UNELMIEN PYYKINPESUKONE

21/10/2018

Kaupallinen yhteistyö – Electrolux

Kaupallinen yhteistyö – Electrolux

Itselleni, etenkin nyt kolmen lapsen kanssa, on tärkeää helppo ja toimiva arki. Itse olen kokenut omaa arkea helpottavaksi tekijäksi etenkin tavat joilla voi säästää aikaa. Ja koska en muutenkaan ole ikinä ollut mikään kovin suunnitelmallinen (tai innokas) pyykinpesijä, minulle on ollut tärkeää omistaa ihan oma pyykinpesukone. Vaikka taloyhtiössä olisi pyykkitupa ollutkin. Tällöin olen voinut pestä ja ripustaa pyykit silloin kun minulle on parhaiten sopinut – tai tullut äkillinen tarve. Etenkin pienten lasten kanssa olen kokenut sen äärettömän tärkeäksi.

Olen myös vuosien aikana todennut sen, että pesukoneella on oikeasti väliä. Olen omistanut niin ex-anopin vuosikausia vanhan, temppuilevan ja vuotavan pesukoneen kun vuokranantajan tarjoamankin, ummenhtuneelta haisevan ja ympäri kylpyhuonetta linkouksen aikana pomppivan kapistuksen. Parikyymppisenä minulla oli pyykinpesukone keittiössä ja se piti aina pyykkiä pestessä raahata paikaltaan monta metriä lavuaarin eteen, jonka hanasta veden sitten sai lyhyellä letkulla koneeseen. Sanomattakin selvää ettei samaan aikaan keittiöstä saanut vettä tai siellä voinut esimerkiksi myöskään tehdä ruokaa, saatika tiskata.

Viimeiset kolme pesukonettani ovat kuitenkin olleet upouusia Electoluxeja ja niiden myötä olenkin tajunnut, että miten suuri merkitys hyvällä pesukoneella on ylipäätään siihen innostukseen pestä pyykkiä, saatika pesutuloksen laatuun ja vaatteiden hyvänä säilymiseen.

Koska tykästyin ensimmäiseen Electroluxiini niin paljon, halusin ehdottomasti jatkaa merkkiuskollisena, kun edellisen muuttoni yhteydessä jouduin vaihtamaan pienempään koneeseen. Nyt kun uuden kotimme kylpyhuoneeseen taas mahtui isompi kone, ja perhekin kasvoi, aloin haaveilemaan taas uudesta koneesta. Ja sellainen meille muutama kuukausi sitten yhteistyön merkeissä Elecrtoluxilta tuli.

Ensimmäisessä pesukoneessani oli ihan mahtava, vaatteita raikastastava höyrytoiminto, jota käytin silloin kun vaatteet kaipasivat tehokkaampaa freesausta kun ulkona tuuletus, mutta eivät varsinaisesti olleet likaisia. Halusin ehdottomasti että uudessa koneessamme olisi myös tämä toiminto.

Toinen pesukoneeni oli kompakti, maksimissaan neljä kiloa kerrallaan pesevä erikoiskokoinen pikkukone. Nykyiseen kuuden hengen talouteen tarvittiin siis ehdottomasti isompi rumpu, mutta tässä pienessä koneessa oli myös puolensa. Nimittäin välillä kun vaikkapa tiettyä väriä olisi tullut normaaliin koneeseen vain vajaa rummullinen, siinä sai pestyä niilläkin usein täysiä koneellisia. En kuitenkaan ihan ekologisista syistä mielelläni pese kone vajaana, ja siksi halusinkin että uusi kone osaa punnita pyykin ja käyttää siihen vain sen mukaan vettä ja aikaa.

Koska perheeseemme oli juuri uutta pesukonetta hankkiessamme syntymässä vauva, oli selvää että niin likapyykin kun myös kuivatettavan pestyn pyykin määrä kasvaisi. Minulle onkin vuosien saatossa syntynyt melko negtatiivinen suhde pyykinkuivaustelineeseemme, joka yleensä laitetaan keskeltä olkkaria piiloon vain silloin harvoin kun meille tulee vieraita. Olenkin haaveillut kuivaavasta pesukoneesta siitä saakka kun sellaistesta joitain vuosia sitten ensi kertaa kuulin.

