IHANAT PAMPULAT

25/05/2019

Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Olen rakastunut kesäiltoihin, nurmikon kasteeseen, kauniisiin pikkukukkiin, itse kerätystä kuusenkerkästä valmistettuun teehen ja uuteen neuleeseeni. Vaatekaapistani on pitkään puuttunut laadukas luottoneule jota voi käyttää monessa tilanteessa, mutta ei puutu enää! Rakastan tietysti pukeutua myös mustaan (jos joku ei ole sitä vielä huomannut) mutta en tylsästi. Vaatteessa pitää olla aina joku juju, pieni yksityiskohta, joka tekee siitä kiinnostavan.

Kotimaisen Aarrekidin hauska Bubble-mallisto kasvoi ihanalla puuvillaneuleella, jota löytyy niin naisten kun lastenkin koossa. 100% luomupuuvillasta valmistetun neuleen hauskoina yksityiskohtana ovat kohokuvioiset pampulat. Kohopallojen lisäksi rakastan sitä, miltä neule tuntuu. Se on pehmeä, ryhdikäs ja laadukas. Juuri sellainen vaate, jota haluaa pitkää joka päivä. Pitkän mallista neuletta voikin yhdistää ainakin housuihin, hameisiin, mekkoihin, shortseihin ja legginsseihin. Olen ollut se päällä niin leikkipuistossa, iltakävelyllä kun synttäreilläkin.

Erityisen suloinen neule on lasten päällä. Laadukkaita ja luonnonmateriaaleista valmistettuja kutittamattomia paksuja neuleita löytyy tosi vähän lapsille, mikä on harmi. Siksi meidän poikien vaatekaapista ei sellaisia juuri koskaan ole löytynytkään, sitten vauvavuosien ja mummon kutomien vaatteiden jälkeen. Lasten vaatteissa laadun ja turvallisuuden lisäksi tärkeää on tietysti myös käyttömukavuus. Vaatteiden kanssa täytyy pystyä leikkimään, juoksemaan, painimaan tai vaikka kiipeämään puuhun.

Ihanaa että juuri meidän näköinen vaate löytyi tutulta ja kotimaiselta merkiltä. Aarrekidin toiminta on hyvin läpinäkyvää, mikä on itselleni nykyään hyvin tärkeä kriteeri vaatteita ostaessa. Vaateiden täytyy olla vastuullisesti tuotettuja. Nykyisin olen myös entistä enemmän hysteerisempi kemikaaleja kohtaan, joten siltäkin osin haluan tietää mistä vaate tulee ja että sille on myönnetty Öko-Tex tai vastaava myrkyttömyydestä kertova sertifikaatti.

Uutta vaatetta hankkiessa on syytä miettiä sen käyttöikää. Lasten vaatteissa tykkään rentoudesta, joten heille tulee normaalistikin ostettua vaatteet aina vähän reilummassa koossa. Näin ne ovat käytössä myös pidempään. Myöskään jos vaate ei rajoitu vain tiettyihin tilaisuuksiin tai vuodenaikoihin, tulee sille luonnollisesti myös useampia käyttökertoja – mikä on hyvä! Tämä pampulaneule on ihana myös nyt näin kesällä, lämmittää viileällä säällä ja toisaalta taas tuulenvire käy kivasti sen läpi, jos alle ei pue muuta.

Ja entäs sitten nuo kaksi vähän isompaa pampulaa! He ovat kanssani aivan yhtä innoissaan lähipuistomme kukkaloistoista ja kirpeistä kuusenkerkistä. Elvis on alkanut kiipeilemään korkealle puihin ja minä yritän olla olematta se äiti, joka kauhuissaan huutaa kokoajan että varo! – mutta se on taas jo ihan toinen juttunsa.


KEVÄISET VÄRILÄISKÄT

20/03/2019

Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Maaliskuu on jo yli puolenvälin ja sade tuntuu huuhtovan pian viimeisetkin lumet pois. Ainakin meidän ikkunasta katsottuna näyttää siltä, että kevät tulee hitaasti – mutta varmasti. Luonnon heräämisen lisäksi varma kevään merkki on tottakai samaa tahtia keventyvä vaatetus. Pipot, takit ja kengät vaihtuvat pikkuhiljaa ohuempiin.

Keväisin moni tuntuu ikäänkuin ihastuvan uudestaan väreihin. Niin myös minä. Pimeiden talvikuukausien jälkeen mieli tarvitsee värejä ja niitä tuleekin kuin vahingossa haalittua ympärilleen.

Myös keväsin sitä huomaa, miten paljon lapset ovat taas venähtäneet pituutta vuoden aikana. Useimmissa perheissä todetaan, että syksyllä vielä ihan hyvät ulkovaatteet ja kengät ovatkin nyt ihan liian pieniä. Niin myös meillä.

