Neljässä päivässä alkusyksyisessä Pariisissa ehtii kiertää Louvren ja nähdä maailman kuuluisimpia taideteoksia ja aarteita, kivuta hissillä Eiffel-torin huipulle, ihmetellä katutaidetta ja kaupustelijoita Seinen varrella, suhata metrolla ees ja taas, kävellä jalat muussiksi, kieppua koko päivä Disneylandin hienoissa laitteissa, syödä karkkia iltapalaksi, seilata pitkin Seineä, kävellä Champs-Élyséetä pitkin Riemukaarelle, vaikuttua kaiken suuruudesta ja krumeluurista, kierrellä hienoissa puistoissa churroja syöden, hypätä extempore riksan kyytiin ja kiitää huimapäisesti villin liikenteen seassa, katsoa hotellin peiton alla kolme leffaa (ja nukahtaa jokaisen aikana), nähdä Notre Dam (ja sen kunnostustyöt), kuunnella katusoittajia, vierailla Pompidun huikeissa nykytaiteen näyttelyissä, syödä hyvin ja ei niin hyvin, kiertää vintage-kauppoja, katsella auringonlasku macaronseja syöden Sacré-Cœurin portailla ja kirjoittaa postikortti mummille.

Päästin kuin päästiinkin keskimmäisen lapsen kanssa muutaman vuosi sitten lupaamalleni 10v synttärimatkalle. Aloitettiin 10v synttärimatkaperinne esikoisen kanssa matkaamalla pari vuotta sitten Lontooseen, enkä raaskinut viedä sitä kokemusta pois toiseltakaan pojalta, vaikka matkustaminen huviksi nykypäivänä kyseenalaista onkin.

Yhteinen, kaksinkeskeinen matka ja täyden kympin juhlistaminen näin spesiaalisti, oli selvästi iso ja tärkeä juttu hänelle. Ja niin toki minullekin. Matkakohteen tämä pieni taiteilijanalku valitsi jo silloin aiemmin itse. Oli ihana hypätä arjen tiimellyksestä ihan toiseen maailmaan, ihan kaksin. Saatiin rauhassa olla, jutella, nauraa, ihmetellä ja kävellä käsi kädessä. Muutenkin tuli elettyä jotenkin tosi vahvasti hetkessä.

Aurinko paistoi joka päivä ja ihmiset olivat ihanan ystävällisiä ja huomaavaisia. Ja lapsi taas tuntui kasvaneen tuon yhden syntymäpäivänsä aikana useamman vuoden. Ja muuttuneen taas entistä rakkamaaksi ja läheisemmäksi, vaikken tiennyt sen olevan edes mahdollista.

Pieni video meidän reissusta löytyy täältä.

Ooooh, miten tästä reissustakin voi yhtäkkiä olla jo kaksi kuukautta. Muistan edelleen niin selvästi miltä tuntui pulahtaa saunan jälkeen tuonne jääkylmään ja kirkkaaseen meriveteen. Vaikka vietimme Ahvenanmaalla vain kaksi yötä, lukeutuu tämä reissu ehdottomasti yhdeksi kesän parhaimmiksi asioiksi.

Otimme osaa Silja Linen, Visit Ålandin ja Maarienhamn stadin järjestämälle pressimatkalle (matka saatu), jonka tarkoituksena oli näyttää median edustajille mitä kaikkea kivaa Ahvenanmaalla on tarjota lapsiperheille. Kahteen päivään mahtui siis monen moista ohjelmaa, koska no, sitä tekemistä on siellä paljon tarjolla.

Vaikka Ahvenanmaa on melko pieni, noin 50 kilometriä suuntaansa, jäi meille vielä ihan hurjasti nähtävää seuraavallekin kerralle. Ehdottomasti mennään siis ajan kanssa takaisin. Nimittäin jo meidän ensimmäisen yön majapaikkaan, Ecerössä sijaitsevaan Käringsundiin oltaisiin haluttu jäädä ainakin viikoksi.

