DRAAMAA, SEIKKAILUA, YLLÄTYKSIÄ
JA SUURIA TUNTEITA

30/11/2016
Kommentit pois päältä artikkelissa DRAAMAA, SEIKKAILUA, YLLÄTYKSIÄ
JA SUURIA TUNTEITA

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Yhteistyössä Adlibriksen kanssa pääsin testaamaan elämäni ensimmäistä kertaa lukulaitetta ja e-kirjoja. E-kirjojen lukeminen on kiinnostanut jo pitkään, mutta jostain syystä en ollut aiemmin saanut aikaiseksi sellaista kokeilla. Viime kesänä näin Espanjassa ollessamme rannalla eräällä pariskunnalla e-kirjojen lukulaitteet. Kiinnostuin niistä heti, sillä esimerkiksi auringonpaisteessa tavallisella padilla lukeminen ei oikein onnistu, mutta tuolla se näytti onnistuvat oikein hyvin.

Rakastan lukemista ja uppotumista tarinoihin. En kuitenkaan viime aikoina ole ostanut yhtään uusia kirjoja, vaan itseasiassa vein loputkin vintille kirjahyllystä pölyttymästä. Kirjastosta tulee välillä lainailtua kirjoja, mutta niiden ongelmana taas on se, että unohdan usein palauttaa ne ajoissa. Ja jos kirjaan on jonoa, ei sitä voi lainata uudestaan, joten kirja jää harmillisen usein kesken. Se olikin ehkä suurin syy miksi e-kirjat alkoivatkin kiinnostamaan. Ja ovathan ne kai ekologisempiakin?

Letto-lukulaitetta olen ehtinyt tähän mennessä käyttämään vain kotona. Sen kanssa on kiva käpertyä sohvan nurkkaan tai lukea illalla vielä luku tai pari sängyssä ennen nukkumaan menoa. Laitteesta ei myöskään tule tavallisista älylaitteista tulevaa sinistä valoa, joten yöuniinkaan laite ei vaikuta häiritsevästi. Laite on tosi kevyt, joten voisin hyvin kuvitella ottavani sen myös laukkuun mukaan. Kirjaa voisi lukea vaikkapa ratikassa matkalla keskustaan. Ja toki pidemmilläkin matkoilla. Laiteen akunkesto on nimittäin myös todella pitkä. Parhaimmillaan akku kestää yhdellä latauksella jopa kuukauden. Tänään itseasiassa, juurikin noin kuukauden käytön jälkeen, laitoin sen ensimmäistä kertaa latautumaan.

Oli kirja kuinka jännittävä tahansa, lukeminen rentouttaa. Silloin unohtaa kaiken muun ympäröivän maailman. Esimerkiksi lukiessa en ikinä vilkuile kännykkää. Hyvät kirjat jäävät myös mieleen vuosikausiksi. Edelleen vielä välillä mieleen tulee jotain vaikuttavia kirjoja, jotka olen lukenut vaikkapa 15 vuotta sitten.

Letto Frontlight sisältää valmiiksi kaksi e-kirjaa, jonka lisäksi e-kirjaostoksia voi tehdä suoraan laitteella. Siinä on tilaa noin 4000 e-kirjalle! Lisäksi laite sisältää myös  sisäänrakennetun sanakirjan. Tosiaan tuo näyttö on selkeä, itsevalaiseva eikä se heijasta. Erittäin miellyttävä siis silmille ja toimii hyvin niin pimeässä kun auringonpaisteessakin. Sain teille blogin lukijoille hyvän tarjouksen vaikkapa punkinkonttiin, eli Letto lukulaite + 5 e-kirjaa hintaan 99e. 

Itse olen ihan pienestä saakka ollut aikamoinen lukutoukka. Heti kun opin lukemaan olen suorastaan ahminut kirjoja. Muistan että ensimmäiset kunnon kirjat mitä aloin lukemaan olivat Neiti Etsivä -ja Bertin päiväkirja sarjat. Saatoin hyvinkin lukea yhden kirjan jopa päivässä. Äitini on myös kova lukemaan ja häntä kiinnostaa eniten jännitys -ja kauhukirjallisuus. Teininä tulikin luettua lähes koko Stephen Kingin tuotanto. Seiskaluokalla ihastuin Arto Paasilinnan tyyliin ja samoihin aikoihin enemmän klassinen kirjallisuus alkoi kiinnostamaan. Nykyäänkin luen mielelläni lähinnä erilaisia romaaneja. Niissä pitää olla draamaa, ehkä vähän seikkailua, yllätyksiä ja suuria tunteita. Mitään kauhua en pysty lukemaan enää yhtään – liian pelottavaa!

Minkälaisia kirjoja te luette, vai onko sellaiseen luksukseen enää edes aikaa? Entäs onko e-kirjat ja lukulaitteet jo tuttuja?

