TEHDÄÄN MITÄ HUVITTAA – PERINNE

16/04/2017

Joskus muutama vuosi sitten tunsin huonoa-omaatuntoa siitä, ettei meillä ole mitään virallista pääsiäisperinnettä. Nykyään meillä on perinne, ja se on sellainen että tehdään mitä huvittaa-perinne. Tänä vuonna se oli seuraavanlainen:

Pitkäperjantain perinne:
– myöhään nukkuminen
– pääsiäismunien etsiminen
– kahvila-aamupala
– 6,5h kampaamosessio (hiusten vaalentaminen)
– pizzaa kotiinkuljetuksella iltapalaksi

Lankalauantain perinne:
– pizzaa aamupalaksi
– Kiasma
– Takeaway kaakaot ja kauppareissu
– Pääsiäisdinneri perheen kanssa
– lisää munien etsimistä

Pääsiäissunnuntain perinne:
– suklaata, mämmiä ja pashaa aamupalaksi
– skeittaamista ja skoottaamista Alppipuistossa
– pitkät päiväunet
– sarjojen katselua

Toisen pääsiäsipäivän perinne:
selviää myöhemmin!

Minkälainen pääsiäinen teillä on ollut? Onko jotain perinteitä?


MITÄS JOS NE MUISTAA VAAN JOTAIN TYHMIÄ JUTTUJA

8/04/2017

Luin muutama viikko sitten Puutalobaby-blogista miten perheen nuorin tyttö oli unohtanut kotinsa Suomessa, puolen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen. Kotiin tullessa tyttö keroi, ettei muistanut taloa tai leluja. Tiedättekö, minä vähän järkytyin. En sen takia että asiassa olisi jotain kamalaa hänen osaltaan tai että tilanne olisi jotenkin epätavallinen, ei. Vaan koska tajusin, miten lapsena koetut asiat jäävät aivan epäloogisesti mieleen.  Ja että vaikka joka ilta lapsiani peitellessä kerron rakastavani heitä, he eivät välttämättä muista sitä myöhemmin. Mitäs jos heille jääkin mieleen kauheasti jotain huonoja asioita?

Kun mietin omaa lapsuuttani, ja nuoruuttani, vahvimmat muistot ovat tosi hassuja. Iso osa sellaisia tavallaan ihan ”mitättömiä” juttuja. Muistan millaisessa savipurkissa keittiössä säilytettiin kauhoja, kuinka minua pelotti kun äitimme yritti saada minusta ja veljestäni kivaa joulukorttikuvaa öljykynttilän kanssa, kuinka seison pihamme hiekkalaatikolla ja tahdoin näkkileipäjäätelöä (puffettia), kuinka kävelen parhaan kaverini Santun kanssa käsikädessä ostarilla. Toki isoistakin tapahtumista on muistoja. Paljon yksityiskohtia muistan myös vakavasta auto-onnettomuudessa missä olin viisivuotiaana, muistan kuinka itkin eteisessä ulko-ovea vasten kun vanhempani erosivat, kun opin viheltämään.

Toki näitä muistoja on ihan hirveästi. Eikä niitä voi oikeasti jaotella tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin. Mutta jokatapauksessa ne ovat hassuja paloja sieltä täältä, ilman sitä kaikkea muuta siinä ympärillä. Muistan tasan tarkkaan kaikkien huoneitteni järjestykset, tapetit ja minkälainen ääni vaatekaapin avaamisesta tuli. Mutta en muista juurikaan yleisellä tasolla että mitä siellä kotona vaikkapa päivisin touhuttiin. Mitä me puhuttiin, mitä me tehtiin, kaikki ne vuodet?

Tästä vähän pelästyin, kun rupesin miettimään, että vaikka kuinka meillä on kiva ja onnellinen arki, saattaa lapselle jäädä mieleen vaan se yksi kerta kun hermostuin ihan kauheasti ja huusin. Ei se välttämättä muista sitä miten sen jälkeen pyydettiin anteeksi, sovittiin ja halattiin.

Omalla kohdalla on myös jännä, miten paljon näitä erilaisia muistoja minulla on tosi pienestä saakka. Osa niistä on syntynyt toki myöhemmin valokuvien kautta, mutta ihan oikeasti muistan jotain tilanteita jossa olen alle kaksivuotias.

Omatkin lapset välillä muistelevat elämäänsä pienempänä, mikä on hauskaa. Nyt jo huomaa mitkä jutut ovat jääneet mieleen, joko ihan oikeasti tai meidän vanhempien kertoman kautta. ”Muistatko äiti kun mä olin vauva ja sä olit vaihtamassa mulle vaippaa ja kakkasin niin kovaa että se osui vastapäiseen seinään ja sä yritit laittaa käden eteen” on yksi tämän hetken huvittavimmista jutuista jonka sain yksi päivä kuulla. Eihän lapsi sitä oikeasti muista, mutta joskus olen sen hänelle kertonut ja se on jäänyt mieleen elämään hauskana muistona.

