UUSI VUOSI JA UUDET KUVIOT

2/05/2022

Piti kirjoittaa postaus ylläolevalla otsikolla jo vuoden alussa, kun päätimme pistää kuopuksen päiväkotikuviot uusiksi. Sitten tulikin yllättäen lisää uusia kuvioita ja hups – melkein viisi kuukautta vierähti niin, etten päivittänyt blogia ollenkaan. Kahdentoista vuoden blogihistoriani aikana, en ole tainnut koskaan pitää kahta viikkoa pidempää taukoa täältä. Eli moi vaan pitkästä aikaa!

En melkein muistanut mistä painikkeesta uutta postausta aloitetaan kirjoittamaan, saatikka keksinyt mistä nyt piiiitkän kirjoitustauon jälkeen edes aloittaisin. Aloitetaan siis vaikka ihan alusta, siitä mistä alunperinkin piti, eli päiväkodin vaihtamisesta.

Olen puhunut ja kirjoittanut päiväkotien huonosta tilanteesta useasti jo ennen kun oma lapsemme edes aloitti päivähoidon. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, mekin saimme omin nahoin kokea, millaista hoito on kun henkilökuntaa ei vaan ole tarpeeksi ja ne jotka siellä vielä sinnittelevät, työskentelevät äärirajoilla. Niin moni tärkeä ja itsestäänselväkin asia meni päivästä toiseen pieleen, eikä meillä ollut muuta mahdollisuutta kun etsiä uusi päiväkoti.

Meillä kävi tuuri ja lähellämme olevasta yksityisestä päiväkodista järjestyi nopeasti paikka. Ehdimme käydä siellä tutustumassa juuri ennen joulua ja vuodenvaihteessa iskeneen koronan jälkeen sitten heti aloittamaan. Olimme itseasiassa miettineet alusta saakka tätä päiväkotia, mutta sen korkeiden kuukausimaksujen (julkisen puolen hintoihin verraten) ja suppeiden aukioloaikojen vuoksi päädyimme hakemaan vuosi sitten hoitopaikkaa muualta.

Päiväkodin vaihtaminen tuntui meistä aika suurelta jutulta ja sopeutuminen täysin erilaiseen paikkaan hyvin erilaisine käytäntöineen jännitti. Olin mukana pehmeässä laskussa lähes koko ensimmäisen viikon, mikä oli ihanaa, sillä pääsin kunnolla näkemään millainen uusi paikka oli, sekä tutustumaan niin henkilökuntaan että ryhmän lapsiinkin. Hoitopaikan vaihdon myötä perheeseemme tuli kaivattua turvaa, rauhaa ja seesteisyyttä. Olemme päivä päivältä tyytyväisempiä päätökseen, vaikkakin vain 8,5 tuntia päivässä auki oleva ja koko kesän suljettu päiväkoti tuo taas uudenlaiset haasteensa arkeen.

Paikkaa hakiessa emme kuitenkaan nähneet tätä niin kovaksi ongelmaksi. Teinhän minä kotona töitä ja työni yksityisyrittäjänä on hyvin joustavaa – minä voisin siis olla hyvin päävastuussa hoitoon viemisistä ja ennenkaikkea hakemisista. Pitkiin kesälomiin olin jo tottunut isompien lasten kanssa. No problem siis, paitsi että….

Viikko ennen päiväkodin aloitusta sain puhelun – minulle tarjottiin kokopäiväistä työtä! Puhelu ei tullut ihan puskista, olimme käyneet asiasta aiemmin syksyllä jo keskustelua, mutta oli se silti aika yllätys. Tunsin yrityksen entuudestaan melko hyvin, ihannoin sen arvoja ja meinkejä ja alakin oli sellainen, mikä on aina kiinnostanut ja josta tahtoisin oppia lisää. Viiden päivän ankaran pähkäilyn ja keskustelujen jälkeen allekirjoitimme työsopimuksen. Tästä sitten vasta alkoikin ihan uudet kuviot ja syy, miksi blogikin jäi itsellenikin vähän yllätykseksi tauolle.