LIFIE ja Adlibris yhteistyö

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KIRJA JOKA ON TEHTY TUHOTTAVAKSI

4/09/2016
Kommentit pois päältä artikkelissa KIRJA JOKA ON TEHTY TUHOTTAVAKSI

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Miltä tuntuisi mennä kirjan kanssa suihkuun? Sitoa siihen naru ja ulkoiuttaa kuten koiraa? Levittää kirjan sivuille hilloa tai heittää se ikkunasta? Sylkeä siihen aamukahvit ja pureskella toista sivua? Toki voisit myös syödä ensin värikästä karkkia ja sen jälkeen nuolla sivua. Tai pestä yhden sivun ja liimata sen sitten takaisin. Pistää kirjan postiin ja lähettää se itsellesi. Tai miltä tuntuisi kirjoittaa yksi sivu täyteen kirosanoja?

Minä tiedän miltä se tuntuu. Ainakin itsestäni. Todella oudolta ja samaan aikaan hurjan tyydyttävältä. Lapsesta saakka on ainakin itseeni istutettu se, että kirjoja pitää kohdella varoen. Varottava niiden sotkeutumista, taittumista ja etenkin kastumista.

Tuhoa Tämä Kirja kannustaa mitä kummallisimpiin tapoihin tuhota kirja. Pikkuhiljaa, omaa mielikuvista hyödyntäen.

WSOY julakisi pari viikkoa sitten tämän, aluperäisesti Wreck This Journal nimellä julkaistun bestdellerin ensi kertaa suomeksi. Maailmalla jo miljoonia myynyt teos inspiroi lukijaansa tarttuman itse kynään ja nimensä mukaisesti tuhoamaan kirjan lukukokemuksen edetessä. Ympäri maailman ihmiset ovat inspiroituneet kirjan ohjeista ja täyttäneet sivuja mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Jokainen Tuhoa tämä kirja teos onkin juuri lukijansa näköinen, tuntuinen ja hajuinen kokonaisuus.

Itse olen kantanut kirjaa nyt muutaman viikon mukanani. Se on töitä tehdessäni aina vieressä. Kun ajatus ei kulje tai pää kaipaa muuten vaan taukoa avaan kirjan. odotan jo innolla, että miltä kirja näyttää vaikkapa vuoden päästä. Tai onko sitä ylipäätään silloin enää olemassa.

Koska tiedän, että teillä jo sormet siellä syyhyävät, arvon näitä kirjoja kuusi (6) kappaletta INSTAGRAMISSA (@mintturipakinttu). Eli klikatkaapas Instan puolelle, jossa kommentoimalla videota olette mukana arvonnassa. Ja jos voitto ei tällä kertaa osu kohdalle, voi kirjaa ostaa edullisesti esimerkiksi Adlibriksestä.

*YHTEISTYÖSSÄ WSOY:N KANSSA

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”EI MINUN PITÄNYT TULLA ÄIDIKSI TÄLLÄ TAVALLA”

17/09/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varmasti kaikki meistä raskaana olleet olemme kokeneet raskauden aikana jonkinlaisia pelon hetkiä. Jonain iltana havahdut siihen, ettet ole tuntenut vauvan liikkeitä päivän aikana juurikaan, tai neuvolakäynnillä ei sydänääniä meinatakkaan saada kuuluviin. Suurinosa näistä tilanteista kuitenkin päättyy hyvin, mutta vuodessa Suomessa kohtuun kuolee myös parisataa lasta. Kohtukuolemasta puhutaan silloin kun sikiö on yli 22 viikkoinen tai painaa yli 500g. Näillä viikoilla syntynyt keskosvauva saadaan nykyään usein myös jo pelastettua. Kohtukuolema johtuu usein istukan ongelmista tai napanuoraan kuristumisesta, mutta suurimassa osassa kohtukuolemista lapsen menehtymisen syy jää mysteeriksi. On kauhea ajatella sitä surun ja tuskan määrää, kun saa tietää lapsensa kuolleen kohtuun. Synnyttää ja hyvästellä lapsi. Tulla äidiksi, mutta ilman lasta.

Palkittu valokuvaaja, äiti ja rakas ystäväni Kaisu Jouppi aloitti muutama vuotta sitten projektin, jossa hän haastatteli ja kuvasi 43 kohtukuoleman kokenutta naista. Lopulta kaikki tarinat kuvineen koottiin kirjaksi. Jokaisen naisen tarina on erilainen, mutta jokaista yhdistää samanlainen loppu: tyhjä syli.

Vaikka olen selannut kirjan läpi vaikka kuinka monesti, nähnyt kuvat ja lukenut tekstit, nousevat ihokarvat joka kerta pystyyn. Tämä on kirja, jota ei voi lukea ilman kyyneleitä.

”Yritän herätellä vauvaa, kätilö murtuu kyyneliin.
Yleensä synnytetään elämää, mutta mä synnytän kuolemaa.
Kotona heitän roskiin sairaalassa päälläni olleet vaatteet.
Lasta ei ollut, mutta hautajaiset piti järjestää.
Valitsen pitkään lapselle vaatteita arkkuun
Käsittämätön tyhjyys.”

Vaikka kirja on mielestäni hurjan surullinen ja koskettava, uskon että se antaa kuitenkin todella paljon saman kokeneille. Tämän kirjan myötä kuulen ensimmäistä kertaa puhuttavan kohtukuolemasta laajemmin. Tämän myötä kohtukuoleman kokeneet saavat vertaistukea ja me muut taas ymmärrämme sitä tuskaa pikkuisen paremmin. Vaikka aihe on todella surullinen, suosittelen lämpimästi kirjaan tutustumista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.