HELPPO PALUU ARKEEN

14/08/2017

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – SELLO

Tiesittekös että yksi Pohjoismaiden suurimmista ja monipuolisimmista kauppakeskuksista löytyy Espoon Leppävaarasta? Ja tiesittekös myös sitä, että sinne hurauttaa junalla Helsingin keskustasta kymmenessä minuutissa? Kyseessähän on nimittäin kauppakeskus Sello, joka on itseasiassa aika tuttu paikka itselleni. Olin nimittäin aikoinaan muutaman vuoden töissä viereissä koulussa, ja kävimme oppilaiden kanssa Sellossa joka viikko. Ei shoppailemassa (vaikka joskus myös harjoittelemassa sitäkin) vaan kaikkia muita sen palveluita, kuten kirjastoa, konserttisalia ja leffateatteria hyödyntämässä.

Nyt kun viime viikolla ennen koulujen ja eskarin alkamista piti käydä ostelemessa uutta reppua, kyniä, muutama häihin liittyvä asia sekä käydä kirjastossa ja syömässä perinteiset lomanloppumis-jäätelöt, suuntasimmekin poikien kanssa Selloon. Koska lähellämme tehdään korjausksia ratikkakiskoihin pääsimme itseasiassa helpommin sinne kun keskustaan. Ja mikäs sen kätevämpää kun voi hoitaa kaikki hommat yhden katon alla. Helpottuu arkeen palaaminenkin!

Sellossa on yli 170 liikettä joista löytyy niin muotiin, sisustukseen, vapaa-aikaan kuin hyvinvointiin erikoistuneita liikkeitä sekä isot hypermarketit ja tietysti monipuolisesti ravintoloita. Myös eri pankki-, posti- ja vakuutusasioiden hoitaminen onnistuu ostosten lomassa. Lisäksi Sellossa on elokuvateatteri sekä se iso kirjasto. Sellosalissa järjestetään erilaisia konsertteja ja löytyy kauppakeskusksesta toki myös kuntosali. Näiden lisäksi Sellosta löytyy myös keilaviihdekeskus, pubeja sekä yökerho. Lapsiperheet ovat myös huomioitu ja lapsille löytyy leikkialue, ja lauantaisin Sellossa on ilmainen lapsiparkki 3-7 -vuotiaille kolmannesta kerroksesta. Siitä tulee aina tosi paljon plussaa!

Tämän lisäksi Sello on KOKO EUROOPAN ekologisin kauppakeskus! Siellä on jo vuosien ajan tehty mittavia ekotehokkaita toimenpiteitä, kuten että kauppakeskuksessa käytetään vain kotimaista tuulivoimaa, kaikkeen kulutukseen paperiflyereistä lähtien kiinnittään tarkasti huomioita hiilijalanjälkilaskelmilla ja siellä myös kierrätetään ihan kaikki ja sieltä löytyy kattavat kierrätyspisteet, jos vaikka omassa taloyhtiöstä ei sellaisia ole.

Me saimme shoppailureissullamme kaiken tarvitsemamme jonka lisäksi käytiin niin syömässä kun jälkkärilläkin. Sellon yhteydessä oleva kirjasto on myös yksi ihanimmista. Kirjaston ulkopuolella sattui olemaan juuri samaan aikaan mahdollisuus tehdä jättiläissaippuakuplia, piirtää katuliiduilla sekä pelata mölkkyä ja jättikokoista huojuvaa tornia. Sisällä kirjastossa pojat valitsivat rauhassa kirjojaan sekä leikkivät hetken pienille lapsille tarkoitetussa leikkipaikassa. Se oli oikein ihana ja rauhoittava hetki kaupoissa kiertelyn välissä.

Tuntui arkeen palaaminenkin paljon kivemalta ja helpommalta kun sai asioiden hoitamisten lisäksi vietettyä kivan ja leppoisan päivän lasten kanssa. Vaikka matka Espoon Leppävaaraan olikin helppo ja nopea, oli hauska tehdä pieni retki jonnekkin pojille ihan uuteen paikkaan.

