IHANAN TAVALLISTA

13/03/2018

Arki mielletään yleensä tavalliseksi, tylsäksi. Mielestäni se ei ole kumpaakaan. Tai ehkä tavallista omalla tavallaan, mutta se ei ei missään nimessä tarkoita tylsää. Joka aamuisista herätyksistä, hampaidenpsuista, aamupaloista ja kouluun sekä eskariin kiirehtimisestä huolimatta jokainen päivä on omanlaisensa.

Jokaisessa päivässä, jokaisessa arkisessa voi nähdä jotain kaunista. Milloin nouseva aurinko värjää kaiken vaaleanpunaiseksi, milloin taas kasvoja päin piiskaava loska muistuttaa siitä miten sisukas sitä onkaan. Aamun ensimmäinen hörppy kahvista tai lapsen unenpöpperöiset kasvot ja pystyssä oleva tukka saattavat tuntua sillä hetkellä maailman parhaalta asialta. Tiskialtaassa lojuvat likaiset astiat saattavat näyttää kaikessa kaaottisuudessaan kuin taideteokselta ja lapsen kadoksissa olevan hanskan etsiminen humoristiselta näytökseltä.

Rakastan arkea ja rakastan juhlaa. Mutta parhaimpia asioita lopulta ovat aivan tavalliset asiat. Rakkaan vierestä herääminen, lasten puheensorina, kalapuikot ja iltasatu.

Ihania hetkiä ovat myös ihan tavalliset viikonloput. Silloin kun ei ole kiire minnekään. Kuten viime lauantaina. Olimme vain kolmisteen kotona ja pojat heräsivät vähän liian aikaisin. Minä kuuntelin sängyssä kun he pelasivat ”salaa” kännykällä. Aamupalaksi sulatettiin pakkasesta leipää ja laitettiin päälle sitä mitä kaapista löytyi, juustoa, kurkkua, tomaattia ja syötiin väliaikaisen pöydän ääressä ulos katsellen. Radiosta tuli lempiohjelmani. Sitten vain oltiin. Kiireettömästi. Leikittiin, luettiin, köllöteltiin ja piirreltiin. Kunnes pojat lähtivät isälleen. Parhaita hetkiä.


MISTÄ VAUVAT TULEVAT?
– KIRJASUOSITUS

28/02/2018

Kun sain lapsia huomasin että minulla on heikkous – lastenkirjoihin! Monet niistä ovat kiinnostavia jopa aikuselle ja kuvitukset vielä sitäkin hienompia. Tykkään lukea lapsilleni paljon, mutta silloin kirjan on oltava oikeasti hyvin kirjoitettu. Kirjat ovat mielestäni myös kiva sistustuselementti lastenhuoneessa, niinpä niitä on tässä vuosien varrella kerääntynyt meille varsinkin kirppiksiltä aikamoiset pinot.

Kirjainnostukseni on myös tarttunut lapsiin, jo ennen kun he osasivat itse lukea. Nyt Elviksin oppi hiljattain lukemaan ja kirjojen lisäksi he ovat kovin innostuneita myös sarjakuvista. Lisäksi kirjastoon pitäisi päästä myös usein, koska eihän meillä satu justiinsa olemaan sitä suomen historista kertovaa kirjaa, joka sillä hetkellä kiinnostaisi ihan hirveästi. Koulun ja eskarin kanssa pojat pääsvätkin lähes joka viikko lainailemaan myös siltä kirjoja.

Tästä syystä kirjoja on siis paljon! Vanhassa kodissamme meillä oli ihan hauskan näköinen, mutta ei niin käytännöllinen ratkaisu kirjojen säilytykseen. Ne olivat nimittäin kahdessa pinossa piippuhormien syvennyksessä. Tällöin niitä ihan alimmaisia kirjoja oli tosi hankala ottaa ja siksi niistä moni jäikin lukematta.

Nyt muuton yhteydessä karsin yli puolet kirjoista pois jolloin jokosta paljastui paljon sellaisia kirjoija, noidenka olemassaolon olon olin jo melkein unohtanut. Yksi niistä kirjoista on tämä Vuokko Hurmeen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama Pikkurillin Käsikirja.

Tämä hauska lasten tietokirja kertoo kaiken oleellisen lapsista. Miten ne syntyvät, kasvavat ja kehuttyvät. Millaista lasten elämä on ollut aikoja sitten ja miten maailman lapset eroavat toisistaan vaikkapa aamupalamieltymysten mukaan.

