VÄHEMMÄN KEMIKAALEJA LAPSILLE

17/04/2019

Esikoiseni oli ehkä noin vuoden ikäinen, kun muovien sisältämistä ftalaateista sekä Bisfenoli A:sta, eli BPA:sta alettiin puhumaan laajemmin. Siihen asti olin elänyt sinisilmäisesti siinä uskossa, että tottakai kaikki kaikille lapsille myytävä, kuten tuttipullot, lelut ja astiat ovat turvallisia. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole – ei vieläkään.

Oli tuolloin järkyttävää tajuta, minkälaisen kemikaalikuorman sitä oli mahdollisesti saanut jo niin pienelle ihmiselle tuotettua vain ruokaluvälineiden ja lelujen kautta.

Ftalaatit toimivat muoveissa pehmentäjäjänä ja niiden tehtävä on lisätä muuten hauraiden muovien taipuisuutta, läpinäkyvyyttä ja kestävyyttä. BPA sen sijaan toimii muovituotteissa rakennusaineena.

Miksi näitä tulisi sitten välttää?

Suuret BPA-annokset ovat eläinkokeissa todettu haitallisiksi munuaisille ja maksalle sekä mahdollisesti maitorauhaselle. Arvioiden mukaan on hyvin mahdollista, että BPA vaikuttaa haitallisesti lisääntymiseen, hermostoon, immuunijärjestelmään, verenkiertojärjestelmään ja syövän muodostumiseen.

Nykyään BPA:n käyttö on kielletty koko EU:ssa polykarbonaatista valmistetuissa tuttipulloissa sekä niiden tuttiosassa. Tammikuusta 2018 lähtien BPA:n käyttö on kielletty myös muovipulloissa ja pakkauksissa, jotka sisältävät vauvoille ja alle kolmivuotiaille tarkoitettuja elintarvikkeita. Muissa elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa BPA:n käyttö on sallittu, mutta BPA:ta saa vapautua vain tietty määrä. Silti joka vuosi Eviran ja Tullin haaviin jää pistotarkastuksista esimerkiksi leluja, joissa nämä pitoisuudet ovat aivan liian korkeita.

Myöskään tuote jonka on BPA-vapaa, ei ole välttämättä turvallinen, sillä jotkut valmistajat korvaavat tämän yhdisteen toisella samanlaisella, BPS:llä, joka näyttää uusimmissa tutkimuksissa toimivan samanlaisena estrogeenin kaltaisena hormonihäirikkönä kuin BPA:kin.

Lapset saavat BPA:ta pääosin suoraan suun kautta, mutta sen vapautumista kiihdyttää esimerkiksi mikrokuumennus, muovituotteen säilyttäminen suorassa auringonvalossa tai jos niissä säilytetään happamia juomia, kuten limua.

Muovin laadusta ja kunnosta riippuen ftalaatteja voi vapautua helposti ympäristöön. Myös useiden ftalaattien epäillään häiritsevän hormonitoimintaa. Tutkimuksissa on havaittu, että ftalaateille altistuminen saattaa olla yhteydessä lisääntymisjärjestelmän häiriöihin, kohonneeseen keskivartalolihavuuteen ja rintasyöpäriskiin, insuliiniresistenssiin, astmaan, autismiin, joihinkin allergioihin sekä käyttäytymishäiriöihin.

Näistä aineista, tutkimuksista ja muista löydöksistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja googlaamalla löytyykin paljon asiallisia kirjoituksia. Ehdottomasti kannattaa perehtyä aiheeseen paremmin jos sitä ei vielä ole tehnyt!

Kokonaan näiltä kemikaalteilta emme kuitenkaan voi välttyä. Me nimittäin altistumme näille päivittäin muunmuassa hengitysilman, elintarvikkeiden sekä pölyn kautta. Oman ja lasten kemikaalikuormaa voi kuitenkin vähentää helposti – eli karsimalla turhan muovin pois.

Me vaihdoimme jo tuolloin esikoisen aikaan juoma -ja tuttipullot lasisiin, lasten astiat keraamisiin, emme laittaneet mitään muovista mikroon, säilytimme ruoantähteet pääosin lasisissa purkeissa, vältimme muovisten limupullojen uudelleenkäyttöä, suosimme luonnonmateriaaleista valmistettuja leluja ja muita kodin esineitä. Helppoa!