En missään nimessä halunnut erikseen kuivausrumpua. Olen tottunut siihen, että pesukoneesta saa todella hyvän tason kylppäriin ja nytkin meillä oli suunnitteilla hyödyntää pyykinpesukoneen kansi ja tehdä siihen vauvanhoitotaso – mielestäni kun sille ehdottomasti paras paikka on juurikin kylpyhuoneessa, vesipisteen välittömässä läheisyydessä. Siitä syystä pesutorni ei kohdallamme tullut kyseeseen.

Muita vaatimuksiani pesukoneelle oli näyttö josta näkee pesuohjelman pituuden ja jäljellä olevan ajan, ajastin (minulla on ollut usein tapana ajastaa ohjelma alkamaan aikaisin aamulla niin, että ehdin ripustamaan pyykit ennen kun lähden päivän menoihin), villa -ja käsinpesuohjelma, pikaohjelma, erillinen linkous, vähän kuluttava energialuokka A sekä mielellään hiljainen ääni.

Ennen kun olin päättänyt millainen kone meille tulisi, luin erilaisia kokemuksia kuivaavista pesukoneista. Jotkut kehuivat keksinnön maasta taivaisiin, jotkut taas moittivat pitkiä monen tunnin ohjelmia ja ryppyisiä pyykkejä. Lopulta päädyimme siihen, että meille kuivaavasta pesukoneesta olisi silti enemmän iloa kun hyötyä.

Electroluxin uusi PerfetCare 700 – kuivaava pesukone vastasi kaikkiin vaatimuksiimme, sekä vähän niiden yli. Pesukone pesee kerralla 10 kiloa sekä kuivaa 6 kiloa pyykkiä. Sen EcoInverter-moottori on niin hiljainen, että voimme huoletta pestä ja kuivattaa pyykkiä myös yö-aikaan naapureita tai omia uniamme häiritsemättä. Koneen SensiCare-järjestelmä punnitsee joka koneellisen ja säätää automaattisesti pesuohjelman sen mukaan. Tämä siis säästää vaatetta turhan pitkältä pesulta sekä samalla toki säästää energiaa ja vettä. 

Me olemme tähän mennessä käyttäneet kuivausta pääosin pyyhkeille, vauvan harsoille, petivaatteille sekä sukille ja alusvaatteille, mutta ihan hiljattain rohkenimme kuivattaa myös vaatteita – eivätkä ne menneet miksikään! Toki se on myönnettävä, että jos pyykkiä kuivattaa liian pitkään ihan rutikuivaksi, tai ne jättää koneeseen ohjelman päättymisen jälkeen, niistä tulee ryppyisiä. Itse valitsen kuitenkin mielummin ryppyiset lakanat jotka voi viikata heti kaappiin tai pedata sänkyyn, kun niiden ympäri asuntoa ovien päällä kuivattelun ja siitä syntyvän pölyn.

Olenkin joskus aiemmin kertonut, että minulla on yhdet ihan suosikki-lakanat, ja on ihana kun ne saa pesun jälkeen heti taas käyttöön. Alkuviikosta, samana aamuna kun olimme lähdössä laivalle, huomasin että kaksi luottopaitaani sekä parhaimmat rintaliivini olivatkin edelleen pyykkikorissa likaisina. Kahden ja puolen tunnin päästä ne olivat niin puhtaita että kuivia, kiitos pikapesuohjelman ja sain ne mukaan reissuun. Samalla huomasin, että jos vaatteet ottaa koneesta ennen kun ne ovat ehtineet kuivata ihan täysin (mutta ovat silti niin kuivia että ne voisi jo laittaa kaappiin), eivät ne myöskään ole ryppyisiä.

Pesukoneessa pikaohjelman lisäksi lempijuttuni on myös se, että ihan kaikkia perus-pesuohjelmia voi myös lyhentää, samoin kun kuivausaikaakin. Ja tosiaan kone sitten vielä itse punnitsee pyykin, joten usein ohjemat lyhenevät vielä senkin jälkeen vähän lisää. En ole kertaakaan kokenut ongelmaksi sitä, että kuivatuksenkaan kanssa ohjelma kestäisi liian kauaa. Vaatteita voi myös kuivattaa lyhyemmissä pätkissä ja kokeilla aina välissä tarvitseeko niitä enää kuivattaa.