Kirja tukee hienosti sitä, mitä minäkin olen kasvatuksessa omien lasten kanssa pyrkinyt tekemään – eli kertomaan asiat niinkuin ne ovat. Lapsen ikätasoon suhteutettuna toki. Meillä on, joskus ehkä vähän kiusallisiin, ”mistä vauvat tulevat?”-tyyppisiin kysymyksiin vastattu aina rehellisesti. Emme ole satuilleet haikaroista tai muista, vaan perhmeän laskun kautta selvitetty asiaa aina vähän tarkemmin lasten kasvaessa. Myös tässä kirjassa asiat kerrotaan ihanan rehellisesti, selkeästi ja yksinkertaisesti. Mutta niin, ettei se ole järkytys lapselle.

Etenkin juuri tuo vauvan kehitys soluista alkioksi ja sikiöksi, vauvan aika vatsassa ja syntymä sekä sen jälkeinen pikkuvauva-aika on meidän perheessämme hyvin ajankohtaisia asioita. Pojista on ollut tosi mielenkiintoista katsoa kuvien kautta mitä on jo tapahtunut ja mitä on vielä tulossa. Ja samaan aikaan ”muistella” omaa aikaansa vastassa ja vauvana.

Yhteisten lukuhetkien lisäksi tämä kirja antaakin myös paljon aiheita yhteiseen pohdiskeluun ja menneiden muisteluun. Iloisten kuvitusten avulla lasten on lisäksi helpompi käsittä ehkä vähän oudolta tai jopa pelottavilta tuntuvia asioita turvallisesti ja hauskalla tavalla. Ainoastan kutituksessa minua jäi vähän kaivelemaan, että miksi tässä ei ole ruskeita lapsia, vaan tummat hahmot on piirretty sinisiksi. Se on hölmö juttu muuten ihanasti kuvitetuun ja värikkääseen kirjassa. Mutta muuten, kaikinpuolin ihan tosi ihana kirja, suosittelen kaikille!


HIIHTOLOMALLA

19/02/2018

Terveisiä Tahkolta! Instagram story-seuraajat ovatkin päässet kurkistamaan meidän hiihtolomareissuamme jo muutaman päivän aijan – Ja kannattaa seurata jatkossakin, jos aurinkoiset ja lumiset maisemat, punaiset posket, hassut tanssimoovit ja ylipäätään meidän perheen yleinen hassuttelu kiinnostaa.

Lähdettiin matkaan aikaisin lauantai-aamuna ja poikettiin samalla hauskassa jääpuistossa sekä Kuopiolaisessa muikkuravintolassa. Peillä noin 500 kilometrin päässä Tahkolla oltiin 7,5 tuntia myöhemmin. Ei tuntunut yhtään niin pitkältä matkalta hyvässä seurassa. Tai sitten kolmio-matkapahoinvointilääke sai vain ajantajuni hämärtymään.

Kaapo ja Elvis eivät ole ikinä olleet suksilla, joten meitä aikuisia (ja varmaan lapsiakin) etukäteen vähän jännitti että mitähän tästä sitten tulee. Rinteeseen oli nimittäin tarkoitus mennä päivittäin.

Eilen pojat sitten saivat ekaa kertaa sukset jalkaansa ja sehän oli ihan menestys! Molemmat hiffasivat homman nopeasti ja mikä parasta, tykkäsivät siitä. Pian he jo painelivat yksin mäkeen. Molemmat ehkä omasta mielestäni jopa vähän liian pelottomasti.

Tänään heillä alkoi neljä päivää kestävä laskettelukoulu, jonne he juuri jäivät seuraavaksi kolmeksi tunniksi kuudentoista muun pikkuisen kanssa. Kaikki muut siis ovat rinteessä kun minä tulin hetkeksi mökille hörppimään kuumaa teetä ja palauttelemaan tuntoa takaisin varpaisiin.

Olen itse lasketellut ehkä kymmenen vuotta sitten, enkä nytkään uskalla mäkeen kaatumisvaaran takia. Ehkä kuitenkin murtsikkaa joku päivä! Olisi kyllä mahtavaa päästä tuonne ylös rinteen päälle, siellä on ihan järjetön määrä lunta ja varmasti ihan henkeä salpaavan hienot maisemat. Kuitenkin melko mukavuudenhaluisena ihmisenä tämä mökin ikkunasta rinteeseen katseleminen sopii itselleni myös ihan vallan mainosti. Tuolla ulkona on nimittäin KYLMÄ.

Vaikka itse tosiaan olen enemmän sellainen simailen mielummin coctailia uima-altaan reunalla-tyyppi, niin tällainen koko perheen talviurheilureissu on myös tosi kiva enkä yhtään panisi pahaksi jos tästä tulisi jokavuotinen perinne. Voin ihan hyvin istua myös viikon after skissä höppimässä kuumaa minttukaakaota :D Ja on tuossa joku Spakin vieressä.

Oletteko te jossain hiihtolomareissa tai mitä suunnitelmia muilla on hiihtoloman ajaksi?