Jos poikien takit olisivat olleet jo viime syksynä pienet, olisin ihan varmasti ostanut heille Aarrekidin silloin ensimmäistä kertaa ilmestyneen parkatakin. Ihastelin silloista sinivihreää, petroolin väristä takkia jo silloin kovasti. Se on juuri sitä tyyliä josta niin minä kun pojatkin tykkätään.

Olen hyvin mielissäni saadessani jatkaa tänä vuonna yhteistyötä kotimaisen Aarrekidin kanssa. Aarrekid kun on yksi niistä merkeistä, joka on kulkenut arjessamme ihan siitä saakka kun pojat ovat olleet vauvoja. Ja eritysen mielissäni olen siitä, että tämän vuoden yhteistyömme alkaa juurikin näiden ihanien takkien parissa!

Parkatakkien värikirjo laajeni näin kevään kunniaksi, kun Petroolin lisäksi valikoimaan tulivat Andorra, Umber sekä Musta takki. Myös pojat tuntuivat hullaantuvan väreistä, sillä Kaapo ihastui tuohon orasnssin rusehtavaan Umberiin ja Elvis taas kauniin syvän viininpunaiseen Andorraan.

Rennon parkamallin lisäksi tärkeitä ominaisuuksia takissa ovat huppu sekä napilliset taskut. Poikien taskuista löytyykin aina paljon aarteita, kuten erilaisia kiviä, muttereita ja pullonkorkkeja. Kaunis yksityiskohta mielestäni ovat ruusukultainen vetoketju sekä napit. Tiiviisti neulottu puuvilla tuntuu lähes silkkimäisen pehmeältä.

Parkatakki tulee olemaan meillä varmasti kevään ja syksyn lisäksi myös kesällä – sen verran arvaamaton sää kuitenkin täällä meillä silloinkin on. Kylmemmillä säillä takin kanssa voi pitää vaikkapa neuletta. Muutenkin kerrospukeutuminen on eritysen kätevää, kun sää saattaa muuttua paljonkin päivän aikana. Mekin lähdimme tänään päivällä auringonpaisteeseen ja yhtäkkiä satoikin tiskirätin kokoisia räntähiutaleita. Näissä kuvissa pojilla on päällään takkien lisäksi Aarredin ihanat, vähän pidemmän malliset Noel-luomupuuvillaneuleet.

Parkatakkeja on saatavilla koosta 86/92 kokoon 146/152 kaikissa väreissä. Kaapo, joka on noin 140 senttiä pitkä, käyttää takista kokoa 146/152. Elvis, joka on reilu 120 cm, käyttää tästä kokoa 122/128. Itse suosin lastenvaatteissa aina väljyyttä ja valitsen mielummin aina vähän reilumman koon. Pienin koko on siis hyvä noin vuoden-parin ikäiselle ja suurin koko menee vielä noin 11-12- vuotiaalle.

Joko siellä aletaan pikkuhiljaa myös virittäytymään kevättunnelmaan? Tuntuuko joku tietty väri olevan tämän kevään suosikki?


PARHAAT TAHRANPOISTOVINKIT

23/01/2019

Vaikka meillä vasta maistellaan kiinteitä on sotku jo välillä ihan käsittämätöntä. Tuntuukin, että toistaiseksi vaatteille menee enemmän ruokaa kun itse suuhun. Eikä sitä sotkua ole vain vauvan vaatteilla, vaan ihan kaikkialla. Tästä tulikin mieleeni koota omat, yhdeksän vuoden äitiysuralla parhaimmiksi kokemani vinkit erilaisten tahrojen poistoon. Laittakaa toki kommentteihin jos ja kun listasta jäi jotain niksejä vielä uupumaan!

NOPEUS – Oikeastaan kaikkiin tahroihin pätee sama sääntö: ne lähtevät parhaiten irti tuoreeltaan. Juju on se, ettei anna tahran kuivua ja näin ollen imeytyä pysyvästi syvälle kuituun. Itse annan lasten rauhassa syödä ruokansa loppuun vaikka mustikkakeitot valuisivatkin pitkin rinnuksia. Usein vaatteet laitetaan pyykkiin vasta illalla, mutta pahimmat tahrat kannattaa ottaa käsittelyyn mahdollisimman tuoreeltaan. Ainakaan ei kannata jättää tahraisia vaatteita muhimaan likapyykkikorin pohjalle viikkokausiksi – ei ainakaan ilman sipaisua sappisaippuuaa!

SAPPISAIPPUA – Luottotuotteeni, tepsii useimpiin tahroihin, on riittoisa, luonnonmukainen (eläinperäinen) ja edullinen. En ole koskaan saanut tällä vaatteista värejä haalistumaan, vaikka saippua olisikin unohunut tahralle päiväkausiksi. Toisin kuten muut yleisimmät yrmäkät tahranpostoaineet voivat usein tehdä. Jos sappisaippuaa ei kotoa vielä löydy, kannattaa napata se mukaan seuraavalla kauppareissulla – ja ehdottomasti palana! Saippuaa hinkataan kostutetulle tahralle ja huuhdellaan ennen pesukoneeseen laittoa pois. Tosin täällä päässä se poishuuhtelu on unohtunut kerran jos toisenkin, eikä mitään vakavaa ole silti sattunut. Sappisaippua tehoaa useasti myös vähän pinttyneempäänkin likaan. Yleisimpiä kohteita ovat ainakin erilaiset ruokatahrat, ruoho sekä kakka (juuh).