Meidän perheen kesäloman viettoon riittää yleensä kiva ranta – ei siis kaivata yleensä juuri enempää sen kummempia aktiviteettejä. Siksi olikin hauska mennä toisten laatiman ohjelman mukaan ja käydä sellaisissa paikoissa, joihin ei normaalisti ehkä tulisi mieleen mennä. Ja päästiin me onneksi loikoloilemaan sinne rannallekin – ja niitähän merellisellä Ahvenanmaalla riittää. Kuten vaikka tuo kuvien upea Degersand.

Upeiden maisemien lisäksi yksi reissun mieleenpainuvin kokemus oli riistasafari, jossa kuljimme safarijunalla (eli traktorin perään kiinnitetyssä vaunussa) hyvin suurella aidatulla metsäalueella, jossa eläimet, eli saksanhirvet, kuusipeurat, strutsit, villisiat ja laamat elelivät ”vapaina”. Itse suhtaudun eläintarhoihin hyvin ristiriitaisesti. Rakastan nähdä eläimiä, mutta samaan aikaan en halua tukea niiden häkkiin sulkemista vain huvin vuoksi. Täällä asuvat eläimet saavat elää isolla luonnollisella alueella laumoissaan, normaalioloja mukaillen. Eläinten hoitaja oli myös aivan ihana ja lupasi ottaa Myyn sinne kesätöihin myöhemmin, sen verran reippaasti sujui häneltä laamojen ruokinta.

Lisäksi kävimme myös Puuhamaa-tyylisessä Smart park -perhepuistossa, Metsästys -ja kalastusmuseossa, käppäilemässä Saariston Lapset -kuvausmaisemissa, Palokuntamuseossa sekä seikkailugolfaamassa.

Toisen yön vietimme ihan Maarianhaminan keskustassa – ja vitsit kun sielläkin olisi riittänyt kirppiksiä ja vintageliikkeitä koluttavaksi. Ehdittiin sentään maistamaan Ahvenenmaan kuuluisuutta, nimittäin pannukakkua, joka siellä perinteisesti tehdään riisi ja mannapuuroon. Se oli t a i  v a a l l i s t a. Vielä ennen lähtöä kipaistiin sataman vieressä olevaan museoalus Pommerniin (josta minulla on niin paljon kuvia, että taidan tehdä siitä visiitistä ihan oman postauksensa).

Me itse matkustimme Ahvenanmaalle Turun kautta, josta laivamatka Maarianhaminaan kesti muistaakseni noin 4-5 tuntia. Meillä oli laivassa oma hytti, jota suosittelen lämpimästi. Oli kiva käydä ostamassa laivan kahvilasta syötävää hyttiin ja katsella samalla ikkunasta kauniita saaristomaisemia. Ja ottaa tietysti päiväunet.

Luulen, että ensi Ahvenanmaan reissulle varataan siis useamman yön lisäksi perinteisesti pyörät mukaan, koko perheelle sopivia pyöräteitä näytti nimittäin olevan paljon ja uutta tehtiin kokoajan. Ja paikallista omppumehua pakkaan myös tuliaskassit sitten täyteen.

Tästähän on jo melkein kuukausi, kun startattiin meidän kesän eka reissu. Otettiin aluksi juna Kokkolaan, jossa oltiin aluksi yksi yö ja jatkettiin siitä seuraavana aamuna vuokra-autolla matkaa Kalajoelle. Itseasiassa siinä kävi niin, että Kokkola vei enempi sydämen ja sinne olisi kyllä kiva päästä ajan kanssa uudestaan. Etenkin moni kirppis jäi houkuttamaan.

Toki Kalajoen kuuluisat hiekkasärkät olivat myös upeat. Etenkin etelästä päin lasten kanssa tullessa tuo välipysähdys Kokkolassa oli tosi hyvä.

Junamatka Helsingistä Kokkolaan oli nelisen tuntia ja autolla siitä Kalajoelle hurautti alle tunnissa. Autolla matka Helsingistä Kalajoelle olisi ollut ilman pysähdyksiä lähes kuusi tuntia.

