ARKIKUVA 15/52

14/04/2019

Tämän viikon arkikuva on arkirealismia parhaillaan. Lisäksi se kuvastaa hyvin lausahdahdusta, jonka kuulee minun sanovan (tai kirjoittavan) usein, eli että arki on kaunista. Omassa kodissani en niin välitä tarkkaan harikuista koriste-esineasetelmista, vaan niiden sijaan meidän elämää sulostuttavat arkiset käyttöesineet. Se on samalla myös aika käytännöllistä.

Tällä viikolla kivaa lisää arkisiin asetelmiin ovat tuoneet muun muassa lääkeruiskut, antibiottitipat sekä puoliksi leikatut sipulit makuuhuoneen ikkunalaudalla. Mitä olisikaan ollut viikko ilman lääkärikäyntiä. Vauva sairastui nimittäin elämänsä ensimmäiseen korvatulehdukseen. Tauti alkoi nopeasti, mutta onneksi myös lähti nopeasti paranemaan.

Siksi pääsimmekin lähtemään koko perheen voimin (kaikesta huolimatta) pitkään odotetulle hotelliviikonlopulle. Tämä kuva siis kuvastaa myös siltä kantilta hienosti tätä viikkoa. Siihen kun on mahtunut vähän kaikenlaista.


UUDET RUOKAPÖYDÄT

9/04/2019

Ruokapöydistä saatu blogialennus

Olenkin jo muutamaan otteeseen maininnut sivulauseessa meidän uusista ruokapöydistä. Samoin muutama tarkkasilmäinen onkin ne jo kuvista bongannut ja heti kysellyt, että mistäs ne oikein ovat. Kyselijät ovat kertoneet etsineen itsekin jo pitkään samanlaisia – ja niin itse asiassa etsin minäkin. Lähes vuoden!

Perheen kasvamisen ja muuton myötä meille tuli tarve myös uudelle ruokapöydälle. Edellinen olikin jo parhaimmat päivänsä nähnyt. Vapaana pukkijalkojen päällä makaava pöytälevy ei muutenkaan tuntunut kovin turvalliselta nyt kun perheeseen oli vielä tulossa vauva. Uuden isomman pöydän lisäksi tarvitsimme myös uuteen keittiöömme pienen aamupalapöydän.

Olin aluksi varma että uusi pöytä löytyisi helposti – niitähän on niin paljon kivoja! Ihan aluksi ostinkin käytettynä meille Artekin klassikkopöydän. Kauttaaltaan puinen väri ei kuitenkaan sopinutkaan meille. Harmi että huomasin sen vasta kun se oltiin kannettu ylös sisään. Väärän värin lisäksi pöytä ei muutenkaan tuntunut oikealta. Se ei jotenkin istunut meille. Jalat olivat omaan silmään liian leveät ja Oskua pöytä taas muistutti taas työpaikastaan, jossa kaikki pöydät ovat samaa mallia. Palasimme vanhaan kiikkerään ja liian pieneen pöytäämme.

Koska käytettynä hyvää pöytää ei löytynyt, aloin vertailemaan sitten paremmin uusia malleja. Samalla nostin vähän aiemmin suunnitelmaani budjettia. Kun olin katsastanut kaikki tarjolla olevat pöydät nostin budjettia vielä vähän lisää. Oli selvää, että uuden pöydän pitäisi olla laadukas sekä omaa silmääni miellyttävää skandinaavista designia. Se nosti hintalappua.

Mitä enemmän etsin pöytää, oma mielikuvani meille tulevasta pöydästä vahvistui. Pinnan pitäisi olla kestävää ikilevyä, malli todella minimalistinen ja valkoisuuden lisäksi pöydässä saisi kuitenkin olla jotenkin pienesti jotain puista tuomassa vähän pehmeyttä.

Kävimme katsomassa monenkin merkin, kuten Hayn, Muuton, Norman Copenhagin pöytiä livenä, mutta mikään niistä ei ollut ihan täydellinen. Tässä vaiheessa budjettini oli noussut alkuperäisestä neljästä-viidestäsadasta tonniviiteensataan. Ja sillä rahalla halusin täydellisen pöydän. Mutta mistään ei sellaista löytynyt. Samalla toki myös jokin viimeinen pieni järjenhiven päässäni sanoi, etten voisi maksaa lapsiperheeseen tulevasta ruokapöydästä tuollaisia summia.
Jäimme siis hauduttelemaan asiaa mielessämme. Ja olihan siinä meillä paljon kaikkea muutakin mietittävää sekä hankittavaa, kuten pian syntyvä vauva. Välillä selailin nettikirppiksiä, mutta päädyin lopulta aina samaan päätökseen, että ostan vastan kun vastaan tulee täydellinen pöytä.

