สวรรค์

8/11/2017

Onnistuneen loman merkki taitaa olla ainakin se, ettei ole mitään käsitystä että mikä päivä on tai kuinka monta päivää on reissussa ylipäätään ollut. Pää on niin pumpulia, etten vaan mitenkään keksinyt edes otsikkoa tälle postaukselle. สวรรค์ tarkoittaa google-kääntäjän mukaan ”paratiisi tai paratiisissa”.

Me saavuimme tänne paratiisiin sunnuntai-itapäivällä, 26 tunnin matkustamisen jälkeen. Vaikka reissu oli pitkä ja rankka, suoritettiin se kunnialla, ilman minkäänlaisia hermoromahduksia. Pojat ovat mitä mahtavinta matkaseuraa. On ollut muutekin ihana seurata poikien iloa ja innostusta ihan kaikesta täällä. Meidän majoituspaikka on ihan mieletön, ranta on ihan mieletön ja tämä tropiikki ympärillämme sekin ihan mieletön.

Olenkin kuvaillut meidän päiviä ig-storysin puolelle, kuvia on jostain syystä tullut räpsittyä vähemmän. Tässä jotain ekojen päivien kännykkäkuvia. Kannattaa siis ottaa storysit seurantaan, mutta pyrin kyllä myöhemmin kirjoittelemaan lisää reissustamme myös tänne blogiinkin.

Meidän päivät ovat kuluneet lähinnä rannalla ja altaalla, ollaan käyty vähän myös tuolla pääkadulla ja äsken tehtiin vähän pidempi reissu tuonne kylän keskustaan. Todella leippoisaa menoa siis. Perjantaina lähdetään päiväksi kiertelemään saaria ja vaihdetaan majapaikkaa. Tämä nykyinen on ollut niin ihana etten kyllä haluaisi lähteä!

Varasin nimitäin majoituksen kahdesta eri paikasta, sillä ajattelin että saatettaisiin kyllästyä muuten. Toivottavasti myös toinen paikka ylittää odotukset, kuten tämän paikan kanssa kävi. Reissun viimeiset kolme päivää ajateltiin viettää Bangkokissa, mutta tekee kyllä tiukkaa jättää tämä paratiisi. Katsotaan nyt mihin ratkaisuun sitä lopulta päädymme!


KAUNEIMMAT AURINKOLASIT LAPSILLE

4/11/2017

Terveiset täältä Dohan hulppean hienolta lentokentältä, tosi hauskan, pelkästään kuparista rakennetun lasten leikkipan nurkasta. Meillä on tässä kolmisen aikaa luppoaikaa ennen seuraavaa lentoamme, joten ehdin hienosti esitellä edes näin pikaisesti poikien uudet aurinkolasit.

Ihastuin alkuvuodesta näihin Ranskalaisiin Izipizi-merkkisiin aurinkolaiseihin, jotka bongasin Ombrellinon myymälästä. Mietin koko kevään ja kesän niiden ostamista pojille, mutta päädyin aina samaan lopputulokseen – en viitsi ostaa kalliita laseja lapsille, sillä ne häviävät tai menevät rikki aina ihan liian nopeasti.

Eilen vetäisin kuitenkin itselleni kuviteellisen litsarin poskelle. Lasten näön suojaaminen ei todellakaan ole sellainen asia jossa venytetään penniä. Juoksin sitten kaiken pakkaushulinan välissä keskustaan hakemaan laseja ja onnekseni Ombrellinoosta löytyi se samat malli, joita olin viime keväänä ihastellut. Hintakin oli ihan naurettavan pieni verrattuna siihen, että olin lasit jättänyt aiemmin ostamatta, mutta puolustuksena olin kuullut hinnan ekalla kerralla melko yläkanttiin väärin. Hintaa nillä oli siis alle 30 euroa kappale.

Izipizi ei ole minulle entuudestaan tuttu merkki, mutta olen kuullut sen olevan laadukas ja suosittu merkki etenkin Keski-Euroopassa. Lasten aurinkolasit ovat usein aika rumia ja omaan makuuni aivan liian värikkäitä. Tältä merkiltä löytyy kauniin klassisia malleja, kivoissa väreissä – myös silmälaseja sekä laseja aukuisille. Tässä Junior-mallissa on 100% uv-suoja sekä kumiset ja joustavat sangat. Joustavuuden, ajattoman mallin sekä muutenkin laadukkaan yleistuntuman takia uskon että tässä on pitkän käyttöiän lasit. Kunhan ne eivät vaan joudu hukkaan!

Ja ennen kun joku ihmettelee, kyseessä ei ole yhtistö, olen vaan tosi fiiliksissä kun pojilla on vihdoin hyvännäköiset laadukkaat aurinkolasit. Olivat muuten itsekin todella tyytyväisiä, Kaapo valitsi nuo tummemat ja Elvis nuo sinertävät.

Me jatketaan nyt matkaa, pojat ovat saaneet kuluttaa edergiaansa juoksentelemalla hikipäässä ja tämä välilasku olikin tosi hyvä veto. Suunnitelmissa meillä olisi nukkua koko seuraava lento, tai ainakin niin paljon kun mahdollista, jotta pääsisimme paremmin uuteen rytmiin kiinni. Huomiseksi olen ajastanut herkullisen tulevaan isänpäivään liittyvän postauksen ja palailen paremmin sitten kun olemme kotiutuneet päämääräämme.