LELUTOIMITUS JOKA PELASTI LUMISEN PÄIVÄN

30/01/2019


Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Verkkokauppa.comin kanssa

”Meidän vauvalle ei sitten ikinä osteta mitään räikeän värikkäitä, vilkkuvia ja soivia leluja” sanoin vielä vähän aikaa sitten.

Mutta oltuani koko viime viikon kotona yksin, jatkuvaa leikittämistä vaativan vauvan kanssa, muuttui mieleni. Kun kotoa puuttui ympäriltä se normaali touhotus ja muut ihmiset, tuntui ettei Myy viihtynyt hetkeääkään yksin melkoisen yksinkertaisten vanhojen lelujensa parissa. Tarvitsimme actionia ja minä pienen hetken kahdestaan aamukahvini kanssa.

Yhteistyö Verkkokauppa.comin kanssa tuli siis ihan täydelliseen saumaan, kun he pyysivät minua testaamaan verkkokauppansa sujuvuutta ja eritysesti sen leluvalikoimaa. Itse Verkkokauppa.comissa muutenkin asioineena tiesin jo, että myös sen lastentarvikevailoima on laaja ja että siihen kuuluvat myös lelut. Moni yhdistää sen ehkä enemmän elekroniikkaan painottuvaksi liikeeksi, mutta sieltä saa tosiaan myös paljon paljon muuta.

Viime viikko oli yksinolon lisäksi normaalia raskaampi, kun Myyn allergiaoireet taas pahenivat. Sen lisäksi ulkona tuprutti niin paljon lunta, ettemme päässeet rattaiden kanssa liikkumaan juurikaan ulkona. Siksi nettikaupan kautta suoraan kotiin tilaaminen oli juuri se, mitä siihen tilanteeseen tarvitsin.

Verkkokauppa.comin verkkokauppa on todella helppo ja selkeä käyttää. Lelulvalikoima on todella laaja, mutta niiden selaamisen helpottamiseksi lelut on valmiiksi lajiteltu erilaisiin kategorioihoin. Erikseen löytyy eritysesti vauvoille suunnatut lelut ja tarvikkeet, jotka nekin on vielä edelleen lajiteltu esimerkiksi toiminnallisiin leluihin tai nukkeihin. Myös isommille lapsille löytyy paljon kaikenlaista Legoista ulkoleluihin ja erilaisiin peleihin. Tilaus kävi helposti ja toimitustapoja oli valittavana monia erilaisia.

Maanantai-aamuna ovikellomme sitten kilahti ja siellä odotti muutama kehittävä ja opettavainen (eli soiva, vilkkuva ja värikäs) lelu Myylle. Niin ja tuttipullo! Tuntui että niitäkin sain olla kokoajan pesemässä, joten pistin tilaukseen mukaan vielä yhden sellaisen.

Soivat lelut olivat toki vauvasta kiinnostavia, mutta aika nopeasti itselleni kävi selväksi, että alkuperäinen ajatukseni niiden välttämisestä oli oikea. Muutama kipale pimputusta riittää omille korvilleni. Tai ei ainakaan kahdesta lelusta samanaikaisesesti.

Onneksi myös Verkkokaupan valikoimista löytyy paljon ihania hiljaisempia (kuten puisia) leluja, joihin tuo laulava koira ajateltiin käydä vaihtamassa. Tai itseasiassa ajateltiin ottaa tilalle puisia soittimia, kuten rytmimunat, tamburiini, quiro sekä xylofoni – sillä pitäähän sitä ääntä silti saada. Mutta meillä mielummin oman bändin voimin.

Soivan koiran ja välkkyvän kosketinsoittimen lisäksi mukana oli puinen simppukapuhelin, jossa on mukana pieni peili. Pelit ovatkin tällä hetkellä mitä parhain juttu. Myystä on hauska katsellaan itseään pelistä ja ilmeillä. Myös pakkausmateriaalit kiinnostivat häntä. Plussaa muuten siitä, että kaikki oli pakattu pahviin muovin sijasta.

Omasta kokemuksesta voin lämpimästi suositella Verkkokauppa.comia myös lelujen ostopaikkana. Etenkin jos arjen keskellä on kiire hankkia vaikka synttärilahja, mutta aikaa kaupoille lähtemiseen ei löydy. Tai kuten meidän tilanteessa, tuossa lumimäärässä ei ylipäätään edes pääse liikkumaan vauvan kanssa. Verkkokaupassa näytti myös olevan sellaisia vähän erikoisempia Legoja ja Duploja, joita ei ihan kaikkialta saa.