Niin ihanaa, innostavaa ja inspiroivaa kun uusi työ ja sen aloittaminen olikaan, oli se samalla ihan hurjan uuvuttavaa. Olin ”käynyt töissä” viimeksi vuonna 2009, jonka lisäksi halu näyttää heti kykyni ja osaamiseni oli suuri. Pelkästään uudenlaiseen rytmiin opettelu, uusien ihmisten tapaaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen veivät ihan mehut. Vaikka homma oli tuttua, oli lähes kaikki kuitenkin ihan uutta. Puhumattakaan siitä, että elimme pimeää ja raakaa vuodenaikaa. Olin työpäivien jälkeen aina ihan rättipoikkipuhki.

Nyt reilun neljän kuukauden jälkeen voisi sanoa, että elo alkaa tasoittua. Alan päästä kiinni uudenlaiseen rytmiin ja tapaan työskennellä sekä löytää juuri sen oman tapani tehdä uutta hommaani. Saan kokoajan lisää itseluottamusta kun näen niin omaani, että koko tiimin ja työyhteisömme yhdessä tekemää tulosta.

Heti kun viikonloppuna nappaamani flunssa hellittää, tavoitteena olisi saatua ympättyä myös sali & uintihommat pitkän tauon jälkeen takaisin päiviin. Tuntuu, että nyt töiden ja kodin ulkopuoliselle elämälle alkaa taas olla energiaa. Nelisen kuukautta siinä totutellessa siis meni.  Muutama viikko sitten aloin taas myös miettimään myös bloggaamisen jatkamista. Tuntuu, että nyt on hyvä hetki taas jatkaa.

Meni varmaan pari kuukautta, kun en edes muistanut koko blogia. Oli myös ihana huomata, että poissaollessani täällä oli kuitenkin ollut elämää ja osa jo ihmettelikin, minne olin kadonnut. Tuntuu tosi kivalta olla takaisin, vaikka postaustahti varmasti pysyy melko malttillisena jatkossakin.

Ja jottei elo kävisi tasoittumiskaudenakaan aikana tylsäksi, niin uusia kuviota on tulossa vielä lisää. Me muutamme! Emme tosin vielä milloin, sillä uutta kotia ei ole vielä löytynyt. Asunnon etsintä käy kuitenkin tällä hetkellä kuumana, mikä on kieltämättä nyt enemmän stressaavaa kun innostavaa. Sormet ja varpaat ristissä että pian tärppäisi ja että syksyllä oltaisiin jo uudessa ihanassa kodissa viettämässä tavallisen tasaista arkea, ilman suuria uusia mullistuksia.


TEIDÄN JA MINUN
BEST 15

4/01/2022

Muutama vuosi sitten tein ensimmäisen kerran koosteen tykätyimmistä instagram-kuvistani sekä tarinoista niiden takaa. Seuraava vuonna innostuin tekemään saman, mutta lisämään joukkoon vielä omat suosikkini. Vuoden mittaan ihania tapahtumia ja kuvia tulee hurjasti, mutta yritän tälläkin kertaa tiivistää teidän tykätyimmät kuvat sekä omat suosikkini ”tiiviisiin” 15 kuvan sarjoihin.

Minä & mini me / Tämä on ehdottomasti yksi omistakin lempparikuvistani vuodelta 2021. Olemme viettäneet taaperon kanssa viikon kahdestaan kotona, puolison ollessa reissussa ja isompien lasten isällään. Olemme juuri iltapalalla ja soittamassa videopuhelua jommille kummille.

Naistenpäivä / Naiseudesta, epätasa-arvosta sekä oman tyttären saamisen synnyttäneestä tuskasta ja peloista. Aiheesta pidempi postaus täällä: kukkia ja tasa-arvoa.

Hammas-asiaa / Vuosi 2021 alkoi järkyttävillä uutisilla, hampaistani löytyi elämäni ensimmäiset rei´jät! Kahden reijän paikkauksen yhteydessä varasin ajan kymmenen vuotta mielessäni (ja suussani) kummitelleeseen, viimeisen viisaudenhampaani poistoleikkaukseen. Se tehtiin pian tämän jälkeen ja oli ehdottomasti yksi viime vuoden parhaista ja tärkeimmistä teoistani.

Uusi matto / Elämän suuret pienet ilot, kuten tämä ilta toisensa jälkeen pitkin internettiä etsimäni ja lopulta löytämäni täydellinen vintage boucherouite-matto!

