LIIAN VÄRIKÄSTÄ – MINIMALISTIN TUNNUSTUKSIA

5/10/2017

Tässä uudessa parisuhteessa ja yhteiselossa olen oppinut kaikenlaista uutta itsestäni. Yksi näistä liittyy ehkä lievään neuroottisuuteeni asioiden yksinkertaistamisesta. Olen toki välillä aiemminkin kuullut jotain kaverilta ohimennen kommenttia vaikkapa kotimme valkeudesta tai minimalistisuudesta, mutta nyt vasta olen tajunnut että minussa saattaa tosiaan olla toisen silmissä vähän hassuja piirteitä. Niitä ovat esimerkiksi:

– Käytän vain mustia vaatteita
– Käytän vain hiusteni väristä pompulaa
– Minulla on ovellinen ”liian värikkäiden astioiden kaappi”, kun kokovalkoiset saavat olla esillä avohyllyillä
– Kaikki pyyhkeemme ovat samanlaisia harmaita
– Rakastan vaaleanharmaita pellavalakanoitani ja pesen ne aina aamulla jotta saan ne taas illaksi takaisin käyttöön
– Lapset eivät saa ripustaa takkejaan tai jättää kenkiään eteisen naulakkoon, vaan ne pistetään piiloon komeroon
– Olen maalannut kylpyhuoneen patterin, pöytätason, säilytyslaatikon sekä pesukoneen vesiletkun samalla värillä kun seinä, jotteivät ne erottuisi
– Ostan myös shampoot ja hoitoaineen samaan sävyyn kylpyhuoneen kanssa, kaikki muu on piilotettuna kaapissa
– Siedän printtejä ja kuoseja ainoastaan lasten vaatteissa
– Keittiön valaisinta lukuunottamatta kaikki kotimme lamput ovat pelkkiä johtoja joissa on polttimo
– Piilotan tavaroita kaappeihin

Parisuhteen myötä sietokykyni on kuitenkin kasvanut huimasti ja olen pistänyt merkille myös seuraavat asiat:

– Tykkään tosi paljon mieheni ei niin minimalistisesta kodista
– Hyväksyn sen että mieheni toi meille puna-kelta-oranssin pyyhkeen, jotta tunnistaisi omansa kaikkien niiden harmaiden joukosta
– Olen alkanut välillä käyttämään myös musta-valko ruudullisia petivaatteita
– En kuole jos eteisen naulakossa roikkuukin viisi eriväristä takkia
– Kahvi maistuu ihan samalta valkoisesta ja raidallisesta kupista juotuna

En koe minimalistisuuden haittaavaan mitenkään elämääni. Päinvastoin, sillä parasta siinä kuitenkin on se, että siivoaminen on tosi paljon helpompaa. Kun reilu kaksi ja puoli vuotta sitten muutimme tähän asuntoomme karsin ihan hieveästi tavaraa pois. Tässä asunnossa oli myös kolmekymmentä neliötä enemmän tilaa kun entisessämme. Maalattuani lattiat valkoiseksi ja kantaessani vanhan asunnon kalusteet sisään, tajusin että juuri näin haluan elää. Niin että ympärillä on tilaa ja että se tila on selkeä.

Uskon että liittyy myös siihen, että olen teinistä saakka ollut melkoisen sotkuinen. Voi niitä aikoja kun huoneeni lattiaa ei näkynyt ollenkaan. Nyt voin toteuttaa itseäni edelleen samalla tavalla, jättää vaatteeni röykkiöön tuolille ja tiskit hujan hajan pöydälle kun kaikki kuitenkin näyttää silti harmooniselta, eikä tavaraa loppujen lopuksi ole edes niin kovin paljoa leviteltäväksi.

ps. Olen mukana Serlan uudessa testiryhmässä jossa testaillaan heidän arkisiivousta helpottavia talouspapereita. Ryhmään haetaankin lisää porukkaa, joten jos siivouksen helpottaminen ja uusien tuotteiden testaus kiinnostaa, niin täytä ihmeessä alla oleva ilmoittautumislomake niin pääset mukaan:


UUSIOPERHEEN ASUNTOKUVIOT

7/08/2017

Moni onkin uteliaana kysellyt meidän asumisjärjestelyistä, nyt kun kerta naimisissa ollaan. Jos kaikessa muussa ollaan toimittu salamana, niin tässä asiassa ajateltiin mennä ihan pikkuhiljaa eteenpäin. Vaikka viettäisimme mielellämme kaiken ajan vuorokauden ympäri yhdessä, haluamme kuitenkin antaa lapsille aikaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen.

Vaikka lastenkin suhteen kaikki on mennyt hyvin, kaikki tykkäävät toisistaan ja meillä on kivaa yhdessä, on tärkeää että lapset saavat pikkuhiljaa totutella huomion jakamiseen. Ettei kaikki muuttuisi kerralla.

Koska uusioperheeseemme kuuluu omien lasteni lisäksi nyt myös kolmas ylä-asteikäinen lapsi, tarvitsee uudessa kodissamme olla myös tarpeeksi tilaa. Ja AINAKIN kaksi vessaa! Tämän lisäksi haluamme edelleen jatkaa asumista kanta-kaupungissa niin ettei kenenkään tarvitse vaihtaa koulua ja että ratikoiden kolina kuuluu sisälle ikkunasta.

Meillä molemmilla on lasten kanssa viikko-viikko systeemi joka ennen kesälomaa meni saatumalta vielä samoilla viikoilla. Se oli tosi hyvä niin, lapsivapaina viikkoina saimme olla ihan vaan kaksin ja lapsiviikkona sitten antaa huomiota lapsille ja lasten fiilisten mukaan sitten viettää silloin tällöin aikaa yhdessä.

Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä että se oma yhteinen koti olisi ihana. Kumpikaan ei jaksaisi odottaa enää yhtään, mutta yritetään vielä vähän jarrutella. Toisaalta kriteeriemme mukaisia asuntoja ei juurikaan ole, emmekä edes vielä tiedä vuokraammeko vai ostammeko asunnon. Molemmat luotamme kuitenkin siihen että kaikki menee omalla painollaan juuri niinkuin on tarkoitus, kuten tähänkin saakka.


KUKKAPÄÄ

4/08/2017

Sain mummiltani kolmikymppislahjaksi hänen itse tekemänsä kukkaruukun. Mummini harrastaa ja tekee paljon erilaista keramiikkaa ja hänen kotinsa ja puutarhansa onkin täynnä jos jonkinmoisia savihahmoja. Olemme itaseasissa olleet myös joskus aikoinaan samassa keramiikkakerhossa! Tykkään tosi paljon sellaisesta vähän rosoisesta ja juurikin itsetehdyn näköisestä keramiikasta ja oli tosi ihana saada omaan kotiin tällainen hauska yksityiskohta rikkomaan muuten kovin selkeää ja vaaleaa tunnelmaa. Mitäs tykkäätte?