Tuolloin, lähes kymmenen vuotta sitten, lasten lasisia pulloja löytyi onneksi helpoksi, ja monelle tuttu Lifefacory nousi ainakin omassa äiti-porukassani ihan trendituotteeksi. Mutta muuten lasten muovisille astioille ei löynyt korvaajia. (Yllättävän hyvin keramiset Arabiat ja Ikeat kuitenkin pystyivät ehjänä kahden pienen lapsen perheessä)

Nykyään tilanne on onneksi jo ihan toinen. Markkinoilla on toinen toistaan ihanempia, luonnonmateriaaleista valmistettuja ja jopa biohajovia astioita perheen pienimmille. Kuten nämä kuvissa näkyvät (Mini Aisling kaupasta saadut) Cinkin astiat jotka on valmistettu syömäpuikkotuotannosta ylijääneestä ekologisesta luomubambusta.

Tosin ensi-innostukseni jälkeen huomasin, ettei nämä olekaan biohajoavia (yhden rikkoutuneen mukin ehdin jo bioriskiin laittaa ja mikrossa käyttää), vaan näissä on mukana pieni määrä maissitärkkelyksen kanssa sekoitettua (100%:n elintarviketurvallista) melamiinisidosainetta.

Cinkin astiat ovat kuitenkin väriaineita myöten turvallisia ja itse olen juurikin ihastunut niiden murrettuihin sävyihin sekä lähes keraamiselta näyttävään muotoiluun sekä pintaan.

Kokonaan bioahoaja astiasarja taas löytyy ainkin eKoalalta. Heidän tuotteittensa materiaalina on BIOmuovi, joka on valmistettu käyttäen luonnonmukaisia raaka-aineita kuten maissia, punajuurta ja hirssiä ja tuotteet ovat siis 100% biohajoavaa. eKoalan jälleenmyyjät löytyvät täältä.

Lasiset tuttipullot meillä on ollut käytössä nyt koko ajan ja niiden kemikaalittomuuden lisäksi tykkään siitä, miten lasinen pullo tuntuu olevan myös muovista hygienisempi. Lasi materiaania ei ime itseensä mitään ja se puhdistuu tehokkaammin. Meillä tuttipulloina on toiminut Lifefactoryn sekä Hevean lasipullot.

Kun näitä muovi ja kemiaaliasioista miettii, voi helposti tulla vähintäänkin pienimutoinen ahdistus, sillä kemikaaleja on k a i k k i a l l a ja esimerkiksi syöpien määrä vain kasvaa ja kasvaa. En itse kiihota tässä muovi-asiassa(kaan) mihinkään äärimmäisyyksiin, mutta riskit on hyvä tiedostaa ja pienillä teoilla tehdä oma ja lasten elinympäistö edes hitusen puhtaammaksi ja turvallisemmaksi.

Jos tiedätte lisää jotain hyviä ja myrkyttömiä, pääosin ainakin luonnonmateriaaleista valmistettuja lasten ruokailuvälineitä – ja miksei vaikka lelujakin, niin laittakaa ihmeessä kommentteihin suosituksia!


ARKIKUVA 15/52

14/04/2019

Tämän viikon arkikuva on arkirealismia parhaillaan. Lisäksi se kuvastaa hyvin lausahdahdusta, jonka kuulee minun sanovan (tai kirjoittavan) usein, eli että arki on kaunista. Omassa kodissani en niin välitä tarkkaan harikuista koriste-esineasetelmista, vaan niiden sijaan meidän elämää sulostuttavat arkiset käyttöesineet. Se on samalla myös aika käytännöllistä.

Tällä viikolla kivaa lisää arkisiin asetelmiin ovat tuoneet muun muassa lääkeruiskut, antibiottitipat sekä puoliksi leikatut sipulit makuuhuoneen ikkunalaudalla. Mitä olisikaan ollut viikko ilman lääkärikäyntiä. Vauva sairastui nimittäin elämänsä ensimmäiseen korvatulehdukseen. Tauti alkoi nopeasti, mutta onneksi myös lähti nopeasti paranemaan.

Siksi pääsimmekin lähtemään koko perheen voimin (kaikesta huolimatta) pitkään odotetulle hotelliviikonlopulle. Tämä kuva siis kuvastaa myös siltä kantilta hienosti tätä viikkoa. Siihen kun on mahtunut vähän kaikenlaista.


UUDET RUOKAPÖYDÄT

9/04/2019

Ruokapöydistä saatu blogialennus

Olenkin jo muutamaan otteeseen maininnut sivulauseessa meidän uusista ruokapöydistä. Samoin muutama tarkkasilmäinen onkin ne jo kuvista bongannut ja heti kysellyt, että mistäs ne oikein ovat. Kyselijät ovat kertoneet etsineen itsekin jo pitkään samanlaisia – ja niin itse asiassa etsin minäkin. Lähes vuoden!