Onkin kiva, että kuvia tulee otettua usein ihan tavallisistakin tilanteista. Niiden kautta on helppo synttyttää niitä muistoja takaisin mieeen. Ja sanonnat, tikulla silmään joka vanhoja muistelee, voi mielestäni unohtaa. Eletään toki hetkessä, mutta ainakin meidän lapset tykkää ihan hirveästi kuulla juttuja mitä ovat pienempinä tehneet. Ja samoin juuri katsella niitä vanhoja kuvia.

Enkä sano että huonot ja pelottavat muistot olisivat huonompia, ei toki, nekin ovat iso osa elämää. Mutta olisihan se kivempi että lapsi muistaisi mielummin enemmän niitä onnellisia ja kivoja juttuja. Kuitenkin, jos lapsilla on perusonnellinen ja turvallinen lapsuus, niin eiköhän se ole niiden muistojen perusta. Silloin ei parit äidin raivarit muuta kuitenkaan sitä tunnetta mikä tulee kun lapsuuttaan joskus muistelee.

 


MEIL ON DISKO

2/04/2017

”Olipa kerran yksi poika joka meni Skidit Diskoon ja siellä oli heiluvia peppuja ja valotikkuja. Vessassa hän tapasi aikuisen kokoisen jättihämäkin, joka oli ihan kiltti ja tullut vain bailaamaan. Yhdessä he päättivät mennä shoppailemaan, koska se on kivaa. Ja sitten he ryömivät luolaa pitkin ostamaan popcornia. Hämähäkki metsästi seitillä myös pillimehua ja lisää popparia ja karkkia ja valotikkuja. Sitten he menivät takaisin tanssimaan. Hämähäkki kertoi, että hän tykkää tanssia koska silloin kun hän oli äitihämähäkkinsä mahassa hän näki siellä kauheasti värikkäitä värejä ja pilkkuja. Ihan samalaisia kun nyt täällä diskossa. Sitten poika pienensi itsensä pienennyssäteellä ja meni hämähäkin päälle, jotta näkisi värit paremmin. Sitten he menivät tanssilattian perälle reunaan, koska siellä on paras paikka koska sieltä tulee paljon savua ja sen seassa on hyvä tanssia ja leikkiä piilosta. Sitten hämähäkin piti lähteä kotiin, koska oli saanut luvan olla Skidit Diskossa vain hetken, mutta hän aikoo tulla taas ensi kerralla koska siellä on aina niin hauskaa”  Elvis 5v

Huomenna aamulla kannattaa olla sormi valmiina näppäimistöllä, kun pitkään odototetun Skidit Diskon liput tulevat myyntiin klo 09! Tuttuun tapaan liput myydään loppuun varmasti hetkessä, joten kannattaa napsauttaa liput ostoskoriin heti aamusta.

Lauantaina 22.4 järjestettävässä diskossa on meidänkin lemppari, eli supersuosittu Yo! Räps-räppiteema. Eikä tulevassa diskossa voisi olla esintymässä kukaan muu, kun paluun hiljattain tehnyt Kemmuru! Kuinka hauskaa, että omat lapseni voivat tämän jälkeen muistella joskus olleensa legendaarisen Kemmurun keikalla. Uskon että nämä räppi-iskät osaavat ottaa myös lapsiyleisön hienosti haltuun.

Kutosen mehudiskossa on varmasti riehakas meininki, toinen toistaan kovempien räppihittien soidessa taustalla. Viimeksi tanssilattialla  nähtiin ainakin limbo, breikkirinki sekä tietysti hienoja asuja, ilmapalloja ja pimeässä hohtavia kasvomaalauksia sekä vilkkuvia valoja. Diskon upeista visuaaleista pitää tuttuun tapaan huolen videotaiteilija VJ Sellekhanks.

Tanssimisen välissä voi käydä Fintelligensistä tutun Iso H:n riimipajassa, treenailla tussityöpajassa omaa tägiä tai käydä laittamassa katu-uskottavat letit hiuksiin. Diskoeväitä voi käydä ostamassa Vironniemen päiväkodin kioskista ja herkkuja voi syödä vaikka samalla StepUp Schoolin katutanssiesityksiä ihmetellen.

Kaikukadun bilekompleksi on siis varattuna vain ja ainoastaan lapsille (ja meille lapsenmielisille) kevään hauskimpaa tapahtumaa varten, nähdään siellä! Eventti löytyy TÄÄLTÄ ja liput huomenna TÄÄLTÄ.