MITÄ JÄLKEEMME JÄÄ?

2/11/2017

Kaupallinen yhteistyö WWF

Äitinä mieleeni tulee väistämättä usein kysymys, millaisen maailman jätän jälkeeni? Sulavatko jäätiköt kokonaan kun vielä omat lapseni ovat elossa, tuhoavatko hirmumyrskyt kaiken alleen, entäs miten käy luonnollemme ja eläimille? Joskus mietin myös, että olenko osannut opettaa lapseni ymmärtämään tätä kaikkea. Syitä ja seurauksia, luonnon ja elämän kunnioitusta.

Katsellessani heitä ihmettelemässä syysmetsää, kohdatessaan lempein ottein naapurin koiran tai pohtiessaan eläimien oikeuksia sirkuksen mainoksen nähdessään tiedän että olen. Jos tulevaisuudessa jälkeemme jää yhtä valveutuneita ihmisiä mitä lapsemme nyt ovat, on meillä vielä toivoa.

Vaikka olemme tällaisia perus kauralatte-kaupunkilaisia, on perheemme suhde luontoon vahva. Meille on tärkeää päästä usein luonnon helmaan ja onneksi meillä täällä Helsingissä se on hyvinkin helppoa. Ei ole väliä vaikka asumme lähes keskustassa, pihamme metsikössä asustaa kettu ja voimme kesäisin viljellä omat salaattiaineksemme omilla viljelyksillämme. Upea keskuspuisto on aivan vieressä ja nuoruudenkotiini saareen hurauttaa bussilla alle puolessa tunnissa.

Ihaninta minusta on kuitenkin nähdä miten lapset suhtautuvat eläimiin. Se empatian määrä! On hienoa myös nähdä miten kiinnostuneita he ovat luonnon ja eläinten tilasta, haluavat kysellä vaikkapa sukupuutosta ja miettivät oma-aloitteisesti tapoja sille ettei mikään laji enää katoaisi tältä planeetalta.

Minusta on tärkeää että tällaiset asiat ovat meillä ihan arkisia ruokapöytäkeskusteluja ja että lapset ovat pienestä saakka olleet kiinnostuneita luontoon ja maapalloon liittyvistä asioista. En ole oikeastaan koskaan miettinyt mitään tarkkoja kasvatusperjaatteita tai tapoja, mutta nyt kun asiaa mietin, tärkeintä on ehdottomasti toisten kunnoittaminen ja auttaminen ja sen opettaminen onkin näköjään käynyt ihan vahingossa.

Ilmastonmuutoksesta ja sen tulemisesta muistan kuulleeni ensimmäisen kerran joskus koulussa. Silloin se tuntui joltain kaukaiselta asialta, joka ehkä joskus tulee. Nyt se näkyy kuitenkin jo arktisilla alueilla ja juuri siksi usein mietityttääkin, että mitä meidän jälkeemme jää. Jääkö mitään?

Myös Suomen luonnossa on nähtävissä monia lämpenemisen merkkejä: vesistöjen jääpeiteajat ovat lyhentyneet, kasvillisuus on muuttunut ja metsänraja on siirtynyt pohjoisemmaksi ja korkeammalle. Ilmastonmuutos lämmittää arktista aluetta nopeammin kuin mitään muuta aluetta maapallolla. Arktisella alueella on suuri merkitys koko maapallon luonnon monimuotoisuudelle. Osaa alueen lajeista, kuten jääkarhuja, ei tavata missään muualla. Huomattava osa arktisen alueen ympärivuotisesta jääpeitteestä on jo hävinnyt. (lähde WWF)

WWF:n kummius on yksi helpompia tapoja auttaa. Lumi-kummina pääset suojelemaan muunmuassa jääkarhua, mursua, itämerennorppaa, naalia ja ahmaa. Kummina tililtäsi menee kuukaudessa minimissään kahdeksan euroa Arktisen alueen suojelutyöhön – se ei ole paljoa paremman huomisen toivossa. Lahjoituksia käytetään lajien suojelun lisäksi imastonmuutoksen hillitsemiseen, luonnonsuojelualuiden perustamiseen sekä kieltojen asettamiseksi luonnonvarojen ryöstämiselle. 

