IKÄVÄ VANHAAN

29/04/2018

Olen aina ollut vähän sellainen, että muutos pelottaa ja pysyisin mielummin vaan vanhassa tutussa ja turvallisessa. Oli kyse sitten ratikkalinjojen muuttumisesta tai siitä kun elämä menee eteenpäin. Jo teini-ikäisenä katselin koulun jälkeen valokuva-albumeita ja kyynelehdin ikävää siihen kun olimme veljeni kanssa pieniä ja sekä vanhan kotimme keittön tapettia. Samaan aikaan on kuitenkin ihanaa, että elämä menee eteenpäin. Vaikka onkin haikeaa kun omat lapset kasvavat, kuitenkin yksi elämän hienoimmista asioista on nähdä kuinka he oppivat uutta ja menestyvät elmässsä. Enkä itsekään oikeasti jaksaisi kokoajan junnata vaan samassa.

Kun alkuvuodesta muutimme perheen kasvamisen vuoksi isompaan asuntoon, aloin jo monta viikkoa etukäteen tekemään luopumistyötä. Jos vain olisin voinut, olisin halunut pitää myös vanhan asunnon – vaikkei meillä edes olisi sille mitään käyttöä kun korkeitaan sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Kuitenkin siihen asuntoon liittyi niin paljon suuria tunteita. Olin rempannut sitä yksinänäni tuntikaupalla ja kaikinpuolin se vain oli aivan ihana koti.

Kun muuttopäivä oli koittanut ja kävimme viimeisen kerran tyhjässä asunnossa, ei se enää tuntunut kodilta. Pystyin huokaista helpotuksesta sen puolesta, etten jäisi ikävöimään vanhaa vaan hyvillä mielisin saisin tehdä uuden kodin uuteen yhteiseen paikkaamme.

Pitkään kuitenkin puhuin minun tai meidän kodistamme, kun tarkoitin vanhaa. Tunsin vanhaan asuntoomme muuttaneen uuden perheen ja kun näin instagramissa kuvia MINUN kodistani, sisällälläni myllersi aikamoinen tunteiden kirjo. Nopasti sain kuitenkin tunteeni kasattua, mutta onhan se outoa nähdä jonkun muun tekevän kodin paikkaan jossa vielä muutama kuukaisi aiemmin kuvittelin itse asuvani vuosikaudet.

Ja vaikka muutos välillä pelottaakin, onhan juurikin vaikka muuttaminen myös aika ihanaa. Saa aloittaa kaiken ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Me tosin odottelemme vieläkin uuteen kotiimme kaappeja ja muita uusia säilytysrakaisuja, mikä tarkoittaa sitä, ettei kaikille tavaroille ole paikkoja siksi vielä 5kk muuton jälkeen osa niistä seisoo täällä pahvilaatikoissa. Ehkä juuri sen takia näinkin yksi yö unta vanhasta kodistamme ja aloin ikävöimään. Pian kuitenkin tajusin etten enää ikävöi vanhaa, vaan vanhan kodin selkeyttä. Vaaleita pintoja ja minimalistisuutta. Sitä kun kaikille tavaroille oli paikkansa.

Onneksi sellaiseen on mahdollissuus myös uudessa kodissamme, sitten aikanaan. Tiedän että jokus tätäkin, jopa näitä laatikoita, tulee ikävä.


VALAAT LASTENHUONEESSA
& PARI MUUTA PRINTTIÄ

24/04/2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – DESENIO

Monissa blogeissa on näkynyt viime aikoina paljon Desenion julisteita, eikä suotta. Minäkin olen tilannut sieltä ensimmäiset printit jo muutama vuosi sitten. Deseniossa valikoima on hyvin kattava ja hinnat sen verran kohtuulliset, että julisteita voi vaihdella vähän fiiliksenkin mukaan. Huoneeseen saa helposti ihan uudenlaista ilmettä ihan tällaisilla pikkujutuilla, kuten vain julistetta vaihtamalla.

Vaikka meidän muutostamme on jo neljä kuukautta, tuntuu kun se olisi tapahtunut vasta ihan hiljattain. Toisaalta se ei haittaa, sillä sovimmekin ettemme tee mitään suuria ennaltaharkitsemattomia päätöksiä sisustuksen suhteen, vaan laitetaan tavaroita pakoilleen siinä tahdissa kun niille paikka löytyy. Eikä varsinkaan osteta mitään uutta ihan suinpäin! Tämä pikkuhiljaa sisustaminen näkyy esimerkisi siinä, että suurin osa tauluista nojailee vielä lattailla seinää vasten, mutta niin ne nojailivat vanhassa kodissakin. Ja itseasiassa samaa tyyliä näkyy paljon myös siustuslehdissä, joten ei stressiä siitä!

Tilasin Deseniolta nyt viimeseksi aivan ihania julisteita myös poikien huoneeseen. Valas-printit on tehty vesiväritekniikalla ja ne ovat mielestäni todella kauniit ja herkät. Meri ja sen elämä onkin aina kiehtonut kovasti niin itseäni kun lapsiakin, joten nämä sopivat meille ihan täydellisesti. Valaiden kaveriksi sopi hienosti myös jääkarhu. Tässä sinisävyisessä julisteessa on mielestäni hauskasti jotain elokuvamaisuutta. Eläinaiheiset printit sopivat kivasti juurikin lastenhuoneeseen, mutta valikoimissa on niin paljon erilaisia ja erityylisiä kuvia, että niille löytyy paikka varmasti mistä vaan. Nämä meidän lastenhuoneen kolme julistetta löytyvät nettikaupasta nimillä Humpback whale, Blue whale, Polar Bear by Night.

