Ooooh, miten tästä reissustakin voi yhtäkkiä olla jo kaksi kuukautta. Muistan edelleen niin selvästi miltä tuntui pulahtaa saunan jälkeen tuonne jääkylmään ja kirkkaaseen meriveteen. Vaikka vietimme Ahvenanmaalla vain kaksi yötä, lukeutuu tämä reissu ehdottomasti yhdeksi kesän parhaimmiksi asioiksi.

Otimme osaa Silja Linen, Visit Ålandin ja Maarienhamn stadin järjestämälle pressimatkalle (matka saatu), jonka tarkoituksena oli näyttää median edustajille mitä kaikkea kivaa Ahvenanmaalla on tarjota lapsiperheille. Kahteen päivään mahtui siis monen moista ohjelmaa, koska no, sitä tekemistä on siellä paljon tarjolla.

Vaikka Ahvenanmaa on melko pieni, noin 50 kilometriä suuntaansa, jäi meille vielä ihan hurjasti nähtävää seuraavallekin kerralle. Ehdottomasti mennään siis ajan kanssa takaisin. Nimittäin jo meidän ensimmäisen yön majapaikkaan, Ecerössä sijaitsevaan Käringsundiin oltaisiin haluttu jäädä ainakin viikoksi.

Meidän perheen kesäloman viettoon riittää yleensä kiva ranta – ei siis kaivata yleensä juuri enempää sen kummempia aktiviteettejä. Siksi olikin hauska mennä toisten laatiman ohjelman mukaan ja käydä sellaisissa paikoissa, joihin ei normaalisti ehkä tulisi mieleen mennä. Ja päästiin me onneksi loikoloilemaan sinne rannallekin – ja niitähän merellisellä Ahvenanmaalla riittää. Kuten vaikka tuo kuvien upea Degersand.

Upeiden maisemien lisäksi yksi reissun mieleenpainuvin kokemus oli riistasafari, jossa kuljimme safarijunalla (eli traktorin perään kiinnitetyssä vaunussa) hyvin suurella aidatulla metsäalueella, jossa eläimet, eli saksanhirvet, kuusipeurat, strutsit, villisiat ja laamat elelivät ”vapaina”. Itse suhtaudun eläintarhoihin hyvin ristiriitaisesti. Rakastan nähdä eläimiä, mutta samaan aikaan en halua tukea niiden häkkiin sulkemista vain huvin vuoksi. Täällä asuvat eläimet saavat elää isolla luonnollisella alueella laumoissaan, normaalioloja mukaillen. Eläinten hoitaja oli myös aivan ihana ja lupasi ottaa Myyn sinne kesätöihin myöhemmin, sen verran reippaasti sujui häneltä laamojen ruokinta.

Lisäksi kävimme myös Puuhamaa-tyylisessä Smart park -perhepuistossa, Metsästys -ja kalastusmuseossa, käppäilemässä Saariston Lapset -kuvausmaisemissa, Palokuntamuseossa sekä seikkailugolfaamassa.

Toisen yön vietimme ihan Maarianhaminan keskustassa – ja vitsit kun sielläkin olisi riittänyt kirppiksiä ja vintageliikkeitä koluttavaksi. Ehdittiin sentään maistamaan Ahvenenmaan kuuluisuutta, nimittäin pannukakkua, joka siellä perinteisesti tehdään riisi ja mannapuuroon. Se oli t a i  v a a l l i s t a. Vielä ennen lähtöä kipaistiin sataman vieressä olevaan museoalus Pommerniin (josta minulla on niin paljon kuvia, että taidan tehdä siitä visiitistä ihan oman postauksensa).

Me itse matkustimme Ahvenanmaalle Turun kautta, josta laivamatka Maarianhaminaan kesti muistaakseni noin 4-5 tuntia. Meillä oli laivassa oma hytti, jota suosittelen lämpimästi. Oli kiva käydä ostamassa laivan kahvilasta syötävää hyttiin ja katsella samalla ikkunasta kauniita saaristomaisemia. Ja ottaa tietysti päiväunet.

Luulen, että ensi Ahvenanmaan reissulle varataan siis useamman yön lisäksi perinteisesti pyörät mukaan, koko perheelle sopivia pyöräteitä näytti nimittäin olevan paljon ja uutta tehtiin kokoajan. Ja paikallista omppumehua pakkaan myös tuliaskassit sitten täyteen.