Lumi-kummina saat myös neljä kertaa vuodessa ilmestyvän WWF-lehden, joka sisältää paljon mielenkiintoista ja tärkeää tietoa luonnosta. Meidän perhe on ollut WWF-kummeja jo monta vuotta ja jokainen lehti luetaan aina tarkkaan ja hienoja kuvia ihastellen. Kummius on myös todella hyvä aineeton lahja-idea ihmiselle jolla on jo kaikkea. Joulukin on tulossa! Ja jos kummiksi ei ole mahdollisuutta juuri nyt ryhtyä, WWF:lle voi tehdä myös kertalahjoituksia.

Herääkö teillä mieleen välillä vastaavanlaisia kysymyksiä? Miten teidän lapset suhtautuvat luontoon tai sen suojeluyöhön? Puhutaanko teillä kotona tällaisia asioista?

Kerro miten luonnon kunnoittaminen näkyy teidän arjessa ja osallistu Planeettamme Maa -konsertin lippupaketin arvontaan! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kahden hengen lippupaketti 24.2.2018 Hartwall Areenalla järjestettävään konserttiin. Arvonta päättyy su 8.11.17.

Lumi-kummiuteen voit käydä tutustumassa täällä ja samalla laskea itsellesei sopivan kuukausilahjoitussumman. Voi vaikka miettiä, että mistä pienestä asiasta voisi kuukaudessa luopua ja lahjoittaa rahat mielummin luonnonsuojelutyöhön.


ILOISTA VIRTAA

3/11/2015

Yhteistyössä Indiedays ja IlovirtaOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maailmalla sattuu ja tapahtuu jatkuvasti ja itsestäni tutuu että eritysen paljon juuri nyt. Ja vaikka joidenkin ihmisten reagointi ja vaikkapa nettikirjoittelu hämmentää ja järkyttää, tukimusten mukaan kuitenkin ihmisten tarve auttaa ja olla mukana tekemässä hyvää kasvaa kokoajan. Kaikilla meillä ei kuitenkaan suuren halun lisäksi ole välttämättä kovin suuria resursseja lähteä vaikkapa vapaaehtoistyöhän tai lahjoittaa jatkuvasti suuria summia hyväntekeväisyysjärjestöille. Jokainen meistä kuitenkin pystyy pieniin arkisiin ja hyviin tekoihin sekä ajatuksiin. Annetaan hyvän kiertää, joohan.

Ilovirta on lokakuun alussa toimintansa aloittanut uudenlainen kiltti sähköyhtiö, jonka kautta voi lahjoittaa joka sähkölaskun mukana 1, 2 tai 5 euroa valitsemallesi hyväntekeväisyysjärjestölle. Kuvitelkaa jos vaikka jokainen sähköä ostavan kotitalouden tilaaja tekisi näin, olisi lahjoitteava summa huomattava. Ilovirran kautta lahjoitettu summa menee täysin lyhentämättömänä suoraan järjestölle. Pari euroa kuukaudessa ei juurikan tunnu omassa lompakossa – mutta pienistä puroista syntyy suuri virta.

Ilovirralla itse sähkö on edullista, ja sähkösopimuksen ottaminen on helppoa – Ilovirta puhuu selkosuomea ja on myös sähköstä vähemmän kiinnostuneille helposti ymmärrettävissä. Riittää, kun tiedät minkälaisessa talossa asut, montako huonetta siinä on ja kuinka monta henkeä siellä asuu. Moni ei huomaa, kuinka vähän eroa Suomessa sähkön hinnoilla on. Koska hinnat ilmoitetaan sentti/kilowattitunteina, on kalleimmalla ja halvimmalla eroa vuositasolla noin 10 euroa. Ilovirta ei siis lupaa olla halvin, mutta edullista sähköä se lupaa. Minäkään en tällä hetkellä maksa halvimmasta sähköstä, sillä haluan maksaa vihreästä tuulisähköstä. Myös Ilovirran sähkö on 100% uusiutuvaa, joten se on tässäkin mielessä paras valinta silloin, kun haluat tehdä hyvää ja vaikuttaa pienillä teoillasi. Ilovirtaa lupaakin olevansa Suomen kiltein sähköyhtiö.

