TÄITÄ? LUONNOLLINEN JA PARAS TAPA PÄÄSTÄ NIISTÄ EROON

23/10/2017

Vuosi sitten koulujen alkamisen jälkeen perhettämme alkoi piinaamaan ikävä vaiva, täit. Olin pitänyt niitä aina hyvin kiusallisina ja todella ällöttävinä. Omien muistojeni mukaan olen oman koulutaipaleeni aikana säästynyt niiltä, eikä lapsillanikaan ollut ikinä aiemmin ollut näitä ällötyksiä. Kunnes perheessämme alkoi viime syksynä hermoja raastava täikierre. Tässä kohtaa aika montaa teistä alkoi varmaan kutittamaan päästä? Niin minuakin – taas.

Viime syksy ja talvi ja kevät meni meillä niin, että häädöistä huolimatta täitä tuli aina jostain uudestaan. Kahden kodin jatkuva puunaaminen, monien satojen eurojen täishampoot, uudet peitot ja tyynyt, tuntikaisien hiusten kampaamiset ja jatkuva kutina kuluttivat henkisiä voimavaroja ihan hirveästi. Välillä oltiin muutama viikko ilman täitä, kunnes niitä taas jostain ilmestyi. Yhdessä vaiheessa uhkasin opettajille etten päästäisi lastani kouluun, ennen kun henkilökunta on tarkistanut kaikkien lasten päät.

Aina kun luulin että nyt vihdoin pääsimme näistä pikkupaskiaisista eroon, niitä tuli taas. Lopulta leikkasimme jopa lastenkin hiukset. Mutta eihän sekään auttanut, kun emme ihan lyhyeksi siiliksi niitä vetäneet.

Täit ovat kiusallinen vaiva ja alkuun ällötyksen lisäksi minua nolotti ne myös tosi paljon. Ja ovathan ne edelleen ihan hemmetin ällöjä. Nykyään osaan kuitenkin suhtautua niihin sillä mentaliteetilla, että täitä voi tulla ihan kenelle tahansa. Se ei ole merkki huolimattomuudesta tai likaisuudesta. Nolona ja kiusallisina pidän nykyään ainostaan vanhempia jotka eivät ilmoita kouluun tai hoitopaikkaan täistä tai eivät hoida niitä pois heti kun täitä havaitsevat.

Minusta onkin tullut tässä vuoden aikana aika hyvä täi-expertti, joten ajattelin jakaa vinkkejä tehokkaseen täihäätöön. Tärkein neuvo kuitenkin on unohtaa ne apteekin kalliit ja nykyisin valitettavan tehottomat myrkkyshampoot. Ainakin meilläpäin elelevät täit ovat selkeästi kehittäneet vastustuskyvyn kyseisiin aineisiin. Täiden ehkäisy on toki tässä hommassa ehkäpä se ykköshomma, eli pipot ja muut aina takin hihaan, reppuun tai muovipussiin! Täihääädön jälkeen yhtä tärkeä homma on täikammalla kampaaminen kaksi kertaa päivässä parin viikon ajan. Nimittäin jos hiuksiin jää yksikin elävä saivare, alkaa koko show alusta.

Täit kuolevat parhaiten tukehduttamalla ja tähän hommaan sopii parhaiten jokin kasvisöljy. Kookosöljyn epäillään toimivan parhaiten, mutta itse myös rypsi -ja oliiviölyn testanneena en ole huomannut tehoissa eroa. Kaikki öljyt saavat myös hiukset tuntumaan hyvältä ja rypsiöljyn joukkoon voi vaikkapa tipauttaa muutaman tipan eteeristä öljyä (oma suosikkini on appelsiini), jolloin ne myös tuoksuvat hyvältä. Teepuuöljyn on myös kerrottu toimivan täiden ehkäisyssä voimakkaan tuoksunsa ansiosta.

KASVISÖLJY JA TUNNOLLINEN KAMPAAMINEN

Ennen öljyn levittämistä hiukset kammataan kauttaaltaan tähän tarkoitukseen tehdyllä tiheäpiikkisellä täikammalla. Hiukset ja päänahka käydään läpi pieni osio osiolta. Tämä kannattaa tehdä vaikkapa lavuaarin päällä tai valkoinen pyyhe hartioilla, jolloin putoavat täit näkee parhaiten. Muista pestä ja keittää kampa aina kaikkien käyttäjien välissä.

Öjy on mielestäni helpoin levittää kotihiusvärin mukana tulevalla purkilla, mutta myös vaikka tyhjä shamppoopullo toimii. Kookosöljyä käyytäeesä tulee öljy ensin sulattaa juoksevaksi vaikkapa vesihauteessa. Öljyä levitetään tarkkaan koko päänahkaan sekä hiuksiin. Pään ympäri laitetaan tiiviisti muovipussi tai elmukemua. Tapanani on tehdä vessapaperista koko pään ympäri mevenä nauha/panta hiusrajan kohdalle, jotta öljyä ei valuisi kasvoille tai niskaan ja sitten vielä toinen pussi päälle. Öljyn annetaan vaikuttaa ainakin muutama tunti, mielellään kuitenkin yön yli.