Reissu ei itseasiassa ollut pelkkää hupia, vaan työmatka, sillä tein samalla jutun Kalajoen aktiviteeteista. Päästiin siis kokeilemaan rantahiekalla makoilun lisäksi suppailua, siekkailugolfia sekä paikallinen kylpylä.

Parasta Kalajoella oli mielestäni kuitenkin se kuuluisa ranta. Hiekka oli ihanan pehmeää, vesi matalaa ja tosi lämmintä. Päästiin testaamaan ranta niin hellepäivänä, tuulisemmalla säällä sekä kesämyrskyn aikaan – ja se toimi omalla tavallaan hyvin niinä kaikkina hyvin erilaisena päivänä.

Oli hurjan jännä ja siisti kokemus kävellä pitkälle keskelle merta hiekkasärkkää pitkin, juurikin myrskyn yltyessä ja aaltojen lyövän päälle molemmin puolin.

Siinä missä Kokkolassa saatiin ihailla paikallista elämää ja hyvin säilynyttä vanhaa kaupunkia, Neristania, Kalajoki tuntui taas enemmän tekemällä turisteille tehdyksi. Kaikkialla leijui mennyt seiskytluvun keihäsmatkojen tunnelma lomakylineen ja pomppulinnoineen/seikkailuratoineen/vesiliukumäkineen, jonka lisäksi joka nurkalta löytyi varta vasten rakennettuna fast food ravintoloita. Saimme siis nopeasti yliannostuksen ranskalaisista.

Mutta se ranta oli itsessään onneksi niin upea. Siellä pääsi pakoon jopa turistifiilistä, sillä tilaa ja jopa ihan omia särkkiä riitti kaikille. Oikein hyvä kesän aloitus, koska rakastamme ranta-elämää!

Oletteko te käyneet Kalajoen hiekkasärkillä?

Päätin ex-tempore lähteä lasten kanssa muutaman päivän varoitusajalla alkuviikosta risteilylle syysloman ja hienosti alkaneen kouluvuoden kunniaksi. Siis yksin kaikkien kolmen kanssa. Tiesin, että edessä olisi potentiaalinen kaaos, mutta kaikki meni oikeastaan tosi hyvin.

Luulen, että vuoden takaisin Thaimaan reissumme jälkeen mikä tahansa on kuitenkin mahdollista. Silloinen matka kun sisälsi viimetinkaan varattuja hotelleja ja jatkolentoja, yli vuorokauden matkustamisen kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä välillä hyvinkin tiukilla vaihdoilla, yhden sairaalareissun, kovaan ukkosmyrskyyn keskellä avomerta joutumisen ja paljon muita jännittäviä vaiheita.

Mutta täytyy sanoa, että oli täpötäydessä laivassa satojen muiden syyslomaa viettävien perheiden kanssa olo ajoittain myös aika hullujen hommaa. Etenkin Tax Freessä, Toblerone hyllyjen välissä, oli aamusta iltaan niin hirveä kaaos, että sokerihuuruissa hilluvien lasten ja etenkin hermoromahduksen partaalla olevien vahempien tieltä kannatti vain pysyä poissa.

Olen aina liikkunut paljon poikien kanssa ja ottanut heidät mukaan moneen paikkaan pienestä pitäen, mikä selvästi vaikuuttaa siihen, että nykyisin heidän kanssa on ihan mahtavaa tehdä, mennä ja kokea. Heistä on myös aina seuraa ja turvaa toiselleen ja auttoi paljon, että laivallakin he osasisvat ja uskalsivat kulkea siellä kahdestaan vaikkapa leikkipaikalle. Ja mikä tärkeintä, pystyin luottamaan siihen että he handlaavat homman ja osaavat käyttäytyä myös ilman jatkuvaa valvontaa.

Myös vauvan kanssa meni paremmin kun osasin toivoa, hän nukkui yöt muutamalla syötöllä ja viihtyi hyvin rattaissa. Valveilla ollessaan ihmishälinä toimi hyvänä viihdykkeenä. Pojista oli myös mielettömän suuri apu vauvan kanssa, he antoivat tuttia, syöttivät, pitivät seuraa, vahtivat ja roudasivat tavaroita ilomielin. Niin ja ”tottelivat ekalla”, kuten oltiin etukäteen sovittu.

