MITÄS ME KOULULAISET

10/04/2017

Viime syksynä meidän perheessä alkoi täysin uudenlainen arki, kun sekä Kaapo että minä aloitimme molemmat ekan luokan. Kaapo peruskoulussa ja minä ammattikorkeassa. On aika uskomatonta, että katse alkaa olemaan tulevassa kesässä ja sen myötä ensimmäinen vuosi takana päin. Ensimmäinen vuosi on mennyt opetellessa aamuherätyksiä, aikatauluja laatiessa ja suoraan sanottuna välillä mekoisessa stressissä ja sumussa.

Itse lykkäsin jatko-opintoja muutamalla vuoden, sillä blogin kanssa meni niin kivasti. Olisin varmaan lykännyt vielä pidempään, mutta haluan myös valmistua kolmikymppisenä. Toisaalta, vaikka työn ja opiskelun yhdistäminen on ollut rankkaa, niin molemmat ovat kuitenkin asioita mitä haluan tehdä ja mistä pidän. Se on auttanut jaksamaan. Motivaationi on korkealla, ehkä juuri sen lykkäämisen ansiosta.

Esikoisen koulun aloittaminen jännitti huomattavasti enemmän, kun oma opiskelu. Miten se pärjää, mitäs jos sitä kiusataan, mitäs jos se hävittää kaikki tavaransa, tai satuttaa itsensä välitunnilla..? Alku olikin vähän hankalaa, uuteen kaveriporukkaan ei päässytkään heti mukaan ja muutenkin isoon ryhmään kesti hetki tottua. Nykyään kaikki menee jo tosi kivasti, eikä samanlaista pelkoa tai murehtimista ole.

Oma opsikeluni alkoi syksyllä ihan rytinällä, mistään pehmeästä aloituksesta ei ollut tietoakaan. Pääsimme heti kunnolla hommiin ja meillä oli vain deadlinejä deadlinejen perään. Uusi koulu, uudet ihmiset, uudet tavat, kaikki oli uutta ja sen lisäksi piti tehdä hirveä kasa tehtäviä, yrittää saada lapsi ajallaan kouluun, toinen päiväkotiin ja itse jotenkin järkevän näköisenä myös ajallaan tunneille, auttaa läksyissä, nähdä joskus kavereita, harrastaa ja yrittää sitten päivitellä myös blogia siinä samalla. Kun marraskuun pimeys vielä lankesi ylle oli siinä ajoittain itkussa pitelemistä.

Koulu on kuitenkin kiinnostavaa, opettajat hyviä ja inspiroivia sekä saamani palaute hyvää. Se on auttanut jaksamaan. Kun on huomannut että tämä tosiaan tuntuu ainakin suurimaksi osaksi omalta jutulta, ja että siinä on ihan hyvä, niin se on motivoinut menemään eteenpäin. Kun on huomannut että niistä hulluimmistakin viikoista on lopulta selvinnyt ja opintopisteitä kerttynyt, antaa se taas lisää energiaa jatkaa.

Perheellisenä ja työn kanssa samaan aikaan opiskelu ei tosiaan ole helppoa. Mutta aiemmin olisin todennäköisesti kouluttautunut väärälle alalle. Olen jo kerran vaihtanut kokonaan alaa ja sen jälkeen käynyt jo avoimessa yliopistossa opiskelemassa jotain aivan muuta, joten parempi oli nyt odottaa sitä, että oikeasti hoksasin mitä tahtoisin tehdä. Ei tämäkään tosin ole kiveen kirjoitettua. Nyt jo tiedän että ihan perus toimittajan työ ei ehkä kuitenkaan ole se mieluisin juttu minulle, mutta kirjoittaminen, kuvaaminen ja kaikenlainen dokumentointi kiinnostaa. Medianomin tutkinto on kuitenkin hyvä pohja niille kaikille. Voi olla että maisteriopinnoissa suuntaudun sitten johonkin muuhun, mitä olin alunperin ajatellut. Se näkee joskus. Jos edes maisteriopintoihin jatkan.

