Viime viikonloppuna ollaan taas bailattu festaritunnelmissa – myönnetään, että koko kesä tuntuu olleen yhtä pelkkää biletystä. Tällä kertaa aikuisten lisäksi bailata saivat myös lapset, nimittäin Skidit Festarit järkättiin jälleen vanhan Elannon tiloissa, nykyisellä kulttuuripihalla. Skidit Festarit on ekasta kerrastaan saakka ollut ehdottomasti yksi kesän suosikkitapahtumistamme. On hauska kerran kesässä viettää kiva päivä perheen kesken, paikassa jossa isä ja äiti normaalisti käyvät juhlimassa aikuisporukassa. Siltasen, Kutosen ja Kaikun bilekompleksi pihoineen muuntautuu hienosti myös koko perheen festareiden tapahtumapaikaksi.

Paikalla oli paljon kojuja, näytteilleasettajia, erilaisia työpajoja sekä ohjelmaa. Me olimme paikalla koko päivän, mutta emme silti mitenkään ennättäneet osallistua kaikkeen. Pojat kävivät maalamassa Makian pisteellä, Teemu Keisterin työpajassa omat paidat, ja niistä tulikin tosi hienot! Lisäksi leijojen rakentaminen ja koristelu oli kovasti meidän kaikkien mieleen. Kutonen taas oli ihan tulessa, kun dj:t Matti Airaksinen ja Dj Orion soittelivat musaa ja Vj Sellekhans väläytteli visualejaan Skidit Diskossa.

Lempivaatemerkkimme VIMMA julkaisi tapahtumassa myös uudet lettivärityksensä; punaposki ja merenpoika. Myynnissä oli myös pieni erä käsin painettuja kultalettilegginssejä, joista minä onnekas ehdin saada yhdet mukaani. Niitä tulee toivottavasti syksyllä lisää myös tunikan muodossa. Aiheeseen sopivasti lettipajassa letiteltiin myös lasten hiuksia.

Ohjelmaa oli siis hurjasti, meiltä jäi välistä ainakin terassin drinkkibaari, nukketeatteri, tanssitunti, elektroninen äänityöpaja ja noin sata muuta asiaa. Ihanaa kuitenkin että festariin ja tekemisiin oltiin todella panostettu, myös visuaalisesti. Nuo käsin maalatut kyltit olivat super ihania! Kaiken ikäiset festarivieraat oltiin huomioitu, myös ihan pienet vauvat, joille oli oma pehmoinen köllöttely ja kömpimisalue.

Lounasta kävimme haukkaamassa yhdessä suosikkipaikassani, eli Siltasessa. Vietnaminen keittiö toimi hienosti myös lasten kanssa, sillä kaikki päivän erikois-annokset sopivat hyvin myös lapsille ja niitä sai sitten itse maustaa lisää halutessaan. Pitkä jono liikkui onneksi nopeasti ja Dj Tixa oli ihana yllätys. Herra oli tuttuun tapaansa soittelemassa levyjä ja puhumassa musiikin päälle hassuja juttujaan. Käytiin poikien kanssa kesken lounaan joraamassa Super Mario Bros tunnarin tahtiin. Myös muita ihania ruokakojua oli paikalla -kumpa olisikin jaksanut maistella kaikkea.

Skidit Festarit olivat myös ekaa kertaa maksullinen. Tämä uusi linja sai sekä arvostelua että kiitoksia. Itse liityn tähän jälkimmäiseen porukkaan. Ensinnäkin tämä karsi vähän porukkaa. Vaikka ihmisiä oli paljon, oli tilaa myös olla, lennätellä leijaa, katsoa keikkaa ja tanssia. Ihmisiä ei ollut ahdistavan paljon, kuten viime vuosina on välillä ollut. Vaikka edellesvuosina oheistoimintaa on ollut myös paljon, tänä vuonna kaikki oli joten ihan tip top – tämä varmasti myös maksullisuuden ansiota. Ymmärrän ihmisten tuohtumuksen siitä, että aiemmin ilmainen tapahtuma muutetaankin maksulliseksi – mutta kun suosio on niin suuri ja työtä sen järjestämiseksi vielä enemmän, ymmärrän täysin tämän. Pääsylipun hintaa kristisoitiin myös paljon. Perhelippu maksoi 36 euroa. Kun vertaa tavalliseen yhden hengen festarilippuun ei se enää tunnukkaan paljolta. Kokonaisuutena festarit olivat ehdottomasti joka euron arvoiset. Jos nyt jotain keihtettövä tuleville vuosille, niin päivää voisi pidentää hieman. Festareihin oltiin panostettu paljon ja tekemistä oli, mekin olisimme hyvin viihtyneet vielä pari tuntia pidempään.

Oli kylllä tosi kiva päivä, sääkin suosi – välillä oli jopa ihan kuuma! Oltiin poikien isän kanssa liikkeellä ja yksi käsipari enemmän oli kiva olla vaikka isolla kaveriporukalla liikuttiinkin. Totesin kylläkin  kaverille, että ihanaa kyllä kun pojat ovat isompia – on niin helppo ja kiva mennä ja olla. Saa itsekkin nauttia paremmin.

Vielä yhdet festarit ja sitten joku detox.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten alkukesästä Sideways festareilla, myös H2Ö vieraat olivat toinen toistaan tyylikäämpiä ja persoonallisesti pukeutuneita. Oli oikeasti tosi ihana vain istuskella ja katsella ohi käveleviä ihmisiä. Kun sanoin että kysessä oli hurjan kaunis festari visuaalieneen, niin sitä olivat myös vieraat. Tässä vain pieni pala niistä kivan näköisistä ihmisistä, jotka kohdalle viikonlopun aikana sattuivat.