Itse arvostan Ilovirrassa juuri myöskin tätä rehellisyyttä ja tapaa avata vaikkapa sähkön hinnan ja kulutukset meille kuluttajille helposti ymmärrettävästi ja selkokielellä. Sähkösopimuksen teko on helppoa ja uusi sopimus on fiksu. Tällä hetkellä, kun sähkön hinta on alhaalla, ei kannata tehdä toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta. Se on hinnaltaan selkeästi huonoin vaihtoehto. Ilovirralla on myynnissä vain 1 -ja 2-vuoden sopimukset. Kuitenkin Ilovirran määräaikainen sopimus katkeaa aina muuttoon. Eli vaikka tietäisit jo sopimusta tehdessäsi asuvasi lyhyemmän aikaa ko. asunnossa, se ei haittaa. Sopimus ei seuraa perässä, ellet niin halua. Lämmin suositus siis vaihtaa nyt sähköyhtiötä, jos sellaiseen on mahdollisuus.

Ilovirran kanssa yhteistyössä on monia nimekkäitä hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten UNICEF ja Mannerheimin lastensuojeluliitto. Valitsin nämä kaksi omiksi hyväntekeväsisyysjärjestökseni. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut useamman kerran UNICEFista. Olen saanut kunnian tutustua heidän työhönsä sekä hienoon organisaatioon lähemmin. UNICEF tekee työtä heikoimmassa asemassa olevien lasten ja perheiden puolesta kaikkialla maailmassa. He huolehtivat, että lapsen oikeudet terveyteen, koulutukseen, tasa-arvoon ja turvaan toteutuvat. UNICEFin tekemä työ perustuu täysin vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Kun valitset UNICEFin, lahjoituksesi kohdistuu lastenrahastoon. Lahjoitusvarat käytetään UNICEFin maailmanlaajuiseen työhön lasten hyväksi.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) on taas lasten ja perheiden tuttu ja luotettava kumppani, jonka tavoitteena on rakentaa Suomesta lapsiystävällinen maa. MLL on kansalaisjärjestö, joka edistää lapsen oikeutta hyvään ja onnelliseen lapsuuteen. MLL tarjoaa vilkasta ja monipuolista toimintaa kaikenikäisille, auttaa vanhempia arjessa sekä jakaa ihmisten iloja ja huolia joka päivä kaikkialla Suomessa.

Koska maailma on murroksessa ja uskon että jokainen teistä haluaa auttaa, järjestän vielä tähän pienen arvonnan. Kerro mitä kolmea kodissasi olevaa sähkölaitetta ilman et voisi elää. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 50 euron lahjoitus valitsemallesi hyväntekeväisyysjärjestölle. UNICEFin ja MLL lisäksi kaikki muut mukana olevat organisaatiot löytyvät TÄÄLTÄ. Kerro siis tärkeimmät laitteesi sekä valitsemasi hyväntekeväisyysjärjestö, perjantaihin 6.11 mennessä, niin olet mukana 50 euron lahjoituksen arvonnassa.

Kannattaa kurkata Ilovirran sivuilta myös vinkkejä sähkön säästämiseen! Ilovirta löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä. Käykää toki tutustumassa ja harkitkaa vakavasti olisiko aika vaihtaa sähköyhtiötä. Muistakaa myös osallistua arvontaan, lupaan jokaiselle osallistujalle ainakin iloista mieltä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

VIERAILULLA ORPOKODISSA

22/12/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAbaan san fan 10OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reissumme yksi varmasti mieleenpainuvin juttu oli vierailu Baan San Fanin orpokidissa täällä Khao Lakissa. Suurin osa orpokodin lapsista on tsunamin jälkeen orvoksi jääneitä, nyt 7-20 vuotaita, lapsia.