Sellon Arkeen Paluu-sivuilta löytyy vinkkejä, tarjouksia sekä kilpailu, joten kannattaa klikata sinne!


NYT SE LOPPUI

9/08/2017

Niin se vain hurahti, poikien yhdeksän viikon kesäloma. Kesän alussa vähän jännitin, että toivottavasti saadaan lomasta kaikki irti, ehditään tekemään kaikenlaista kivaa, mutta myös olemaan ihan rennosti kotona. Tekemistä on riittänyt eikä kukaan ole edes tainnut sanoa kertaakaan että on tylsää. Vaikka siihenkin olin varautunut ja välillä sekin on mielestäni ihan jees. Saavatpahan lapset käyttää mielikuvitustaan keksiessään tekemistä.

Elviksen mielestä kesälomassa parasta on ollut se, kun on päässyt mökille soutelemaan. Kaapo on taas fiilistellyt sitä kun on saanut nukkua aamuisin pitkään. Ensimmäinen kouluvuosi takana ja ymmärrän hyvin nuo mietteet. En itsekään ole vielä tottunut aamuherätyksiin.

Itsehän olen pitänyt lomaa vain koulusta, mutta täytyy myöntää että kesän ja rakastuminen vuoksi olen kahlannut töiden ja muiden askareiden kanssa välillä ihan siellä altaan matalimmassa päässä. Se on mahdollistanut itselleni paljon päämäärätöntä hengailua, pellavalakanoissa makoilua ja extempore-retkiä.

Huomenna meillä alkaa jälleen kerran ihan uudenlainen arki kun myös Elvis täytyy saada ajallaan eskariin. Täällä yksi isompi poika odottaa jo malttamattomana huomista, kavereiden tapaamista ja sitä että pääsee näyttämään opelle miten hienosti on oppinut kesän aikana lukemaan. Sitten täällä on yksi pienempi poika joka suree sitä kun ihmiset vanhenee, eikä t o d e l l a k a a n tahtoisi minnekkään uuteen ja jännittävään eskariin. Ja sitten täällä olen minä, jonka iisin kesän sijasta päätti järjestää häät reilussa kuukaudessa ja on hermoromahduksen partaalla väsätessään istumajärjestystä. Onneksi oma koulu alkaa vasta parin viikon päästä.

Ihana kesä kaikenkaikkiaan, vaikka ei edes ulkomaille ennätetty, ollaan ehditty tehdä ja kokea jos vaikka minkälaista. Tätä kesää ei ihan heti unohdeta.


MITÄS ME KOULULAISET

10/04/2017

Viime syksynä meidän perheessä alkoi täysin uudenlainen arki, kun sekä Kaapo että minä aloitimme molemmat ekan luokan. Kaapo peruskoulussa ja minä ammattikorkeassa. On aika uskomatonta, että katse alkaa olemaan tulevassa kesässä ja sen myötä ensimmäinen vuosi takana päin. Ensimmäinen vuosi on mennyt opetellessa aamuherätyksiä, aikatauluja laatiessa ja suoraan sanottuna välillä mekoisessa stressissä ja sumussa.

Itse lykkäsin jatko-opintoja muutamalla vuoden, sillä blogin kanssa meni niin kivasti. Olisin varmaan lykännyt vielä pidempään, mutta haluan myös valmistua kolmikymppisenä. Toisaalta, vaikka työn ja opiskelun yhdistäminen on ollut rankkaa, niin molemmat ovat kuitenkin asioita mitä haluan tehdä ja mistä pidän. Se on auttanut jaksamaan. Motivaationi on korkealla, ehkä juuri sen lykkäämisen ansiosta.