Laivassa meillä oli hytti jossa oli parivuoteen lisäksi lisävuode. Mahduttiin sinne vaunujen kanssa tosi hyvin. Hyttiluokka ”DeLuxe” ei kyllä ollut luxea nähnytkään, sängyissäkin oli edelleen ne saman siniset froteelakanat suojana mitä joskus 90-luvulla 😀 Mutta tosi toimiva hytti muuten! Huoneessa oli minibaari, joka oli vauvan korvikkeiden ja pumpattujen maitojen kanssa ihan ehdoton.
Hintaan kuului myös virvokkeita sekä buffet-aamupala.

Olen myös tosi ylpeä siitä, että päästiin Tukholman päässä aamulla laivasta ulos ihan ensimmäisten joukosta, kuten olimme etukäteen suunnitelleet. Se oli saavutus muutenkin, mutta etenkin kun vielä nukuttiin vahingossa tunti liian myöhään.

Satamasta matkustettiin bussilla suoraan Junibackeniin, jossa yllätykseksni olikin vain ihan muutama ihminen. Olin kuullut että etenkin loma-aikoihin sinne on pitkät jonot, mutta nyt siellä oli koko aamupäin todella rauhallista ja väljää. Pojat tykkäsivät paikasta tosi paljon, vaikka taitavatkin olla kohderyhmän vahimmasta päästä. Meistä kaikista oli hauska bongailla tuttuja satu-hahmoja ja paikkoja. Satujuna oli mieletön kaikkine yksityiskohtineen ja oltaisiin mielellämme ajeltu sillä useampikin kerta. Tekemistä ja hauskaa riitti, mutta muutaman tunnin jälkeen päätimme jatkaa matkaa.

Olimme etukäteen suunnitelleet jatkavamme matkaa lautalla keskustaan, mutta pienen kauniissa merellisissä syysmaisemissa käppilyn jälkeen hyppäsimmekin ratikkaan. Olin ajatellut että voisimme jatkaa keskustassa metrolla Södermalmille, jossa on paljon ihania ravintoloita ja kahviloita sekä yksi kauppa ja kirppis joissa olisin halunnut käydä. Elvis kuitenkin nukahti ratikkaan ja oli herätyksestään sen verran kärttyinen, joten jäimme ihan vain keskustaan.

Suuntasimme sitten Kulturhusetiin lasten kerrokseen, jonne on vapaa pääsy. Siellä on puuhaa eri ikäisille lapsille, leikkipaikkoja, hirvittävä määrä kirjoja (myös suomeksi) taidehuone ja muunmuassa musiikkituokioita. Me loikoilimme siellä sohvilla kirjoja lueskellen ja pojat leikkivät myös hetken piilosta toisten lasten kanssa.

Kello alkoi olla aika paljon ja meidän piti löytää vielä jokin ruokapaikka. Jäimme kuitenkin kuolaamaan katukojulle donitseja ja churroja, joten lopulta meillä oli aikaa enää pikaseen pikaruokala-hamppareihin ennen kun lähdimme metrolle (klassikko). Siellä olikin ihan hirveä ruuhka ja jouduimme jonottamaan hisseihin niin kauan että pelkäsin meidän myöhästyvän laivasta – se vasta olisikin ollut! Pikku adrenaliinit siinä sitten lopuksi vielä päälle (lapsillehan vakuutiin että ehditään ihan hyvin, mutta juostaan nyt silti varmuudeksi), mutta ehdimme onneksi ajoissa kyytiin.

Loppuilta meillä menikin hytissä yhdessä telkkaria katsellen ja karkkia syöden – ihan mahtava reissu siis.