Perheen kasvamisen ja muuton myötä meille tuli tarve myös uudelle ruokapöydälle. Edellinen olikin jo parhaimmat päivänsä nähnyt. Vapaana pukkijalkojen päällä makaava pöytälevy ei muutenkaan tuntunut kovin turvalliselta nyt kun perheeseen oli vielä tulossa vauva. Uuden isomman pöydän lisäksi tarvitsimme myös uuteen keittiöömme pienen aamupalapöydän.

Olin aluksi varma että uusi pöytä löytyisi helposti – niitähän on niin paljon kivoja! Ihan aluksi ostinkin käytettynä meille Artekin klassikkopöydän. Kauttaaltaan puinen väri ei kuitenkaan sopinutkaan meille. Harmi että huomasin sen vasta kun se oltiin kannettu ylös sisään. Väärän värin lisäksi pöytä ei muutenkaan tuntunut oikealta. Se ei jotenkin istunut meille. Jalat olivat omaan silmään liian leveät ja Oskua pöytä taas muistutti taas työpaikastaan, jossa kaikki pöydät ovat samaa mallia. Palasimme vanhaan kiikkerään ja liian pieneen pöytäämme.

Koska käytettynä hyvää pöytää ei löytynyt, aloin vertailemaan sitten paremmin uusia malleja. Samalla nostin vähän aiemmin suunnitelmaani budjettia. Kun olin katsastanut kaikki tarjolla olevat pöydät nostin budjettia vielä vähän lisää. Oli selvää, että uuden pöydän pitäisi olla laadukas sekä omaa silmääni miellyttävää skandinaavista designia. Se nosti hintalappua.

Mitä enemmän etsin pöytää, oma mielikuvani meille tulevasta pöydästä vahvistui. Pinnan pitäisi olla kestävää ikilevyä, malli todella minimalistinen ja valkoisuuden lisäksi pöydässä saisi kuitenkin olla jotenkin pienesti jotain puista tuomassa vähän pehmeyttä.

Kävimme katsomassa monenkin merkin, kuten Hayn, Muuton, Norman Copenhagin pöytiä livenä, mutta mikään niistä ei ollut ihan täydellinen. Tässä vaiheessa budjettini oli noussut alkuperäisestä neljästä-viidestäsadasta tonniviiteensataan. Ja sillä rahalla halusin täydellisen pöydän. Mutta mistään ei sellaista löytynyt. Samalla toki myös jokin viimeinen pieni järjenhiven päässäni sanoi, etten voisi maksaa lapsiperheeseen tulevasta ruokapöydästä tuollaisia summia.
Jäimme siis hauduttelemaan asiaa mielessämme. Ja olihan siinä meillä paljon kaikkea muutakin mietittävää sekä hankittavaa, kuten pian syntyvä vauva. Välillä selailin nettikirppiksiä, mutta päädyin lopulta aina samaan päätökseen, että ostan vastan kun vastaan tulee täydellinen pöytä.

Ja yksi päivä se sitten tuli! Ihan sattumalta, nimittäin kerran facebookia selatessani silmiini osui Karkkilalaisen puusepän, Kymppipuun, valmistamat portaat. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut portaista, mutta jokin kumma sai minut klikkaamaan kuvaa ja selaamaan muitakin heidän tekemiään tuotteita. Ja yhtäkkiä siinä se oli, juuri sellainen pöytä joka minulla oli ollut mielessäni! Vaikkakin kuvassa oleva pöytä oli paljon pienempi, mitä me etsimme.

Minulla oli kyllä käynyt muutamaan otteeseen mielessä myös ajatus pöydän tilaamisesta puusepältä, mutta siinä jännitin taas sitä, ettei pöytä sitten valmiina olisikaan hyvä. Etten siltikään saisi sitä mielikuvaani vastaavaa pöytää, sillä tuskin olisin osannut sitä edes itse selittää (tai lopulta kaikkia juttuja päättää). Mutta siinä edessäni se nyt oli, joten laitoin heti kyselyä haluamani kokoisesta pöydästä sekä myös mahdollisuutta saada samalla tyylillä toteutettu pöytä pyöreänä.