Vaikka tämä saattaa kuulostaa jo vähän liian ylistykseltä, niin pakko vielä kertoa, että vauvamme lempipaikka on ehdottomasti pesukoneen päällä oleva vaipanvaihtoalusta. Hän viihtyisi siinä vaikka kuinka kauan ja itseasiassa joskus jos emme saa häntä muuten mitenkään rauhoittumaan, viemme hänet sinne. Lisäksi epäilemme että hän on rakastunut tuohon vedenottoletkuun. Emme ole nähneet hänen katsovan mitään muuta yhtä ihaillen. On kätevää kun koneen päällisen saa hyödynnettyä näin ja sitten joskus kun hoitopistettä ei enää tarvitse, siihen voi keksiä jotain muuta säilytysratkaisua.

Parin kuukauden käyttökokemuksen jälkeen voin rehellisesti todeta, että tämä kone on meille ihan nappivalinta! Ehdottomasti jatkan Electroluxin koneiden suositteluja aina kun joku pesukonesuosituksia kysyy. Jos kuivaavaa konetta etsii, tämä on varmasti niiden parhaimmistoa. Kaiken lisäksi koneen rekisteröidessä siihen saa kymmenen vuoden takuun.

Vähän sitä tuntee olonsa aika aikuiseksi, kun pyykinpesukone saa aikaan näin suuria ilon ja tyytyväisyyden tunteita – mutta mitä sitten! Jos pesukoneella voi olla näin suuri elämänlaatua parantava  kyky niin antaa olla. Suurinosa elämästä on itselläni sitä perus arkea, joten mielellään siihen tuo helpotusta ja tietynlaista luksusta vaikkakin sitten unelmiensa, kuivaavan pesukoneen muodossa.

Kokeeko siellä kukaan muu yhtä suuria tunteita kodin elektroniikkaa kohtaan? Entä ovatko kuivaavat pesukoneet jo tuttuja?

Lisätietoja Electrolux PerfectCare 700 Kuivaavaavasta pesukoneesta (malli EW7W6661S7) löydät TÄÄLTÄ.


HABITARE TÄRPIT

12/09/2018

Käytiin tänään vauvan kanssa kiertämässä Habitare melko pikaisesti. Paljon nähtiin, mutta varmasti osa jäi näkemättäkin. Ahead!-osastoon oltiin tänäkin vuonna panostettu ja stailaukset olivat toinen toistaan hienompia ja kiinnostavampia. Värejä oltiin käytetty paljon, samoin kun luonnonmateriaaleja. Jos olet suuntaamassa loppuviikosta messuille, katsasta ainakin nämä:

Asun-osasto

Asun-lehden osasto on tänä vuonna messujen ykköspuheenaihe. Isoa osastoa ollaan rakennettu päiväkausia ja sen kyllä huomaa. Samalla osastolta löytyy hauskasti vähän piilossa oleva Iittalan kanssa toteutettu näyttely.

HabiKids

Lapsille suunnattu osasto on tänä vuonna hienompi kuin koskaan. Ison leikkipaikan vetonaulana toimii 40-metriä pitkä valtava, pehmeä toukka, jonka päällä voi kiipeillä ja pötkötellä. Vapaan leikin lomassa osastolla järjestetään kaikenlaista kivaa toimintaa ja ohjelmaa koko viikonlopun, kuten taapero-muskari perjantai-aamupäivästä. 

Bo Lkv

Bo:n osastolta kannattaa käydä nappaamassa mukaan uunituore Bo Living-lehti, joka on täynnä asunto-unelmia ja sisustusinspiraatiota.

Kierrätyskeskus

Kaikkien uutuustuotteiden vastapainoksi kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamaassa Kierrätyskeskuksen osasto, joka on luonnollisesti rakennettu täysin kierrätetyistä huonekaluista tai niistä saaduista materiaaleista.