Marraskuisella Thaimaan matkalla sain ihan hurjan määrän kyselyitä hotelleistamme. Enkä ihmettele, sillä tuntikausien etsiminen ja arvosteluiden vertailu tuotti tulosta ja löysimme meille ihanat paikat yöpyä. Jo melko pienellä Koh Lantan saarella majoitusvaihtoehtoja oli mieletön määrä, mutta hitsit, niin oli suurkaupunki Bangkokissakin.

Bangkokissa hotellia valitessa kannattaa ensin päättää, että millä alueella siellä haluaa asustaa. Kaupunki on ihan hillittömän kokoinen ja välimatkat sen mukaisia. Paikasta toiseen liikkumisessa saattaa hyvin vierähtää tunti jos toinenkin. Kannattaa siis vähän katsella alueita sillä silmällä, että mitä reissultaan tahtoo, shoppailua, nähtävyyksiä, historiaa, paikallista tunnelmaa vai kalliita merkkiliikkeitä ja kimaltavia pilvenpiirtäjiä.

Itse halusin hotellin joen varrelta. Skytrainin lisäksi kaupungissa pääsee liikkumaan helposti jokilaivoilla ja sen varrella sijaitsee myös ehdoton nähtävyys Grand Palace sekä muutamia muita temppeleitä. Ajattelin että joen varrella saattaisi olla myös kivat maisemat, ja oikeassa olin.

Bangkokin hotellia aloin etsimään itseasiassa vasta kahta päivää ennen siellä yöpymistä. Onneksi en sentään jättänyt sitä ihan edelliseen iltaan, sillä se oli ilta jona jouduin vatsataudin vuoksi yöksi sairaalaan tiputukseen.

Hotellien hintataso yllätti hintavuudellaan, olin nimittäin kuullut Bangkokissa olevan paljon edullisempaa. Toisaalta korkeat hinnat saattoivat johtua high seasonista ja siitä että olin niin myöhään liikenteessä. Jouduin siis hieman nostamaan budjettiani, sillä halusin että hotelli sijaitsisi aivan joen rannalla, että siellä olisi hyvä aamupala, kivat huoneet ja iso allasalue. Kaikista hienoimmat ja kehutuimmat hotellit jouduin karsimaan niiden hinnan takia pois, mutta jäi minulle vielä useampi ”vähän parempi” vaihtoehto joita sitten jäin pyörittelemään.

Etsin halpoja hintoja Bookingin, Hotels.com, Trivagon, TripAdvisiorin ja Agodan kautta. Näiden lisäksi katsoin aina instagramista vierailioiden kuvia saadaakeni realistisen kuvan hotellista. Availin uusia nettivaraussivustejen sivuja uusista selaimista ja näin ollen sain kaivettua kaikista halvimmat hinnat. Laitoin myös suoraan sähköpostia kolmeen eri hotelliin, josta sitten muutenkin näistä yhdeksi suosikikseni valikoituneesta hotellista, Chatrium Riversidesta, sain vielä lähes satasen halvemman hinnan kolmelle yölle. Valinta oli siis vihdoin selvä.

Lähtöä edeltävänä päivänä tosiaan sairastuin, mutta pääsimme onneksi kuitenkin lentämään Bangkokiin ja kamalan, tunnin kestäneen taksimatkan päätteeksi hotellille. Hotellin edessä meitä odotti jo iso joukko työntekijöitä, yksi avasi taksin ovet, toinen otti pienet kassit, kolmas isot matkalaukut, neljäs oksennuspussini ja viides saattoi meidät vastaanottoon.

Itse aikoinani hotellin vastaanotossa työskennelleenä katsoin ihastellen kahden respan yhteistyötä. 36 kerrokisessa hotellissa huoneista ja vieraita varmasti riittää, joten joka asissa tulee olla tehokas. Sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme vielä upgreidauksen huoneeseen josta oli kaupunkinäkymän sijasta suora näköala joelle.

Kaikki Chatriumin huoneet ovat itseasiassa sviittejä. Meidän 25. kerroksessa sijainneessa ihan ”perus sviitissämme” oli avokeittiö ja olohuone, iso parveke, kylpyhuone suihkulla ja ammeella sekä makuuhuone, josta avautui lattiasta kattoon olevista ikkunoista näymät joelle. Huone näytti vielä paljon kivemmalta mitä kuvissa, ja jääkapissa olevien virkokkeiden lisäksi huoneessa oli tuoreita hedelmiä.