Suorakulmainen kuuden hengen pöytä oli helppo saada mittojeni mukaan (200×90), mutta pyöreä pöytä ei ollut yhtä helppo homma. Juttelimme puusepän kanssa muutaman kerran puhelimessa ja hän kertoi minulle erilaisista mahdollisuuksista sekä omista näkemyksistään siitä, millainen pyöreästä pöydästä – tai lähinnä sen jaloista, voisi tulla. Näistä ideoista mikään ei kuitenkaan tuntunut itsestäni ihan sellaiselta mitä minulla oli mielessä, joten lopulta piirsin itse hänelle kuvan, jonka pohjalta pöytä sitten valmistettiin.

Siinä pöytää (ja etenkin sen jalkoja) mallaillessa käsitin, ettei minulla ole mitään hajua huonekalumuotoilusta, joten lopuksi vielä ammattitaitoisen puusepän näkemyksistä oli suunnittelussa hyötyä. Viime hetkellä muutin vielä suunnitelmaa niin, että kolmen jalan sijasta jalkoja tulikin neljä. Mallailin, että silloin pöydän ympärille mahtuisi mukavammin neljä tuolia. Neljän jalan ansiosta ajattelin pöydän olevan ehkä myös tukevampi. Siinä minä sitten laskeskelin surkealla matikkapäälläni pöydän kehää ja sädettä ja jalkojen väliin jäävää tilaa. Laskelmat menivät onneksi oikein ja pöydästä tuli täydellinen!

No sitten taas isomman, sen unelmieni ruokapöydän kanssa kävi vähän niin kun olin pelännytkin. Kun se kannettiin paikoilleen jäin aluksi vain kauhistelemaan sen kokoa. Vaikka uusi pöytä oli vain kymmenen senttiä syvempi sekä kaksikymmentä senttiä leveämpi kun vanha pöytämme, näytti se aivan massiiviselta. Olin odottanut uutta pöytää niin pitkään ja odotukseni olivat niin korkealla sen suhteen, että kun se vihdoin oli siinä aloin jotenkin pelkäämään, ettei se olisikaan hyvä.

Kesti ehkä puolituntia tottua uuteen, isompaan pöytään, jonka jälkeen olen ollut satakymmenenprosenttisen tyytyväinen hankintaani. Se on justiinsa täydellinen meille! On ihanaa mahtua ensimmäistä kertaa kunnolla yhdessä, koko perheen voimin saman pöydän ääreen. Molemmille puolille mahtuu hyvin kolme tuolia ja ahtaamalla vielä enemmänkin porukkaa. Mahdun hyvin myös itse pitämään kotitoimistoa toisella puolella pöytää vaikka toisella puolella lapset söisivätkin.

Ikilevy tuntuu todella kestävältä ja on lisäksi todella helppo pyyhkiä puhtaaksi. Molemmat pöydät ovat yllättävän painavia, eli siksi myös hyvin tukevia. Ikilevypintainen pöytälevy on painavaa koivuvaneria, jonka lisäksi myös metallijalat ovat raskaat. En kestä yhtään sellaisia kiikkeriä tai heiluvia pöytiä, jollainen vanha pöytämme oli. Vanhassa pöydässämme oli kuitenkin myös hyvää, kuten vanerilevyn paljaat reunat. Sellaiset ovat myös uudessa pöydässämme, tuoden sitä pientä luonnollisuutta ja lämpöä.

Vaikka päätös tilata pöydät mittatilauksena puusepältä kävikin oikeastaan vahingossa, niin olen tosi iloinen siitä vahingosta. Sitä kun tukee mielellään kotimaista tekijää ja lähellä tuotettuja tuotteita. Henkilökohtainen palvelu aina suunnittelusta valmiin tuotteen kotiovelle kuljetukseen on toki myös arvostettava juttu. Simppelin mallinsa ansiosta me saimme pöytämme myös melko nopeasti, noin kolme viikkoa lopullisen tilauksen jälkeen.

Voisi kuvitella, että mittojen mukaan puusepältä tilatut tuotteet ovat kalliita. Ja tottakai työstä ja hyvistä materiaaleista pitääkin maksaa, mutta siltikin nämä kaksi pöytää tulivat useamman sadan euron halvemmaksi kun ne massatuotantona valmistetut designpöydät. Me sovimme kauppojen lopuksi vielä pienen alennuksen pöydistä, mutta myönnettäköön, että ilman alennustakin olisin ne ostanut.

Ensi kerralla, kun etsit vaikkapa jotain tietynlaista huonekalua, jota ei kirpparilta löydy, suosittelenkin kääntymään paikallisen puuseppäsi puoleen. Näinä päivinä harvalle varmaan edes tulee enää sellainenkin vaihtoehto vielä mieleen!