Omalla opiskelulla ja kovalla työllä tahdon myös näyttää esimerkkiä lapsilleni. Toivon että pitkälle kouluttautuminen tulee olemaan heille itsestäänselvyys. Toki toivon myös että opiskeleminen pysyy tulevaisuudessakin maksuttomana, eikä opiskelijoilta leikata enää yhtään tukia ja etuja pois. Kaikilla pitäisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella, vanhempien varallisuuteen katsomatta.

Syksyllä me siis siirrymme tokalle ja Elvis aloittaa esikoulun. Joten hulabaloo jatkuu vaan. Blogia en halua pistää jäähylle ja aikataulun mukainen valmistuminenkin olisi ihan kiva, joten ei tässä auta kun painaa täysillä. Vaikka välillä kaikki tuntuu ihan paskalta ja tahtoisin jäädä vaan kotiin nukkumaan, niin enhän mä tätä tekisi ellen tykkäisi tästä. Paitsi tilastotieteen tunneista en tykkää, en yhtään, anteeksi nyt vaan.


VALMIINA AKTIIVISEEN VÄLIKAUTEEN

6/04/2017

Oletteko ikinä miettineet, että kuinka paljon lapsenne päivässä liikkuu? Suositushan olisi ainakin kaksi tuntia reipasta liikuntaa, jonka lisäksi paljon muuta aktiivista tekemistä päivän mittaan. Meillä vanhemmilla on jo monilla käytössä erilaisia aktiivisuusrannekkeita ja appeja, ja nyt sellainen on nyt myös lapsille! Kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa otimme käyttöön ReimaGo-sensorit ja testasimme samalla myös uusia liikumiseen sopivia välikausivaatteita.

ReimaGO – aktiivisuussensori on pieni pyöreä lätkä, jonka voi sujauttaa vaikka takin taskuun tai pitää tarranauhan kanssa ranteessa, kuten meidän lapset tykkäävät tehdä. Sensori mittaa käyttäjän aktiivisuutta, jota voi seurata kätevästi iPhoneen tai (ihan pian) Anroid-puhelimeen ladattavalla aplikaatiolla. Appiin tehdään jokaiselle käyttäjälle oma profiili, johon voi asettaa liikkumiseen liittyviä tavoitteita sekä lisätä erilaisia palkintoja kun tavoitteet täyttyvät. Vanhempi voi sitten seurata päivän aikana tapahtunutta aktiivisuutta tunti kerrallaan ja lapsi saa aktiivisuudesta pisteitä, joilla pääsee liikkumaan apissa eteenpäin, erilaisiin maailmoihin ja tasoihin.

Me ollaan yhdessä lasten kanssa sitten asetettu niitä palkintoja. Päätettiin että laitetaan mielummin kerran viikossa joku vähän isompi palkinto, kuten uusi lelu tai leffaan meno, sillä tuo kahden tunnin liikuntatavoite täyttyy joka päivä hyvin. Itseasiassa joka päivä molemmilla pojilla päivän aktiivisuus on ollut sellaista seitsemän-kahdeksan tunnin luokkaa. Eron päivien välisillä aktiivisuustasoilla huomasi hyvin, kun Kaapolla oli tässä yksi päivä iltapäiväkerhossa pelipäivä. Eli silloin koulun jälkeen kerhossa saa pelata puhelimilla. Aktiivisuudessa oli parin tunnin ero muihin päiviin! Lapsia nämä sensorit motivoivat toki liikkumaan myös enemmän. Täällä ollaan juostu vielä illallakin asuntoa ympäri, jotta pääsisivät uudelle tasolle ennen nukkumaanmenoa.

Se, että lapsi pääsee liikkumaan ja leikkimään kunnolla pitää myös huomioida lastenvaatteissa. Reiman tärkein ideologia onkin suunnitella tuotteet niin, että lapset voivat leikkiä ja liikkua ulkona kaikissa sääolosuhteissa. Vaatteiden pitää siis olla malliltaan sellaisia, että niissä on hyvä ja helppo olla, niiden pitää kestää kovaa kulutusta, ne eivät saa hiostaa liikaa, mutta niiden pitäisi myös kestää kosteutta. Nämä ovat samoja asioita joita myös minä itse lastenvaatteilta vaadin. Niin ja lisäksi niiden pitää myös näyttää kivoilta!

