Vihdoin se eilen koitti, nimittäin vuoden eka jäätelöpiknik pihallamme! Kylmä kevät on jatkunut yllättävän pitkään ja voi miten ihanaa olikaan vihdoin istua viltillä, ilman takkia, auringon lämmittäessä. Meillä on kesäisin tapana syödä päivittäin ihanan vihreällä pihallamme ja tällä kertaa kaupallisessa yhteistyössä Ingman tarjosi meille nämä jäätelöt.

Ingmanilta on saapunut hiljattain jäätelöaltaisiin kaksi uutta luomu-jäätelöä, vanilija ja suklaa. Uskoisin että tämä on iloinen uutinen monelle muullekin. Luomun kulutus kasvaa kokoajan ja monessa perheessä, kuten meilläkin, valitaan aina luomu kun sellainen vaihtoehto on vain tarjolla. Olemme vähentäneet maitotuotteiden käyttöä, mutta aina jogurteissa, juustoissa ja jäätelöissä ostetaan aina luomua. Luomu siksi, että halutaan syödä puhtaammin ja luonnonmukaisemmin, ympäristöä säästäen. Toivon myös, että luomuna elävävillä eläimillä on hyvät ja luonnonmukaiset oltavat.

Meidän aurinkoisella jätskipiknikillä kaikki saivat tehdä omannäiköisensä jäätelöannokset. Ingmanin luomu-suklaa -ja vanilijajäätelön kanssa herkuteltiin banaania, viinirypäleitä, mustikoita, pekaanipähkinöitä ja kinuskikastiketta. Okei, saatoin syödä jäätelö myös suoraan purkista. Herkuttelun lisäksi parasta oli tietenkin yhdessä tekeminen ja olo.

Ingmanin Parempaa perheille-kampanja rantautuu myös kaduille, kun joukko bloggaajia ryhtyy luomujäätelökärry-lähettiläiksi. Minä olen yksi näistä bloggaajista ja lauantaina 20.5. minua voi tulla moikkaamaan jäätelökärrylle Narikkatori-Tennispalatisi akselille klo 12-16. Jaamme silloin kärrystä Ingmanin luomujäätelöitä yhdessä Mou Moun Iinan kanssa. Jäätelön saa kärrystä ilmaiseksi, kun lisää kuvan perheen jädehetkestä Instagramiin hashtageilla #parempaakokoperheelle #luomu ja #ingman. Jokaisesta kuvasta Ingman lahjoittaa euron Pelastakaa Lapset Ry:n lomakotitoimintaan.

Olisi kiinnostavaa myös kuulla, että kuinka paljon teillä suositaan luomua? Miksi luomu on parempaa ja miksi sinä mahdollisesti haluaisit perheesi suosivan luomua? 

On jännä, miten sitä vaan vuodesta toiseen löytää itsensä aina välillä ihan kummallisista tilanteista. Sellaisista joihin ihan itse on itsensä saanut ja joka kertaa sitä ihmettelee, että mihin mä taaaas olen oikein ryhtynyt. Joka kerta sitä lupaa itselleen, ettei enää saata itseään sellaisiin tilanteisiin. Siis missä kädet tärisevät, sydän hakkaa ja tekisi vain mieli ottaa jalat alle. Paitsi että sitten tulee taas se uusi kerta. Kuten esimerkiksi muutama viikko sitten. Parastahan näissä kuitenkin on se, että kun pahimman jännityksen yli kun pääsee, sitä tajuaakin että hei tämähän oli aika mahtava juttu.

Rajala haki alkutalvesta erilaisia osallistuja uuteen valokuvakisaansa. Hakijoilta odotettiin sosiaalisuutta sekä persoonallista otetta omaan tekemiseen. Ja se oma tekeminen sai sitten olla jotakin sisällöntuottamiseen, valokuvaukseen tai vaikkapa videoiden tekemiseen liittyvää. Hakijoista koottaisiin kuuden hengen tiimi, jotka saisivat personoidun kuvauskaluston ja vuoden mittaan erilaisia tehtäviä. Yhdestä näistä vaittaisiin sitten ihka ensimmäinen Rajala Ambassador. Kilpailun tavoitteena on nostaa luovien sisältöjen arvoa ja kiriä niitä uudelle tasolle. Yksi Ambassadorin tärkeimmistä tavoitteista on innostaa suurta yleisöä valokuvaamaan mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja tilanteissa.

Kisa kuulosti niin hauskalta ja mielenkiintoiselta, että päätinpä sitten hakea mukaan. Puoli tuntia ennen haun päättymistä kuvasin läppärillä hyvin yksinkertaisen videon itsestäni ja liitin hakemuksen mukaan. Olin jo ehtinyt unohtamaan koko kisan, kunnes eräs aurinkoinen päivä vähän ennen joulua puhelimeni soi. Jouduin vielä tiukkaan haastatteluun puhelimitse (joka oli pikkasen noloa, sillä koko ratikka kuuli myös tämän puhelun), mutta muutaman päivän jälkeen sain sitten kuulla että pääsin mukaan! Siitä saakka onkin pitänyt sitten vain odotella, kunnes muutama viikko sitten osallistujat julkistettiin.

Ja se oli se apua, mihin mä taas olen ryhtynyt-hetki, josta alussa puhuin. Sydän kurkussa pamppaillen kävelin Rajalan Pro Shopiin tapamaan muita kisaajia sekä porukkaa Rajalalalta, kisaa markkinoivaa tahoa, lehdistöä, kouluttajia, yhteistyökumppaneiden edustajia ja ties ketä muita. Onneksi syke pian tasoittui ja kaikkien muodollisuuksien jälkeen pääsimme nopeasti itse asiaan.

Kaikki me kisaajat saimme testiin uudet Panasonicin LUMIX G kamerat sekä pikaisen opastusen niiden käyttöön. Tämän jälkeen meistä otettiin studiokuvat nettisivulle, jonka jälkeen pääsimmekin ensimmäiseen haasteeseemme. Eli kuvaamaan! Kaikki kisakuvat tulevat muuten aina tuonne Lähettiläät-sivulle, josta yleisökin pääsee niitä sitten äänestämään. Jokainen meistä kisaajista on tosi erilainen, joten on hyvin mielenkiintoista nähdä että mitä kaikkea tästä oikein tulee. Enkä malta odottaa uusia tehtäviäkään! Uutta kameraa en ole ihan hirveästi ehtinyt vielä testailemaan, mutta on blogin viime kuvat ainakin otettu sillä. Eli toimii se ainakin! Meitä on pidetty vielä vähän jännityksessä, mutta sen verran olen saanut urkittua että ainakin yksiin levyjulkkareihin keikalle mennään kuvaamaan, lisäksi tulossa on myös villieläinsafaria pohjoisessa sekä joku pikkasen pidempikin reissu kulttuuriin pariin. Niin kivaa! Ja jännää! Onneksi mä taas kerran sain itseni ryhtymään tällaiseen seikkailuun!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.