4000 / Neljästuhannes (!!!) instagramiin lataamani kuva, suttuinen peiliselfie olkaa hyvä!

Bebeliino / Spontaani ylistys vauvalleni, joka ei ehkä olekaan enää ihan vauva, sillä osaa esim karata sängystään, kiivetä jakkaralle ja hakea itse kaapista suklaata.

Partsikausi korkattu/ Kesäloma alkoi ja syötiin parvekkeella mäkkärin ranskalaisia. Rakastan meidän minipikkuista parveketta, jossa vietetään kesäisin tosi paljon aikaa. Tämänkin olisin valinnut omalle listalleni.

BFF / Ystävänpäiväpotretti bestiksen kanssa. Kiva kokemus ja ihana muisto.

Lumi-infernooo / Satoi paljon lunta, oli hauskaa, mutta matka kerholla rattailla kesti aika kauan.

Mitä kehopositiivisuus tarkoittaa? / Tämä on tärkeä juttu ja siksi ilokseni myös vuoden 2021 kaikista tykätyin kuva. Ja jos jäit miettimään vastausta, niin tässä se.

PARIS / En voi vieläkään uskoa, että kaiken tämän hulluuden keskellä pääsimme ihan oikeasti lähtemään poikani 10v synttärimatkalle, kuten hänelle muutama vuosi sitten lupasin. Tosi tärkeä tapahtuma.

Samixet / Tässä ei sen kummempaa, kun extempore selfiet porttikongissa matkalla hakemaan kahvilasta croissanttia. Harvoin enää jaan juttuja omaan facebookiini, mutta tämän kuvan jaoin, sillä se on niin ihana.

Raskas uusi arki / Paljon muuttui syksyllä, kun mini aloitti päiväkodin. Niin paljon on tapahtunut päiväkotirintamalla tämän kuvanoton jälkeen, vähänpä tiesin vielä silloin mitä kaikkea tulee vielä vastaan.

KOLME / Rakas pieni kasvoi taaperosta leikki-ikäiseksi. Tämä päivä sisälsi myös paljon kaipausta, surua, epätietoisuutta ja kyyneleitä, mutta yleensä sellaiset hyvin henkilökohtaiset jutut jäävät piiloon nättien kuvien taakse.

Juhannus / Maaginen pastellinen hetki & juhannuskokko joka muuttuikin ilotulitukseksi. Sain tästä hetkestä yhdet koko vuoden ihanimmista kuvista perheemme kanssa.

Omat parhaat:

Tuttikeiju kävi kylässä / Keväällä mini luopui yötutistaan ja tuttikeiju toi hänelle kovasti toivotut uudet nukenrattaat.

Kesä / Yleisesti vaan koko kesä oli yksi vuoden parhaista jutuista. Paljon aikaa perheen kanssa ja sitäkin enemmän uimista.

Laatikkopyöräillen / Saatuamme kevällä vuokralle laatikkopyörän, pyöräilimme sillä liioittelematta ihan joka päivä syksyn loppuun asti. Niin kätevä & paras, tänä vuonna ehdottomasti taas!

35 / Parasta synttäreiden juhlimisessa on saada olla rakkaimpien ystävien ympäröimänä.

Shot nro 2 / Toinen koronarokotus ja tunsin olevani voittamaton. Kaksi päivää myöhemmin yksi lapsista sairastui ja jouduimme karanteeniin, mutta kukaan muu ei saanut tautia!

Koti / Kriiseilin paljon asumisemme kanssa, halusin muuttaa, halusin lisää tilaa, lähemmäs ystäviä ja meininkejä. Olin rauhaton ja murehdin asumistamme yötä päivää. Löysin myös lopulta uuden asunnon, mutta kohtalo puuttui peliin. Täällä ollaan edelleen ja vuoden parhaimpia hetkiä ovat ne, kun kotona on siistiä ja seesteistä ja tunnen silloin, että tykkään sittenkin tästä kodista aika paljon.

Heidän jengi / Etenkin 2021 sain huomata, miten yhteen hioutuneita tämä kolmikko on. Vaikka ikäeroa ja vuoroviikkoasumisesta johtuvaa fyysistä eroakin on paljon, on heillä aivan ihana oma meno.