Vuonna 2004 tsunamin iskiessä juuri pahiten tänne alueelle, tulivat orpokodin myöhemmin perustaneet Gai ja Sam, auttamaan lapsia ja pystyttämään telttoja heille. Heidän pyytteettömästään työstään inspiroituneena eräs Sveitsiläinen turisti, Dr Donat Schibler, osti heille lahjaksi tilan jonne he orpokodin rakensivat. Aluksi lapsia oli kahdeksan, tällä hetkellä heitä on viisitoista. Thaimaassa vanhempien huumeidenkäyttö sekä prostituutio ovat suurimmat syyt joutua katulapseksi. Valitettavasti maa ei auta näitä lapsia mitenkään, ja heilläkin on suuri todennäköisyys joutua seksityöläisiksi. Gai ja Sam ovatkin epäitsekkäästi täysin omistautuneita auttamaan ja pitämään huolta näistä lapsista.

Myöskään orpokotitoiminta ei saa minkäänlaista avustusta köyhältä Thaimaalta, vaan orpokoti pyörii lahjoitusten, vapaaehtoisten sekä heidän oman luomufarminsa voimin. Pienellä farmilla he kasvattavat kanoja ja paljon erilaisia hedelmiä, lähinnä omaan käyttöönsä mutta kokoajan enemmän ja enemmän myös myyntiin. Tilan kookoksista he valmistavat muunmuassa öljyä sekä erilaisia saippuoita. Gailla, eli äidillä, on toiveena laajentaa toimintaa entisestään. Hän pelkää miten lasten käy jos hän vaikka jonain päivänä yllättäen kuolla kupsahtaa. Haaveina heillä on perustaa luomukahvila sekä myymälä orpokodin edustalla olevaan rakennukseen. Näin ollen lapset voisivat jatkaa turvattua elämäänsä jatkossakin.

Orpokodilla auttelee myös vapaaehtoisia työntekijöitä. Nyt sinne oli juuri muutamaa päivää aiemmin tullut kaksi tyttöä, Englannista ja Australiasta. He vievät lapsia kouluun, auttavat läksyissä, kotitöissä, leikkivät, käyvät retkillä ja vain viettävät aikaa lasten kanssa. Voin kuvitella että auttamisen ilon lisäksi tämä on hieno tapa tutustua Thaimaalaiseen kultuuriin ja elämään ylipäätään.

Aamuna, jona vierailulle lähdimme, tuli minulle olo etten haluaisikaan lähteä. Jännitti että mitäs jos lapsilla on siellä jotenkin huonot olot tai että meno on jotenkin muuten lohdutonta. Olin valmistautunut kyyneliin, mutta lopulta vierailu oli yhtä pelkkää hymyä vaan. Tietysti olot aivat toiset mitä suomessa olisi, mutta eihän kahta täysin erilaista maata voi edes keskenään verrata. Tärkeintä oli nähdä ja kokea rakkautta ja huolenpitoa tulviva ilmapiiri. Se oli kuin mikätahansa muukin yksi suuri perhe.

Äitini, joka vierailua alunperinkin lähti järjestämään, keräsi mukaan myös suuren määrän lahjoituksia. Ihan kaikkea emme pystyneet mukanamme viemään, mutta oli hienoa nähdä että niin moni yksityinen henkilö sekä yritys olisi ollut valmis mukaamme laittamaan muunmuassa joululahjoja lapsille. Muutaman ison matkalaukullisen kuitenkin vihkoja, kyniä, pelejä, leluja ja vaatteita pystyimme mukanamme viemään. Niistä oli todella paljon iloa. Gai sanoi myös mielellänsä lähettävän Suomeenkin saakka heidän valmistamiaan tuotteitaan, joten laittakaa ihmeessä hänelle viestiä jos haluatte toimintaa tukeaksenne niitä tilata.

Oli hieno kokemus ja toivottavasti pojatkin muistavat tämän vierailun vielä aikuisina. Heidät ainakakin tullaan varmasti muistamaan, niin kovin näihin vaaleisiin pikkupoikiin siellä ihastuttiin.

Kiitos lahjoituksista: Suomalainen Kirjakauppa, Loreal, Ibero, Finnmatkat (lisäkiloista), Joulupukin pääposti, Lotta & Antti sekä Stina, Kata, Susu, Riikka, Kati, Johanna, Sinikka ja Punavuori kierrättää fb-ryhmä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.