Esikoisen koulun aloittaminen jännitti huomattavasti enemmän, kun oma opiskelu. Miten se pärjää, mitäs jos sitä kiusataan, mitäs jos se hävittää kaikki tavaransa, tai satuttaa itsensä välitunnilla..? Alku olikin vähän hankalaa, uuteen kaveriporukkaan ei päässytkään heti mukaan ja muutenkin isoon ryhmään kesti hetki tottua. Nykyään kaikki menee jo tosi kivasti, eikä samanlaista pelkoa tai murehtimista ole.

Oma opsikeluni alkoi syksyllä ihan rytinällä, mistään pehmeästä aloituksesta ei ollut tietoakaan. Pääsimme heti kunnolla hommiin ja meillä oli vain deadlinejä deadlinejen perään. Uusi koulu, uudet ihmiset, uudet tavat, kaikki oli uutta ja sen lisäksi piti tehdä hirveä kasa tehtäviä, yrittää saada lapsi ajallaan kouluun, toinen päiväkotiin ja itse jotenkin järkevän näköisenä myös ajallaan tunneille, auttaa läksyissä, nähdä joskus kavereita, harrastaa ja yrittää sitten päivitellä myös blogia siinä samalla. Kun marraskuun pimeys vielä lankesi ylle oli siinä ajoittain itkussa pitelemistä.

Koulu on kuitenkin kiinnostavaa, opettajat hyviä ja inspiroivia sekä saamani palaute hyvää. Se on auttanut jaksamaan. Kun on huomannut että tämä tosiaan tuntuu ainakin suurimaksi osaksi omalta jutulta, ja että siinä on ihan hyvä, niin se on motivoinut menemään eteenpäin. Kun on huomannut että niistä hulluimmistakin viikoista on lopulta selvinnyt ja opintopisteitä kerttynyt, antaa se taas lisää energiaa jatkaa.

Perheellisenä ja työn kanssa samaan aikaan opiskelu ei tosiaan ole helppoa. Mutta aiemmin olisin todennäköisesti kouluttautunut väärälle alalle. Olen jo kerran vaihtanut kokonaan alaa ja sen jälkeen käynyt jo avoimessa yliopistossa opiskelemassa jotain aivan muuta, joten parempi oli nyt odottaa sitä, että oikeasti hoksasin mitä tahtoisin tehdä. Ei tämäkään tosin ole kiveen kirjoitettua. Nyt jo tiedän että ihan perus toimittajan työ ei ehkä kuitenkaan ole se mieluisin juttu minulle, mutta kirjoittaminen, kuvaaminen ja kaikenlainen dokumentointi kiinnostaa. Medianomin tutkinto on kuitenkin hyvä pohja niille kaikille. Voi olla että maisteriopinnoissa suuntaudun sitten johonkin muuhun, mitä olin alunperin ajatellut. Se näkee joskus. Jos edes maisteriopintoihin jatkan.

Omalla opiskelulla ja kovalla työllä tahdon myös näyttää esimerkkiä lapsilleni. Toivon että pitkälle kouluttautuminen tulee olemaan heille itsestäänselvyys. Toki toivon myös että opiskeleminen pysyy tulevaisuudessakin maksuttomana, eikä opiskelijoilta leikata enää yhtään tukia ja etuja pois. Kaikilla pitäisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella, vanhempien varallisuuteen katsomatta.

Syksyllä me siis siirrymme tokalle ja Elvis aloittaa esikoulun. Joten hulabaloo jatkuu vaan. Blogia en halua pistää jäähylle ja aikataulun mukainen valmistuminenkin olisi ihan kiva, joten ei tässä auta kun painaa täysillä. Vaikka välillä kaikki tuntuu ihan paskalta ja tahtoisin jäädä vaan kotiin nukkumaan, niin enhän mä tätä tekisi ellen tykkäisi tästä. Paitsi tilastotieteen tunneista en tykkää, en yhtään, anteeksi nyt vaan.