Kiva pieni arjen helpottaja, jolla on kuitenkin suuri merkitys. Valikoiman laajuus ja kivojen laadukkauden lelujen määrä yllätti kyllä positiivisesti. Ja tulipa myös testattua Verkkokaupan asiakaspalvelu, kun soitin kysyäkseni lelun vaihtamisesta. Sinnekin pisteet!

Mitä muuten muut olette mieltä värikkäistä ja soivista leluista? ”Lopuuko” niistä teidän perheessä patterit normaalia nopeammin, katoavatko ne mystisesti vai annetaanko teillä lasten nauttia niistä sydämensä kyllyydestä, vaikka oma mielenterveys olisikin ajoittain pimputuksesta koetuksella? Onko Verkkokauppa.comin laaja leluvalikoima entuudestaan tuttu?

Ps. Käykää kurkkaamassa lelut in action instagram storystä <3


PIILOTTAKAA PIKKULEGOT!

12/01/2019

Vähän ennen vuodenvaihdetta Myy oppi kääntymään selältä vatsalleen, mutta etenkin nyt viime päivinä tuntuu hän todella hoksanneen uuden taitonsa. Sen lisäksi, että hän pääsee pyörien liikkumaan vaarallisen nopeasti sängyn laidalta toiselle, pääsee hän sitä nyt myös ryömien! Onneksi tätä taitoa hänen täytyy vielä vähän treenata, sillä minä en ole vielä valmis!

Vauvojen kehitys ensimmäisen vuoden aikana on huimaa ja ainakin omien lasten kohdalla aiemminkin uudet taidot ovat seuranneet nopeasti toisiaan. Muistan elävästi sen, kun Kaapo oppi yhtenä aamuna ryömimään, samana iltana konttaamaan ja kahden viikon päästä siitä hän jo käveli.

Pikkuhiljaa pitäisi siis ihan oikeasti alkaa miettimään kodin vauvaturvallisuutta myös ihan käytännön tasolla. Vaikka olemmekin alusta saakka puhuneet isommille lapsille siitä, että mitään pikkuleleluja ei saa jättää minnekkään vauvan ulottuville, niin vasta nyt alan tajuamaan, että myös minulla on aika paljon petrattavaa myös asian suhteen.

On sähköjohtoja, pyödiltä ja ikkunalaidoilta helposti alas vedettävää tavaraa, takka täynnä hiiltä ja eteisen matolla pikkukiviä. Puhumattakaan kaikista pontentiaalista kiipeämis -ja putoamispakoista, Oskun levykokoelmasta tai seinää vasten vapaana nojaavasta jättipeilistä.

Vauvaa ei siis enää uskalla jättää hetkeksikään vartioimatta, ei varsinkaan mihinkään mistä olisi mahdollista pudota. Mieleeni on tullut myös muistoja poikien vauvavuosista. Sitä kun kaikkialle ehtivän vauvan kävi tasaisin väliajoin nostamassa keskelle olohuoneen lattiaa, jotta its ehti nopeasti jonkun jutun, ennen kun piti taas rientää siirtämään vauva ”pahanteosta” keskelle huonetta. Parhaimmillaan vauva piti joskus nostaa hetkeksi leikkimään pinnasänkyynsä. Kunnes oppi kiipeämän sieltäkin pois…


KIINTEIDEN ALOITUS

8/01/2019

Jos meillä olisi onnistunut imetys, niin olisin halunnut täysimettää sinne suositeltuun kuuden kuukauden ikään asti, mutta koska homma ei mennyt toiveiden ja suunnitelmien mukaan, on Myy päässyt pikkuhiljaa maistelemaan myös muutakin, kun korviketta täytettyään neljä kuukautta muutama viikko takaperin.

Nykysuositusten mukaan kiinteiden maistelu suositellaan aloitettavaksi vauvan ollessa 4-6 kuukauden ikäinen ja yksillölliset valmiudet kunnossa. Valmiuksilla tarkoitetaan siis sitä, että vauva on itse valmis aloittamaan maistelun. Tällöin hänen pitäisi olla ainakin kiinnostunut ruoasta, vievän asioita suuhunsa sekä istuvan tuettuna ja hallittava tällöin myös päätään.

