สวรรค์

8/11/2017

Onnistuneen loman merkki taitaa olla ainakin se, ettei ole mitään käsitystä että mikä päivä on tai kuinka monta päivää on reissussa ylipäätään ollut. Pää on niin pumpulia, etten vaan mitenkään keksinyt edes otsikkoa tälle postaukselle. สวรรค์ tarkoittaa google-kääntäjän mukaan ”paratiisi tai paratiisissa”.

Me saavuimme tänne paratiisiin sunnuntai-itapäivällä, 26 tunnin matkustamisen jälkeen. Vaikka reissu oli pitkä ja rankka, suoritettiin se kunnialla, ilman minkäänlaisia hermoromahduksia. Pojat ovat mitä mahtavinta matkaseuraa. On ollut muutekin ihana seurata poikien iloa ja innostusta ihan kaikesta täällä. Meidän majoituspaikka on ihan mieletön, ranta on ihan mieletön ja tämä tropiikki ympärillämme sekin ihan mieletön.

Olenkin kuvaillut meidän päiviä ig-storysin puolelle, kuvia on jostain syystä tullut räpsittyä vähemmän. Tässä jotain ekojen päivien kännykkäkuvia. Kannattaa siis ottaa storysit seurantaan, mutta pyrin kyllä myöhemmin kirjoittelemaan lisää reissustamme myös tänne blogiinkin.

Meidän päivät ovat kuluneet lähinnä rannalla ja altaalla, ollaan käyty vähän myös tuolla pääkadulla ja äsken tehtiin vähän pidempi reissu tuonne kylän keskustaan. Todella leippoisaa menoa siis. Perjantaina lähdetään päiväksi kiertelemään saaria ja vaihdetaan majapaikkaa. Tämä nykyinen on ollut niin ihana etten kyllä haluaisi lähteä!

Varasin nimitäin majoituksen kahdesta eri paikasta, sillä ajattelin että saatettaisiin kyllästyä muuten. Toivottavasti myös toinen paikka ylittää odotukset, kuten tämän paikan kanssa kävi. Reissun viimeiset kolme päivää ajateltiin viettää Bangkokissa, mutta tekee kyllä tiukkaa jättää tämä paratiisi. Katsotaan nyt mihin ratkaisuun sitä lopulta päädymme!


MITÄ JÄLKEEMME JÄÄ?

2/11/2017

Kaupallinen yhteistyö WWF

Äitinä mieleeni tulee väistämättä usein kysymys, millaisen maailman jätän jälkeeni? Sulavatko jäätiköt kokonaan kun vielä omat lapseni ovat elossa, tuhoavatko hirmumyrskyt kaiken alleen, entäs miten käy luonnollemme ja eläimille? Joskus mietin myös, että olenko osannut opettaa lapseni ymmärtämään tätä kaikkea. Syitä ja seurauksia, luonnon ja elämän kunnioitusta.

Katsellessani heitä ihmettelemässä syysmetsää, kohdatessaan lempein ottein naapurin koiran tai pohtiessaan eläimien oikeuksia sirkuksen mainoksen nähdessään tiedän että olen. Jos tulevaisuudessa jälkeemme jää yhtä valveutuneita ihmisiä mitä lapsemme nyt ovat, on meillä vielä toivoa.

Vaikka olemme tällaisia perus kauralatte-kaupunkilaisia, on perheemme suhde luontoon vahva. Meille on tärkeää päästä usein luonnon helmaan ja onneksi meillä täällä Helsingissä se on hyvinkin helppoa. Ei ole väliä vaikka asumme lähes keskustassa, pihamme metsikössä asustaa kettu ja voimme kesäisin viljellä omat salaattiaineksemme omilla viljelyksillämme. Upea keskuspuisto on aivan vieressä ja nuoruudenkotiini saareen hurauttaa bussilla alle puolessa tunnissa.

Ihaninta minusta on kuitenkin nähdä miten lapset suhtautuvat eläimiin. Se empatian määrä! On hienoa myös nähdä miten kiinnostuneita he ovat luonnon ja eläinten tilasta, haluavat kysellä vaikkapa sukupuutosta ja miettivät oma-aloitteisesti tapoja sille ettei mikään laji enää katoaisi tältä planeetalta.

Minusta on tärkeää että tällaiset asiat ovat meillä ihan arkisia ruokapöytäkeskusteluja ja että lapset ovat pienestä saakka olleet kiinnostuneita luontoon ja maapalloon liittyvistä asioista. En ole oikeastaan koskaan miettinyt mitään tarkkoja kasvatusperjaatteita tai tapoja, mutta nyt kun asiaa mietin, tärkeintä on ehdottomasti toisten kunnoittaminen ja auttaminen ja sen opettaminen onkin näköjään käynyt ihan vahingossa.

Ilmastonmuutoksesta ja sen tulemisesta muistan kuulleeni ensimmäisen kerran joskus koulussa. Silloin se tuntui joltain kaukaiselta asialta, joka ehkä joskus tulee. Nyt se näkyy kuitenkin jo arktisilla alueilla ja juuri siksi usein mietityttääkin, että mitä meidän jälkeemme jää. Jääkö mitään?