Etenkin tänä kesänä olen saanut hurjasti kyselyitä vinkeistä Hankoon – ollaanhan me saatu viettää siellä jo neljä vuotta paljon aikaa ympäri vuoden, mutta etenkin kesäisin. Koska kesällä luuhaamme lähinnä rannoilla ja uimassa, tuntuu luonnollisimmalta aloittaa vinkkaamalla meidän omat suosikkirannat Hangosta.

Suomen mantereen eteläisin kaupunki Hanko on kirjaimellisesti meren ympäröimä ja sen ansioista siellä myös pääsee uimaan melkein mistä vaan. Hangossa on kirkasta vettä ja upeita virallisia ja epävirallisia rantoja sekä uimapaikkoja, kuten myös rantaviivaa joka on merkitty luonnonsuojelualueeksi ainutlaatuisen ja harvinaisen kasvillisuuden -sekä hyönteislajiensa vuoksi.

Ennen rannalle lähtöä kannattaa myös katsoa mistä päin tuulee ja valita ranta sen mukaan, sillä tuuli voi ajoittain olla hyvinkin voimakas toisella puolen – ja toisella puolella taas aivan tyyntä. Hyvin tuulisena päivänä voikin osalla rannoista myös ihailla surffareita ja leijalautailijoita, etenkin Tulliniemi ja Silverstrand ovat heidän suosiossa.

SLAKTIS
Reimaritie 2

Länteen avautuva, eli ilta-auringossa kylpevä ja pehmeähiekkainen Sklaktis on se ranta johon me yleensä suuntaamme. Ranta on pieni, rauhallinen ja eritysesti perheiden suosima. Vesi on matalaa hyvin pitkälle ja hiekkapohja TÄYDELLINEN – ylipäätään rannan hiekka on kun ulkomailla, vaaleaa ja silkinhienoa. Matalan veden ansiosta vesi on yleensä myös lämpimämpää kun muualla. Pidemmällä merellä on ponttoonilaituri, josta isommat lapset tykkäävät hyppiä.

TULLINIEMEN RANTA (TULLINIEMI ETELÄ)
Tulliniementie

Silloin kun emme mene Skaltikselle suuntaamme yleensä läheiselle, etelään avautuvalle Tulliniemen rannalle. Tämä on mielestäni Hangon upein ranta – ja suurin. Pitkällä dyyniranalla saa helposti olla omissa oloissaan ja pidemmällä on sallittu ottaa aurinkoa ja pulahtaa veteen myös ilman rihman kiertämää. Tullinimen ranta on retkelijöiden ja surffaajien suosima ja sen alusta löytyy myös kahvila. Itse suosittelen kävelemään kaunista metsäpolkua parkkipaikalta niin pitkälle, että vastikään rakennetut pitkospuut tulevat vastaan ja jatkamaan matkaa vielä niitä pitkin rannan toiseen päähän (eli sinne (tyhjälle) nudistipuolelle).

Myös Tulliniemellä hiekka on pääosin silkin pehmoista, mutta siellä on myös paljon hienoja pyöreiksi hioutuneita kiviä. Vesi täällä on yleensä kylmempää ja ihan pienten lasten kanssa uiminen haastavampaa, koska vesi on heti polviin asti ja kauempana ohi ajavat rahtialukset tuovat välillä isojakin aaltoja. Tuulisella säällä rannalta voi bongata kymmenittäin leijalautalijoita.

RAKKAUDEN POLUN HYPPYKALLIOT
Appelgrenintie 10

En valitettavasti osaa tai uskalla kertoa tarkalleen niitä kohtia joista voi ”turvallisesti” hyppiä kalliolta alas ja päästä helposti takaisin ylös, mutta näin kesäaikaan suositut paikat löytyy helposti seuraamalla muita ja pitämällä korvat höröllä. Casinon rannasta lähtee Rakkaudenpoluksi merkitty luontopolku ja se kulkee ajoittain myös läheltä kallion reunaa, joten veteen hyppijöitä on helppo bongailla. Siellä on ainakin yksi vähän isompi, noin kolmen-neljän metrin hyppypaikka sekä siitä vielä eteenpäin, vähän rauhallisemmasta menosta pitäville noin metrin korkuinen hyppypaikka täydellisene luonnonkiviportaineen.

