen vuotta sitten jostain syystä satoin ensimmäistä kertaa katsomaan.

Kaapo taas latasi kännykälleen vähän toisenlaisesta kauhua, nimittäin Hotel Transylvian elokuvan kolmannen osan – monsterit matkalla. Leffa oli kuulemma tosi hauska ja minunkin pitäisi katsoa se, jotta tietäisin mistä ihmeen Kraakkenista täällä puhutaan.

Lomalla on tärkeä päästä offlineen ja jos se väillä vaatii avukseen älylaitteen, on se mielestäni ihan ok. Laitteet ja offlineen ladatut lastensarjat ovat osaltaan mahdollistaneet, tai ainakin helpottaneet, todella paljon matkustelua lasten kanssa. Reissasin ensimmäistä kertaa yksin poikien ollessa 1,5 ja 3,5 vuotiaita ja ilman pädiä esimerkisksi rauhallista hetkeä rannalla, kun pienempi nukkuu päikkäreitä ja minä tahtoisin hetken ottaa aurinkoa ja lukea kirjaa, ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman pädille ladattua Lego Movieta.

Viaplay appin voi siis ladata esimerkiksi kännykälle tai pädille, niin macille kun anroidillekin. Appin kautta voi myös helposti rajata kaikki ne lukemattomat sarjat ja elokuvat joita on mahdollista ladata laitteelle offlineen. Tämän jälkeen niitä on mahdollista katsoa ihan missä päin maailmaa tahansa, maalla, merellä, ilmassa – ilman nettiyhteyttä. Viaplaystä löytyy katsottavaa ihan kaikille, aikuisille ja lapsille ja kaikille siltä väliltä. Leffoja, sarjoja, dokkareita ja kuulemma myös tosi paljon urheiluakin, kuten golfia (!?:D)

ARVONTA! Katsotaanko teillä reissussa ohjelmia offlinessa tai ollaanko teillä muuten lomalla höllempiä ruutuajan suhteen? Kerro vastauksesei alle kommentteihin niin olet mukana 2kk ilmaisen Viaplayn-katselupaketin arvonnassa! Arvonta päättyy ke 26.6.


MINILOMALLA

9/02/2019

Ilmastoahdistus ja lentomatkustamisesta syntyvä morkkis, tuhkarokkopelko, velvollisuudet ja aikataulut – muun muassa nämä olivat syitä miksi alunperin suunnittemamme matka Kanariansaarille vaihtuikin minilomaksi Hankoon. Ja se oli ihanaa!

Myönnän, että aurinkoterapia tekisi edelleen todella hyvää, eikä jässä, vedessä ja harmaudessa vellova Hanko saanut niitä akkuja lautumaan. Mutta muuten jopa parin päivän maisemanvaihto, ilman sen kummempaa ohjelmaa, teki todella hyvää.

Menomatkalla tehtiin pikapyrähdys Kirkkonummen Prismaan, josta käytiin ostamassa Myylle uimavaipat ja pöksyt. Perillä Hangossa pistettiin takkaan tuli, syötiin risottoa kynttilänvalossa, vedettiin sohvalla irtokarkkiöverit ja mentiin aikaisin nukkumaan.

Eilen Myy pääsi sitten elämänsä ensimmäistä kertaa uimaan ja saunaan, kun menimme rentoutumaan Hangon Regatta Spahan. Kiireetön, rauhallinen tunnelma ja hienot merimaisemat tekivät meihin kaikkiin vaikutuksen. Myy polski kun vanha tekijä ja nautiskeli varmoin ottein niin lämpimästä vedestä kun poreistakin.

Kävimme yhdessä myös höyrysaunassa sekä vilvoittelimme juomia siemaillen samalla rannalla jäiden joukossa uivia joutsenia katsellen. Arkipäivänä spassa oli lisäksemme vain muutama muu ihminen, yhtä kiirreettömästi ja hiljakseen rentoututen kuin mekin.

Olin varautunut siihen, että uinnin ja saunomisen jälkeen vauva voisi olla hyvin väsynyt ja sitä kautta myös kiukkuinen. Mitä vielä! Ikinä ei ole kylvyn jälkeiset rasvaamiset ja pukemiset menneet yhtä hyvin ja iloisesti. Olin ajatellut mennä span jälkeen vielä kasvohoitoon, mutta päätin jätää sen väliin juurikin siksi, ettemme oikein tienneet miten Myy suhtautuu uimiseen ja mikä fiilis hänellä sen jälkeen olisi. Ensi kerralla tiedän, että voin mennä vaikka parin tunnin hoitoon hyvillä mielin, sillä vauva todennäköisesti nukkuu sikeästi ja tyytyväisenä.

