Kuten viime postauksestakin saatoitte huomata, lähdimme synttärimatkalle Lontooseen. Vain minä ja muutaman päivän omien synttäreideni jälkeen pyöreät kymmenen täyttänyt esikoiseni.

Aloin jo kesällä miettimään, että mikä olisi sellainen vähän spesiaalimpi lahja täyttä kymppiä juhlistamaan. Meillä kun arki on aika hektistä ison lapsikatraan kanssa, aika pian mieleenkin pälkähti, että se voisi olla jotain kivaa yhdessä tekemistä – kahdenkeskistä aikaa.

Aina välillä Kaapo on toivonut vieressä nukkumista, ”ihan kuin silloin Thaimaassa hotellissa” ja olen joutunut kuitenkin kylmästi kieltätymään, sillä en ole halunnut enempää häiriötekijöitä öihini. Hän myös rakastaa teen litkimistä (ja pyysi sitä jopa synttärilahjaksi), jonka lisäksi Harry Potter on ollut aika paljon esillä jutuissa jo pitkään – joten aika pian mieleeni tulikin, mitäs jos lähtisimme kahdestaan Lontooseen.

Ja niin me sitten lähdimme! Ostin meille lentoliput jo muutama kuukausi sitten ja pidin koko homman visusti salaisuutena synttäripäivään asti. Viisi tuntia ennen koneen lähtöä annoin hänelle onnittelukortin, jossa luki ”Lähdetäänkö teelle?” ja alle olin piirtänyt Big Benin ja sen ympärillä lenetelevän Peter Panin, kaksikerroksisken bussin jota ajoi Padidngton, kyydissään Kuningatar ja katolla Harry Potter, sekä Buckinhamin vartija tarjoilemassa teetä.

Hetken aikaa hän ihmetteli korttia, kunnes pikkuhiljaa alkoi valkenemaan. Eihän hän aluksi meinannut millään uskoa, että lähdedemme NYT HETI. Kun hän vihdoin käsitti tuli pikku paniikki. Pian jännitys vaihtui kuitenkin innostukseen ja lähdimme vielä hakemaan kaupasta vähän evästä ennen lähtöä.

Kaupalla huomasin pankkikorttini kadonneen ja sitten vuorostani itku silmässä olin minä. Olin jo aika varma, ettemme pääsisikään lähtemään, sillä eihän ilman korttia voi matkustaa. Kaikki kuitenkin järjestyi, onneksi on Apple Pay puhelimessa ja käteinen. Etsittiin korttia kuitenkin sen verran kauan, että tuli vähän kiire lähteä kentälle. Kunnon jännitys loppuun asti siis.

Eikä jännitys vielä päättynyt koneeseen ehtimiseen, sillä ensimmäistä kertaa minulta nimittäin pyydettiin lapsen syntymätodistusta passin tarkaistuksessa Englannin päässä- eikä sellaista tietenkään tällä kertaa ollut. Ikinä ennen ole sitä pyydetty missään päin maailmaa, vaikka sellainen mukana onkin useilla reissuilla ollut. Meillä kun on eri sukunimet ja passivirkailija oli tiukkana siitä, että miten minä voin olla hänen äitinsä. Onneksi Kaapolta jo Englanti onnistuu ja hänen vakuuttelunsa ansiosta päästiin siitäkin tilanteesta. Onneksi tähän myös päättyivät matkan isommat kommellukset.

Lontoossa oltiin myöhään illalla ja heti päästiin testaamaan niin juna kun metrokin. Hotelliin chekkaamiseen jälkeen käytiin syömässä, jossa koko ravintola lauloi onnittelulaulun Kaapolle tarjoilijan tuodessa hänelle tähtisädetikuin koristellun järkiruoan.

Käytiin myös Harry Potter Studiolla, hienosti iltapäiväteellä, parissa museossa, Hyde Parkissa ja käppäiltiin ja ihmeteltiin muuten vain kaupungin menoa. Kaapo oli superia matkaseuraa (jälleen kerran) ja suunnisi ihan superhyvin myös sokkeloisessa metrossa. Myös sää helli meitä ihanasti.

Moni teistä onkin toivonyt Instan kautta vinkkejä Lontooseen ja yritän pian koostaa vielä jonkinlaisen kompaktin reissupostauksen tännekin. Toiveestanne pistän myös kaikki Lontoon ig-storyt profiilini kohokohtiin ihan pian!

Ehkä kuvista välittyykin, että meillä oli tosi ihana reissu, kolme yötä laatuaikaa vain kahdestaan. Nukuttiin vierekkäin saman peiton alla, juteltiin, ihmeteltiin, vähän riideltiin, herkuteltiin ja naurettiin ja nautittiin paljon.

Meidän kolmen viikon reissu alkaa olla takanapäin, huomenna aamulla ollaan jo takaisin kotona. Loma on ollut ihana, parasta reissuissa on aina nähdä lasten nauttivan ja pitävän hauskaa yhdessä. Vaikka Myy on vielä pieni, on hän ollut kovasti mukana isoveljien sekä serkkujen menoissa. Öisin hän on puolestaan tehnyt hampaita ja tankannut maitoa mikä ei ole päivisin maistunut, joten joku lepoloma meille vanhemmille kelpaisi tämän rupeaman jälkeen paremmin kun hyvin.

Kolme viikkoa meni todella nopeasti ja olisimme hyvin vielä voineet jatkaa lomailua täällä vielä vähän aikaa. Kotiinpaluu reissun jälkeen on kuitenkin myös aina ihanaa, etenkin kun Suomen kesä on yksi lempiasioistani.