Ennen pesua hiukset kammataan uudestaan täikammalla. Saivareita voi olla vaikea huomata, mutta mielestäni ne saa parhaiten irti juuri kosteista tai öljyisistä hiuksista. Saivareet ovat siis nitä pieniä vaaleita munia, jotka ovat kiinnityneet hiukseen yleensä noin sentin päästä päänahasta. Saivareita on joskus vaikea saada irti edes kammalla, jolloin ne täytyy vetää yksi kerrallaan pois kynsillä. Näiden postaminen onkin se kriittisin vaihe, sillä munista syntyy aina uusia täitä.

Öljyn jälkeen hiukset pestään normaaliin tapaan shampoolla. Moni on kertonut saaneensa apua täikierteeseen pajunkuorishampoosta. Se ei tapa jo olemassa olevia täitä ja saivareita, mutta hajunsa ansiosta estää niiden uudelleen tulemista.

SAIVAREET KUOLEVAT MYÖS KUUMASTA

Saivareisiin toimii kampauksen ja nyppimisen lisäksi kuuma. Eli hiukset kannattaa föönata mahdollisimman kuumalla, pieni jakaus kerrallaan. Lasten kanssa tämä ei tosin välttämättä onnistu, mutta oma pää kannattaa föönata sekä vetää vielä vaikka suosistusraudalla huolillisesti läpi.

Öljyhoidosta ei ole hiuksille mitään haittaa, päin vastoin, joten ölyhoito kannattaakin toistaa viikon päästä. Samalla koko perheen voi hyvin öljyttää varmuudeksi, toisin kun apteekin myrkyillä. Kaikan a ja ö on kuitenkin kampaaminen, kampaaminen, ja kampaaminen!

MUISTA TEKSTIILIT

Täi elää pään ulkopuoella, esimerkiksi tekstiileissä, vain muutaman päivän. Joten mitään jättimäisiä siivousoperaatiota ei tarvitse suorittaa. Riittää kun petivaatteet, pyyhkeet, hatut ja huivit pesee vähintään 60 asteessa. Myös pakastaminen on kätevää, meillä on tapana laittaa pipot, takit, huivit, reput ja tyynyjen suojapäälliset pakkaseen yön yli. Pehmolelut kannattaa sulkea muovipusseihin vaikkapa viikoksi. Sohvalle, matoille ja patjoille riittää imurointi ja sohvan päälle voi laittaa vaikka suojaksi lakanan. Jos mahdollista, peitot ja tyynyt voi myös saunottaa kuumassa tai tunkea sinne pakastimeen.

KERRO MUILLE

Tärkeää on myös kertoa täihavannoistaan kouluun, hoito -tai kyläpaikkaan. Aina täitä ei huomaa ja silloin ne pääsevät leviämään tehokkaammin. Kun täi havainto on tehty pitää tarkistaa koko perheen päät, valitettavan todennäköisesti niitä löytyy usein muiltakin. Kasvisöljy on onneksi luonnollinen ja turvallinen vaihtoehto ja sitä voi käyttää ihan varmuden vuoksikin.

Onko teillä lisää hyviä vinkkejä täiden ehkäisyyn tai häätöön?


NYT SE LOPPUI

9/08/2017
Kommentit pois päältä artikkelissa NYT SE LOPPUI

Niin se vain hurahti, poikien yhdeksän viikon kesäloma. Kesän alussa vähän jännitin, että toivottavasti saadaan lomasta kaikki irti, ehditään tekemään kaikenlaista kivaa, mutta myös olemaan ihan rennosti kotona. Tekemistä on riittänyt eikä kukaan ole edes tainnut sanoa kertaakaan että on tylsää. Vaikka siihenkin olin varautunut ja välillä sekin on mielestäni ihan jees. Saavatpahan lapset käyttää mielikuvitustaan keksiessään tekemistä.

Elviksen mielestä kesälomassa parasta on ollut se, kun on päässyt mökille soutelemaan. Kaapo on taas fiilistellyt sitä kun on saanut nukkua aamuisin pitkään. Ensimmäinen kouluvuosi takana ja ymmärrän hyvin nuo mietteet. En itsekään ole vielä tottunut aamuherätyksiin.

Itsehän olen pitänyt lomaa vain koulusta, mutta täytyy myöntää että kesän ja rakastuminen vuoksi olen kahlannut töiden ja muiden askareiden kanssa välillä ihan siellä altaan matalimmassa päässä. Se on mahdollistanut itselleni paljon päämäärätöntä hengailua, pellavalakanoissa makoilua ja extempore-retkiä.