Muistan hyvin festarit kymmenen vuoden takaa, maailman humalaisin porukka oli verhoutunut lähinnä sadetakkeihin ja niihin maailman kamalimpiin, jättimäisiin Don Huonot-festarihattuihin. Itse luotin tälläkin kertaa mustan voimaan, mutta nautin täysillä niistä kaikkein hullunkurisempien väri-ja kuosiyhdistelmien näkemisestä. Lisäksi minäkin olen vihdoin alkanut lämpeämään tuolle bohohenkiselle hippityylille, voitteko uskoa! Itselläni on ollut parin kuukauden aika myös hirveä halu värjätä hiukset, joko ihan shokkikeltaisiksi tai kirkkaan oransseiksi – eikä joka toisen festari-ihmisen upeiden ja kreisien hiuksien näkeminen ainakaan helpottanut sitä kuumetta.

Vaikka musta ihan suosikkiväri vaatteissa on, ja tulee varmaan olemaan, huomasin selkeästi inspiroutuneeni tästä viikonlopusta. Eilen metsäretkellä päällä olikin sitten vähän kreisimpi ja värikkäämpi asu, kuten instasta ehkä joku huomasi. Tai siis kreisi nykyiselle mustalle-minulle, kun oli väriä ja kukkakuosia. Ehkä sitä Flowhun vihdoin viitsisi sitten verhoutua johonkin muuhun kuin mustaan. Vaikka nuo perjantaina festareilla jalassa olleet mustat samettipökät kehuja saivatkin.

Mikä on muuten teidän KAMALIN festarivaate-muistonne? Itse en edelleenkään pääse varmaan ikinä yli niistä hatuista…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Sanokoot tyttöjen jutuiksi, mutta mielestäni vaaleanpunainen ja kukkajutut sopivat hyvin pojillekkin. Aika vähän vaan pojille sopivia sellaisia löytyy. Noihin HUFin lippiksiin olen aivan rakastunut. Niitä löytyy nykyään niin pojilta, kuin itseltänikin, ehkä jo vähän liikaa. Mutta kivahan on että on valinnanvaraa. Ja me valitetettavasti olemme myös aika taitavia lippiksiä hukkaamaan. Tuo paita taas on ebben, ja sen myötä minulla on kauhea innostus päästä solmuvärjäilemään poikien muitakin tylsiä yksivärisiä vaatteita.

Täällä Etelä-Espanjassa on aika kun kaikki kukat ja kasvit ovat täydessä loistossaan. Pian tulee niin kuuma, että kaikki kuivuu, mutta toistaiseksi kaikkialla kukkii ja kadulla täytyy varoa puista putoilevia appelsiineja. Hurjan kaunista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viikonloppuna Kaapelitehtaalla vietettiin Oranamon Design joulumyyjäisiä ja mukana oli myös ihana VIMMA. Monelle Maija Louekarin suunnittelemasta lettikankaasta tutun VIMMAN myyntipöydässä oli koko viikonlopun aivan mieletön meininki. Ensinnäkin merkin takana oleva Marjut, tiimeineen, on aivan upea ja sydämellinen ihminen, ja se heijastuu kyllä kaikesta mitä VIMMA tekee. Tarjous -ja erikoistuotteiden lisäksi myyntipisteellä oli mukana bloggareita jotka yhdessä pienimpien myyjäisvieraiden kanssa taitelivat upeita ryijyjä. Myynnissä oli myös mukeja, joiden tuotosta osa menee Interpedialle hyväntekeväisyyteen, Bangladeshilaisten tyttöjen koulunkäynnin tueksi. Me olimme Riikan kanssa paikalla koko sunnuntain ja parasta olikin vain imeä sitä hyvää fiilistä ja tunnelmaa itseensä, jutella ihmisten kanssa, tuttujen ja tuntemattomien. Tosi monta lukijaa ja muuta kaveria kävi meitä moikkaamassa, olipa ihana nähdä teitä kaikkia! Ekan kerran myös joulufiilis myös tuli kunnolla, ihan kyyneleet nousivat silmään kun vieressä hääräili lapsia, Jennin ihana vauva tuhisi siinä, kaijuttimista soi kaunis joululaulu, kynttilät paloivat, kuuset tuoksuivat ja kaikki hymyilivät. Ah! Sain myös uuden lempinimen, myyntitykki. Hehhe, eli kiitos myös kaikille ahkerille ostelijoille.

Kivan päivän lisäksi missiona oli siis toteuttaa yhdessä lasten kanssa yhteistötaideteokset. Väkrersimmekin ryijyjämme siinä kokoajan samalla. Vielä kotiin päästessäni ilta meni teoksen parissa. Juuri hiljattain siivosin vaatekappini, mutta kyllä sieltä lopuksi löytyi pari t-paitaa jotka raaskin uhrata kuteiksi ja jatkaa ryjyn tekoa vielä koko illan samalla netflixiä katsellen. Todella terapeuttista hommaa.

Esittelen pian valmiin ryijyn kunnolla jonka jälkeen se huutokaupataan valitsemaani hyväntekeväisyyskohteeseen. Tässä asiassa kyselisinkin vähän teidän mielipidettänne. Yksi hyväntekevisyyskohde on todella vaikea päättää, koska hyviä ja tärkeitä kohteita on niin paljon. Olisiko teillä ehdotuksia? Sen tiedän että ehdottomasti lasten hyväksi haluan sen menevän. Muutama vahva ehdokas minulla on mielessä, mutta mielelläni kuulisin vielä teitä asiassa!
Pysykäähän kuulolla siis jos uniikki (ja aivan superhieno) ryijy ja hyväntekeminen kiinnostaa!

Lisää aiheesta löytyy myös Lindan, Riikan ja Miiun blogeista nyt ainakin alkuun.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.