Palaan Espanjan reissuumme varmasti vielä muutaman postauksen verran (muutama paikkasuositus sekä vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen), mutta tähän väliin tälliset pikaiset kuulumiset ja kuvapläjäys kännykän kuvavirrasta. Tänään meillä olisi ohjelmassa vielä pyykinpesua, pakkailua sekä koko talon siivoaminen. Toivottavasti ehditään kuitenkin vielä vähän altaalle uimaan ja loikoilemaan.

Vuosi sitten olimme babymoonillamme kaksistaan tällä samaisella rannalla. Paikka teki meihin viimeksi niin suuren vaikutuksen, että halusimme ehdottomasti käydä siellä nyt myös lasten kanssa.

Luonnonkaunis ranta on tunnettu muun muassa sitä ympäröivistä dyyneistä sekä surffausmahdollisuudestaan. Suurin osa rantaviivasta on myös pyhitetty naturisteille. Täysin nudistina auringon palvominen ei kuitenkaan ole edellytys rannalla olemiselle, vaan siellä voi puketua (tai olla pukeutumatta) juuri niin kuin tahtoo.

Verrattuna muihin täällä päin oleviin rantoihin, Cabopino on kuin piilossa oleva rauhallinen keidas. Se kun ei ole aivan suosituimpien turistikohteiden aivan välittömässä läheisyydessä, vaan sinne pääsy vaatii täältä auton. Matkaa Funegirolan täpötäysiltä rannoilta sinne on noin vartin ajomatkan verran.

Ainoastaan rannan alkupäässä on pieni rypäs vuokrattavia aurinkotuoleja ja vähän enemmän porukkaa, sen jälkeen alkavat dyynit sekä nudistialue. Joinain hetkinä voi tuntua, ettei rannalla ole ketään muita. Rantaviivan toisessa päässä utuisina siintävät vuoret tekevät paikasta entistä ainutlaatuisemman.

Ranta on paikoitellen hyvinkin matala mereen mentäessä, joten lasten kanssa on täällä helppo olla. Toisaalta taas tuulisena päivänä aallot saattavat olla isohkoja, kuten meillä tällä kertaa oli. Pidemmällä rannalla on ihanan rauhallista osittain siksi, ettei siellä ole mitään palveluita – ei siis myöskään rantavahteja / pelastajia. Tämä kannattaa pitää mielessä uimaan tai surffaamaan mennessä. Keltaisesta lipusta huolimatta me uskallauduimme mereen aaltoihin hyppimään ja voi vitsit, että se oli hauskaa. Hiekkaa oli uikkareissa sen jälkeen ehkä kilo.

Tämä rantakäynti oli myös ensimmäistä laatuaan Myylle. Vähän etukäteen jännitti, että miten menee kuumalla hiekalla vauvan kanssa, joka pistää suuhunsa kaiken. Mutta huomasin pian, että oikeastaan siellä olikin aika rentoa. Mitäs nyt jos vähän menee hiekkaa suuhun, se ei ainakaan takerru samalla tavalla kurkkuun kun kaikki kuivat lehdet, kukat ja kivet joita hän normaalisti yrittää syödä.

Toki kovin kauaa ei vauvan kanssa suojaavista vaatteista ja hatusta huolimatta voinut rannalla olla, siellä meillä ei ollut rattaita lukuunottamatta mitään varjoa mukana. Rattaista puheenollen, pitkälle rannalle pääsee kätevästi ja esteettömästi dyynjeä pitkin kulkevien pitkospuiden kautta. Ne kiemurtelevat hieman, mutta samalla saa ihailla upeaa luontoa ja maisemia.

Rannan toisesta päästä löytyy taas vähän palveluita, kuten symppis ravintola, josta saa ainakin hyvää kalaa, roseta ja jäätelöä.

Oliko teillä kiinnostusta kuulla muista meidän mielestä kivoista ja lapsiystävällisistä paikoista täällä aurinkorannikolla?

Viime viikon arkikuva on jo perinteeksi muodostunut otos lentokentältä ennen lähtöä.

Olen ottanut pojista samanlaisen kuvan ensimmäisen kerran matkustaessani heidän kanssaan yksin tänne Espanjaan kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen ollaan otettu kuva aina reissatessamme.

Jossain vaiheessa on pakko koota kaikki kuvat yhteen, ensimmäisessä kuvassa kun pojat tosiaan ovat vasta 1 & 3 vuotta. Niin monta kivaa matkaa olen saanut sen jälkeen tehdä näiden reissumiesten kanssa.

Terveisiä ihanasta Espanjasta! Saavuttiin tänne koko konkkaronkka viime yönä ja aamulla heräsimme tuulessa heiluvien palmupuiden kahinaan. Tuulinen aamu vaihtui pian paahtavan kuumaksi kesäpäiväksi ja olemmekin tänään lähinnä vain viihtyneet uima-altaan välittömässä läheisyydessä.

Ajattelin tulla vain sanomaan nopeat moikat ennen kun kömmin nukkumaan. Uteliaan ja vauhdikkaan vauvan kanssa ensimmäinen lomapäivä ei varsinaisesti ole ladannut akkuja, vaikka onkin ollut ihana katsoa toisen ihmettelyä ja innostusta uudesta paikasta.

Huomenna porukkamme kasvaa entisestään, sitten meitä on täällä talolla neljä aikuista ja kuusi lasta. Eli actonia varmasti riittää koko kolmeviikkoisen reissumme ajan.