ELOKUUSSA

31/08/2017

– Vietin extempore ”honeymoonin” mökillä
– Olin ekaa kertaa kajakissa
– Söin rapuja
– Kuulin noin 27 erilaista snapsilaulua
– Kävin kesän vikan kerran VUMeissa
– Vietin omia häitäni
– Hävitin puhelimeni, löysin puhelimeni ja rikoin puhelimeni
– Poikien 9 viikkoa kestänyt kesäloma loppui
– Tein ovulaatiotestejä ja sain hormoonikuurin
– Sain ajan kauan odottaamani leikkaukseen
– Kävin Hangossa ja Tammisaaressa
– Söin elämäni parhaat ranskalaiset
– Kuljin elämäni tokaa kertaa limusiinilla
– Kävin ripsien kestotaivutuksessa
– Minulla oli polttarit
– Uin keskellä yötä pilkkopimeässä meressä suoraan veneen perästä
– Näin kaksi ilotulitusta
– Kävin Ikeassa 15 minutissa
– Kiukuttelin vähän
– Söin liikaa
– Häädin täitä
– Tein tosi monta kertaa ruokaa
– Ajoin elämäni ekaa kertaa autoa
– Frank Ocean tykkäsi mun instakuvasta
– Harjoittelin valssia keskellä yötä
– Olin K18-horror-maanaaja escaperoomissa ja selvisin niin hengissä kun ajoissa uloskin
– Matkustin pakun takakontissa side silmillä
– Vaikutuin Oskun tulishowsta yöllisellä hiekkarannalla
– Minut kuvattiin Suomi100 valokuvaprojektiin
– Opettelin uutta nimmaria
– Unohdin uuden nimeni vain pari kertaa
– Tanssin hikisenä aamuun saakka
– Kävin stadikalla vesijuoksemassa
– Esitellin Oskun koko suvulle
– Tapasin Martti ja Eeva Ahtisaaren
– Menin vahingossa pummilla ratikalla


HÄÄAAMUNA

30/08/2017

Kerroinkin jo tuosta yhdestä elämäni jännittävimmistä aamuista aiemmin, mutta pakko vielä jakaa nämä hääkuvaajamme Teemu Höydön kuvat. Tunnelma hääaamuna oli tosiaan todella jännittävä, mutta onneksi samaan aikaan tosi hauska. Olin aluksi suunnitellut meneväni poikien tai jopa kaikkien kaasojen kanssa hotelliin edeltäväksi yöksi ja sieltä sitten oltaisiin lähdetty yhdessä kirkkoon. Lopulta järkevin päätös oli kuitenkin pysyä ihan kotona, säästyi edes siltä pakkaamisrumbalta ja hirveän tavaramäärän kuljettamiselta. Lapset saivat touhuilla omiaan sillä aikaa kun me laittauduimme ja korkkasimme shampanjan. Ja minä sain rauhassa panikoida ja ravata kämppää ympäri.

Olin toki hermona myös silloin ihan virallisena hääpäivänämme, ennen maistraattiin menoa. Silloin olin kuitenkin yksin kotona ja meillä oli aamulla tosi aikainen lähtö. Sydän kyllä tykytti ja välillä jopa voinkin huonosti, mutta silloin aamu oli niin lyhyt ettei siinä oikeastaan jäänyt samalla tavalla aikaa sellaiselle yleiselle hermoilulle ja sekoilulle.

Me saimme tosiaan hirmu pinon ihania kuvia häistä ja tiputtelen niitä pikkuhiljaa tänne blogiin, varmaankin vielä tämän ja ensi viikon aikana, tässä nyt alkuun kuitenkin tämä eka setti.

Kuvat Teemu Höytyö


TULLINIEMELLÄ

28/08/2017

Terveisiä syksyisestä Hangosta! Vietettiin koko laajentunut perheemme viikonloppu siellä Anopin huomassa. Olemme tässä seurustelumme ja avioitumisemme aikana toki myös pikkuhiljaa tutustuneet toistemme sukulaisiin. Se on ollut ajoittain itselleni aika jännittävääkin, sillä aina sitä toivoo että kaikki tykkäisivät toisistaan ja tulisivat hyvin juttuun.

Etenkin puolison äidin kanssa sitä olisi mielummin lämpimät kun kylmät välit. Pojilla ja äideillä on nimittäin yleensä ihan omanlainen suhteensa ja tuoreena tyttöystävänä sitä voi tuntea tarvetta todistella olevansa hyvä ja toivoa hyväksyntää joskus vähän liiaksikin. Viimeistään nyt kuitenkin tämän viikonlopun aikana minulle vahvistui, että niin minut kun Kaapo ja Elviskin on ottettu erittäin lämpimästi ja sydämellisesti mukaan osaksi sukua, juuri sellaisina kun olemme. On tärkeää voida olla ihan oma itsensä, sillä samoin kun puolisonkin kanssa, toivottavasti myös muiden uusien sukulaisten kanssa kehittyy koko loppuelämän kestävä hyvä suhde.

Samalla kun meillä oli oikein ihana viikonloppu, oli ilmassa myös haikeutta. Surua ja murhettakin. Syksy oli vahvasti läsnä ja viimeistään nyt oli selvää että kesä on takana päin. Pihan kukkaloisto oli hiipunut ja mereltä käyvä tuuli toi mukanaan syksyistä tuoksua. Oli myös huolta läheisistä, itsellä isoja päätöksiä tehtäväksi sekä pohdintaa siitä kuinka olla toisen tukena vaikena aikana, silloinkin kun ei oikeastaan voi tehdä tai auttaa mitenkään. Vinttikammarissa, hiljaisuudessa ja raikkaassa meri-ilmassa, maistui kuitenkin hyvin uni. Kroppa sai levätä ja mielikin oli onnellinen niistä kaikista ihanista hetkistä rakkaiden ihmisten kanssa.

Onneksi lähdimme, vaikka kaupungissakin meillä olisi ollut vaikka mitä tekemistä. Teki hyvää päästä rahoittumaan luonnon helmaan ja tutustumaan vähän paremmin uuteen anoppiin. Tulliniemen henkeä salpaavan kauniilla rannalla, tuulen pyörittäessä hiuksia pystyi hetkeksi unohtamaan kaiken, olla vaan ja tuntea merituulen hymyilevillä kasvoillaan. Muistaa se, että vaikka meillä kaikilla on omat taakkamme ja huolemme, meillä on myös todella paljon hyvää, onnea ja rakkautta.