Semmoinen viikonloppu / Välillä tekee hyvää tulla kotiin kahdeksalta aamulla, uudet sandaalit aivan tomussa ja tahmeana kaikesta ulkona tanssimisesta ja läikkyneestä valkoviinistä.

Keskellä satua / Kevät saapui viime vuonna normaalia myöhemmin, sillä kirsikkapuut kukkivat vasta kesäkuun vaihteessa. Satuttiin pyöräilemään upean kirskikkapuumetsikön ohi, meinasin olla pysähtymättä ja ajattelin tulla joku lähipäivä uudestaan. Onneksi en, sillä seuraavana päivänä tuli sade joka huuhteli kaikki kukat maahan.

Mummille / Mummini on sairastanut jo pitkään, mutta korona-aikana tilanne paheni. Pitkä aika eristyksissä sairaalassa, Alzheimerin puhkeaminen, muutto hoitokotiin. Vihdoin rajoituksia vähän höllettiin ja päästiin vierailulle, tässä juuri iloisena ja odottavaisena matkalla.

Omaa-aikaa / Otin itselleni vuorokauden juuri ennen kun olin jäämässä pariksi viikoksi yksin lasten kanssa kotiin. Lilluin pore-altaassa, tilasin huonepalvelusta ruokaa ja katsoin sarjoja. Ah.

Silver lining / Tähän kuvaan tiivistyy niin paljon elämää ja arkeani. Hassuttelua, pieniä kivoja juttuja, ilon pilkahdus loskapaskankin joukossa.

Äitienpäivänä / Parhaita asioita elämässäni: olla äiti. Ja sitten vielä sain just nämä tyypit!

Hangossa / Tykästyn siihen paikkaan kerta kerralta enemmän. Viime vuonna saatiin viettää Hangossa taas paljon aikaa eri vuodenaikoihin. Luonto, meri, rannat olivat jälleen yhden koronavuoden pelastus ja pakopaikka.

Terassijengi / Hahah tämä ilta ja niin monta muuta. Enempää en uskalla sanoa. P A R A S T A <3


KOLME YÖTÄ JOULUUN ON

21/12/2021

Vaikka joulu on ehdottomasti lempijuhlapyhäni, en ole ikinä oikein osannut viettää sitä kovinkaan paljon etukäteen. Etenkään kotia en ole ikinä laittanut hyvissä ajoin joulukuntoon, vaan vasta ihan pienesti juuri ennen h-hetkeä. En omista jouluverhoja, ovikoristetta eikä meillä raikaa joululaulut. Itseasiassa nuo olohuoneen katossa olevat valotkin ovat jääneet viime joulusta, en edes miellä niitä pelkästään jouluun sopiviksi.

Tänä vuonna meillä on kuitenkin oikea kuusi, pieni, soma ja vastavarten meille kaadettu ja muutama päivä sitten toimitettu. Eilen illalla kaiveltiin lasten kanssa siihen muutama vanha koriste. Minulla on säästössä muutama omasta lapsuudestani vanha koriste ja kyllä niiden näkeminen herättää joulutunnelman.

Ja vaikka en joulusta niin kovin etukäteen hössöttäjä olekaan, jopa itse vähän järkytyin tänään tajutessani, etten ole vielä juonut yhtään glögiä tai syönyt konvehtia, en muistaakseni edes piparia! Riisipuuron keittämistäkin olen pantannut aattoaamuun.

Siltu on ihana hyyyyvin pikkuhiljaa laskeutua joulumodeen. Ilman stressiä ja paineita tai liikoja odotuksia. Tiedän, että se joulutunnelma kyllä tulee pienellä – tai itseasiassa olen jo joulutunnelmissa nytkin, ilman mitään vaivaa. Ja ymmärrän hyvin senkin, että jotkut taas tykkääväät tehdä joulua paljonkin etukäteen, eivätkä koe sitä vaivaksi vaan kivaksi jutuksi. Sekin on varmasti ihanaa.

Huomenna illalla, kun meidän kauppatilaus ja sen sisältämät suklaat ja glögit ovat saapuneet, aion paketoida muutaman lahjan, pistää diffuusseriin kanelin & kardemumman tuoksuista öljyä ja ehkä jopa pistää Pähkinänsärkijän soimaan. Ja sitten mä vietän muutaman päivän joulua ihan täysillä. Parasta joulussa on mielestäni muuten sohvalla lököily ja yölliset mätileivät.