RASVATAHRAT – Paras tapa poistaa vaatteilta rasva- ja öljytaroja on Fairy. Kastele tahra ja anna tiskiaineen vaikuttaa yön yli. Huuhtele aine pois ennen pesukoneeseen laittoa. Jos tahra ei häviä ensimmäisessä pesussa, toista koko homma uudestaan, mutta älä anna vaatteen kuivua välissä. Useinmiten eka kerta kuitenkin tepsii. Olen kuullut joidenkin tehostavan rasvatahran poistoa hinkkaamalla tiskiaineen lisäksi tahralle ruokasoodaa. Kuulemma toimii, mutta itse en ole testannut, enkä tiedä mitä se tekee väreille.

VERI – Vereen tepsii tehokkaasti jääkylmä vesi ja saippua tai nestemäinen pyykinpesuaine. Hätätapauksessa mikä vain käsisaippua tai vaikka shampookin käy. Huuhtele tahraa juoksevan kylmän veden alla ja kun kaikki mahdollinen veri on lähtenyt hinkkaa kevyesti tahrakohtaan saippuaa ja pese lopuksi pesukoneessa.

KUULAKÄRKIKYNÄ – Harjoitteliko kullannuppu nimmariaan seinälle tai valkoiselle nahkasovalle? Ei hätää! Etenkin koville pinnoille kannattaa testata hiuslakkaa, sen sisältämä alkoholi irroittaa mustekynän ihan vain pyyhkimällä, jättämättä jälkeäkään. Hiuslakan puuttessa myös hajuvesi voi toimia, mutta varaudu siihen, että haju pysyy ja pitkään (nimim kokemusta on).

AURINKO – Suomen oloissa tämä niksi toimii lähinnä vain kesäisin, mutta toimiessaan on yksi parhaimpia tapoja saada jopa vanhat pinttyneet tahrat pois. Aurinko haalistaa tahrat lähes silmissä. Omasta mielestäni tätä tehostaa vielä se, että vaate on tullut juuri pesusta ja on vielä vähän kostea. Minuspuolena aurinko myös haalistaa nopeasti vaatteista kirkkaat värit.

MUSTIKKA – Miten niin pienestä marjasta voikin lähteä niin paljon väriä! Itse olen saanut mustikkatahrat tuoreeltaan ihan vain sappisaippualla tarpeeksi kauan muhituttamalla, mutta sitkeisiin tahroihin voi kokeilla myös kiehuvan kuumaa vettä. Hätäensiapuna tuoreelle mustikkatahralle voi kokeilla myös jogurttia tai piimää.

PURKKA – Purukumi vaatteessa (tai hiuksissa) on ärsyttävä juttu. Se lähtee onneksi lopulta melko vaivattomasti jäädyttämällä. Jos mahdollista pistä vaate pakkaseen yön yli, muussa tapauksessa voit jäädyttää sitä paikallisesti myös jääpalan avulla. Kun purkka on jäätynyt, se lähtee raaputtamalla irti, ilman sotkua. Hiuksiin tepsii parhaiten sakset.

PUNAVIINI – Monelle tuttu kikka suola + kivennäisvesi toimii. Muista, älä hankaa ja levitä tahraa, vaan töpöttele ja pistä lopuksi pesukoneeseen jos mahdollista.

VALKAISUAINE – Itse välttäisin viimeiseen asti kloriitilla läträystä, mutta on tilanteita jossa se on hyvä ellei välttämätön. Näitä ovat tietysti kokovalkoinen pyykki, joka ei muulla keinoin kirkastu. Myös valkopohjaisista vaatteista voi varovasti kokeilla poistaa tahraa laimennettuun kloriittiin kastetulla topsipuikolla. Muista varovaisuus!

SAIPPUAKUPLATAHRAT, MYSTISESTI ILMESTYNEET BABAANITAHRAT SEKÄ KYNSILAKKA – Peli menenetty.

VAATEVÄRIT – Ikuisiksi ajaksi tahriintuneen vaatteen voi mahdollisesti yrittää pelastaa vielä värjäämällä sen itse pesukonevärillä. Yleensä tummemmalla värillä tai ensin valkaisemalla koko vaate. Muista kuitenkin, että väri tarttuu vain luonnonkuituihin, mitä vaatteessa käytetty ompelulanka harvoin on.

Mitä muita vinkkejä teillä tulee mieleen? Oliko tässä jotain uusia niksejä jotka menevät testiin?