Finarte ja Anno

Näiden molempien mattouutuudet sykähdyttivät. Finarten osastolta löytyy muunmuassa suunnittelijapariskunta Saanan ja Ollin käsin valmistettuja uutuusmattoja.

Skanno

Koska messupäivä ja kävely väsyttää, kannattaa muistaa myös levähtää välillä. Tähän tarkoitukseen sopii paremmin kun hyvin B&B Italian överimuhkea nojatuoli ja hauska pallo-rahi.

Kitzen

Ainakin itseäni ja havaintoni mukaan myös monta muuta kanssamessuilijaa hämmästytti ihan uudenlainen keittiötaso jossa on täydellisesti tasoon sulautuva iduktio-liesi. Ehkä hienoin ikinä – ja se pitää nähdä omin silmin.


4 H + K – MEIDÄN KODIN POHJAPIIRUSTUS

5/08/2018

Moni teistä on kysellyt meidän uuden asunnon pohjapiirustusta ja ylipäätään ollut utelias meidän kodista. Me tosiaan muutimme isompaan asuntoon jo alkuvuodesta, mutta blogissa uutta kotia ei ole edelleenkään ihan hirveästi näkynyt. Meillä on vielä aika isoja juttuja kesken, kuten makuuhuoneemme vaatesäilytys, uusi sohva, molemmat ruokapöydät, muutaman seinän maalaaminen sekä poikien huoneen seinähyllykkö, joten minusta ei ole tuntunut luontevalta esitellä ns. keskeneräistä kotia.

Kun muuttaa toisen ihmisen kanssa asumaan yhteen, kodin sisustaminen on vähän hitaampaa. Ainakin meillä. Kahden kodin tavaroiden yhdistäminen ja molempien makujen mukaisten huonekalujen löytäminen ottaa aikansa, emmekä ole myöskään halunneet tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja. Toisaalta osa näistä hankinnoista on venähtänyt valmistajien pitkistä toimitusajoista johtuen. Ja yksi ruokapöytä meillä kävikin jo pyörähtämässä, mutta se ei ollutkaan täydellinen joten pistin sen jo eteenpäin.

Meidän uusperheen koti on kooltaan 93 neilömetriä, asunto sijaitsee 50-luvulla valmistuneen kolmikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa ja kulkee koko talon läpi. Makuuhuoneita täällä on yhteensä kolme, joista kaksi ihan normaalikokoista ja yksi pienempi. Uutta kotia etsiessä ehdoton kriteeri meillä oli se, että siellä tulisi olemaan kaksi vessaa – jotka meillä nyt siis on.

Asunnossa on valmistunut juuri ennen muuttoamme kylpyhuone -sekä keittiöremontti. Keittiö meillä on melko kapea käytävän mallinen, jonka perällä on tilaa vain pienelle pöydälle. Isompi ruokapöytä onkin meillä sitten olohuoneessa josta löytyy myös takka sekä kulku pienelle parvekkeelle.

Meidän makuuhuone on olohuoneen yhteydessä ja omaa rauhaa saa sulkemalla pariovet. Edellisessä kodissa makkari oli ihan kylpyhuoneen vieressä ja nyt onkin ihanaa kun ei herää siihen jos joku käy yöllä vessassa.

Kotimme sijaitsee puiston laidalla, eikä lähellä ole ollenkaan autoteitä, joten korkeintaan täällä välillä häritsee ulkoa kantautuva puudelin haukunta tai sunnuntaisin pauhaavat kirkonkellot. Tykkään myös kovasti asuntomme valoisuudesta ja siitä, että kaikista ikkunoista näkyy lähinnä vain puita. Olemme kaikki viihtyneet tosi hyvin uudessa kodissa ja kaupunginosassa. Naapurit tulivat nopeasti tutuiksi ja mikä parasta, lapsille täällä on paljon saman ikäisiä kavereita.

Saas nyt nähdä mikä huone saadaan ensimmäisenä siihen kuntoon, että viitsin tehdä siitä ihan oman postauksensa. Toki nyt kotia on näkynyt pitkin vuotta täällä blogissa kuvien taustalla, mutta kyllä jo sormet syyhyäisi päästä vihdoin tekemään ihan rehellisiä sisustuspostauksiakin.