KESKUSTAN UIMARANTA / REGATTARANTA / LEIJONARANTA
Appelgrenintie 2

Jos vietätte vaikkapa vain päivän Hangossa, voi keskustan ranta olla paras vaihtoehto pikaiselle pulahdukselle. Se on nimittäin nimensä veroisesti keskustassa, siitä on ihan lyhyt kävelymatka satamaan, kaupoille, kirppiksille, museoon, ravintoloihin ja kadun toiselta puolelta löytyy myös kiva leikkipuisto sekä jätskikiska. Ja vaikka aivan takana hyöriikin kaupungin vilinä, avautuu edessä ihan mielettömän kauniit maisemat ja upeat kalliot joille kannattaa ehdottomasti myös mennä käyskentelemään. Ranta tunnetaan myös nimellä Regattaranta, Leijonararta ja Hanko Spa:n ranta.

KAPPELISATAMAN KALASTAJAMÖKKIRANTA JA VARISNIEMEN SALAINEN KIVIRANTA
Kappelisatamantie 1 / Varisniemi

Sotahistoriallinen luontokohde Varisniemi Hangon on pohjoispuolella, mutta ennen luontopolulle suuntaamista kannattaa käyskennellä viereisellä pienellä Kappelisataman-alueella, joka on täynnä toinen toistaan söpömpiä pieniä kalastajien majoja ja mökkejä. Aivan majojen ja Varisniemen kallion välissä on myös pieni hiekkaranta, joka sopii hyvin uimiseen myös lasten kanssa. Siellä on paljon kasvillisuutta, perhosia ja simpukankuoria. Samalta rannalta on nähty täällä blogissa kuvia ennenkin, viime elokuussa sekä muutama vuosi sitten jouluna.

Kun Varsisnimen sotahistoriallista luontopolkua lähtee kävelemään ja saapuu korkealle, vanhojen tykkipaikkojen päälle ollaan jo lähellä upeaa kivirantaa, jonka me satuimme vahingossa viime kesänä löytämään. Kävele siis tästä vielä vähän eteenpäin ja laskeudu metsää pitkin alas ja suuntaa sitten kohti merta niin löydät paikan – suosittelen ottamaan uimakengät mukaan. Jos siis haluaa pienelle seikkailulle ja sen jälkeen tai välissä pulahtamaan, Varisniemi on oiva kohde.

PLAGEN
Appelgrenintie 12

Plagenin ranta on Hangon suostuin ranta ja ehkä juuri siksi vähiten oma suosikkini. Otin sen kuitenkin mukaan tähän listaukseen, sillä onhan se etenkin lasten kanssa aika kätevä ja tulvillaan aktiviviteetteja – on ravintola, rantabaari aurinkotuoleineen, leikkipaikka, autorata, suppilautavuokrausta ja paljon muuta. Parhaiten ranta on kuitenkin tunnettu vedessä olevasta karusellistaan. Pyörivään karuselliin voi hypätä roikkumaan ja siitä loiskauttaa itsensä veteen. Parhaiten karuselli toimii noin 8-10 vuotailla ja sitä vanhemmilla lapsilla. Rannalla on kuitenkin mahdollista löytää myös rauhallisimpia paikkoja lähtemällä kalliolle Bellevueen päin – josta muuten löytyy myös iso kaunis hiekkaranta.

Muita kivoja rantoja:
HANGONKYLÄN UIMARANTA & INVALAITURI
MÄRSAN HYPPYTORNI (+ RANTA)
NELJÄN TUULEN TUVAN PIKKURANTA & TUVAN JA RÅUDDENIN VÄLINEN RANTA
SILVERSAND
HANGON CASINON RANTA
BELLEVUE
ITÄMERENPORTTI
…. ja monta monta muuta. Tästä pääset katsomaan suosituimmat rannat suoraan kartalta.

Tästähän on jo melkein kuukausi, kun startattiin meidän kesän eka reissu. Otettiin aluksi juna Kokkolaan, jossa oltiin aluksi yksi yö ja jatkettiin siitä seuraavana aamuna vuokra-autolla matkaa Kalajoelle. Itseasiassa siinä kävi niin, että Kokkola vei enempi sydämen ja sinne olisi kyllä kiva päästä ajan kanssa uudestaan. Etenkin moni kirppis jäi houkuttamaan.