Huomenna meillä alkaa jälleen kerran ihan uudenlainen arki kun myös Elvis täytyy saada ajallaan eskariin. Täällä yksi isompi poika odottaa jo malttamattomana huomista, kavereiden tapaamista ja sitä että pääsee näyttämään opelle miten hienosti on oppinut kesän aikana lukemaan. Sitten täällä on yksi pienempi poika joka suree sitä kun ihmiset vanhenee, eikä t o d e l l a k a a n tahtoisi minnekkään uuteen ja jännittävään eskariin. Ja sitten täällä olen minä, jonka iisin kesän sijasta päätti järjestää häät reilussa kuukaudessa ja on hermoromahduksen partaalla väsätessään istumajärjestystä. Onneksi oma koulu alkaa vasta parin viikon päästä.

Ihana kesä kaikenkaikkiaan, vaikka ei edes ulkomaille ennätetty, ollaan ehditty tehdä ja kokea jos vaikka minkälaista. Tätä kesää ei ihan heti unohdeta.


KUN PAHIN PELKO TOTEUTUI

3/09/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Minun oli tarkoitus tulla eilen normaalisti koulusta kotiin ja päivittää blogia. Olisi ollut yksi kiva kirja-arvonta. Sen sijaan tapahtuikin jotain kauheaa. Jotain mitä olen aina pelännyt.

Kyse ei kuitenkaan onneksi ole mistään liian vakavasta. Kukaan ei ole hengenvaarassa tai vastaavaa. On minulla pahempiakin pelkoja, mutta kyllä, tämä on yksi niiden joukossa.

En aluksi ajatellut edes kertoa tästä. Aihe on kiusallinen ja nolo. Hävetti kertoa tästä kavereillekkin. Miksi? Sitä jäin miettimään itsekin. Jos asia on niin yleinen kun sanotaan, miksi kukaan ei ikinä puhu tästä? Jospas minä nyt aloittaisin: Meillä on täitä.

Täit. Joka syksy päiväkodin seinällä oli lappu: Täitä liikenteessä. Joka kerta sain yhtä hirveät vilunväreet ja syyhytyskohtauksen sen lukiessa. Rukoilin mielessäni joltain korkeammilta voimilta, ettei meille tulisi niitä. Eikä meille tullut. Kunnes sitten eräänä syyskuisena iltapäivänä. Aurinko paistoi ja Vilmaan kilahti viesti. Voi helvetti. Tänä vuonna ne tulivat ennen varoituksia.

Kaikki tapahtui sellaisella äidin automaatiolla. Tiedättekö mitä tarkoitan? Toimin kuin robootti, johon oltiin syötetty tiedot miten tällaisessa tilanteessa toimia. Äkkiä apteekkiin, sieltä kaikki mahdolliset tökötit ja kammat. Kotona hatut ja takit pusseihin ja pakastimeen. Kaikki vaatteet pois päältä. Lapsi kerrallaan kampaukseen, shampoopesuun, kampaukseen. Itse siinä välissä. Pehmoleluja pakkaseen ja loput pusseihin. Woltista pizzaa. Hiuksien kampausta. Sänkyjen petausta ja pyykkien ripustamista. Koskaan en ole hartaammin toivonut, että olisi helmikuu ja ennätyspakkaset.

Nauru ei ollut kovin herkässä, mutta yritin pysyä postitiivisena ja hoin koko illan ääneen ”onneksi teidän hiukset juuri leikattiin, onneksi tämä sattui nyt viikonloppua vasten”. Poikien hiuksia kampaillessa kerroin samalla myös dokumentaarista tarinaa täistä ja hänen päivästään lapsen päässä. Ainakin lapsia nauratti.

Koko täi-episodi pysäytti kaiken ja muutti koko viikonlopun suunnitelmat. Ei se nyt ihan maailmanlopulta tuntunut, mutta jotain sinnepäin. Joillekkin tällainen voi olla ihan yhtä tuttu-juttu kun vaikka joka vuotinen oksennustauti. Mutta kun itselläni tai lapsilla ei ole ikinä täitä ollut, on siitä tullut vuosi vuodelta pelottavampi juttu.

Tänä aamuna heräsin levollisin mielin. Huomasin että edellispäivän toimenpiteet olivat auttaneet. Ehkä tästä selvittäisiinkin hengissä? Ehkä minun ei tarvitsekkaan viedä kaikkia mattoja pesulaan tai pestä petivaatteita enää kolmatta kertaa. Täit ovat kiusallinen vaiva, ja niitä voi tulla kenelle tahansa. Eihän se kivaa ole ja teen jatkossa kaikkeni ettei niitä enää tule. Mutta nyt ainakin tiedän, että tästäKIN selvitään.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.