Lapsilla näkyy kuvissa Reiman kevätmallistosta valitsemamme tuotteet. Ihan ekaksi pakko kertoa noista farkuista, sillä ne eivät olekkaan mitään ihan tavalliset farkut! Joustavaa ja hengittävää denim-kangasta olevat housut siirtävät kosteutta iholta. Kankaassa käytetty kuitu on kudottu niin, että ihon pinta tuntuu raikkaalta vaikka kuinka hiki leikkiessä tulisikin, aivan kuten aikuisten teknisissä urheiluvaatteissa. Niistä löytyy myös ihan oma tasku aktiivivisuussensorille. 

Takit valitsin sen mukaan, että niitä voi käyttää pitkin kevättä ja kesää eri tilanteissa. Ne sopivat hyvin päiväkotiin ja kouluun, mutta myös ihan kaupungilla liikkumiseen tai vaikkapa futistreeneihin ja mökille. Pickle-välikausitakissa on hengittävä verkkovuori sekä kestävä veden- ja tuulenpitävä päällismateriaali jonka saa myös pesun jälkeen rumpukuivata. Ehdoton juttu takissa on tietenkin huppu sekä hihoissa kiristystarrat. Kylmemmällä säällä takkiin saa neppareiden avulla kiinnitettyä välikerrosasun. Tai pukea tuon lämpöisen Pursi-fleecen, joka Kaapolla on kuvissa päällä. 

Kengissä on mielestäni ehdottoman tärkeää toki se, että ne kestävät kovaakin kulutusta. Lisäksi niiden on pidettävä vettä, ja tärkein, lapsen on saatava ne itse jalkaan! Näissä Wetter-kengissä on nauhat, mutta ne ovatkin joustavaa kumpparia, eikä niitä tarvitse erikseen avata tai solmia, joten lapsi saa ne itse sujautettua hyvin jalkaan. Kengät kestävät myös pesukonepesun ja irroitettava pohjallinen Reiman Happy Fit -kuvioinnilla auttaa oikean koon valinnassa. 

Näissä vermeissä lapset saavat olla lapsia, remuta ja liikkua, kiipeillä puissa, hyppiä lätäköissä ja mitä nyt ikinä keksivätkään. Vanhempana tämän lisäksi tärkeää on, että vaatteet voi huoletta heittää aina tarvittaessa pesuun ja silti luottaa siihen, että ne säilyvät hyvänä myös seuraavalle käyttäjälle.

Käytättekö te itse jotain aktiivisuusranneketta tai aktiivisuutta mittaavaa aplikaatiota? Kerro alle, niin olet mukana ReimaGO -aktiivisuussensorin arvonnassa! Arvon sensorin kaikkien 13.4. mennessä vastanneiden kesken. Takemmat arvonnan säännöt löydät täältä.


SYYSLOMALAISET

17/10/2016

vaikoclothing 20vaikoclothing 13

Me koululaiset aloitimme tänään syysloman. Koska minulla on kuitenkin vähän työ -ja kouluhommia on Elvis ainakin muutamana päivänä päiväkodissa. Kaaposta on taas ihana viettää ihan rauhassa aikaa kotosalla ja minun kanssa, alkusyksyn koulun aloittamisen jälkeen. Tässä juuri parhaillaan makoillaan vierekkäin sängyllä läppärin, pädin ja kirjojen keskellä.

Mitään hirveän suuria suunnitelmia syysloman ajaksi ei ole. Toivotaan että aurinko tulisi viikon mittaan esiin upeita ruskan värjejä valaisemaan. Ajateltiin ainakin käydä HAMissa, Kiasmassa ja talvipuutarhassa. Muutoin sitten hengaillaan ihan kotosalla ja lähimetsässä. Ihan hyvä lomasuunnitelima, vai mitä?

Mitäs te muut kolulaisten vanhemmat meinasitte syyslomalla? Kaikilla kun ole mahdollisuutta olla kuitenkaan itse koulusta silloin poissa, miten olette saaneet hommat järjestettyä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.