MISTÄ VAUVAT TULEVAT?
– KIRJASUOSITUS

28/02/2018

Kun sain lapsia huomasin että minulla on heikkous – lastenkirjoihin! Monet niistä ovat kiinnostavia jopa aikuselle ja kuvitukset vielä sitäkin hienompia. Tykkään lukea lapsilleni paljon, mutta silloin kirjan on oltava oikeasti hyvin kirjoitettu. Kirjat ovat mielestäni myös kiva sistustuselementti lastenhuoneessa, niinpä niitä on tässä vuosien varrella kerääntynyt meille varsinkin kirppiksiltä aikamoiset pinot.

Kirjainnostukseni on myös tarttunut lapsiin, jo ennen kun he osasivat itse lukea. Nyt Elviksin oppi hiljattain lukemaan ja kirjojen lisäksi he ovat kovin innostuneita myös sarjakuvista. Lisäksi kirjastoon pitäisi päästä myös usein, koska eihän meillä satu justiinsa olemaan sitä suomen historista kertovaa kirjaa, joka sillä hetkellä kiinnostaisi ihan hirveästi. Koulun ja eskarin kanssa pojat pääsvätkin lähes joka viikko lainailemaan myös siltä kirjoja.

Tästä syystä kirjoja on siis paljon! Vanhassa kodissamme meillä oli ihan hauskan näköinen, mutta ei niin käytännöllinen ratkaisu kirjojen säilytykseen. Ne olivat nimittäin kahdessa pinossa piippuhormien syvennyksessä. Tällöin niitä ihan alimmaisia kirjoja oli tosi hankala ottaa ja siksi niistä moni jäikin lukematta.

Nyt muuton yhteydessä karsin yli puolet kirjoista pois jolloin jokosta paljastui paljon sellaisia kirjoija, noidenka olemassaolon olon olin jo melkein unohtanut. Yksi niistä kirjoista on tämä Vuokko Hurmeen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama Pikkurillin Käsikirja.

Tämä hauska lasten tietokirja kertoo kaiken oleellisen lapsista. Miten ne syntyvät, kasvavat ja kehuttyvät. Millaista lasten elämä on ollut aikoja sitten ja miten maailman lapset eroavat toisistaan vaikkapa aamupalamieltymysten mukaan.

Kirja tukee hienosti sitä, mitä minäkin olen kasvatuksessa omien lasten kanssa pyrkinyt tekemään – eli kertomaan asiat niinkuin ne ovat. Lapsen ikätasoon suhteutettuna toki. Meillä on, joskus ehkä vähän kiusallisiin, ”mistä vauvat tulevat?”-tyyppisiin kysymyksiin vastattu aina rehellisesti. Emme ole satuilleet haikaroista tai muista, vaan perhmeän laskun kautta selvitetty asiaa aina vähän tarkemmin lasten kasvaessa. Myös tässä kirjassa asiat kerrotaan ihanan rehellisesti, selkeästi ja yksinkertaisesti. Mutta niin, ettei se ole järkytys lapselle.

Etenkin juuri tuo vauvan kehitys soluista alkioksi ja sikiöksi, vauvan aika vatsassa ja syntymä sekä sen jälkeinen pikkuvauva-aika on meidän perheessämme hyvin ajankohtaisia asioita. Pojista on ollut tosi mielenkiintoista katsoa kuvien kautta mitä on jo tapahtunut ja mitä on vielä tulossa. Ja samaan aikaan ”muistella” omaa aikaansa vastassa ja vauvana.

Yhteisten lukuhetkien lisäksi tämä kirja antaakin myös paljon aiheita yhteiseen pohdiskeluun ja menneiden muisteluun. Iloisten kuvitusten avulla lasten on lisäksi helpompi käsittä ehkä vähän oudolta tai jopa pelottavilta tuntuvia asioita turvallisesti ja hauskalla tavalla. Ainoastan kutituksessa minua jäi vähän kaivelemaan, että miksi tässä ei ole ruskeita lapsia, vaan tummat hahmot on piirretty sinisiksi. Se on hölmö juttu muuten ihanasti kuvitetuun ja värikkääseen kirjassa. Mutta muuten, kaikinpuolin ihan tosi ihana kirja, suosittelen kaikille!


”EI MINUN PITÄNYT TULLA ÄIDIKSI TÄLLÄ TAVALLA”

17/09/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varmasti kaikki meistä raskaana olleet olemme kokeneet raskauden aikana jonkinlaisia pelon hetkiä. Jonain iltana havahdut siihen, ettet ole tuntenut vauvan liikkeitä päivän aikana juurikaan, tai neuvolakäynnillä ei sydänääniä meinatakkaan saada kuuluviin. Suurinosa näistä tilanteista kuitenkin päättyy hyvin, mutta vuodessa Suomessa kohtuun kuolee myös parisataa lasta. Kohtukuolemasta puhutaan silloin kun sikiö on yli 22 viikkoinen tai painaa yli 500g. Näillä viikoilla syntynyt keskosvauva saadaan nykyään usein myös jo pelastettua. Kohtukuolema johtuu usein istukan ongelmista tai napanuoraan kuristumisesta, mutta suurimassa osassa kohtukuolemista lapsen menehtymisen syy jää mysteeriksi. On kauhea ajatella sitä surun ja tuskan määrää, kun saa tietää lapsensa kuolleen kohtuun. Synnyttää ja hyvästellä lapsi. Tulla äidiksi, mutta ilman lasta.

Palkittu valokuvaaja, äiti ja rakas ystäväni Kaisu Jouppi aloitti muutama vuotta sitten projektin, jossa hän haastatteli ja kuvasi 43 kohtukuoleman kokenutta naista. Lopulta kaikki tarinat kuvineen koottiin kirjaksi. Jokaisen naisen tarina on erilainen, mutta jokaista yhdistää samanlainen loppu: tyhjä syli.

Vaikka olen selannut kirjan läpi vaikka kuinka monesti, nähnyt kuvat ja lukenut tekstit, nousevat ihokarvat joka kerta pystyyn. Tämä on kirja, jota ei voi lukea ilman kyyneleitä.

”Yritän herätellä vauvaa, kätilö murtuu kyyneliin.
Yleensä synnytetään elämää, mutta mä synnytän kuolemaa.
Kotona heitän roskiin sairaalassa päälläni olleet vaatteet.
Lasta ei ollut, mutta hautajaiset piti järjestää.
Valitsen pitkään lapselle vaatteita arkkuun
Käsittämätön tyhjyys.”

Vaikka kirja on mielestäni hurjan surullinen ja koskettava, uskon että se antaa kuitenkin todella paljon saman kokeneille. Tämän kirjan myötä kuulen ensimmäistä kertaa puhuttavan kohtukuolemasta laajemmin. Tämän myötä kohtukuoleman kokeneet saavat vertaistukea ja me muut taas ymmärrämme sitä tuskaa pikkuisen paremmin. Vaikka aihe on todella surullinen, suosittelen lämpimästi kirjaan tutustumista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.