Olin itse etukäteen ajatellut, ettei kiinteiden maistelulla ole meillä kiire. Että alettaisiin katselemaan niitä sitten vasta lähempänä puolen vuoden ikää ja silloinkin pääosin sormiruokaillen. Kuitenkin joskus joulun tienoilla huomattiin, että kaikki syömäämme ruoka kiinnosti Myytä niin kovasti, että alettiin hänellekin aluksi ihan satunnaisesti pieniä maistiaisia antamaan.

Nyt pari viikkoa myöhemmin Myy on maistanut ainakin päärynää, omenaa, porkkanaa, perunaa, persimonia, mustikkaa, kurkkua, tomaattia, mansikkaa, mustaherukkaa, banaania, mangoa ja luumua. Kaikista hän on tähän mennessä tykännyt.

Määrät ovat edelleen hyvin pieniä, korkeintaan muutaman teelusikallisen verran tai vieläkin vähemmän. Perinteisen syöttämisen lisäksi hän on saanut syödä itse soseessa dipatulla lusikalla, jonka lisäksi käytössä on ollut silikoninen maistelututti.

Suurin osa Myyn syömistä ruoista olemme antaneet tuoreeltaan tai pakastettuna, mutta nyt aluksi muutamat kaupan luomusoseet ovat tuntuneet myös käteviltä, kun määrät ovat vielä niin pieniä. Loput on voinut laittaa sitten oman jogurtin tai smoothien joukkoon. Itse tehty sose jää myös vielä vähän liian karkeaksi, kun kaupan sileä sose taas menee alas paremmin.

Nyt kuitenkin viime päivinä maistelututti on ollut ihan hitti. Jos joku ei tiedä, niin kyseessä on tuttia muistuttava, mutta hieman isompi kapistus, jonka tuttiosan sisälle voi laittaa mitä vaan vauvalle sopivaa syötävää myös vähän isompina paloina. Tutin päässä on pienen pieni aukko, jota kautta vauva saa suuhunsa lähinnä makua sisällä olevasta ruoasta tuttia puremalla ja imemällä.

Vauvaa olisi hyvä syöttää aina pystyasennossa tai niin, että vauva pääsee kumartumaan eteenpäin. Esimerkiksi siis kuvissa oleva tyyli sitterissä takakenossa istuen ei ole oikeasti suositeltavaa, etenkään sitten kun vauva alkaa syömään enemmän tai karkeampaa ruokaa, tukehtumisriskin takia.

En itse malta odottaa, että Myy pääsee pian kanssamme ruokapöydän ääreen istumaan omaan tuoliinsa. Nykyään hän kyllä vaatii jo sinne päästä ja istuukin jommankumman vanhemman sylissä toisen syödessä itse sillä aikaa. Mietin itse myös, että pitäisikö pitkään kaavailemani ruokapöydän alle tulevan maton hankkimista vielä lykätä.

Sillä jos minä jotain tiedän lasten, etenkin sormiruokailusta, niin tiedän sen, että se jos joku on sotkuista puuhaa. Silti siinä on jotain ihanaa nähdä lapsen maistelevan, tutkivan ja saavan jopa mahaansakin saakka osan ruoasta.

Nelikuinen ja vielä kuusikuinenkin vauva on vielä todella pieni ja suolisto vasta kehittymässä, joten mitään kiirettä en suosittele kiinteiden kanssa pitämään. Ja vaikka vauva söisikin mielellään isojakin määriä kiinteitä, niin määrät tulisi pitää aluksi pieninä ja muistaa, että maito on vauvan pääasiallinen ravinnonlähde yksivuotiaaksi saakka.

Kaikenlaiset kokemukset ja ajatukset kiinteiden aloittamisesta kiinnostaa! Moni seuraaja onkin asiasta jo Instagramin puolella kysynyt, joten kiva jos saadaan keskustelua aiheesta aikaan! Kuten mitkä ruoat maistuvat ja sopivat vatsalle, mitkä eivät? Millä tahdilla uusia makuja ja missä muodossa?

Kuvissa näkyvät, bambusta valmistetut Clink-astiat saatu Mini Aislingista.