Ja yksi päivä se sitten tuli! Ihan sattumalta, nimittäin kerran facebookia selatessani silmiini osui Karkkilalaisen puusepän, Kymppipuun, valmistamat portaat. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut portaista, mutta jokin kumma sai minut klikkaamaan kuvaa ja selaamaan muitakin heidän tekemiään tuotteita. Ja yhtäkkiä siinä se oli, juuri sellainen pöytä joka minulla oli ollut mielessäni! Vaikkakin kuvassa oleva pöytä oli paljon pienempi, mitä me etsimme.

Minulla oli kyllä käynyt muutamaan otteeseen mielessä myös ajatus pöydän tilaamisesta puusepältä, mutta siinä jännitin taas sitä, ettei pöytä sitten valmiina olisikaan hyvä. Etten siltikään saisi sitä mielikuvaani vastaavaa pöytää, sillä tuskin olisin osannut sitä edes itse selittää (tai lopulta kaikkia juttuja päättää). Mutta siinä edessäni se nyt oli, joten laitoin heti kyselyä haluamani kokoisesta pöydästä sekä myös mahdollisuutta saada samalla tyylillä toteutettu pöytä pyöreänä.

Suorakulmainen kuuden hengen pöytä oli helppo saada mittojeni mukaan (200×90), mutta pyöreä pöytä ei ollut yhtä helppo homma. Juttelimme puusepän kanssa muutaman kerran puhelimessa ja hän kertoi minulle erilaisista mahdollisuuksista sekä omista näkemyksistään siitä, millainen pyöreästä pöydästä – tai lähinnä sen jaloista, voisi tulla. Näistä ideoista mikään ei kuitenkaan tuntunut itsestäni ihan sellaiselta mitä minulla oli mielessä, joten lopulta piirsin itse hänelle kuvan, jonka pohjalta pöytä sitten valmistettiin.

Siinä pöytää (ja etenkin sen jalkoja) mallaillessa käsitin, ettei minulla ole mitään hajua huonekalumuotoilusta, joten lopuksi vielä ammattitaitoisen puusepän näkemyksistä oli suunnittelussa hyötyä. Viime hetkellä muutin vielä suunnitelmaa niin, että kolmen jalan sijasta jalkoja tulikin neljä. Mallailin, että silloin pöydän ympärille mahtuisi mukavammin neljä tuolia. Neljän jalan ansiosta ajattelin pöydän olevan ehkä myös tukevampi. Siinä minä sitten laskeskelin surkealla matikkapäälläni pöydän kehää ja sädettä ja jalkojen väliin jäävää tilaa. Laskelmat menivät onneksi oikein ja pöydästä tuli täydellinen!

No sitten taas isomman, sen unelmieni ruokapöydän kanssa kävi vähän niin kun olin pelännytkin. Kun se kannettiin paikoilleen jäin aluksi vain kauhistelemaan sen kokoa. Vaikka uusi pöytä oli vain kymmenen senttiä syvempi sekä kaksikymmentä senttiä leveämpi kun vanha pöytämme, näytti se aivan massiiviselta. Olin odottanut uutta pöytää niin pitkään ja odotukseni olivat niin korkealla sen suhteen, että kun se vihdoin oli siinä aloin jotenkin pelkäämään, ettei se olisikaan hyvä.

Kesti ehkä puolituntia tottua uuteen, isompaan pöytään, jonka jälkeen olen ollut satakymmenenprosenttisen tyytyväinen hankintaani. Se on justiinsa täydellinen meille! On ihanaa mahtua ensimmäistä kertaa kunnolla yhdessä, koko perheen voimin saman pöydän ääreen. Molemmille puolille mahtuu hyvin kolme tuolia ja ahtaamalla vielä enemmänkin porukkaa. Mahdun hyvin myös itse pitämään kotitoimistoa toisella puolella pöytää vaikka toisella puolella lapset söisivätkin.

