SEITSEMÄNVUOTIAANA

15/09/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Isona minusta tulee jalkapalloilija
Kivointa maailmassa on olla äitin ja isän kanssa
Kaikkien inhottavinta maailmassa oli kun keltiäinen pissas mun käteen
On kivaa olla lapsi koska on vielä monta synttäriä jäljellä
Lempi harrastukseni on jalkapallo
Aikuiset ovat kilttejä
Pikkuveli on kiva myös
Lempi ohjelmani on Kunfu Panda
Säästän rahaa että voin – en säästä rahaa, sillä raha ei ole tärkeätä
Kerään legoja
Lempiruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa että ne voivat pitää lapsista huolta
Talvella haluan heitellä lumipalloja seinään
Kesällä haluan uida ja heittää vesi-ilmapalloja
Haluaisin matkustaa äitin ja isän kanssa Japaniin
Toivon Joulupukilta lego-tuotteen
Seitsemänvuotiaana on hauskaa
Isoveljenä olen kiva, omasta mielestäni
Matkustaisin mieluiten Kreikkaan
Siellä uisin ja menisin katsomaan hienoja kivisä paikkoja ja pylväitä kamelilla
Haluaisin että olisin hyvä piirtämään
Lempibändini on BMXT
Unelmien syntymäpäiväni olisi kahdeksannes, kahdeksan kynttilää ja hieno kakku
Terveisiet blogin lukijoille: oli kiva tehdä näitä, kiva kun aina luette tätä

Kaapon vaatteet: Lippis ja kengät HUF*, huppari Melli EcoDesign*, takki kirppikseltä, housut h&m

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KOULULAINEN

9/09/2016

Processed with VSCO with x1 presetProcessed with VSCO with x1 presetProcessed with VSCO with x1 preset

Ekaa luokkaa on takana nyt kuukausi. Koulun alku on ollut täynnä kommelluksia ja suuria tunteita. On hurjaa lähettää lapsi ikäänkuin selviytymään ihan itsekseen. Uudella, lähes neljänkymmenen oppilaan luokalla, ei ollut entuudestaan kavereita. Näihin uusiin lapsiin tutustuminen ei käynytkään yhtä vaivattomasti kun vuosi sitten eskarissa. Voi vain kuvitella miltä tuntuu ensin olla yksi ryhmäsi suosituimmista lapsista ja seuraavana hetkenä sinulla ei olekaan ketään kaveria. Olet vieraassa ja täysin uudessa ympäristössä, kaikki toimintatavat pitää opetella ja omaksua, et saa ääntäsi aina kuuluviin. Sinua jännittää, pelottaa, tunnet itsesi ulkopuoliseksi, yksinäiseksi, olet hukassa, tavarasi ovat hukassa, tunnet ettet osaa mitään. Voin kertoa, että muutamia kyyneleitä on vieritelty täällä puolin ja toisin.

Sitten on myös ollut niitä ilon hetkiä. Kun vihdoin pääseekin mukaan siihen jalkapallopeliin. Kun uudet kaverit odottavat seuraavana aamuna koulun pihassa. Kun tekee ekan kerran kepposia kavereiden kanssa. Kun tuntee että on valmis kulkemaan yksin koulusta kotiin. Kun läksyt ovat ihan lällyjä.

Olen tässä myös huomannut, että vanhemmuudesta tulee oikeastaan vaikeampaa kun lapset kasvavat. Hötkyilyn, hoitamisen ja hoivaamisen tilalle tulevat niin suuret tunteet, etten ole samanlaisia ennen kokenut. Huoli, suru, epävarmuus, riittämättömyys, pelko, paniikki, henkinen väsymys. Mutta näiden lisäksi vielä vahvempi onni ja rakkaus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

VIIKONLOPPU MAALLA

6/06/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with g3 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 6 presetProcessed with VSCO with x1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

On jotenkin hassua miten muka kaupunkilaiseksi sitä on muuttunut. Nuoruudenkotiini mentäessä puhun nykyään aina, että mennään mökille tai maalle. Ei sitä silloin siellä asuessa yhtään ajatellut niin. Se on kuitenkin omakotitalo viidentoista kilometrin päässä keskustasta, okei se on saaressa, mutta sinne menee silta sekä tavallinen bussi kerran tunnissa. Toisaalta, on tosi ihana, että noinkin helposti voi päästä totaaliseen landetunnelmaan.

Lähdettiin poikien kanssa perjantaina siis mummolaan ja palattiin vasta äsken kotiin. Tai minä kävin kyllä välissä kaupungissa työhommissa ja kaverin tupareissa. Harvoin sitä mökiltä pääsee niin helposti vain käväisemään kaupungissa. Maalla me kävimme uimassa (merivesi oli jo kaksikymmentä asteista!), ihmeteltiin luontoa ja ötököitä, järjestettiin etanoiden rallikisat, rapsuteltiin naapurin lampaita, syötiin hyvin ja nukuttiin päikkäreitä.

Kahden viikon päästä pojilla alkaa kesäloma. Varmasti käydään mökkeilemässä vielä loppukesästä, kun palataan reissusta. Juhannukseksi kun lähdetään sitten vähän toisenlaiseen mummolaan, eli Espanjaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.