Deseninoltahan saa julisteiden lisäksi myös niille kehykset. Oikeankokoiset kehykset on hyvin helppo valita, sillä julisteen yhteydessä kerrotaan aina että minkäkokoisiin raameihin se parhaiten sopii. Ja niitähän löytyy sieltä paljon erilaisia.

Yksi suosikkiosioni Deseniolta ovat taide ja- graafiset julisteet ja ihastuin etenkin noihin hyvin yksinkertaisiin muutamalla kynänvedolla tehtyihin ihmishahmoihin. Niitä löytyi sieltä paljon erilaisia, nämä meidän ovat nimeltään Bare Skin Illustration sekä Faces No2. Kevyet kuvat sopivat mielestäni hyvin niin makkariin kun olohuoneeseenkin tuomaan vähän seesteisempää tunnelmaa.

Eteisestä meiltä löytyy myös kalenteri julisteen muodossa. Tämä on mielestäni hauska, jos se ihan perinteinen seinäkalenteri ei ole oma juttu. Tämä meidän eteisen printti löytyy Desenion kalenterivalikoimasta nimellä Calendar 2018 B&W.

Jos oma koti kaipaa piristystä, niin koodilla ”MAMIGOGO” saat 25% alennusta Desenion julisteista 24.-26.4. Alennus ei koske handpicked- tai yhteistyöjulisteita eikä kehyksiä. Kannattaa ottaa myös seurantaan @desenio intagramissa, sieltä löytyy paljon lisää sisustusinspiraatiota!


MISTÄ VAUVAT TULEVAT?
– KIRJASUOSITUS

28/02/2018

Kun sain lapsia huomasin että minulla on heikkous – lastenkirjoihin! Monet niistä ovat kiinnostavia jopa aikuselle ja kuvitukset vielä sitäkin hienompia. Tykkään lukea lapsilleni paljon, mutta silloin kirjan on oltava oikeasti hyvin kirjoitettu. Kirjat ovat mielestäni myös kiva sistustuselementti lastenhuoneessa, niinpä niitä on tässä vuosien varrella kerääntynyt meille varsinkin kirppiksiltä aikamoiset pinot.

Kirjainnostukseni on myös tarttunut lapsiin, jo ennen kun he osasivat itse lukea. Nyt Elviksin oppi hiljattain lukemaan ja kirjojen lisäksi he ovat kovin innostuneita myös sarjakuvista. Lisäksi kirjastoon pitäisi päästä myös usein, koska eihän meillä satu justiinsa olemaan sitä suomen historista kertovaa kirjaa, joka sillä hetkellä kiinnostaisi ihan hirveästi. Koulun ja eskarin kanssa pojat pääsvätkin lähes joka viikko lainailemaan myös siltä kirjoja.

Tästä syystä kirjoja on siis paljon! Vanhassa kodissamme meillä oli ihan hauskan näköinen, mutta ei niin käytännöllinen ratkaisu kirjojen säilytykseen. Ne olivat nimittäin kahdessa pinossa piippuhormien syvennyksessä. Tällöin niitä ihan alimmaisia kirjoja oli tosi hankala ottaa ja siksi niistä moni jäikin lukematta.

Nyt muuton yhteydessä karsin yli puolet kirjoista pois jolloin jokosta paljastui paljon sellaisia kirjoija, noidenka olemassaolon olon olin jo melkein unohtanut. Yksi niistä kirjoista on tämä Vuokko Hurmeen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama Pikkurillin Käsikirja.

Tämä hauska lasten tietokirja kertoo kaiken oleellisen lapsista. Miten ne syntyvät, kasvavat ja kehuttyvät. Millaista lasten elämä on ollut aikoja sitten ja miten maailman lapset eroavat toisistaan vaikkapa aamupalamieltymysten mukaan.

Kirja tukee hienosti sitä, mitä minäkin olen kasvatuksessa omien lasten kanssa pyrkinyt tekemään – eli kertomaan asiat niinkuin ne ovat. Lapsen ikätasoon suhteutettuna toki. Meillä on, joskus ehkä vähän kiusallisiin, ”mistä vauvat tulevat?”-tyyppisiin kysymyksiin vastattu aina rehellisesti. Emme ole satuilleet haikaroista tai muista, vaan perhmeän laskun kautta selvitetty asiaa aina vähän tarkemmin lasten kasvaessa. Myös tässä kirjassa asiat kerrotaan ihanan rehellisesti, selkeästi ja yksinkertaisesti. Mutta niin, ettei se ole järkytys lapselle.

Etenkin juuri tuo vauvan kehitys soluista alkioksi ja sikiöksi, vauvan aika vatsassa ja syntymä sekä sen jälkeinen pikkuvauva-aika on meidän perheessämme hyvin ajankohtaisia asioita. Pojista on ollut tosi mielenkiintoista katsoa kuvien kautta mitä on jo tapahtunut ja mitä on vielä tulossa. Ja samaan aikaan ”muistella” omaa aikaansa vastassa ja vauvana.

Yhteisten lukuhetkien lisäksi tämä kirja antaakin myös paljon aiheita yhteiseen pohdiskeluun ja menneiden muisteluun. Iloisten kuvitusten avulla lasten on lisäksi helpompi käsittä ehkä vähän oudolta tai jopa pelottavilta tuntuvia asioita turvallisesti ja hauskalla tavalla. Ainoastan kutituksessa minua jäi vähän kaivelemaan, että miksi tässä ei ole ruskeita lapsia, vaan tummat hahmot on piirretty sinisiksi. Se on hölmö juttu muuten ihanasti kuvitetuun ja värikkääseen kirjassa. Mutta muuten, kaikinpuolin ihan tosi ihana kirja, suosittelen kaikille!