Toki Kalajoen kuuluisat hiekkasärkät olivat myös upeat. Etenkin etelästä päin lasten kanssa tullessa tuo välipysähdys Kokkolassa oli tosi hyvä.

Junamatka Helsingistä Kokkolaan oli nelisen tuntia ja autolla siitä Kalajoelle hurautti alle tunnissa. Autolla matka Helsingistä Kalajoelle olisi ollut ilman pysähdyksiä lähes kuusi tuntia.

Reissu ei itseasiassa ollut pelkkää hupia, vaan työmatka, sillä tein samalla jutun Kalajoen aktiviteeteista. Päästiin siis kokeilemaan rantahiekalla makoilun lisäksi suppailua, siekkailugolfia sekä paikallinen kylpylä.

Parasta Kalajoella oli mielestäni kuitenkin se kuuluisa ranta. Hiekka oli ihanan pehmeää, vesi matalaa ja tosi lämmintä. Päästiin testaamaan ranta niin hellepäivänä, tuulisemmalla säällä sekä kesämyrskyn aikaan – ja se toimi omalla tavallaan hyvin niinä kaikkina hyvin erilaisena päivänä.

Oli hurjan jännä ja siisti kokemus kävellä pitkälle keskelle merta hiekkasärkkää pitkin, juurikin myrskyn yltyessä ja aaltojen lyövän päälle molemmin puolin.

Siinä missä Kokkolassa saatiin ihailla paikallista elämää ja hyvin säilynyttä vanhaa kaupunkia, Neristania, Kalajoki tuntui taas enemmän tekemällä turisteille tehdyksi. Kaikkialla leijui mennyt seiskytluvun keihäsmatkojen tunnelma lomakylineen ja pomppulinnoineen/seikkailuratoineen/vesiliukumäkineen, jonka lisäksi joka nurkalta löytyi varta vasten rakennettuna fast food ravintoloita. Saimme siis nopeasti yliannostuksen ranskalaisista.

Mutta se ranta oli itsessään onneksi niin upea. Siellä pääsi pakoon jopa turistifiilistä, sillä tilaa ja jopa ihan omia särkkiä riitti kaikille. Oikein hyvä kesän aloitus, koska rakastamme ranta-elämää!

Oletteko te käyneet Kalajoen hiekkasärkillä?

Eilen illalla palattiin kesäloman ekalta reissulta, nyt pesukone pyörii taukoamatta, sillä huomenna mennään taas. Siitä syystä myös vain muutama kännykkäräpsy kauniista Neristanista, reissumme ensimmäiseltä päivältä. Palataan taas!

Ai vitsit olen kaivannut paljon kaksinkeskistä aikuisten aikaa. Tuntuu, että arkena sitä on tosi vaikea ottaa, kun myös se ihan oma aika on niin kortilla. Iltaisin, lasten mentyä nukkumaan sitä jaksaa juuri ja juuri ripustaa pyykit kuivumaan ja sitten on valmis itsekin nukkumaan. Olen jo pitkään haaveillut kerran viikossa tapahtuvasta, edes parin tunnin treffi-illasta, mutta kenellä sellainen muka oikeasti onnistuu? Meillä ei ainakaan.

Siksi tämä pikkuinen pyrähdys kaksistaan, kokonaan pois kotiympyröistä teki tosi hyvää. Välillä olisi ihanaa viettää aikaa kaksin (ja yksin) myös kotona, mutta nyt tämä miniloma oli ehdottomasti paras päätös tähän väliin, onhan täällä himassa ehditty luuhata. Marraskuun aurinko helli kun me vaelsimme hiljaisilla Hangon rannoilla ja metsiköissä. Ah, oli niin ihanaa ja rentouttavaa.

Pieni keski-ikävaroitus kieltämättä leijui usein ilmassa, esimerkiksi silloin kun ajoimme varta vasten katsomaan erästä vanhaa tammea ja googlailimme sen historiaa, tai kun kiipesimme kalliolle laskemaan joutsenia ja juomaan termarista teetä. Ihanaa se oli silti. Kuten myös takkatuli ja iltapäiväpunaviini ulkoilun päätteeksi.