Ikilevy tuntuu todella kestävältä ja on lisäksi todella helppo pyyhkiä puhtaaksi. Molemmat pöydät ovat yllättävän painavia, eli siksi myös hyvin tukevia. Ikilevypintainen pöytälevy on painavaa koivuvaneria, jonka lisäksi myös metallijalat ovat raskaat. En kestä yhtään sellaisia kiikkeriä tai heiluvia pöytiä, jollainen vanha pöytämme oli. Vanhassa pöydässämme oli kuitenkin myös hyvää, kuten vanerilevyn paljaat reunat. Sellaiset ovat myös uudessa pöydässämme, tuoden sitä pientä luonnollisuutta ja lämpöä.

Vaikka päätös tilata pöydät mittatilauksena puusepältä kävikin oikeastaan vahingossa, niin olen tosi iloinen siitä vahingosta. Sitä kun tukee mielellään kotimaista tekijää ja lähellä tuotettuja tuotteita. Henkilökohtainen palvelu aina suunnittelusta valmiin tuotteen kotiovelle kuljetukseen on toki myös arvostettava juttu. Simppelin mallinsa ansiosta me saimme pöytämme myös melko nopeasti, noin kolme viikkoa lopullisen tilauksen jälkeen.

Voisi kuvitella, että mittojen mukaan puusepältä tilatut tuotteet ovat kalliita. Ja tottakai työstä ja hyvistä materiaaleista pitääkin maksaa, mutta siltikin nämä kaksi pöytää tulivat useamman sadan euron halvemmaksi kun ne massatuotantona valmistetut designpöydät. Me sovimme kauppojen lopuksi vielä pienen alennuksen pöydistä, mutta myönnettäköön, että ilman alennustakin olisin ne ostanut.

Ensi kerralla, kun etsit vaikkapa jotain tietynlaista huonekalua, jota ei kirpparilta löydy, suosittelenkin kääntymään paikallisen puuseppäsi puoleen. Näinä päivinä harvalle varmaan edes tulee enää sellainenkin vaihtoehto vielä mieleen!


HYVÄÄ YÖTÄ JA HUOMENTA

24/03/2019

Kaupallinen yhteistyö Philips Hue kanssa

Uni ja nukkuminen – aihe joka on puhuttanut perheessämme eritysen paljon viime aikoina. Rakastan nukkumista ja tarvitsen paljon unta. Olen ehdottomasti ilta-ihminen ja aamuiset herätykset ovat olleet minulle aina vaikeita. Tasaisin väliajoin huomaan lipsuneeni kunnollisesta vuorokausirytmistä, jolloin siihen pitää opetella takaisin. Nyt pitkin yötä heräilevän vauvan kanssa on erityisen tärkeää rauhoittaa illat ja osata mennä ajoissa nukkumaan. Tässäkin asiassa älykäs valaisinjärjestelmämme Philips Hue on auttanut.

Oikeanlaisessa vuorokausirytmissä valon merkitys on suuri. Pimeinä talvikuukausina on vaikeampaa herätä aamuisin ja näin keväisin, valon lisääntyessä, illat venyvät helposti liian pitkiksi. Lisääntynyt valo ei ole haaste vain itselleni, vaan koko perheelle, eritysesti lapsille. Rutiinit ovat eritysen tärkeitä heille ja siksi myös vuorokausirytmi pitäisi saada pidettyä samanlaisena, ulkona vallitsevasta ja muuttuvasta valosta huolimatta.

Yksi suuri apu on jäljitellä luonnollista auringonnousua aamuisin ja iltaisin hitaasti himmentää valon voimakkuutta, jotta keho alkaa valmistautua nukkumaanmenoon. Tästä on huomattavan suuri hyöty! Iltaisin meno kotona rauhoittuu heti, kun valoja aletaan himmentämään. Huen kautta jokaiseen huoneeseen pystyy erikseen säätämään etukäteen valaistuksen, joka himmenee itsestään valittuun aikaan. Ja sama juttu toisinpäin sitten aamulla.

Philips Hue- appistä löytyy kohta rutiinit, jonka kautta voi vaikka jokaiselle perheenjäsenelle luoda oman rutiininsa. Meillä kotona valot alkavat himmentymään vähän ennen iltapalaa, mutta yksi poikien huoneen valaisimista jää kuitenkin vielä sen verran kirkkaalle, että sen valossa näkee lukea iltasadun.