Olin itse edelleen vielä aika sairas, joten tuntui tosi ihanalta päästä sivistyksen pariin, niin kivaan huoneeseen ja mielettömän hyvän palvelun hotelliin. Hotellissa oli kaksi ravintolaa, kahvila sekä Starbucks, joten meillä ei onneksi ollut tarvetta edes lähteä minnekkään. Vaikka olin kipeä, olin iloinen että sairastuin juuri tässä kohtaa, kun pojilla oli tilaa leikkiä olkkarissa, iso telkkari ja kaikki mahdolliset lastenkanavat ja minä sain levätä rauhassa makkarissa ja käydä välillä vaahtokylvyssä (jossa oli oma tyyny!). Myös jos olisin joutunut uudestaan lääkäriin, täällä ne olisivat todennäköisesti olleet vähän modernimmat mitä edellisessä saaressa oli..

Seuraavana päivänä vointikin oli jo vähän parempi, joten vietimme aurinkoisen ja kuuman päivän hotellin isolla allas-slueella. Illalla uskallauduttiin syömään jo muualle, joten otimme hotellin oman lautan ja matkasimme sillä viiden minutin päähän päälaiturille, jonka läheisyydestä löytyikin vaikka mitä ruokapaikkoja ja ostosmahdollisuuksia. Hotellilla on siis oma laituri, josta kulkee ilmainen lautta kymmenen minutin välein päälaiturille, josta pääsee liikkumaan eteenpäin niin lautoilla kun skytranillakin.

Kolmantena päivänä oltiin jo vähän aktiivisempia ja lähdimme jokiveneellä katsomaan suurta temppeliä. Turist Boatiksi nimetyllä lautalla oli todella helppo ja vaivaton matkustaa paikasta toiseen ja se toimi myös hop on hop of-tyylisesti, jos osti päivälipun. Me kuitenkin ostimme vain yhdensuuntaiset liput, sillä tiesin etukäteen temppelillä menevän ainakin jotain tunteja ja tahdoimme kaikki myös takaisin nauttimaan hotellin altaasta. Päivän päätteeksi kävelimme illalla jo pimeän tultua myös läheiselle iltatorille, joka oli enemmänkin valtava ulkona oleva ostoskeskus.

Hotellin arvosteluista luin myös todella ylistäviä kommentteja hotellin aamupalasta, eikä yksikään niistä ollut liioteltu. En ole eläessäni nähnyt niin hyvää ja kattavaa aamupalaa. Tai oikeastaan mitään seisovaa pöytää. Siellä oli ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa ja vielä vähän enemmän. Perus leivät, leivonnaiset, myslit, jogurtit ja muut, mutta myös paljon erilaisia salaatteja, aasialaisia ruokia, kymmenillä eri tavoilla valmistettuja kananmunia, sushia, smoothieita ja ihan hillitön vohvelibaari.

Yövyimme hotellissa siis kolme yötä ja viimeisenä päivänä meille tarjottiin vielä myöhäistä chek outia kello kolmeen saakka, sillä lentomme lähti vasta alkuillasta. Toki Thaimaassa palvelukulttuuri on ihan toisenlainen kun täällä meillä, mutta reissumme kolmesta hotellista tässä sen pisti oikein eritysesti merkille. Vaikka kyseessä oli käsitykseni mukaan kuitenkin suht tavallinen 3-4 tähden hotelli, oli se suomen tasoon verrattuna jossain seitsemässä tähdessä.

Todella moni teistä kyselikin tästä hotellista ja että suosittelisinko sitä – kyllä ehdottomasti. Ihanaa luksusta verrattain suht pienellä rahalla. Meidän kolmen yön sviittiyöpyminen aamupalla maksoi yhteensä vähän yli kolmesataa. Suositus siis tälle jos Bangkokin reissu on edessä tai suunnitteilla!