Myös Suomen luonnossa on nähtävissä monia lämpenemisen merkkejä: vesistöjen jääpeiteajat ovat lyhentyneet, kasvillisuus on muuttunut ja metsänraja on siirtynyt pohjoisemmaksi ja korkeammalle. Ilmastonmuutos lämmittää arktista aluetta nopeammin kuin mitään muuta aluetta maapallolla. Arktisella alueella on suuri merkitys koko maapallon luonnon monimuotoisuudelle. Osaa alueen lajeista, kuten jääkarhuja, ei tavata missään muualla. Huomattava osa arktisen alueen ympärivuotisesta jääpeitteestä on jo hävinnyt. (lähde WWF)

WWF:n kummius on yksi helpompia tapoja auttaa. Lumi-kummina pääset suojelemaan muunmuassa jääkarhua, mursua, itämerennorppaa, naalia ja ahmaa. Kummina tililtäsi menee kuukaudessa minimissään kahdeksan euroa Arktisen alueen suojelutyöhön – se ei ole paljoa paremman huomisen toivossa. Lahjoituksia käytetään lajien suojelun lisäksi imastonmuutoksen hillitsemiseen, luonnonsuojelualuiden perustamiseen sekä kieltojen asettamiseksi luonnonvarojen ryöstämiselle. 

Lumi-kummina saat myös neljä kertaa vuodessa ilmestyvän WWF-lehden, joka sisältää paljon mielenkiintoista ja tärkeää tietoa luonnosta. Meidän perhe on ollut WWF-kummeja jo monta vuotta ja jokainen lehti luetaan aina tarkkaan ja hienoja kuvia ihastellen. Kummius on myös todella hyvä aineeton lahja-idea ihmiselle jolla on jo kaikkea. Joulukin on tulossa! Ja jos kummiksi ei ole mahdollisuutta juuri nyt ryhtyä, WWF:lle voi tehdä myös kertalahjoituksia.

Herääkö teillä mieleen välillä vastaavanlaisia kysymyksiä? Miten teidän lapset suhtautuvat luontoon tai sen suojeluyöhön? Puhutaanko teillä kotona tällaisia asioista?

Kerro miten luonnon kunnoittaminen näkyy teidän arjessa ja osallistu Planeettamme Maa -konsertin lippupaketin arvontaan! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kahden hengen lippupaketti 24.2.2018 Hartwall Areenalla järjestettävään konserttiin. Arvonta päättyy su 8.11.17.

Lumi-kummiuteen voit käydä tutustumassa täällä ja samalla laskea itsellesei sopivan kuukausilahjoitussumman. Voi vaikka miettiä, että mistä pienestä asiasta voisi kuukaudessa luopua ja lahjoittaa rahat mielummin luonnonsuojelutyöhön.


HIRVEEN IHANAT JUHLAT

21/10/2017

Nyt seuraa tärkeä tiedote. Nimittäin selvisimme tänään hengissä, täysjärkisinä ja jopa erittäin hyväntuulisina, vaikka lapsi sai tällä kertaa valita itse teeman syntymäpäiväjuhliinsa. Maailmanloppua ei tullut vaikka lautasissa, serveteissä, paperipilleissä, tarjoiluastioissa, pompomeissa ja kakussa ei toistunutkaan likuvärimäisesti toisiinsa sointuvat pastelliset sävyt. Ei ollut väriteemaa, kultareunuksia, hapsuja, tupsuja tai mitään muutakaan blogiuskottavaa krääsää. Ei edes niitä paperipillejä ja servetitkin unohtuivat. Sensijaan meillä oli nauravia nakkeja, lohkoperunoita ja lapsen mielestä maailman hienoimpia (ihan järkyttävän hirveitä) oransseja kurpitsalautasia.

Meillä on nyt tokaa vuotta putkeen tehty niin, että Kaapo pitää kaverisynttärinsä isänsä luona ja minä sitten puolestani järkkään Elviksen synttärit. Lasten oikeina synttäripäivinä käydään perinteisesti lelukaupassa, josta lapsi saa valita mieleisensä lahjan, ja sen jälkeen käydään kakulla kahvilassa tai ostetaan pieni kakku kotiin. Muille sukulaisille ei olla myöskään sen kummemmin järjestetty erikseen mitään, vaan ollaan jotenkin pienesti juhlistettu synttäreitä sitten kun ollaan nähty.

Mielestäni tapa on tosi hyvä meille. Kaikki ovat tyytyväisiä, lapset tykkäävät tästä perinteestä eikä oma stressimittari ei pääse kohoamaan liian korkealle. Kun sukulaisia on paljon ja he asuvat ympäriinsä, jonka lisäksi on uusia sukuja ja perheitä ja puolisoita ja puolison sukuja, niin tällainen kasuaali järjestelty toimii parhaiten.

Jatkossa aion jatkaa samaa linjaa, jossa vapautan lapset krääsäkauppaan ja annan heidän valita juuri ne hirveimmät teema-asiat, jotka tuntuvat merkitsevän heille hyvin paljon enemmän kun itselleni täydellisesti kakkukynttilöihin sointuvat muffinssivuoat.

ps. Instagramista löytyy videomateriaalia juhlavalmisteluista ja vähän muustakin