Aamulla taas, puolisen tuntia ennen herätyskellon soimista, osa valoista alkaa pikkuhiljaa menemään päälle ja kirkastumaan. Tämänkin voi säätää itselleen sopivaksi. Valot voi ajoittaa kirkastumaan esimerkiksi puolta tuntia tai kymmentä minuttia ennen herätystä. Huoneen minkä tahansa valaisimen, tai vaikka kaikki, voi valita menemään päälle portaittain haluamassaan ajassa.

Riippuen päivästä ja sen aikataulusta, rutiinit voi säätää erilaisiseksi halutessaan ihan joka päivälle. Etukäteen ajastetuissa rutiineissa on se hyvä, ettei tarvitse joka ilta arpoa, että monelta kenelläkin alkoi koulu ja illalla taas himmenevät valot muistuttavat nukkumaanmenon lähestymisestä. Etenkin nyt, kun päivät ovat alkaneet pitenemään, meillä kaikilla on ajantaju ihan hukassa. Valoisina iltoina nukkumaanmeno saattaa viivähtää huomaamatta useallakin tunnilla, mutta herätys kouluun seuraavana aamuna ei valitettavasti tule yhtään sen myöhemmin. Rutiininomaisesti muuttuva valaistus auttaa rytmin pitämisestä yllä.

Olen itse huomannut, että vähitellen kirkastuvaan valoon herääminen on ehdottomasti minulle lempein ja paras tapa. Hirveintä onkin herätä yhtäkkiä syvästä unesta kun ympärillä on vain pilkkopimeää. Ja vaikka nyt aamuisin alkaakin sarastamaan jo aiemmin, antaa vierellä oleva valo silti ihan toisenlaista energiaa, kun ilman sitä. Ei noita sarastusvaloja turhaan kehuta!

Olin ennen sitä mieltä, että käytän mielummin hyödykseni kaikki mahdolliset minuutit ja laitan kellon herättämään mahdollisimman myöhään. Mutta jopa näin aamu-unisena on pakko todeta, että paras tapa herätä onkin pikkuhiljaa ja luonnollisesti. Mielummin jopa vähän ennen kun nopeasti ja kiireellä.

Jos valo virkistää aamulla, tekee se sitä myös illalla. Siksi valojen himmentäminen sekä myös valon sävyn muuttaminen lämpimämmälle sävylle on tärkeää hyvien unien kannalta. Samasta syystä meillä lapset eivät myöskään saa pelata millään laitteilla muutamaa tuntia ennen nukkumaanmenoa. Samaa sääntöä olen viime aikoina myös itse yrittänyt noudattaa. Onkin huimaa miten suuri ero nukahtamisella ja unen laadulla on siihen, että näprääkö kännykkää vielä sängyssä vai ei. Valoon huomioon kiinnittämisen lisäksi tämä on myös tärkeä vinkki, sininen valo todistetusti vaikeuttaa nukahtamista ja haittaa unta.

Huen yksi suosikkiominaisuuteni onkin ehdottomasti näiden erilaisten valorutiinien mahdollisuus. Miten kätevää, että minkä tahansa (tai kaikki) jo kotona valmiiksi olevat valaisimen on mahdollista muuttaa myös sarastusvaloiksi. Rutiinit mahdollistavat paremmat yöunet ja uni taas vaikuttaa ihan kaikkeen. Joten miksi sitä ei auttaisi näinkin helpolla tavalla. Jos aamuisin väsyttää tai on vaikea herätä, suosittelen omasta kokemuksestani todella lämpimästi sarastusvalon kokeilua! Tänä aamuna koin myös jännän turvallisuuden tunteen, kun valo oli jo herätessäni päällä. En siis pelkää pimeää, mutta kajastava valo antoi siltikin jännästi jonkinlaista turvaa muuten pimeään aamuun.

Miten valo vaikuttaa sinun tai perheesi vuorokausirytmiin? Oletko joskus kohdannut haasteita nukkumaanmenoon, aamuheräämiseen tai muuhun vuorokausirytmiin ja valoon liittyen?

Lisää Huesta ja sen lukemattomista mahdollisuuksista voit lukea tästä postauksesta, vinkkejä hyvän tunnelman luomiseen löydät täältä.