Koska emme vielä pitkiin aikoihin raaski jättää vauvaa hoitoon, ovat tällaiset rauhalliset melkein kaksinkeskiset hetket välillä myös tosi ihania ja tärkeitä. Isompien lasten kanssa mennään sitten mielummin jonnekkin missä on vähän enemmän actionia heille. Sekin on tosi kivaa.

Span jälkeen illalla vedettiin taas sama setti takkatulen, risoton, lasillisen viinin, irtokarkkien sekä aikaisen nukkumaanmenon kanssa. Aamupalan jälkeen pistettiin kimpsut ja kampsut kasaan ja ajetiin kotiin. Täydellinen miniloma!


KYMPIN REISSU

25/02/2018
Kommentit pois päältä artikkelissa KYMPIN REISSU

Kuten kuvistakin voi päätellä, vietimme hiihtolomamme Tahkolla aivan mahtavassa säässä. Ainoastaan yhtenä päivänä alkoi aurinkoisen aamun jälkeen tupruttamaan vähän lunta, mutta muuten aurinko paistoi koko viikon siniseltä taivaalta (ja pakkanen sen myötä tuntui kunnolla luissa ja ytimissä).

Pojat olivat ihan ekaa kertaa laskettemassa, mutta he innostuivat lajista heti ensikokeilun jälkeen ja myöskin kehitys oli sen mukaista. He olisivat voineet olla mäessä aamusta iltaan ja eilen, vikana laskupäivänä, he vetelivät jo isoja mäkiä, hyppyreitä, reilejä ja metsäreittejä lähes itsenäisesti. Itse en suksille uskaltanut, joten tyydyin vaan ihmettelemään menoa lähinnä rinteiden juurelta.

Kelin lisäksi myös maisemat Tahkovuoren huipulta olivat hienot. Metsää oli silmänkantamattomiin ja taisin nähdä myös elämäni ensimmäiset tykkylumipuut livenä. Rinteestä toiselle piti välillä siityä autolla, sillä minä en voinut luonnolliseti mennä myöskään hissillä ilman laskettelukamppeita. Tuolla olikin paljon tunnelmallisia ja mielettömän kauniita metsäteitä, joiden läpi kurvailtiin musat täysillä.

Pakkasta koko viikon oli parisenkymmentä astetta ja minä aivan totaalisen jäässä. Luulen että hytiseminen johtuu osittain raskaudesta, mutta toki myös siitä etten liikkunut yhtä paljon kuin muut. Lisäksi minulla oli niin monta kerrosta vaatetta ja vaatteet olivat niin kireät, että jopa käveleminen tuntui hankalalta. Olinkin suurimmaksi osaksi aikaa sellainen punanenäinen, jäykkä ja jäinen michelin-ukko.

Vastapainoksi kylmettymiselle pojat jättivät yhden laskupäivän välistä ja suuntasimme kaikki Tahko Spa-kylpylään, jonne saimme heiltä vastineeksi some-näkyyvyydestä pääsyliput. Vaikka olinkin lähdes joka päivä edes osittain mukana rinteessä, oli se kivaa yhdessä tekemistä. Ja varmasti teki noille sinnikkäille laskijoille vähintään yhtä hyvää kun itselleni. Oltaisiin Erkin kanssa voitu jäädä asumaan sinne höyrysaunaan.

Koko reissu oli onnistunut ja mökkielämää oli hauska viettää myös talvella. Joka päivä saunottiin, poltettiin takkaa ja mentiin raukeina aikasin nukkumaan. Kaikista parasta lomassa ehkä oli kuitenkin nähdä poikien kehitys suksien päällä. Eikä niin että heitä oltaisiin painostettu tai tuputettu, enemmänkin päinvastoin – heidät piti joka päivä enneminkin pakottaa lopettamaan. Mahtavaa miten kaikista kaatumisista huolimatta molemmat nousivat joka kerta ihan yhtä iloisina ylös ja jatkoivat laskujaan.

Miten teidän muiden hiihtoloma meni vai onko jollain vielä loma vasta edessä?