ILONPILKAHDUKSIA

26/11/2021

Muutamia marraskuisia ilonpilkahduksia, joissa näin jälkikäteen katsottuna toistuu vahvasti kaksi teemaa: aurinko ja rakkaat ihmiset. Elämään mahtuu juuri nyt paljon etenkin lasten asioihin liittyvää säätöä ja huolta, mutta tuntuu kun mailmaankaikkeus yrittäisi kerrankin jeesiä valoterapiallaan. Vuoden synkimpänä kautena olen ottanut joka säteen kiitollisena vastaan.

Muita ilonaiheita viime viikkoina ovat olleet ihan hilkulla melkein toteutuneet uudet työkuviot, ystävät aina vaan, bestiksen synttäridinneri, uusi ihana ja tarkka siivooja, siisti koti (tämä tosin oli hyvin hyvin hetkellistä),  itsenäiset ja taitavat lapset, pian valmistuva uusi hissi taloomme, uimahallireissut, mukaansa tempaava äänikirja, uuden hyvän ja edullisen kynsihoitolan löytäminen, keramiikkakurssin enismmäiset valmistuneet työt, viimevuotinen muhkea ja lämmittävä talvitakki, elämäni ensimmäinen ruotsiksi nähty uni, lasten mieluisat harrastukset ja villasukkakokoelmani.


LIFE LATELY

27/10/2021

Moi pitkästä aikaa. Viimeiset viikot, ehkä kuukaudetkaan, eivät ole kohdelleet minua kaikesta lempeimmin. Tai en tiedä, ehkä elo onkin ollut sitä tavallista, sekoitus helppoa kepeää sekä haastavaa raskasta (ja kaikkea siltä väliltä), mutta arkisessa aallokossa ajelehtimiseen, hyvineen ja huonoine päivineen, ei ole juuri nyt ollut ihan tarvittavaa määrää puhtia.

Kuten usein syksyn tullen, pitenevä yö väsyttää, mutta velvollisuudentunne patistaa meitä suoriutumaan yhtä kovaa kun silloin valoisempina ja energisempinä aikoina. Moni väsyy. Usein on hankala saada oma vaatimustaso vastaamaan syksyn myötä helposti heikkenevää vireystilaa. Sitä vaan yrittää jaksaa puurtaa.

Mutta jostain sain kuitenkin voimaa olla puurtamatta. Hiljensin tahtia, vähensin töitä ja uskoin että ihmiset kyllä ymmärtävät. Kävin aamupäivisin uimassa ja istuin venytellen pitkään uimahallin hämärässä höyrysaunassa. Päivät rytmittyivät lapsen päiväkotiin viemiseen ja hakemiseen. Ja no, kävin minä myös lapsen kanssa synttärimatkalla Pariisissa, mutta pääasiassa hiljensin ja rauhoitin elämääni.

Koen itse tämän tärkeänä saavutuksena, suorituskeskeissä yhteiskunnassa on tosi vaikea päästää irti. Vähintään sitä mielessään sättii itseään tai stressaa tekemättömistä asioista. Mutta siilloin kun keho ja mieli vaatii, on oikeasti höllennettevä, tarvittaessa ihan pysähdyttävä. Mikään työ, mitkään pr-tapahtumat tai ylipäätään asiat joka tuntuu sillä hetkellä vievän enemmän kun antavan, ei ole tärkeämpää kun mitä itse ikinä on.

Väsyneenä ja levon tarpeessa tunsin myös, etten halua tai jaksa ottaa vastaan mitään ylimääräistä. Siksi luonnollisimmalta ja helpoimmalta tuntui olla hetken jakamatta mitään itsestäni. Otin vain sen mikä oli ihan välttämätöntä. Nyt muutaman viikon höllentämisen jälkeen mieli ja keho tuntuu jo paljon kevyemmältä. Silti en ole ihan valmis palaamaan vanhaan, eikä ehkä tarvitsekaan. Tarvitsee vain tehdä niin kun itsestään parhaalta tuntuu.

Ja nyt minusta tuntuu parhaalta kiireetön, lempeä ja stressitön syksy (ja sitä pitää nyt vielä vähän opetella).